Yritysten ja yrittäjävelallisten pääsy maksukyvyttömyys­menettelyihin parani

Eduskunnan säätämällä lailla EU:n maksukyvyttömyysdirektiivi saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Maksuviivästysdirektiivin vaatimusten täytäntöönpanon lisäksi lakimuutoksella sujuvoitettiin saneeraus- ja velkajärjestelymenettelyjä.

Suurin muutos yrityssaneerausten osalta on lakiin lisätty varhainen saneerausmenettely, joka voidaan aloittaa nykyistä niin sanottua perusmuotoista saneerausmenettelyä aikaisemmin. Yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevaan lakiin tehtiin muutoksia, jotka mahdollistavat erityisesti epäonnistuneen yritystoiminnan seurauksena velkaantuneen henkilön pääsyn velkajärjestelyn piiriin. Lisäksi velkajärjestelyjen osalta kevennettiin esteperusteita sekä säädettiin maksuohjelmien kestosta.

Lyhyt johdanto yrityssaneeraukseen ja sen vaikutuksiin

Yritysten velkoja koskevasta järjestelystä säädetään laissa yrityksen saneerauksesta. Yrityssaneerausmenettelyn tarkoituksena on elvyttää taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys, jonka liiketoiminta on kuitenkin jatkamiskelpoista. Saneerausmenettelyn tavoitteena on, että yritys voi saneerauksen jälkeen palata harjoittamaan normaalisti liiketoimintaansa. Saneerausmenettely voidaan kohdistaa kaikkiin yhtiömuotoihin ja tämän lisäksi asunto-osakeyhtiöihin, yhdistyksiin ja säätiöihin. Vuositasolla saneeraushakemuksia laitetaan vireille 300– 400 kappaletta, joista reilu 100 päättyy yrityssaneerausohjelman vahvistamiseen.

Saneerausmenettely koostuu seuraavista vaiheista:

• (i) saneeraushakemus,
• (ii) menettelyn aloittaminen / hakemuksen hylkääminen,
• (iii) yritysvelallisen tilan selvitys ja saneerausohjelmaehdotuksen
  laatiminen,
• (iv) saneerausohjelman vahvistaminen
  /menettelyn päättäminen ja
• (v) saneerausohjelman toteuttaminen.

(i) Saneeraushakemuksen voi laittaa käräjäoikeudessa vireille velallisyritys itse tai yksi tai useampi velkoja. Saneerausmenettely voidaan aloittaa, jos kaksi tai useampi velkoja, joilla on yli viidesosa yrityksen saatavista, puoltavat menettelyä. Lisäksi menettely voidaan aloittaa, jos velallista uhkaa maksukyvyttömyys tai velallinen on maksukyvytön.

Tyypillisesti velallisen kannattaa käydä saneeraukseen liittyviä keskusteluja velkojiensa kanssa ennen saneeraushakemuksen jättämistä tuomioistuimeen. Ennakkoselvitysten perusteella saneerausmenettelyn menestymismahdollisuudet paranevat ja on mahdollista, että velallinen voi jättää saneeraushakemuksen siten, että sille on menettelyn aloittamista puoltava määrä velkojakannatusta.

Vaikka edellä mainitut edellytykset saneerauksen aloittamiselle täyttyvät, on laissa useita niin sanottuja esteperusteita, joiden olemassaolo estää saneerausmenettelyn aloittamisen. Esteenä voi olla esimerkiksi todennäköisyys siitä, että yrityksen maksukyvyttömyyttä ei voida poistaa saneerausmenettelyllä tai saavutettava maksukykyisyys olisi vain tilapäistä; menettelyä ei voida aloittaa, mikäli yrityksellä ei ole varaa maksaa menettelyn kustannuksia; tai jos se ei menettelyn aloittamisesta huolimatta pystyisi suoriutumaan menettelyn aloittamisen jälkeen erääntyvistä veloistaan ajallaan.

(ii) Tuomioistuimen tulee käsitellä saneerausmenettelyä koskeva hakemus joutuisasti. Tuomioistuin kuulee käsittelyvaiheessa velkojia, minkä johdosta hakemuksen käsittely kestää tyypillisesti muutaman kuukauden. Jos saneerausmenettely saa velkojilta riittävän puoltamisen, aloitetaan saneerausmenettely ja tuomioistuin määrää selvittäjän johtamaan menettelyä. Selvittäjän tehtävä on huolehtia menettelyn toteuttamisesta sekä velkojien edusta.

Menettelyn aloittaminen johtaa maksu-, vakuudenasettamis- ja perintäkieltoon. Pääsääntöisesti velallinen ei saa menettelyn aloittamisen jälkeen maksaa velkaa, eivätkä velkojat voi kohdistaa perintätoimenpiteitä menettelyn alkamista edeltäneisiin velkoihin. Kieltojen lisäksi menettelyn alkaminen keskeyttää viivästyskoron kertymisen saneerausvelalle (menettelyn aloittamista ennen syntyneet velat) eikä maksuviivästysten seuraamuksia voida laittaa käytäntöön. Huomioitava on, että saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen erääntyvät saatavat tulee suorittaa niiden erääntyessä ja niiden laiminlyönti on este menettelyn jatkamiselle.

(iii) Menettelyn aloittamisen jälkeen selvittäjä ryhtyy selvittämään velallisen taloudellista asemaa yhdessä velkojien kanssa. Maksuohjelman laatimista varten selvitetään velallisen velkojat ja velan määrä sekä tehdään arvio siitä, onko yrityksen mahdollista tervehdyttää liiketoimintansa saneerausohjelman myötä ja kykeneekö yritys hoitamaan saneerausohjelmassa sille asetetut velvoitteet.

(iv) Mikäli selvittäjän johdolla saadaan laadittua saneerausohjelma, jonka velkojat ovat hyväksyneet yksimielisesti tai jokaisen velkojaryhmän osalta yli puolet avoimien velkojen edustajista puoltavat menettelyn aloittamista, tuomioistuin voi vahvistaa saneerausohjelman.

(v) Saneerausohjelman vahvistamisen seurauksena aikaisemmin asetetut maksu- ja perintäkiellot poistuvat ja ennen menettelyn aloittamista erääntyneet saatavat suoritetaan velkojille saneerausohjelmassa vahvistetun mukaisesti. Mikäli maksuohjelmaa ei noudateta, tuomioistuin voi määrätä ohjelman raukeamaan. Raukeamistilanteissa yritys ajautuu tyypillisesti konkurssiin, kun edellytykset liiketoiminnan jatkamiselle poistuvat.

Lakimuutoksen tavoitteena oikea-aikainen hakeutuminen saneerausmenettelyyn

Saneerausmenettelyn haasteena on pidetty sitä, että menettelyyn haetaan usein liian myöhään. Liian myöhään tehty saneeraushakemus johtaa tyypillisesti menettelyn epäonnistumiseen ja yrityksen ajautumiseen konkurssiin.

Ennen lakimuutosta menettely on pääsääntöisesti voitu aloittaa vasta, kun yritys on maksukyvytön. Lakiuudistuksen myötä saneerausmenettely voidaan aloittaa jo, kun yritystä vasta uhkaa maksukyvyttömyys. Velallinen voi jatkossa valita hakeutuuko se varhaiseen saneerausmenettelyyn tai aikaisempaa vastaavaan niin sanottuun perusmuotoiseen saneerausmenettelyyn. Tavoitteena on lisätä yritysten tietoisuutta saneerausmenettelystä ja siitä, milloin siihen voi hakeutua.

Miten varhainen saneerausmenettely eroaa perusmuotoisesta?

Varhaiseen saneeraukseen hakeutuminen on tarkoitettu perusmuotoista menettelyä helpommaksi ja siihen ei sovelleta kaikkia perusmuotoisen menettelyn esteperusteita. Kevennettyjen vaatimusten johdosta menettely eroaa oikeusvaikutuksiltaan perusmuotoisesta menettelystä.

Varhaista menettelyä haettaessa velallisyrityksen on toimitettava tuomioistuimelle selvitys sitä uhkaavasta maksukyvyttömyydestä. Tuomioistuin arvioi uhkaavan maksukyvyttömyyden olemassaoloa päättäessään menettelyn aloittamisesta. Varhainen menettely on tarkoitettu tilanteeseen, jossa velallinen hakeutuu yksin saneerauksen piiriin. Mikäli velallinen hakeutuu saneeraukseen ja sillä on hakemusvaiheessa velkojia, jotka puoltavat saneerausmenettelyn myöntämistä velalliselle, asia käsitellään perusmuotoisena saneerausmenettelynä.

Keskeinen ero perusmuotoisen menettelyyn on, että varhaiseen menettelyyn ei automaattisesti liity maksu- ja perintäkieltoa. Menettelyyn hakevan yrityksen on haettava näitä kieltoja erikseen tuomioistuimelta. Mikäli kieltoja määrätään, määrää tuomioistuin kaikki kiellot samanaikaisesti, eikä velkoja voi hakea ainoastaan perintäkieltoa. Hakemuksen kielto voidaan määrätä aluksi enintään kolmeksi kuukaudeksi ja kestoa voidaan hakemusten perusteella jatkaa siten, että sen kokonaiskesto on enintään 12 kuukautta. Tuomioistuin voi jättää kiellot määräämättä, mikäli ne eivät ole tarpeen. Tuomioistuin kuulee päätöksenteossa velkojaa ja arvioi, onko saneerausmenettelyllä todellisuudessa mahdollisuutta menestyä.

Keskeinen ero perusmuotoisen menettelyyn on, että varhaiseen menettelyyn ei automaattisesti liity maksu- ja perintäkieltoa.

Koska varhaisen menettelyn aloittamiseen ei liity automaattisesti edellä mainittuja kieltoja, epäily velallisen tarkoituksesta hakea menettelyyn velkojien toiminnan vaikeuttamiseksi ei ole esteperuste. Myöskään epäilyä siitä, että saneerausohjelmaa ei saada aikaiseksi tai vahvistetuksi ei pidetä esteperusteena. Rajallisempi esteperusteiden määrä mahdollistaa kevyemmän käsittelyn.

Huomionarvoista on, että kevyempi esteperustekäsittely ei tarkoita sitä, että menettely päätyisi vahvistettuun maksuohjelmaan. Maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, mikäli riittävä määrä velkojia ei puolla sen vahvistamista. Velallisen tosiasiallinen tilanne huomioidaan käräjäoikeuden käsitellessä maksu-, vakuudenasettamis- ja perintäkiellon asettamista, mikä suojelee velkojien asemaa perusteettomilta perimiskielloilta. Mikäli varhaisen saneerausmenettelyn aikana ilmenee, että velallinen on maksukyvytön, voidaan saneerauskäsittely siirtää perusmuotoiseen menettelyyn. Velallinen voi hakea molempiin menettelyihin samalla hakemuksella tai täydentää myöhemmin varhaista menettelyä koskevaa hakemustaan.

Muita saneerausmenettelyyn tehtäviä uudistuksia

Lain tarkoituksena on sujuvoittaa saneerausmenettelyyn hakeutumista. Osakeyhtiöiden ja osuuskuntien kohdalla velallisen päätös saneeraukseen hakemisesta voidaan jatkossa tehdä hallituksen päätöksellä. Ennen uudistusta saneeraukseen hakeutuminen on edellyttänyt asiasta päättämistä yhtiökokouksessa, mikä on ajallisesti hallituksen päätöstä huomattavasti pitkäkestoisempi prosessi.

Osakeyhtiöiden ja osuuskuntien kohdalla velallisen päätös saneeraukseen hakemisesta voidaan jatkossa tehdä hallituksen päätöksellä.

Lailla säädettiin myös siitä, että velallisen ja velkojan välisessä sopimuksessa olevat ehdot, joiden perusteella velkojalla on oikeus päättää sopimus saneerausmenettelyn perusteella, on pätemätön. Säännös on selkeyttävä, koska vastaavaa säännöstä ei ole aikaisemmin ollut. Säännös on olennainen, koska velallisen toiminnan kannalta keskeisten sopimusten voimassaolo on yleensä edellytys saneerausmenettelyn onnistuneelle läpiviennille ja liiketoiminnan jatkamiselle.

Lakimuutoksen vaikutukset yksityishenkilön velkajärjestelyyn

Yritystoiminnan perusteella velkaantuneiden yksityishenkilöiden mahdollisuutta päästä osaksi velkajärjestelyä helpotettiin esteperusteita keventämällä. Velkajärjestely voidaan myöntää yritystoiminnan seurauksena velkaantuneelle yrittäjälle yritysmuodosta riippumatta. Velkajärjestelyn edellytyksenä on, että henkilö on toiminut yrittäjänä ja yrityksen palveluksessa on ollut keskimäärin enintään kaksi työntekijää. Siltä osin kuin yritystoiminta on ollut laajempaa, on velkojen järjestely käsiteltävä yrityssaneerauksessa.

Velkajärjestely voidaan myöntää yritystoiminnan seurauksena velkaantuneelle yrittäjälle yritysmuodosta riippumatta.

Työttömän henkilön on mahdollista päästä velkajärjestelyn piiriin, kun työttömyydestä johtuva maksuvaran puuttuminen on jatkunut yli 12 kuukautta (aiemmin 18 kuukautta). Aikaisemmin vahvistettu maksuohjelma on velkajärjestelyn esteenä 13 vuotta ohjelman aloittamisesta (aikaisemmin ei aikarajaa). Velkajärjestelyssä vahvistettavan maksuohjelman kesto niin sanotun nollaohjelman (velkoja ei lyhennetä lainkaan) osalta on kolme vuotta aikaisemman viiden vuoden sijasta. Lisäksi velallinen ei ole velvollinen tilittämään velkojille maksuvarakertymää, vaan varat käytetään selvittäjäkustannuksiin ja jäävät tämän jälkeen velalliselle itselleen.

Yhteenveto ja huomioitavat asiat

Voimaan tulleiden muutosten tarkoituksena on mahdollistaa vaikeuksissa olevien yritysten toiminnan jatkaminen ja velkajärjestelyjen osalta yrittäjän mahdollisuus saada uusi alku yritystoiminnalleen. Erityisesti yrityssaneeraukseen tehty muutos varhaisesta saneerausmenettelystä on tervetullut. Vaikka lain käytännön toteutumisesta ei ole vielä kokemuksia, on toivottavaa, että yritysten tietoisuus saneerausmenettelystä kasvaa ja kynnys hakeutua menettelyyn laskee kevyemmän menettelyn johdosta.

Velkajärjestelyn osalta muutokset ovat linjassa Suomen hallituksen tavoitteiden kanssa ylivelkaantumisen vähentämisen kanssa. Laajempi pääsymahdollisuus velkajärjestelyn piiriin ja aikaisemmista velkavastuista vapautuminen mahdollistavat yksityishenkilöille uuden puhtaan alun. Velkavastuiden poistumisella on myönteinen vaikutus työllistymiseen ja tavanomaiseen kuluttamiseen.

Kokonaisuutena arvioituna muutokset ovat positiivisia sekä velallisen että velkojan näkökulmasta.