Ulkomaalaispalautushakemukset arvonlisäverotuksessa
Muissa EU-maissa syntyneet arvonlisäverot voi hakea takaisin niin sanotulla ulkomaalaispalautushakemuksella. Arvonlisäverot muista EU-maista haetaan edelliseltä kalenterivuodelta takaisin OmaVero-palvelun kautta vuosittain 30.9. mennessä. Palautuksen laajuus on sama kuin vähennysoikeus kyseisen maan kotimaisille yrityksille. Vähennysoikeuden rajoituksia ei ole EU-tasolla yhtenäistetty, joten palautuksen laajuus voi olla eri kuin mitä se Suomessa olisi. Tässä artikkelissa käsitellään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia hakea takaisin arvonlisäverot muista EU-maista.
Näin ulkomailla syntyneet arvonlisäverot käsitellään
Suomessa arvonlisäverovelvollinen yritys voi vähentää ALV-ilmoituksellaan ainoastaan kotimaan arvonlisäverot. Jos yrityksessä on paljon esimerkiksi matkustusta ulkomaille, kirjanpidossa voi näkyä myös muiden maiden arvonlisäveroja. Muissa maissa syntyneiden arvonlisäverojen osalta on päätettävä, kirjataanko ne suoraan kuluksi vai lähdetäänkö arvonlisäveroista tekemään palautushakemuksia. Kaikki EU-maat palauttavat arvonlisäverot suomalaisille yrityksille. Tämän lisäksi palautuksia voi hakea muun muassa Englannista, Norjasta, Islannista ja Sveitsistä.
ALV-palautusoikeus on jokaisessa jäsenvaltiossa saman laajuinen kotimaisille ja ulkomaisille yrityksille. Jokainen jäsenvaltio määrittää itsenäisesti palautus- ja vähennysoikeuden laajuuden. ALV-direktiivin perusteella vähennysoikeus on lähtökohta jokaisessa EU-maassa, mutta vähennysoikeuden rajoituksista jäsenvaltiot voivat tiettyjen rajojen puitteissa päättää itsenäisesti. Jotta hankinta voi olla vähennykseen oikeuttava, sen on liityttävä suomalaisen yrityksen verolliseen liiketoimintaan. Verottoman toiminnan harjoittajat eivät siten voi hakea ulkomaalaispalautuksia muista EU-maista.
Suomalaiset yritykset tekevät ulkomaalaispalautushakemukset OmaVero-palvelun kautta, josta Verohallinto toimittaa hakemukset edelleen jokaiseen jäsenvaltioon. Arvonlisäveron ulkomaalaispalautus toiseen EU-maahan sijoittautuneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle perustuu Euroopan neuvoston antamaan direktiiviin 2008/9/EY: Yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille, mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille.
Kaikki EU-maat palauttavat arvonlisäverot suomalaisille yrityksille.
Tässä artikkelissa keskitytään muista EU-maista takaisinhaettaviin arvonlisäveroihin suomalaisen yrityksen näkökulmasta. Ulkomaiset yritykset muista EU-maista ja EU:n ulkopuolelta voivat hakea Suomesta ALV-palautusta, eli Suomi ei vaadi vastavuoroisuutta toisin kuin eräät muut EU-maat. EU-maista hakemukset tehdään paikallisten verohallintojen portaalien kautta, kun taas EU:n ulkopuolisissa maissa sijoittautuneille yrityksille on edelleen käytössä paperinen palautushakemusmenettely. EU:n ulkopuolelta tulevien palautushakemusten jättöaika on kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jota hakemusajanjakso koskee eli 30.6. mennessä. Muista EU-maista tuleville hakemuksille jättöaika on yhdeksän kuukautta kalenterivuoden päättymisestä eli 30.9. mennessä. Verohallinto on tammikuussa 2025 päivittänyt ulkomaisille elinkeinonharjoittajille tarkoitetut ohjeensa: ”Arvonlisäveron palauttaminen toiseen EU-maahan sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle” (Dnro VH/6319/00.01.00/2024) ja ”Arvonlisäveron palauttaminen EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle” (Dnro VH/7656/00.01.00/2024).
Takaisinhaettavat kulut liittyen messuihin ja muuhun matkustukseen
Yleisimmät takaisinhaettavat kulut liittyvät matkustukseen. Jos yritys esimerkiksi osallistuu messuille, monet matkakuluista sisältävät paikallisen ALV:n. Lento Suomesta toiseen EU-maahan on veroton, mutta matka lentokentältä hotellille tai seminaaripaikalle on lähes jokaisessa EU-maassa paikallisella verolla. Poikkeuksen tähän tekee Tanska, jossa takseista ei makseta veroa. Valtaosassa EU-maista kotimaan liikenteeseen soveltuu alennettu verokanta. Jos bussin, junan tai taksin sijaan päättääkin vuokrata auton, saa käteensä myös paikallisen veron sisältämän laskun. Autoihin liittyvät vähennysoikeuden rajoitukset vaihtelevat maittain, joten palautusoikeus ja sen laajuus on tarkistettava maakohtaisesti. Auton pysäköinti voi myös olla maakohtaisesti verollinen tai veroton. Suomessa KHO on ratkaisussaan 16.12.2003 taltio 3265 katsonut pysäköinnin vähennyskelpoisuuden riippuvan pysäköinnin tarkoituksesta, eikä se ole katsonut sitä autoihin liittyvän vähennysoikeudenrajoituksen alaiseksi kuluksi.
Hotellikuluihin sisältyy kaikkialla paikallinen arvonlisävero. Maasta riippuu, onko hotellikulu vähennyskelpoinen omien työntekijöiden osalta vai ainoastaan vieraiden osalta vai sekä että. Suomessa hotelliaamiaisen on oikeuskäytännössä katsottu liittyvän työntekijän yksityiseen kulutukseen, eikä aamiaisen arvonlisävero ole Suomessa yrityksille vähennyskelpoinen. Aamiaisenkin osalta on siten syytä olla tarkkaavainen, koska vähennysoikeuden laajuus saattaa olla eri. Kaikissa maissa aamiaisen osuutta ei välttämättä ole eroteltu.
Messupaikalla ostettuihin sisäänpääsylippuihin soveltuu paikallinen arvonlisävero, ja useat maat soveltavat alennettuja verokantoja sisäänpääsymaksuihin. Myös esimerkiksi narikka- tai wc-maksut laskutetaan paikallisella arvonlisäverolla. Jos messuille matkannut yritys on kuitenkin näytteilleasettaja ja ostanut esimerkiksi koko messupaketin sisältäen ständipaikan, mahdolliset kalustevuokrat, sisäänpääsyt ja markkinointimateriaalin yhtenä pakettina, on todennäköisesti koko paketista lähetetty yritykselle AVL 65 §:n nojalla yleissäännön mukaisesti 0 % verokannan mukainen lasku. Tällaisesta yleissäännön alaisesta palvelukokonaisuudesta suomalainen yritys laskee 25,5 % arvonlisäveron ja raportoi sen kotimaan arvonlisäveroilmoituksellaan EU-palveluostona. Kokonaisesta messupaketista ei tyypillisesti tule irrotettavaksi sellaisia eriä, jotka olisivat ulkomaalaispalautushakemusten piirissä.
Matkustukseen liittyy usein myös ravintolakuluja. Jos kyse on työntekijän yksityiskulutuksesta, palautusoikeutta ei ole. Hankinnan on liityttävä aina yrityksen verolliseen liiketoimintaan. Tällöin palautusoikeus on jäsenvaltion paikallisten säännösten mukainen. Usein esimerkiksi neuvottelukulujen arvonlisävero voi olla vähennyskelpoinen, kun taas edustuskuluista vähennysoikeutta ei ole.
Eri EU-maissa voi olla myös Suomesta poikkeavia laskutussäännöksiä. Suomessa AVL 209 f §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kevennettyjä laskumerkintöjä voi soveltaa ravintola- tai ateriapalveluihin taikka henkilökuljetuksia koskeviin laskuihin lukuun ottamatta edelleen myytäviksi tarkoitettuja palveluja. Kaikissa jäsenvaltioissa ravintolalaskuihin tai henkilökuljetuksiin ei kuitenkaan riitä kevennetyt laskumerkinnät. Laskumerkintävaatimukset täyttävä lasku on tällöin osattava pyytää jo laskunmaksuvaiheessa.
Takaisinhaettavat kulut liittyen alihankintaprojekteihin
Toinen kokonaisuus, jossa paikallisia arvonlisäveroja toisessa EU-maassa helposti syntyy, liittyy alihankintatilanteisiin. Jos yritys esimerkiksi ostaa tavaroita paikallisesti niin, että tavarat eivät liiku kahden eri EU-maan välillä, veloitus on usein paikallisella verolla.
Esimerkki: Suomalainen yritys myy Ruotsiin palvelukokonaisuuden. Palvelukokonaisuuteen liittyy myös suomalaisen yrityksen käynti Ruotsissa. Käynnin aikana työntekijän kännykkä hajoaa, ja tämä ostaa uuden puhelimen. Kännykkä otetaan käyttöön Ruotsissa, joten kyse on Ruotsin sisäisestä myynnistä. Ruotsalainen myyjä laskuttaa kännykän paikallisella arvonlisäverolla, ALV 25 %. Suomalainen yritys voi hakea ALV:n takaisin ulkomaalaispalautushakemuksella, jos se ei ole rekisteröitynyt ALV-velvolliseksi Ruotsiin.
Jos suomalaiselle yritykselle ei synny toisessa EU-maassa arvonlisäverotuksen kiinteää toimipaikkaa eikä ALV-velvolliseksi rekisteröitymisvelvoitetta, yritys voi hakea paikalliset ALV:t takaisin ulkomaalaispalautusmenettelyä hyödyntäen.
Yleisimmät takaisinhaettavat kulut liittyvät matkustukseen. Monet matkakulut sisältävät paikallisen ALV:n.
Jos suomalaisen yrityksen liiketoiminta toisessa EU-maassa aiheuttaisi sille kiinteän toimipaikan ja ALV-rekisteröintivelvollisuuden, suomalainen yritys voisi tämän jälkeen vähentää kyseisessä EU-maassa syntyneet ALV:t ko. EU-maahan annettavalla ALV-ilmoituksella. Rekisteröintimuodollisuudet ja ALV-ilmoitusten jättöaika vaihtelevat maittain, eli ne on aina tarkistettava maakohtaisesti.
Jos yrityksellä on ALV-rekisteröintejä useissa eri EU-maissa, sen tulee varmistua, että arvonlisäverojen vähennykset ja palautukset hoidetaan asianmukaisella tavalla. Niissä maissa, joissa yritys on rekisteröitynyt ALV-velvolliseksi, vähennykset tehdään ALV-ilmoituksella. Niistä maista, joissa yrityksellä ei ole ALV-rekisteröintiä, yritys voi hakea ALV:t takaisin ulkomaalaispalautushakemusta hyödyntäen. Kyse ei siis ole joko tai -tyyppisestä tilanteesta, vaan yrityksellä voi olla sekä rekisteröintejä että ulkomaalaispalautushakemuksia eri maissa.
Palautusoikeus ei koske väärinlaskutettua arvonlisäveroa
Jäsenvaltiot palauttavat ALV:t ainoastaan niissä tilanteissa, joissa arvonlisävero on laskutettu alun perin oikein. Jos kyse on esimerkiksi tavaran yhteisömyyntitilanteesta ja myyjä lisää laskulle virheellisesti paikallisen arvonlisäveron, paikallinen verohallinto hylkää ulkomaalaisen sinne tekemän palautushakemuksen. Näin toimien paikallinen verohallinto ei riskeeraa sitä, että palautusta voisi olla hakemassa sekä ulkomainen toimija että myöhemmässä vaiheessa sinne rekisteröitynyt paikallinen yritys.
Tämänkaltaisissa väärinlaskutustilanteissa on suositeltavaa olla yhteydessä myyjään ja pyytää korjattua laskua. Myyjän on mahdollista itse korjata oma arvonlisäverotilanteensa kyseisen maan vanhenemisaikojen puitteissa selvittämällä asia paikallisen verohallinnon kanssa. Suomessa arvonlisäverotuksen jälkiverotusaika on kolme vuotta tilikauden päättymisestä. Jälkiverotusaikoja ei ole EU-tasolla harmonisoitu.
Palautuksen hakeminen käytännössä
Suomalainen yritys voi hakea palautusta muista EU-maista OmaVeron kautta. Palautus tehdään jokaisesta EU-maasta erillisellä hakemuksella. Hakemukseen listataan laskut, mutta laskuja ei enää lähtökohtaisesti lähetetä hakemuksen liitteenä. Paperisen lomakkeen käyttäminen ei ole mahdollista. Hankittujen tavaroiden ja palvelujen laatu merkitään hakemukseen Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU 79/2012) liitteen III mukaisilla koodeilla. Paikalliset verohallinnot voivat pyytää alkuperäisiä laskuja tai muuta hakemuksen ratkaisuun tarvittavaa dokumentaatiota. EU:n ulkopuolisista maista palautuksen laajuus ja itse palautushakemusmenettely on selvitettävä erikseen.
OmaVerosta valitaan Veroasiat-välilehti, jonka alta löytyy linkki ”Arvonlisäveron palautushakemukset muista EU-maista”. Hakemuksen alkupäiväksi merkitään aina kuukauden ensimmäinen päivä ja loppumispäiväksi kuukauden viimeinen päivä. Lähtökohtaisesti hakemus tehdään kalenterivuosittain. Hakemuksen tulee koskea joka tilanteessa vähintään kolmea peräkkäistä samaan kalenterivuoteen kuuluvaa kalenterikuukautta ja enintään yhtä kalenterivuotta. Kalenterivuoden loppua koskeva hakemus voi kohdistua kolmea kuukautta lyhyempäänkin ajanjaksoon, esimerkiksi vain joulukuuhun. Hakemusjakso voi koostua vain täysistä kalenterikuukausista.
Jäsenvaltiot palauttavat ALV:t ainoastaan niissä tilanteissa, joissa arvonlisävero on laskutettu alun perin oikein.
Hakemusjakson on aina kohdistuttava menneisyyteen, eli esimerkiksi Tilisanomien ilmestymispäivänä 4.12. ei voida vielä tehdä hakemusta 31.12. saakka. 4.12. tehtävä hakemus ei voi myöskään sisältää joulukuun laskuja, eli hakemus voitaisiin tehdä ainoastaan marraskuun loppuun saakka.
Palautuksen minimimäärä on 50 euroa. Tämä tarkoittaa, että jos palautushakemus koskee koko kalenterivuotta tai sen loppuosaa, palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 50 euroa. Jos palautusta haetaan kalenterivuoden aikana, pienin palautettava määrä on 400 euroa. Hakemusten määrää ei ole rajoitettu, mutta jokaisen hakemuksen on täytettävä minimimäärävaatimukset.
Palautushakemus on jätettävä yhdeksän kuukauden kuluessa kalenterivuoden päättymisestä. Esimerkiksi vuoden 2025 aikana syntyneet arvonlisäverot on haettava takaisin viimeistään 30.9.2026.
Päätös – hyväksyvä tai hylkäävä
Jos toisen EU-maan verohallinto hyväksyy palautushakemuksen, päätös tulee yritykselle OmaVeroon ja usein myös postitse. Arvonlisäveron palautus maksetaan yrityksen hakemuksessa ilmoittamalle pankkitilille. Pankkitilin on oltava EU:ssa. Lähtökohtaisesti maksu tulee 4 kuukauden ja 10 päivän sisällä siitä, kun hakemus on jätetty, ellei hakemukseen liittyen ole tarvinnut tehdä lisäkysymyksiä. Jos paikallinen verohallinto on tehnyt lisäkysymyksiä, aikajänne maksulle on hieman pidempi. Jos sovitut ajat ylittyvät, verohallinnot maksavat palautuksille hyvityskorkoa. Käytännön tasolla on kuitenkin hyvä varautua siihen, etteivät kaikki EU-maat maksa palautuksia yhteisesti sovitussa aikataulussa.
Jos paikallinen verohallinto hyväksyy päätöksen vain osittain tai hylkää sen kokonaan, yrityksen on mahdollista valittaa asiasta. Oikaisupyyntö voi koskea ainoastaan niitä laskuja, jotka ovat olleet alkuperäisessä hakemuksessa, eli oikaisuvaiheessa ei ole mahdollista hakea palautusta laskuista, jotka eivät ole olleet alkuperäisessä palautushakemuksessa. Oikaisu- tai valitusprosessit vaihtelevat jäsenmaittain. Päätöksen liitteenä on valitusosoitus, josta selviää valituksen jättöajat ja muut seikat. Esimerkiksi Suomessa oikaisuvaatimukset vastaanotetaan lähtökohtaisesti vain suomeksi ja ruotsiksi, vaikka käytännössä myös englanninkielisiä oikaisuvaatimuksia on hyväksytty.
