CTA Paikka

Yrityskauppa vaatii taitoa ja kekseliäisyyttä

Yrityskaupoissa saa sopia sitovasti kaikesta, mikä ei ole lainvastaista tai kohtuutonta. Huonosti laaditut kauppakirjat työllistävät hyvin juristeja.
15.10.2013

Juha Rantanen toimitusjohtaja, Suomen Yrityskaupat Oy

Jos pienyrityskaupoissa pyritään mahdollisimman riidattomiin ja pysyviin kauppoihin, on syytä unohtaa pyrkimys mahdollisimman lyhyisiin ja ytimekkäisiin sopimuksiin vain siitä syystä, että lyhyet sopimukset ovat mukavampia lukea. Yrityskauppa on prosessi, jonka alku ja loppu voi ajallisesti olla jopa vuosia. Sopimuksen allekirjoitus­hetki on vain yksi hetki tästä pitkästä jatkumosta. 

Yrityskauppaa ei kannata rinnastaa mihinkään muuhun kauppaan,
niin yksilöllisiä ne ovat. Yrityskauppaa kun ei sääntele erityislaki kuten kiinteistökauppaa, kuluttajansuojasta nyt puhumattakaan. Lähtökohtana on sopimus- ja muoto­vapaus. Sopimusoikeus ja kauppalaki toimivat manuaalina yrityskaupoissa. Kaikesta, mikä ei ole lainvastaista tai kohtuutonta, saa sitovasti sopia. Paperit eivät ole pakollisia. Sopimus voidaan tehdä yhtä hyvin suullisesti kuin kirjoittamalla se vessan oveen. Puukaupassa kättä päälle ­-sopimus on varmaan ihan hyvä; hinta ja maksuehdot sovitaan, ja kuutiomäärä ja tavaran laji ja laatu on tarkastettu. Selvää ja konkreettista. Yrityskaupassa moni asia on enemmänkin epämääräistä ja hyvin abstraktia.

Kun osapuolet ovat yleensä yrityskaupan suhteen maallikkoja ja tapahtuman muut osalliset, kuten rahoittajat, varsin ulkona neuvotteluista ja kokonaisuuden nyansseista, tulisi sopimusten olla riittävän kuvaavia ja kansantajuisia. Selittävän ja selkokielisen sopimuksen tavoite on ikävä kyllä ristiriidassa, jos tavoitteena on kirjoittaa mahdollisimman lyhyt sopimus. Liian pitkä sopimus lyö korvalle taas toista kautta, varsinkin jos se on jäsennelty ja kirjoitettu huonosti.

Siinä missä lyhyeen sopimukseen jää koko sopimusoikeuden kirjallisuuden kokoisia tulkinta-aukkoja, liian pitkä sopimus lisää joka lauseella tulkinnan mahdollisuuksia tai viestinnällisiä ongelmia, jollei näitä sopimustekstiä kirjoitettaessa tietoisesti pyritä poistamaan. Sama asia voidaan ymmärtää monin eri tavoin, ja jos asioita on paljon, ymmärtämistapoja on vieläkin enemmän.  Jos sopimus on kirjoitettu ja tarkoitettu tyhjentäväksi luetteloksi, kohtalokasta voi olla se, että jotain luettelosta on unohtunut. Tällöin tulkinta on se, että tarkoitus olikin niin. Hiukan väljyyttä kannatta siis aina jättää, kunhan sopimuksen tarkoitus on kuvattu selkeästi.

Hyvä sopimus ei ainoastaan kerro ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti, mistä on sovittu, vaan se kertoo lisäksi, mitä seuraa, jos asiat eivät mene kuten pitäisi tai sovittiin. Odottamattomat, epäonniset tilanteet selviävät näin ohjaavan sopimuksen viitoittamana ilman riitoja. Lyhyessä sopimuksessa konflikti alkaa huomattavasti aikaisemmin. Valitettavasti maallikoilla tahtotila on liian usein vähän kuin rakennusalalla: koskaan ei ole aikaa tai varaa tehdä kunnolla, mutta aina tuntuu riittävän rahkeita korjata jo tehtyjä asioita. Huonosti laaditut kauppakirjat työllistävät hyvin juristeja.

 

Sopimuksia ennen kauppaa

Jos kaupassa käytetään ammattilaista, kuten välittäjää, prosessi alkaa kirjallisesta toimeksiantosopimuksesta. Ammatti­välittäjät käyttävät Suomen Yritysvälittäjäin Liiton yleisiä toimeksiantosopimuksia (SYLYTE), mikä on myös toimeksi­antajan etu. Velvoitteet, vastuut, työnjako ja se, pitääkö palkkiota maksaa vai ei on silloin selvästi sovittu.

Liiton jäsenet ovat sitoutuneet lisäksi eettisiin ohjeisiin, mikä lisää toimeksiantajan turvallisuutta asiantuntijaa käytettäessä. Olipa ammattilainen kuka tahansa, tämä kantaa yrityskaupoissa todellista vastuuta osaamisestaan. Kannattaa esimerkiksi muistaa kertoa, mitä käy tappiolle tai arvonlisäverolle omistajanvaihdoksen myötä, jos asialla on vähääkään merkitystä ostajalle.

Salassapitosopimus (Non-Disclosure Agreement, NDA) on vahvasti suositeltava sopimus kaikissa yrityskaupoissa. Vaikka ostajien taholta sitä ajoittain kritisoidaankin, on se myös heidän etunsa. On varmasti mukavampi ostaa yritys, kun tietää keille kaikille sen liikesalaisuuksia on kerrottu ja että kaikki nämä ovat sitoutuneet ne salassa pitämään. Sopimuksessa muun muassa sovitaan, että saatuja tietoja ei saa käyttää taloudellisesti hyödyksi. Tämä on tärkeää, sillä kaikki kaupat eivät onnistu.  Ostajana neuvotellut kilpailija ei voi tässäkään tapauksessa seurauksitta hyödyntää toisen arvokkaita tietoja. 

Samassa yhteydessä kannattaa sopia neuvottelutavasta, toisin sanoen siitä, mitä tarkoitetaan neuvotteluvaiheella ja milloin sopimus mahdollisesta kaupasta katsotaan syntyneen. Toinen osapuolihan saattaa käsittää, että suullisesti sovittu kauppa on lopullinen ja toinen ymmärtää, että kyse on ollut edelleen neuvottelusta ilman lopullista päätöstä. Ellei ­neuvottelutavasta ole sovittu, osakeyhtiöstä saattaa vahingossa syntyä sitova kauppa, vaikka lähes mikään kauppaan vaikuttava tekijä ei ole kummankaan osapuolen tiedossa.

Kauppa on syntynyt, kun on sovittu myydä osakkeet sovitulla summalla. Asioista, jotka jäivät sopimatta, syntyy sitten helposti riita; koska maksetaan, miten ja minne, entäs jos maksu myöhästyy tai mitä tehdään, jos yrityksen omaisuus on yllättävästi pelkkää velkaa ja palkat maksamatta?  Oleellisen seikan ilmoittamatta jättäminen tosin oikeuttaa oikeustoimen purkamiseen, mutta sekään ei tapahdu tuosta vain.

Vastaavasti ostaja voi jättää hallituksen vaihtamatta ja törttöillä myyjän maineen ja luottotiedot kuralle. Sopimuksessa tulee olla omaa ja kunkin takamusta turvaavat peruutuspykälät. 

Esi- ja aiesopimukset ovat hyvin harvinaisia pienyritysten omistajanvaihdoksissa. Usein ne ovat täysin turhia, koska esimerkiksi esisopimukseen kirjattu purkava pykälä (jatkaja ei saa anniskelulupaa, vuokraoikeus ei siirry sovitusti ja niin edelleen) voidaan yhtä vaivattomasti kirjoittaa varsinaiseen sopimukseenkin.
Kun aiesopimuksen liitteenä on yleensä lopullinen kauppakirja, joka astuu voimaan, mikäli purkava ehto ei toteudu, voidaan yhtä hyvin kirjoittaa tämä purkava ehto itse kauppakirjaan. Näin selvitään yhdellä sopimuksella.

 

Kauppakirjan haasteet

Yrityskaupan sopimuksista tärkein on tietysti kauppa­sopimus. Hyvin laadittu kauppakirja on noin kymmensivuinen. Lyhyemmästä puuttuu lähes varmasti jotain oleellista ja pidemmässä alkaa selitysten riski kasvaa ja kokonaisuuden hahmotus kadota. Anglosaksiset kauppakirjat ovat monikymmensivuisia täynnä itsestäänselvyyksiä (esimerkiksi myyjä vastaa siitä, että myyty yritys on perustettu ja se on olemassa), ja liitteenä on mappikaupalla dokumentteja. Kauppakirjoihin on saatavissa monenlaisia pohjia, mutta yrityskaupat ovat niin tapauskohtaisia, että yleiset pohjat ovat riskinottoa kauppaa tehdessä, ellei apuna ole kauppoja tehnyttä ja mielellään myös kovia kokenutta ammattilaista.

Hyvä kauppakirja alkaa lyhyellä kuvauksella siitä, mistä ollaan kauppa tekemässä. Sopimuksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, mitä kauppaan todella sisältyy.  Tarvittaessa liitteeseen tulee luetteloida kaupan tarkempi sisältö. Se, mikä on itsestään selvää ammattilaiselle, ei sitä ole maallikolle. Riittävästi on nähty tilanteita, joissa jonkun rakkaan asian ei myyjän mielestä pitänytkään kuulua osakekauppaan, vaikka missään siitä ei ole sanottu, tullut puheeksi tai ryhdytty toimenpiteisiin sen irrottamiseksi yhtiöstä. Tällaisia ovat muun muassa rakkaaksi käynyt auto tai jopa yrityksen nimi.

Osakeyhtiön pankkilainat eivät välttämättä jatku sellaisina osakekaupan jälkeen, koska rahoitussopimuksissa on usein varattu rahoittajalle oikeus purkaa velkasopimus omistuksen vaihduttua. Liiketoimintakaupassa luettelon tulisi olla tyhjentävä, mutta silti on syytä korostaa muitakin käytännön ­toimenpiteitä. Osapuolille ei esimerkiksi ole välttämättä selvää, että työsopimukset siirtyvät ilman, että niistä on sopimuksessa edes sovittu. Samoin on laita liikehuoneen vuokra­oikeudessa, jos asiasta ei vuokrasopimuksessa mainita. 

Sopimuksessa on hyvä selvästi sopia siitä, mitä kumpikin osapuoli käytännössä tekee kaupan yhteydessä. Kuka tekee rekisteri-ilmoitukset, kuka huolehtii sopimusten siirrosta? Mitä tapahtuu,
jos kumpikaan ei ryhdy sopimussiirroissa ­toimenpiteisiin?
Jos vuokraoikeus menetetään tämän takia, kuka vastaa ja kenelle? Kauppa voi jopa saamattomuuden takia purkautua ja yritys palautuu myyjälle, mutta mitä myyjä tekee enää firmalla, jonka liiketilat ovat menneet? Onko sopimuksessa asiasta jotain sovittu vai katsotaanko asiaa jälkikäteen lakituvassa?  Yleensä osapuolen, jolle voi koitua vahinkoa jos jollekin asialle ei tehdä mitään, tulee kirjauttaa sopimukseen itseä turvaavat pykälät ja toista patistavat sanktiot.

Yrityskaupan sopimuksellinen haaste on siinä, että ilman pitkää kokemusta yrityksistä, yrittäjistä ja yrityskaupoista ani harva osaa edes kuvitella, mitä kaikkea sählinkiä ­kaupan käyntiin voi liittyä, tai miten kirjata kokemukset ennaltaehkäisevästi sopimukseen siten, että osapuolet ymmärtävät olla toistamatta samoja virheitä. Tulisiko esimerkiksi mieleen, että myyjä tyhjentää ylimääräisellä palkanmaksulla osakekaupan kohteena olevan yrityksen tilit kaupan allekirjoituspäivänä ilman mitään sopimusta? Tai voisiko kuvitella, että liike­toiminnan ostanut yrittäjä ei jatkakaan yritystä päivääkään kaupan jälkeen, vaan hankkiutuu kunnalle töihin? Mitä tapahtuu varastolle, jonka myyjät olivat jättäneet ostajan haltuun myyntitilille ja myytäväksi?

Sopimukset pitää kirjoittaa lisäksi niinkin ikävää tilannetta varten, ettei joku asianosaisista ole enää joukossa sopimusta tulkittaessa. Tässä on yksi lyhyen sopimuksen sudenkuoppa. Jos sopimuksen henki ja tarkoitus eivät välity itse sopimuksesta, sitä voidaan tulkita melkoisen mielivaltaisestikin. Viisas sopimus siis kertoo asian laidan niillekin, jotka eivät olleet paikalla, kun asiasta sovittiin. Tavallisesti tämä tarkoittaa perillisiä tai näiden puolisoja.

Hyvässä kauppakirjassa on hyvät ja riittävät liitteet. Vähimmillään ne käsittävät jo mainitun myytävän omaisuuden luettelon, ajan tasalla olevan tilinpäätöksen ja taseen sekä kuukausiajon, työ-, vuokra- ja rahoitussopimuksen, pantti- ja velkakirjat, immateriaalioikeuksien omistamista osoittavat dokumentit, riittävän kattavat dokumentit kiinteistöistä ja muut kaupan arvostukseen vaikuttavat tai sitä todistavat tärkeimmät dokumentit. Lopuksi myös myyjältä tulee muistaa ottaa salassapitositoumus myydyn liiketoiminnan tai yrityksen tiedoista.

 

Rahoituksen ja kaupan liitto

Kauppaa ei synny ellei sitä joku rahoita. Näin ollen yrityskaupassa kaupan suunnittelu ja arvon määrittäminen ilman mitään käsitystä toteutuvasta rahoituksesta johtaa helposti tilanteisiin, joissa kauppa ei toteudu. Yrityskaupan rahoitus on nykyisin hyvin vaikeaa, mutta jos se jotain lohduttaa, helppoa se ei ole koskaan ollut. Rahoituksen ongelma on tyypillisesti vakuusvaje. Yritysten varallisuus on heikosti vakuuksiksi kelpaavaa ja osakkeet eivät kelpaa siihen lainkaan. Ostajilla tulisi olla vapaita vakuuksia, mutta tavallisesti ne on jo käytetty oman talon kivijalkaan.

Yrityskaupan unelmatapaus on, että ostaja on varakas suuryritys, joka ostaa yrityksen omalla kassallaan suurempia suunnitelmia varten. Tämän tilanteen ikävin puoli on, että se on äärimmäisen harvinaista pienten yritysten yrityskaupoissa. Lähes yhtä harvinaista on, että löydetään ulkopuolinen pääomasijoittaja mukaan rahoitusta helpottamaan. Syy on usein molemmissa sama. Pienet yritykset ovat harvoin sellaisia, että ne ovat edellä mainittujen fokuksessa. Tarvitaan siis muita elementtejä. 

Myyjälle tulisi olla lähes yhdentekevää, miten kauppa toteutetaan, kunhan hänelle lopulta käteen jäävä rahasumma on riittävä. Tämän vuoksi rahoitukseksi voidaan katsoa kaikki toimenpiteet, jotka toteuttavat tätä päämäärää. Finnvera on rahoittajana tai takaajana lähes kaikissa pienissä yritys­kaupoissa. Finnveran rooli on viime vuosina sitä mukaa korostunut, kun pankit ovat kiristäneet rahoitustaan.

Helpoimmillaan pienyrityskauppa muodostuu seuraavista rahoituselementeistä: pankkilaina, Finnveran laina ja/tai takaus, ostajan oma sijoitus ja/tai takaus. Näin helppoa se on harvoin, ja siksi tarvitaan joukko muita ratkaisuja. Tällaisia ovat muun muassa

  • osittain toteutettu kauppa (ostetaan vain osa yhtiöstä tai liiketoiminnasta, myyjä pitää loput tai myy muualle)
  • vaiheittainen kauppa (kauppa toteutetaan päkittäin sovitun aikataulun mukaisesti)
  • earn out (kauppahintaa maksetaan jälkikäteen esimerkiksi toteutuneen tuloksen mukaan)
  • varaston jättäminen myyntitilille (ostaja maksaa varastosta sitä mukaa kun myy sitä)
  • omien osakkeiden osto (joko ennen myyntiä jatkajalle tai vaiheittain tehdyssä kaupassa sitten, kun yhtiön tase sen sallii)
  • myyjän eläkejärjestelyt (myyty yhtiö jatkaa myyjän vapaaehtoisten eläkkeiden maksua)
  • myyjä palkattuna konsulttina (hyvin palkattu konsulttityö laskee maksettava kauppahintaa)
  • yritysjärjestelyt (jakautumiset)
  • taseen kevennytykset (esim. ylimääräiset osingonjaot ennen kauppaa)
  • osakevaihdot (maksuvälineenä käytetään ostajayhtiön osakkeita)
  • myyjän antamat takaukset (yhtiöön jääville lainoille tai ostajan hakemille uusille lainoille)
  • velkojen siirrot (vanha siirtyvä velka vähentää tarvetta hakea uutta)
  • kohteen vuokraus (vuokratulot kompensoivat osittain kauppahintaa)
  • lunastus vuokrauksen jälkeen (esimerkiksi kiinteistö ostetaan, kun muut lainat on maksettu pois, maksetut vuokrat voidaan hyvittää kokonaan tai osittain)
  • rahoitusyhtiön kone- ja laiterahoitukset
  • yhteiskunnan tuet
  • myyjän rahoitus (myyjä antaa maksuaikaa)
  • sweat money/equity (ostaja hankki osakkeita työ­­panok­sellaan).

Mitä harvemmaksi aiemmin mainitut helpot rahoitus­ratkaisut käyvät, sen enemmän tarvitaan yllä mainittuja muita rahoituselementtejä. Luettelo ei varmaankaan ole edes tyhjentävä, mutta variaatioiden määrä on valtava, kun kaikkia näitä sovelletaan yhdessä ja erikseen ja eri intensiteetillä.

Haasteena on lisäksi saada kaikki osapuolet hyväksymään ja ymmärtämään valittujen kombinaatioiden merkitykset ja seuraukset (verotus) sekä niihin liittyvät riskit. Haasteet eivät jää tähän, sillä valittu rahoitusratkaisu ja sen maksutapa tulee kirjoittaa kauppakirjaan selkokielellä, mahdollisimman ytimekkäästi ja silti kattavasti. Yrityskaupan toteuttaminen vaatii siis nykyään melkoisia taitoja ja kekseliäisyyttä.

 

 

YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki