Pakollinen vastuullisuusraportointi – pakkopullaa vai apu riskien hallintaan?

Yritykset ovat laatineet jo pitkään vapaaehtoisia vastuullisuusraportteja, mutta kuluvan vuoden alusta lähtien raportointi muuttui pakolliseksi yleisen edun kannalta merkittäville, yli 500 henkilöä työllistäville yhtiöille.

Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi pörssiyhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt.

Pakollinen vastuullisuusraportointi perustuu EU:n direktiiviin ja sen pohjalta muutettuun kirjanpitolakiin. Jatkossa yhtiöiden on raportoitava omista toimintalinjoistaan, jotka koskevat ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita. Myös ihmisoikeuksien noudattamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjunnasta on annettava selvitys. Selvityksessä on kuvattava riskejä, joiden toteutuminen todennäköisesti haittaa yrityksen toimintaa. Samoin yrityksen on kerrottava, miten se hallitsee näitä riskejä. 

Raportoinnin merkitys korostuu

PwC:n yritysvastuupalveluiden johtaja Sirpa Juutinen sanoo, että pakollista raportointia ei voi verrata vapaaehtoisiin vastuullisuusraportteihin. 

– Juridisen pakon myötä vastuullisuutta koskevien tietojen raportoinnin merkitys korostuu. Siitä tulee osa hallituksen raportointia. Hallitus ja toimitusjohtaja allekirjoittavat muista kuin taloudellisista tiedoista annettavan selvityksen samalla kuin tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen, Juutinen perustelee.

Yhtiöillä on kaksi vaihtoehtoa. Ne voivat antaa selvityksen vastuullisuudesta osana toimintakertomusta.

Vaihtoehtoinen tapa on laatia erillinen selvitys, joka julkaistaan yhtä aikaa toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen kanssa. Selvitystä ei tarvitse kuitenkaan julkaista vielä silloin, vaan se voidaan tehdä esimerkiksi yhtiön nettisivuilla puolen vuoden kuluessa tilinpäätöspäivästä. 

– Suurin osa yrityksistä sisällyttänee selvityksen muista kuin taloudellisista tiedoista osaksi toimintakertomusta, Juutinen ennakoi.

Yritykset päättävät raportin sisällöstä

Raportointivelvolliset yhtiöt saavat varsin vapaat kädet uuden velvoitteen toteuttamiseen. Lakiin ei ole kirjattu tarkasti, millaisia tietoja tai lukuja yhtiöiden tulee esittää.

Juutisen mukaan lainsäätäjä on halunnut jättää liikkumavaraa yrityksille, sillä vastuullisuuteen liittyvissä asioissa on esimerkiksi isoja toimialakohtaisia eroja.

– Yhtiö voi itse määritellä, mitkä tiedot ovat relevantteja ja miten ne julkaistaan.

Juutisen mukaan laissa ei ole myöskään tiettyä mallia, jonka mukaan raportti tulisi laatia.

– On todella kiinnostavaa seurata, millaiseksi yritysten ensimmäiset raportit muotoutuvat. Odotan, että ne ovat varsin lyhyitä ja tiiviitä.

Alku teettää lisätyötä

Suomessa raportointipakko koskee noin sataa yleisen edun kannalta merkittävää yhtiötä. Sirpa Juutisen arvion mukaan yritykset ovat varsin hyvin valmistautuneet pakolliseen raportointiin.

Suurin osa niistä aloitti valmistelut jo keväällä. Pakollinen raportointi teettää etenkin ensimmäisellä kerralla ylimääräistä työtä.

– Yrityksissä pitää aluksi päättää, mitkä asiat ovat olennaisia kirjanpitolaissa pakollisiksi raportoitaviksi teemoiksi määriteltyjen kokonaisuuksien alla. Sen jälkeen pitää selvittää, että kaikki olennaiset asiat niistä annettavine tietoineen ovat raportoitavissa ja että tarvittavat tiedot saadaan kasaan määräaikaan mennessä.

Juutinen uskoo kuitenkin, että vaivannäkö kannattaa.

– Raportoinnin myötä yrityksissä on selvitettävä entistä tarkemmin liiketoimintaan olennaisesti vaikuttavia asioita. Se auttaa hahmottamaan entistä paremmin toimintaympäristöön liittyviä riskejä ja miettimään keinoja niiden hallitsemiseksi, Juutinen toteaa.

Hän huomauttaa, että vastuullisuus tulee myös entistä keskeisemmin yhtiöiden hallitusten asialistalle.

– Olen keskustellut paljon hallitusten ja tarkastusvaliokuntien jäsenten kanssa. Muista kuin taloudellisista tiedoista annettava selvitys nostaa vastuullisuusraportoinnin lähemmäksi taloudellista raportointia. Se tarjoaa kokonaisvaltaisemman kuvan paitsi yrityksen riskeistä myös vastuullisuuteen liittyvistä mahdollisuuksia.

– Kunhan alkuhämmennyksestä päästään, opitaan tätäkin raportointia hyödyntämään yrityksen johtamisessa, Juutinen sanoo.

Kireä aikataulu suurin haaste

Kesko on Suomessa vapaaehtoisen vastuullisuusraportoinnin edelläkävijä. Yhtiö on julkaissut vuosittaisen yhteiskuntavastuuraporttinsa jo vuodesta 2000 lähtien.

Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo sanoo, että lakisääteinen raportointi ei tuo suuria muutoksia yrityksen käytäntöihin. Aikataulut kiristyvät kuitenkin entisestään.

– Lainsäätäjä ei ole tuntenut tässä liike-elämän aikatauluja. Vastuullisuusraporttiin tarvittavat tiedot on saatava kokoon helmikuun alkuun mennessä, jotta raportti valmistuu samaan aikaan kuin tilinpäätöskin.

Kalervon mukaan esimerkiksi myymälöiden ja muiden toimipisteiden energiankulutus yhdeksästä toimintamaasta saadaan selville vasta vuoden vaihteen jälkeen. Vasta sen jälkeen päästään laskemaan moniportaiset hiilidioksidipäästöt.

Pakollisen raportoinnin ohella Kesko aikoo jatkaa vapaaehtoisten vastuullisuusraporttien julkaisemista. Pohjana käytetään kansainvälisen Global Reporting Initiativen eli GRI:n raportointiohjeistoa.

– GRI-järjestelmä on vuosien varrella kehittynyt koko ajan ja siitä on tullut uusia versioita. Koko ajan on tullut lisää raportoitavaa.

Iso vuosittainen ponnistus

Vastuullisuusraportti julkaistaan nykyisin osana Keskon integroitua raporttia, joka sisältää myös liiketoimintakat­sauk­sen, tilinpäätöksen ja hallinnointiselvityksen.

Vastuullisuusraportoinnin työmäärästä kertoo jotakin se, että GRI-raportti on noin sadan sivun mittainen. Kesko kokoaa raportin yhdessä viestintätoimiston kanssa. Myös tunnuslukujen varmentaja on prosessissa mukana lähes alusta asti.

– Kyse on isosta vuosittaisesta ponnistuksesta. Meillä ydinporukkaan kuuluu 6–10 ihmistä, mutta tietojen keruussa on mukana ainakin sata keskolaista yhdeksässä maassa. Hyvinkin yksityiskohtaisten tietojen kerääminen vaikkapa energian kulutuksesta tai jätteiden käsittelystä on iso urakka.

Kalervo sanoo kuitenkin, että avoimuus yhteiskuntavastuuasioissa on välttämätöntä. Erityisen tärkeää vastuullisuuden osoittaminen on kuluttajamarkkinoilla toimivalle yritykselle.

– Haluamme kertoa sidosryhmille vastuullisuusteoistamme.

Kalervon mukaan vapaaehtoinen vastuullisuusraportti on suunnattu pitkälti sijoittajille. Merkittävää osaa heistä kiinnostaa nykyään myös yritysten vastuullisuus. He myös osaavat lukea usein monimutkaisia GRI-indikaattoreita.

– Raporttia luetaan myös yrityksiä seuraavissa kansalaisjärjestöissä. Sen sijaan kuluttajien käsissä osin kapulakielellä kirjoitettu raportti tuskin kuluu.

Kalervon mukaan vastuullisuusraportoinnista on hyötyä myös oman toiminnan kehittämisessä.

– Se helpottaa meneillään olevien trendien havaitsemista. Lisäksi tietojen keruun yhteydessä nousee esille asioita, joihin ei ole osattu kiinnittää huomiota. Olemme löytäneet esimerkiksi uusia keinoja säästää energiaa ja vähentää päästöjä.