Arvon­lisä­veron yleinen vero­kanta nousee

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen arvonlisäveron yleisen verokannan korottamisesta 25,5 prosenttiin 1.9.2024 alkaen. Tässä artikkelissa käydään läpi uuden verokannan voimaantuloon liittyviä olennaisia periaatteita ja käytännön kysymyksiä.
6.6.2024 Petri Salomaa Kuva iStock

Tässä artikkelissa on seurattu verokantamuutoksen etenemistä 5.6.2024 asti.

Arvonlisäveron yleinen verokanta on nousemassa 25,5 prosenttiin jo syyskuun alussa. Yrityksillä ja muilla verovelvollisilla on siten vain pari kuukautta aikaa valmistautua muutokseen ja uuden verokannan käyttöönottoon. Monissa tilanteissa on toisaalta vielä muutoksen jälkeenkin sovellettava nykyistä verokantaa eli verovelvollisten tulee käyttää kahta yleistä verokantaa rinnakkain.

Yleisen verokannan korotus

Hallituksen kehysriihessä huhtikuussa sovittiin yleisen arvonlisäverokannan korotuksesta nykyisestä 24 prosentista 25,5 prosenttiin siten, että muutos tulisi voimaan 1.9.2024. Syyt verokannan korotukselle ovat täysin valtiontaloudelliset. Asian kiireellisyyttä osoittaa se, että verokannan korotusta koskeva hallituksen esitysluonnos lähetettiin lausuntokierrokselle jo huhtikuun lopulla. Luonnosta koskevissa lausunnoissa kommentoitiin pääasiassa muutoksen nopeaa voimaantuloa ja sen verovelvollisille aiheuttamia käytännön haasteita. Lausunnoista huolimatta verokantamuutosta koskeva hallituksen esitys (HE 61/2024 vp) annettiin eduskunnalle 30.5.2024 ilman muutosta voimaantuloaikatauluun. Samalla ollaan korottamassa vastaavasti myös vakuutusmaksuveron verokantaa 25,5 prosenttiin.

Myös alennettuihin verokantoihin on lähiaikoina tulossa muutoksia. Jo vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa hallituspuolueet sopivat, että alennettuja verokantoja tullaan pääosin korottamaan ja nykyisin 10 prosentin verokannan alaiset hyödykkeet lukuun ottamatta sanoma- ja aikakauslehtiä siirtämään 14 prosentin verokannan alaisiksi. Lisäksi edellä mainitussa kevään kehysriihessä sovittiin makeisten ja suklaan verokanta korotettavaksi 14 prosentista 25,5 prosenttiin. Alennettujen verokantojen muutoksia valmistellaan kuitenkin erillisinä hankkeina eli edellä mainittu yleisen verokannan korotusta koskeva hallituksen esitys ei sisällä alennettuja verokantoja koskevia muutoksia. Alennettujen verokantojen muutokset eivät myöskään ole tulossa voimaan 1.9.2024, vaan ilmeisesti 1.1.2025.

Uuden verokannan voimaantuloperiaatteet

Hallituksen esityksessä käsitellään verokantamuutoksen voimaantuloa vain hyvin lyhyesti. Esityksen mukaan lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Ennen lain voimaantuloa kertyneisiin ennakkomaksuihin sovelletaan kuitenkin aikaisempaa lainsäädäntöä eli nykyistä verokantaa. Lisäksi yhteisöhankintoja koskee poikkeussäännös. Voimaantuloperiaatteet vastaavat näin ollen aikaisempaa käytäntöä verokannan muutostilanteissa.

Korotettua 25,5 prosentin yleistä verokantaa tullaan esityksen mukaan siten soveltamaan, jos

  • myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu,
  • tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön,
  • yhteisöhankinta on tehty,
  • tavara on siirretty varastointimenettelystä tai
  • maahantuodun tavaran osalta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt

lain tultua voimaan 1.9.2024 tai sen jälkeen.

Verokannan korotus vaikuttaa myyntien lisäksi siis myös tavaroiden ja palveluiden omaan käyttöön otosta ja tavaran yhteisöhankinnoista ja maahantuonneista suoritettavaan arvonlisäveroon. Lisäksi verokannan korotus tulee huomioida myös suoraan hintaan liittyvistä tuista ja avustuksista ja korvaukseen palautettaessa oikeuttavista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettavan arvonlisäveron osalta. Myös käännetyn verovelvollisuuden alaisiin ostoihin sovelletaan jatkossa luonnollisesti korotettua verokantaa.

Verohallinto antoi verokantamuutoksista heti 30.5.2024 lyhyen tiedotteen ja on julkaisemassa voimaantuloa koskevaa tarkempaa ohjeistusta lähiaikoina. Verohallinto on myös jo tiedottanut, että verokantamuutos ei tule ainakaan ensivaiheessa vaikuttamaan arvonlisäveroilmoitukseen, eli ilmoitukseen ei ole tulossa uusia kenttiä. Sen sijaan sekä 24 prosentin että 25,5 prosentin verokannan alaiset verot ilmoitetaan jatkossa samassa kentässä.

Edellisen kerran yleistä arvonlisäverokantaa korotettiin (23 prosentista 24 prosenttiin) vuoden 2013 alussa. Sitä edeltävä korotus (22 prosentista 23 prosenttiin) puolestaan tehtiin 1.7.2010 alkaen eli kesken kalanterivuoden, kuten nytkin on tarkoitus tehdä. Edellisten muutosten yhteydessä on pääsääntöisesti sovellettu vastaavia voimaantuloperiaatteita kuin tulevassa muutoksessa, joten aiempia kokemuksia voidaan käyttää ohjenuorana muutosten voimaantuloa ja käytännön vaikutuksia arvioitaessa. Selvää kuitenkin on, että verovelvolliset joutuvat käytännössä tälläkin kertaa ainakin joissain tilanteissa itse arvioimaan oikeaa toimintatapaa ilman, että ratkaisu löytyisi suoraan ohjeistuksista.

Seuraavassa käsitellään tarkemmin uuden verokannan voimaantuloa koskevia periaatteita erityisesti tavaran tai palvelun myyjän näkökulmasta. Myös ostojen osalta sovelletaan kuitenkin vastaavia periaatteita.

Suoriteperuste ja ennakkomaksuja koskeva poikkeus

Verokantamuutoksen voimaantulossa sovelletaan siis pääsääntöisesti suoriteperustetta, eli sovellettavan verokannan kannalta ratkaisevaa on tavaran toimittaminen tai palvelun suorittaminen. Esimerkiksi tavaran tai palvelun tilausajankohdalla tai sopimuksen, tilausvahvistuksen tai laskun päiväyksellä tai muilla vastaavilla seikoilla ei ole vaikutusta sovellettavaan verokantaan. Laskutusperusteen soveltaminen ei ole verokantamuutoksen yhteydessä sallittua, vaikka verovelvollinen muuten sitä tilikauden aikana soveltaisikin. Ennakkomaksujen osalta on kuitenkin kaikissa tilanteissa huomioitava niitä koskeva erillinen säännös, jonka mukaan soveltuvan verokannan suhteen ratkaisevaa on ennakkomaksun kertyminen (vastaanottaminen).

Tavaran toimituksella tarkoitetaan tavaran luovuttamista ostajan hallintaan. Luovutusajankohdan määrittely perustuu lähtökohtaisesti osapuolten väliseen sopimukseen kuitenkin siten, että todelliset tosiseikat ja olosuhteet tulee huomioida. Tavaran kuljetusvastuulla voi käytännössä olla ratkaiseva merkitys soveltuvan verokannan kannalta, sillä ostajan vastatessa kuljetuksesta hänen katsotaan pääsääntöisesti saaneen tavaran hallintaansa jo, kun myyjä luovuttaa tavaran esimerkiksi kuljetuksen hoitavalle kuljetusliikkeelle. Mikäli tavara on luovutettu ostajan hallintaan viimeistään elokuussa, soveltuva verokanta on siten 24 prosenttia, vaikka myyjä laskuttaisi ostajaa vasta uuden verokannan voimaantultua.

Pitkäkestoisissa tavaratoimituksissa, kuten myytäessä kone tai laite asennettuna, tavara katsotaan yleensä luovutetuksi, kun ostaja on hyväksynyt tavaran vastaanotetuksi. Osamaksukaupassa veron suorittamisvelvollisuus taas syntyy, kun tavara luovutetaan ostajalle, eikä osamaksuerien laskutus- tai maksuajankohta vaikuta sovellettavaan verokantaan. Jos osamaksulla myyty tavara siten luovutetaan ostajalle viimeistään elokuussa, sovelletaan myyntiin kokonaisuudessaan 24 prosentin verokantaa.

Palvelu puolestaan katsotaan suoritetuksi, kun se on tosiasiallisesti ostajan käytössä. Keskeneräisten palvelujen ei pääsääntöisesti voida katsoa olevan ostajan käytössä, vaan verokantamuutoksen voimaantulohetkellä kesken oleviin palvelusuorituksiin sovelletaan palvelusuorituksen päättymisajankohdan verokantaa. Urakkaluonteinen palvelu, kuten esimerkiksi rakennusurakka, katsotaan vastaavasti yleensä suoritetuksi, kun ostaja on vastaanottotarkastuksen tai muun vastaavan menettelyn jälkeen hyväksynyt suorituksen. Tältäkin osin on kuitenkin huomioitava ennakkomaksuja koskeva poikkeus, jolloin ennen uuden verokannan voimaantuloa kertyneisiin ennakkomaksuihin sovelletaan 24 prosentin verokantaa, vaikka urakka valmistuisi vasta myöhemmin. Myös rakentamispalveluiden käännetyn arvonlisäveron osalta verokanta määräytyy edellä mainitulla tavalla eli suoriteperusteen mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon mahdolliset ennakkomaksut.

Jatkuvaluonteisten palvelujen ajallinen kohdistus tehdään suoriteperustetta sovellettaessa lähtökohtaisesti kuukausittain, joten 24 prosentin verokanta soveltuu vielä elokuulle kohdistettaviin palveluihin, vaikka niistä veloitettaisiinkin vasta myöhemmin. Tällaisia palveluja ovat palvelut, joilla ei ole selvää määritettyä tai sovittua tavoitetta tai valmistumisajankohtaa, vaan palvelua suoritetaan, kunnes osapuolten välinen palvelusopimus päättyy tai päätetään. Jatkuvaluonteisia palveluja ovat esimerkiksi kirjanpitopalvelut tai huoltopalvelut, joissa vastike perustuu palvelujen määrään ja/tai laatuun, ei ajan kulumiseen.

Jatkuvana suorituksena myyty tavara tai palvelu puolestaan katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa tavaroista tai palveluista perittävä vastike perustuu yksinomaan ajan kulumiseen, ei esimerkiksi toimitettuun tai suoritettuun määrään. Käytännön merkitystä kyseisellä säännöksellä on silloin, kun tilitysjakso eli vastikkeen maksujakso on pidempi kuin verovelvollisen verokausi eli yleensä kalenterikuukausi. Myynnit katsotaan tällöin toimitetuksi tai suoritetuksi vasta kunkin tilitysjakson päättyessä eli myynti kohdistetaan kyseisen tilitysjakson viimeiselle kuukaudelle ja koko tilitysjakson osalta sovellettava verokanta määräytyy kyseisen ajankohdan mukaan. Myös jatkuvana suorituksena tapahtuvien myyntien osalta on kuitenkin huomioitava ennakkomaksuja koskeva poikkeus. Jos siis kyseessä on esimerkiksi tavaran tai kiinteistön vuokraus siten, että vuokranmaksu- eli tilitysjakso on neljännesvuosi (esimerkiksi 1.7.–30.9.2024), ja vuokra veloitetaan ja vastaanotetaan jo jakson alussa, kyseessä on ennakkomaksu ja vero kohdistetaan maksun vastaanottohetken perusteella kyseisen tilitysjakson ensimmäiselle kalenterikuukaudelle. Myös verokanta määräytyy tällöin kyseisen ajankohdan mukaan. Lisäksi on tärkeää huomata, että jatkuvana suorituksena myytävää vuokrauspalvelua koskevaan sopimukseen mahdollisesti sisältyvät lunastuslausekkeet voivat vaikuttaa myynnin arvonlisäverokäsittelyyn – eli siihen, katsotaanko kyseessä olevan palvelun vai jo alun perin tavaran myynti – ja siten myös verokannan määrittelyyn.

Ennakkomaksujen osalta sovellettavan verokannan ratkaisee siis maksun kertymisajankohta. Ennakkomaksuihin sovelletaan tavaran toimitus- tai palvelun suoritusajankohdasta riippumatta 24 prosentin verokantaa, jos ennakkomaksu on vastaanotettu ennen uuden verokannan voimaantuloa. Syyskuussa tai myöhemmin kertyvien ennakkomaksujen verokanta on sen sijaan 25,5 prosenttia. Tavaran toimituksen tai palvelun suorituksen jälkeen veloitettavan loppukauppahinnan osalta sovelletaan verokannan määrittelyyn kuitenkin suoriteperustetta. Veloitettaessa ennakkomaksuja myynti tulee siis siirtymävaiheessa tarvittaessa jakaa eri verokannoille. Ennakkolaskun päiväyksellä tai eräpäivällä ei ole merkitystä verokannan määrittelyssä, joten ennakkomaksun kertymishetkeen liittyvästä epävarmuudesta johtuen myyjien voi olla suositeltavaa mahdollisuuksien mukaan välttää verokantamuutoksen aikaan, eli elokuu-syyskuun vaihteeseen, ajoittuvaa ennakkolaskutusta.

Suoraan hintaan liittyvän tuen tai avustuksen osalta sovellettava verokanta määräytyy vastaavasti tuen tai avustuksen saantihetken (vastaanottohetken) perusteella.

Edellä kuvattuja voimaantuloperiaatteita sovelletaan myös kulujen edelleenveloitustilanteissa.

Alennukset, luottotappiot ja muut oikaisuerät

Oikaisuerien ajallinen kohdistaminen on arvonlisäverotuksessa normaalisti sidottu kirjanpitoon. Alennukset ja muut oikaisuerät kohdistetaan näin ollen lähtökohtaisesti hyvän kirjanpitotavan mukaan. Edellä mainittujen aiempien verokantamuutosten yhteydessä oikaisuerien verokannan määrittelyssä sovellettiin kuitenkin suoriteperustetta. Myös tulevan verokantamuutoksen voimaantulon osalta tullaan hallituksen esityksen perusteella soveltamaan suoriteperustetta ilman oikaisueriä koskevia poikkeuksia. Alennuksiin, luottotappioihin ja muihin oikaisueriin sovelletaan näin ollen sitä verokantaa, joka oli voimassa, kun kyseessä oleva tavara alun perin toimitettiin tai palvelu suoritettiin. Ostajan vähennettävää arvonlisäveroa koskevat oikaisuerät kohdistetaan soveltaen samoja periaatteita. Ostajan vähennyksen oikaisua koskeva säännös ei kuitenkaan koske luottotappioita.

Lähtökohtana on, että pidempää ajanjaksoa koskeva alennus tulee tarvittaessa jakaa eri verokannoille. Tällainen alennus on esimerkiksi vuosialennus tai -hyvite, joka kohdistuu sekä verokantamuutoksen voimaantuloa edeltäviin että sen jälkeisiin tavaran toimituksiin tai palvelun suorituksiin. Verohallinto linjasi vuoden 2010 verokantamuutoksen yhteydessä, että jako eri verokannoille voitiin tehdä ajan kulumisen perusteella. Jos myyjä kuitenkin halusi osoittaa, että myyntien suhde poikkesi aikaan perustuvasta jaottelusta, alennukset voitiin jakaa eri verokannan alaisiin osiin myyjän esittämän muun näytön perusteella. Vastaavia periaatteita sovellettiin vuoden 2013 verokantamuutoksen yhteydessä, mutta silloin asian käytännön merkitys oli pienempi, kun muutos tapahtui vuodenvaihteessa.

Aiemmin sovellettuja käytäntöjä tullaan oletettavasti soveltamaan myös tulevan verokantamuutoksen yhteydessä. Verovelvolliset voivat näin ollen niin halutessaan jakaa esimerkiksi koko kalenterivuotta 2024 koskevan vuosialennuksen eri verokannoille ajan kulumisen perusteella siten, että 2/3 (tammi-elokuun eli kahdeksan kuukauden osuus) alennuksesta käsitellään 24 prosentin verokannalla ja 1/3 (syys-joulukuun eli neljän kuukauden osuus) 25,5 prosentin verokannalla. Niin halutessaan verovelvollinen voi kuitenkin poiketa tästä osoittamalla, että alennus tosiasiassa kohdistuu eri tavalla esimerkiksi myyntien todellisten määrien ja ajoittumisen perusteella.

Ennen uuden verokannan voimaantuloa toimitettuihin tavaroihin ja suoritettuihin palveluihin liittyvien oikaisuerien osalta sovellettava verokanta on siis 24 prosenttia, vaikka oikaisuerä realisoituisi vasta myöhemmin. Myös tämä tarkoittaa sitä, että verovelvollisten on jatkossakin usein sovellettava nykyistä ja uutta verokantaa rinnakkain.

Kaupan peruuntuessa tavaraa ei lainkaan toimiteta tai palvelua suoriteta, joten mahdollisen ennakkomaksun palautukseen sovelletaan alkuperäistä verokantaa. Mikäli kauppa puretaan, esimerkiksi ostajan käyttäessä palautusoikeuttaan, voidaan yleensä soveltaa vastaavaa menettelyä. Mikäli kyseessä kuitenkin on takaisinostotilanne, tulee takaisinmyynnin osalta sovellettava verokanta määritellä erikseen lähtökohtaisesti suoriteperusteen mukaisesti.

Tavaran yhteisöhankinta ja muut kansainväliset ostotilanteet

Yhteisöhankintojen eli elinkeinonharjoittajan toisesta EU-valtiosta Suomeen tekemien tavaraostojen osalta sovellettava verokanta määritellään poikkeussäännön perusteella yhteisöhankintojen ajallista kohdistamista koskevin säännösten ja periaatteiden mukaan. Tavaran yhteisöhankinta kohdistetaan pääsäännön mukaan tavaran toimituskuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle. Jos lasku kuitenkin on vastaanotettu jo tavaran toimituskuukautena, yhteisöhankinta kohdistetaan toimituskuukaudelle. Jos lasku sen sijaan on saatu ennen toimituskuukautta tai saadaan sen jälkeen, myynti kohdistetaan pääsäännön mukaan eli toimituskuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle. Yhteisöhankinnasta maksettuja ennakkomaksuja ei ilmoiteta maksuhetkellä, vaan koko yhteisöhankinta eli sen arvo ja vero kohdistetaan ja ilmoitetaan edellä mainitulla tavalla tavaran toimituksen perusteella. Sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka edellä kuvattujen ajallisen kohdistamisen säännösten mukaan kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille eli syyskuulle 2024 tai sen jälkeen, sovelletaan uutta, korotettua verokantaa.

Arvonlisäverovelvollisten rekisterissä olevat elinkeinonharjoittajat ilmoittavat suorittamansa tavaran maahantuonnit niin sanotussa lykätyssä menettelyssä arvonlisäveroilmoituksillaan. Maahantuonti ja maahantuonnista suoritettava vero kohdistetaan tullauskuukaudelle eli kalenterikuukaudelle, jonka aikana tullauspäätös on annettu, ja maahantuontiin soveltuva verokanta määräytyy kyseisen ajankohdan mukaan. Elokuulle 2024 tai sitä aiemmalle kuukaudelle kohdistettaviin (yleisen verokannan alaisiin) maahantuonteihin sovelletaan siis 24 prosentin verokantaa ja syyskuulle 2024 tai sitä myöhemmälle kuukaudelle kohdistettaviin maahantuonteihin 25,5 prosentin verokantaa.

Myös kansainvälisen kaupan käännetyn verovelvollisuuden soveltamistilanteissa sovelletaan verokannan määrittämiseen suoriteperustetta. Ratkaisevaa on siis se, milloin kyseessä oleva palvelu on suoritettu tai tavara toimitettu. Periaate koskee esimerkiksi niin sanottujen yhteisöpalvelujen ostoa toisesta EU-valtiosta silloin, kun ulkomaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, joka osallistuu kyseiseen myyntiin, eikä myyjä myöskään ole hakeutunut Suomessa verovelvolliseksi. Käännetyn verovelvollisuuden verokanta määräytyy näin ollen palvelun suoritusajankohdan mukaan. Käytännössä periaatteen soveltaminen on kuitenkin usein melko vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos ostaja ei ole vielä vastaanottanut palvelua koskevaa ostolaskua eikä ostajalla siten (välttämättä) ole tietoa oston tarkasta arvosta. Voitaneen kuitenkin olettaa, että Verohallinto ei tule puuttumaan tällaisiin tilanteisiin, jos verovelvollinen on kohdistanut oston laskutuksen perusteella liian myöhäiselle kuukaudelle ja siksi soveltanut ostoon virheellisesti 25,5 prosentin verokantaa 24 prosentin verokannan sijaan.

Omaan käyttöön otto

Myös tavaran tai palvelun omaan käyttöön oton verokanta määräytyy suoriteperusteen mukaisesti eli sen mukaan, milloin omaan käyttöön otto tapahtuu. Verokannan määrittelyyn sovelletaan siis normaaleja oman käytön verotuksen ajallista kohdistamista koskevia säännöksiä. Omaan käyttöön oton vero kohdistetaan sille kuukaudelle, jonka aikana oman käytön veron suoritusvelvollisuus syntyy eli esimerkiksi tavara luovutetaan vastikkeetta tai siirretään vähennykseen oikeuttavasta käytöstä vähennyskelvottomaan käyttöön tai vähennykseen oikeuttamattomaan käyttöön itselle valmistettu tavara valmistuu.

Urakkaluonteisen palvelun omaan käyttöön otto tapahtuu, kun palvelu on suoritettu (saatettu loppuun). Kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä suoritettava arvonlisävero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana palvelu on suoritettu ja soveltuva verokanta määräytyy vastaavasti. Jatkuvasti suoritettavista kiinteistöhallintapalveluista vero kohdistetaan kaikille niille kuukausille, joiden aikana näitä palveluja suoritetaan.

Rakentamispalvelujen omaan käyttöön oton ajallista kohdistamista koskevat omat erityissäännöksensä. Itse suoritetusta rakentamispalvelusta oman käytön veroa on suoritettava sitä mukaa kuin palvelu valmistuu eli kalenterikuukausittain rakennustyön edistyessä. Ostetuista rakentamispalveluista oman käytön vero suoritetaan siltä kuukaudelta, jonka aikana palvelu on vastaanotettu, tai jos palvelusta maksetaan ennen sen vastaanottoa, kun ennakkomaksu on maksettu.

Edellä mainittuja periaatteita sovelletaan myös verokannan muutoksen yhteydessä. Itse suoritetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamiseen sovelletaan siten uutta verokantaa (25,5 prosenttia) siltä osin kuin rakentamispalvelu valmistuu (eli rakennustyötä suoritetaan) uuden verokannan voimaantulopäivänä 1.9.2024 tai sen jälkeen. Ostetun rakentamispalvelun omaan käyttöön puolestaan sovelletaan uutta verokantaa, kun rakentamispalvelu on vastaanotettu uuden verokannan voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Jos vastike kuitenkin kertyy myyjälle ennen uuden verokannan voimaantuloa, sovelletaan aiempaa verokantaa, koska kyseessä on tältä osin ennakkomaksu.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että verokantamuutos ei suoraan vaikuta kiinteistöinvestointien arvonlisäverovähennysten tarkistusmenettelyyn. Tarkistusmenettelyssä tarkistuksen perustana on investoinnin hankintaan alun perin sisältyneen arvonlisäveron määrä ja tämä määrä voi jatkossa luonnollisesti sisältää sekä 24 prosentin että 25,5 prosentin alaisia eriä.

Huomioitavia asioita

Verokantamuutos aiheuttaa verovelvolliselle tarpeen tarkistaa, varmistaa ja arvioida sekä tietyiltä osin myös päivittää ja muuttaa monia asioita. Käytännön vaikutusten suuruus vaihtelee luonnollisesti merkittävästi riippuen verovelvollisen liiketoiminnan luonteesta ja laajuudesta.

Arvonlisäverokäsittelyn näkökulmasta olennaista on arvioida muun muassa, mihin myynteihin ja ostoihin verokantamuutos vaikuttaa ja miten oikaisuerien ja ennakkomaksujen oikea käsittely varmistetaan. Verovelvollisten tulee myös pyrkiä varmistautumaan, että ne pystyvät hallinnoimaan ja käsittelemään oikein uuden verokannan alaisia transaktioita, niin myyntejä kuin ostoja, kaikissa järjestelmissään. Lisäksi on huomattava, että monissa tapauksissa myös nykyistä verokantaa tullaan tietyiltä osin soveltamaan vielä pitkänkin siirtymäajan, eli verovelvollisten järjestelmien ja käytäntöjen tulisi pystyä operoimaan kahta yleistä verokantaa.

Verovelvollisten tulisi siten tunnistaa kaikki arvonlisäverotukseen liittyvät järjestelmät ja niiden rajapinnat ja selvittää järjestelmiin tarvittavat muutokset ja päivitykset alkaen siitä, onko kaikilla käytössä olevilla järjestelmillä valmius käsitellä desimaalin sisältävää verokantaa. Olennaista on myös varmistaa, että käytössä ovat sekä nykyisen että uuden verokannan vaatimat verokoodit ja että järjestelmistä saadaan kaikki arvonlisäveron ilmoittamista varten tarvittavat tiedot ja että ilmoittaminen onnistuu oikein. Lisäksi on arvioitava, tarvitseeko muutoksia tehdä esimerkiksi laskutukseen ja laskupohjiin ja -merkintöihin, erilaisiin sisäisiin ja ulkoisiin raportteihin ja raporttipohjiin, tilauslomakkeisiin ja myynti- ja osto-/hankintasopimuksiin sekä esitteisiin. Tilanteesta riippuen voi olla tarpeen myös selvittää, onko yrityksellä sisäisiä ja/tai ulkoisia ohjeita, joita olisi tarpeen muuttaa. Olennaista on myös arvioida, miten muutoksen vaikutuksista tarvittaessa ohjeistetaan ja tiedotetaan sisäisesti (esimerkiksi taloushallinto ja myynti) ja ulkoisesti (asiakkaat) ja onko muutoksista esimerkiksi tarvetta järjestää koulutusta. Tärkeä kysymys on myös se, miten tarvittavat toimenpiteet resursoidaan ja suunnitellaan ja tarvitaanko tässä yhteydessä myös ulkopuolista apua.

Erityisesti kuluttajakaupassa ja muille ei-verovelvollisille suuntautuvien myyntien osalta on arvioitava myös verokannan korotuksen vaikutusta hinnoitteluun. Myyjän tulee tällöin arvioida mahdollisuutta nostaa hintaa ja toisaalta tarvetta rahoittaa verokannan nousun vaikutus osittain tai kokonaan omasta katteestaan. Kuluttajakaupan osalta on myös tärkeää varmistaa niin uusien kuin aiempien sopimusten muotoilu, jotta myyjällä varmasti on oikeus veloittaa uusi, uuden verokannan huomioiva hinta asiakkaalta. Myös hintojen päivitys (hintalaput, hinnastot, verkkokauppa ja niin edelleen) voi olla merkittävää työtä vaativa operaatio ainakin, jos päivitys vaatii manuaalista työtä ja erilaisia myytäviä hyödykkeitä on paljon.

Verovelvollisten yritysten välisessä kaupassa verokannan muutoksella ei sen sijaan pääsääntöisesti ole olennaista merkitystä eikä vaikutusta hinnoitteluun. Näin on silloin, kun ostaja harjoittaa vähennys- tai palautuskelpoista toimintaa eivätkä kyseessä ole tavarat tai palvelut, joita koskee erityinen vähennysoikeuden rajoitus. Yritysten välisessä kaupassa ei yleensä liene myöskään tarvetta muuttaa aiempia sopimuksia, jos/kun sopimuksissa on sovittu, että hintaan lisätään ”kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero”.

Myyjä vastaa lähtökohtaisesti myynnin arvonlisäveron oikeasta määrittelystä eli siitä, että myyntiin sovelletaan oikeaa verokantaa. Poikkeuksen muodostavat yhteisöhankinta- ja maahantuontitilanteet sekä käännetyn verovelvollisuuden soveltamistilanteet, joissa soveltuvan verokannan määrittely on ostajan vastuulla.

Väärään verokantaan liittyvä jälkiverotusriski on siis yleensä myyjällä. Myyjä voi pyrkiä suojautumaan riskiltä esimerkiksi sopimuksen oikean muotoilun avulla; kuluttajakaupassa riski kuitenkin on yleensä aina myyjällä. Riski kuitenkin siirtyy ainakin periaatteessa ostajalle, jos myyjä veloittaa ostajaa liian korkealla verokannalla ja ostaja vähentää liian suuren veron.

Asiantuntijana
Petri Salomaa arvonlisäveroasiantuntija, Deloitte Oy
VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki