Kirjanpitäjä asiantuntijana ja siihen liittyviä vastuukysymyksiä

Kirjanpitäjän rooliin asiantuntijana liittyy monenlaisia vastuukysymyksiä. Tässä artikkelissa tarkastellaan vahingonkorvausvastuun perusasioita ja välillisen vahingon käsitettä ja merkitystä.
17.5.2022 Pekka Pulli Kuva iStock

Työelämän murroksen ja automaation kehittymisen seurauksena yhä useampi perinteinen ja rutiininomaisempi työtehtävä liikkuu kohti neuvontatyyppistä työskentelyä ja siitä edelleen asiantuntijan työksi. Tämä kehitys näkyy selkeästi kirjanpitäjän työssä.

Kirjanpitäjän työ on toki aina sisältänyt asiakkaan neuvontaa ja myös varsinaista kirjanpitotyötä täydentävän asiantuntemuksen kehittämistä ja ylläpitoa. Koska kirjanpidon ja taloushallinnon säännökset muuttuvat koko ajan haasteellisemmiksi ja perustuvat yhä useammin myös kansainväliseen sääntelyyn, on selvää, että ainakin osa kirjanpitäjän työstä muodostuu yhä useammalle tekijälle asiantuntijan työksi.

Tämä on luonnollisesti positiivinen kehityssuunta. Kaikkeen uuteen liittyy kuitenkin myös sen selvittäminen ja harkitseminen, millaisia uusia vastuu- tai viime kädessä vahingonkorvaustilanteita on odotettavissa. Tämä esitys pyrkii omalta osaltaan esittämään asiantuntijan työn keskeisiä vastuukysymyksiä niin asiantuntijan työssä yleisesti kuin myös kirjan­pitäjän työhön liittyvissä erityistilanteissa.

Osa vastuutilanteista sisältää kysymyksen siitä, onko kyseessä välillinen vahinko ja mikä on mahdollinen korvausvelvollisuus sen osalta. Esitys käsittelee myös tätä osana asiantuntijan vastuuta.

Osa vastuutilanteista sisältää kysymyksen siitä, onko kyseessä välillinen vahinko ja mikä on mahdollinen korvausvelvollisuus sen osalta.

Kaikelle asiantuntijatyölle on tyypillistä vastuullisuus erityisesti siksi, että asiantuntijan erikoistietämystä tarvitaan useimmiten normaalia vaikeammissa tilanteissa. Muutoinhan ne ratkaistaisiin ilmankin. Tällöin on usein kysymyksessä myös taloudellisesti merkittävä intressi, ja luonnollisesti tämä tilanne on tyypillinen juuri taloushallinnon asiantuntijoille.

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:128

Asiantuntijan vastuuta kirjanpidon hoitamisen yhteydessä on käsitelty jonkin verran korkeimmassa oikeudessa. Asiantuntija­vastuun laajuudesta antaa hyvän perussilmäyksen korkeimman oikeuden tapaus KKO 2001:128.

Asianomaisen tapauksen tapausselostuksen mukaan A oli sopinut puolisonsa kanssa, että A luovuttaa puolisolleen yhtiöosuutensa heidän puoliksi omistamassaan kommandiitti­yhtiössä. A oli antanut luovutukseen liittyvien asiakirjojen laati­mista koskevan toimeksiannon tilitoimistolle, joka oli ollut kommandiittiyhtiöön pitkäaikaisessa muun muassa kirjan­pitopalveluja ja verosuunnittelua käsittävässä sopimussuhteessa. Vaikka toimeksianto ei ollut käsittänyt luovutuksesta aiheutuvien veroseuraamusten selvittämistä, tilitoimistolla katsottiin korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla olleen velvollisuus varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista.

Kirjanpitopalvelua ja verosuunnittelua koskeva sopimussuhde oli ollut tilitoimiston ja kommandiittiyhtiön välinen. Sen sijaan luovutusasiakirjojen laatimisesta tilitoimisto oli sopinut yhtiömies A:n kanssa. Koska sopimus ei ollut perustunut tilitoimiston ja kommandiittiyhtiön väliseen kirjanpitopalveluita koskevaan sopimukseen, ei sen ehtoja voitu soveltaa tilitoimiston ja A:n väliseen toimeksiantoon.

Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että tilitoimistopalvelujen ja verokonsultoinnin ammattimaisella tarjoajalla on asian­tuntijana asiakkaisiinsa nähden toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin.

Toimeksiannon piiriin kuulumattomien neuvojen antaminen ei lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Tiedonantovelvollisuus voi kuitenkin ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksi­antoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota.

Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota.

Korkein oikeus toteaa kysymyksessä olevan yhtiöosuuden luovutukseen liittyvästä keskeisestä veroseuraamussäännöksestä. Tämän perusteella tilitoimiston olisi asiantuntijana toimeksiantoa täyttäessään pitänyt havaita, että toteutettavasta yhtiöosuuden luovutuksesta aiheutuu A:lle huomattava veroseuraamus. Toisaalta tilitoimisto ei ole voinut lähteä siitä, että A olisi tietoinen seuraamuksesta. Esitetystä selvityksestä ei ilmene sellaista seikkaa, jonka johdosta tilitoimiston olisi ollut perusteltua asiaa tarkistamatta olettaa, että aiottu luovutus joka tapauksessa toteutettaisiin veroseuraamuksista riippumatta. Edellä lausutun perusteella tilitoimiston olisi tullut varoittaa A:ta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista siitäkin huolimatta, ettei toimeksiantoon ole kuulunut nimenomaisesti verokonsultointia. Näissä olosuhteissa ei ole merkitystä, onko tilitoimisto tosiasiallisesti tiennyt yhtiöosuuden luovutuksen ehdot. Tilitoimisto on laiminlyönyt velvollisuutensa varoittaa veroseuraamuksesta.

Eriävän mielipiteen antaneen korkeimman oikeuden jäsenen lausuma on mielenkiintoinen: Toimeksiannon vastaanottanut tilitoimiston edustaja on ollut tietoinen yrityksen harjoittaman liiketoiminnan uudelleenjärjestelyistä, joissa yritys oli käyttänyt asiantuntijana helsinkiläistä liikejuridiikkaan erikoistunutta asianajotoimistoa. Järjestelyt käsittivät muun muassa uuden osakeyhtiön perustamisen. Tätä taustaa vasten tilitoimiston edustaja, jonka kanssa ei ollut lainkaan keskusteltu kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutuksen ehdoista eikä yksityiskohdista, on voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että verotuskysymykset oli selvitetty muualla. Näissä olosuhteissa ei ole perusteita asettaa tilitoimistoa vastuuseen A:n maksettavaksi määrätystä verosta. Elinkeinonharjoittajalta edellytettävää normaalia huolellisuutta noudattaen A olisi välttänyt veron.

Käytännön huomioita korkeimman oikeuden ratkaisusta

Ratkaisussa kiinnittää käytännön toimintaa silmällä pitäen huomiota ensinnäkin toimeksiantosopimuksen sisältö sekä toimeksiannon osapuolet. Otettaessa vastaan toimeksiantoa tulee aina miettiä, kattaako voimassa oleva toimeksiantosopimus vastuurajoituksineen kyseisen tehtävän. Ja edelleen, ketkä ovat toimeksiannon osapuolia.

Mieti, kattaako toimeksiantosopimuksesi vastuunrajoituksineen kyseisen tehtävän

Yleiset sopimusehdot TAL 2018 toteavat kohdassa 20:
Asiakas on kirjanpitovelvollisena vastuussa kirjanpidostaan, verovelvollisena veroistaan ja henkilöstönsä työnantajana työnantajavelvoitteistaan sekä rekisterinpitäjänä rekisterinpitäjän velvollisuuksistaan.

Ja kohdassa 22:
Tlitoimisto on velvollinen korvaamaan vahingon vain sikäli ja siltä osin kuin asiakas osoittaa, että tilitoimiston asianmukaisesti ja ajallaan suorittama sopimuksen mukainen toimenpide olisi estänyt vahingon tai rajoittanut sitä.

Mieti, onko toimeksiantajasi toimeksiantosopimuksesi osapuoli

Yleiset sopimusehdot määrittävät tilitoimiston vastuun ja myös rajaavat sen. Lisäksi ehdot määräävät näyttö­velvollisuuden edellä todetuin tavoin asiakkaalle. Tämä tietysti pitää paikkansa sillä edellytyksellä, että asiantuntijana suoritettu tehtävä on ensinnäkin sopimuksen tarkoittama tehtävä ja että se toteutetaan sopimusosapuolena olevan asiakkaan toimeksiannosta. Mikäli asian­tuntijan tehtävä ei sisälly sopimukseen tai toimeksi­antaja ei ole – kuten edellisessä korkeimman oikeuden esimerkkitapauksessa – sopimusosapuoli, on mahdollista, että lähtökohtaisesti vastuuta rajaavaa sopimusta ei ole olemassa. Tällöin on vaarana, että vahingonkorvausvelvollisuus muodostuu laajemmaksi.

Toinen korkeimman oikeuden tapauksessa esille tullut seikka on asiantuntijan tiedonantovelvollisuus. Se voi ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksi­antoa täyttäessään havaitsee ja joista hän ei voi olettaa asiakkaan tietävän. Tämän merkittävyys voi korostua, koska korkein oikeus on eriävän mielipiteen jättäneen jäsenen lausumasta päätellen ottanut huomioon, että ratkaistavana olleessa tapauksessa oli käytetty asiantuntijana myös liikejuridiikkaan erikoistunutta asianajotoimistoa. Asiantuntijan velvollisuus on varmistua toimeksiantajansa käyttämästä mahdollisesta muusta asiantuntemuksesta.

Jos havaitset toimeksiantosi yhteydessä esimerkiksi asiakkaan verovelvollisuuteen tai muuhun asiakasta velvoittavaan säännökseen liittyvän vaaratekijän, huomauta asiasta

Tiedonantovelvollisuuden toteuttaminen on osa asian­tuntijan yleistä huolellisuusvelvollisuutta. Oikeuskirjallisuudessa (Esimerkiksi Mika Hemmo: Oikeus­tapauskommentti 2001:128 KKO:n ratkaisut 2001 II s. 429–433 tai Olli Norros: Vahingonkorvaus asiantuntijapalveluissa Lakimies 4/2008 s. 637–643) tiedon­antovelvollisuuden rinnalla käytetään termejä neuvonta­velvollisuus tai huolenpitovelvollisuus. Lisäksi annettavien tietojen ymmärrettävyyden merkityksestä käytetään termiä pedagoginen velvollisuus.

Mielenkiintoinen tuoreempi asiantuntijavastuuta kuvaava korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2017:15 käsittelee tapausta, jossa ammattiliiton jäsenyydet muodostivat ammattiliitolle luottamussuhteen ammatti­liiton jäsenistöön nähden. Samalla se muodosti tämän perusteella asiantuntijavastuuseen perustuvan huolellisuusvelvollisuuden suhteessa jäsenistöön.

Huolellisuusvelvollisuus on myös huolenpitovelvollisuutta ja ymmärrettävää ohjausta

Asiantuntijan korvausvastuun lähtökohtana on tuottamusvastuu. Vahingon kärsineen tulee osoittaa huolellisuusvelvoitteen rikkominen. Vapautuakseen vastuusta tulee asiantuntijan osoittaa toimineensa kaikkea huolellisuutta noudattaen ja ettei ole voinut vahinkoa välttää. Eli asiantuntijan on pystyttävä yleensä osoittamaan, että vahingon syy on jokin muu kuin palveluntuottajan oma toiminta tai laiminlyönti.

Välillinen vahinko

Välittömän ja välillisen vahingon ero on riskienhallintaa mietittäessä ja vahingonkorvaustilanteissa usein esillä. Oikeustieteessä ja sopimuskäytännöissä ei ole kuitenkaan asiasta yksi­selitteisiä määritelmiä. Eri lainsäädännön alueilla voivat määritelmät olla myös erilaisia.

Tyypillisiä välittömiä vahinkoja ovat esimerkiksi virheellisen suorituksen korjaamisesta aiheutuneet kustannukset sekä itse vahingon tai rikkomuksen selvittämiseen ja reklamointiin liittyvät kustannukset.
Tyypillisiä välillisiä vahinkoja ovat esimerkiksi virheellisestä suorituksesta seuraava tulon, liikevaihdon, voiton tai markkinoiden menetys.

Välilliset vahingot voidaan sopimusehdoilla rajata vahingonkorvausvelvollisuudesta. On taas syytä muistaa tarkastaa, että toimeksiantosopimus vastuunrajoituksineen kattaa kyseisen tehtävän

Koska välilliset vahingot ovat usein hyvinkin mittavia ja kalliita, ei niitä elinkeinotoiminnassa olla valmiita kantamaan. Esimerkiksi TAL2018-ehtojen kohdassa 25. on tilitoimiston vastuu rajoitettu välittömiin vahinkoihin. Kohdassa on myös esimerkinomaisesti lueteltu mahdollisia välittömiä vahinkoja.

Tärkeää on aina muistaa varmistaa, että tehtävä on toimeksiantosopimuksen mukainen ja että toimeksiantosopimus kattaa vastuunrajoitukset, kuten välillisten vahinkojen riskit.

Asiantuntijana
Pekka Pulli asianajaja ja varatuomari, Rödl & Partner Asianajotoimisto Oy
YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki