Töissä ulko­mailla – verotus ja sosiaali­turva yleisesti vero­velvollisella

Artikkelissa Muutto ulkomaille – työt Suomeen jatkuvat Tilisanomat 5/2022 -lehdessä käsittelin yhdessä Pirkko Hautamäen kanssa tilanteita, joissa suomalainen työntekijä muuttaa ulkomaille mutta jatkaa työntekoa suomalaiselle työnantajalle. Tässä artikkelissa käyn läpi tilanteita, joissa työntekijä ei muuta ulkomaille pysyvästi. Lisäksi käyn läpi esimerkin, jossa suomalainen työnantaja palkkaa ulkomaalaisen työntekijän, joka tekee töitä muualla kuin asuinmaassaan.

Artikkelissa keskitytään henkilöverotukseen ja sosiaaliturvaan. Yritysverotukseen ei oteta kantaa. On kuitenkin huomioitava mahdollinen kiinteän toimipaikan muodostumisen riski. Jos suomalaiselle yritykselle muodostuu työskentelyvaltioon kiinteä toimipaikka, työskentelyvaltio voi verottaa työntekijän palkkaa lyhyenkin oleskelun ajalta. Jos samasta tulosta verotetaan sekä työnteko- että asuinvaltiossa, työntekijä voi hakea kaksinkertaisen verotuksen poistamista. Kaksinkertainen verotus poistetaan verosopimuksen mukaan. Jos maiden välillä ei ole verosopimusta, kaksinkertainen verotus poistetaan sisäisen lainsäädännön mukaan. Mikäli työnantajalle muodostuu kiinteä toimipaikka työskentelyvaltioon, voi siitä seurata palkan verotuksen lisäksi yritysverotuksellisia ja kirjanpidollisia velvollisuuksia sekä työnantajavelvoitteita.

Huomioitavaa on myös, jos ulkomailla asuva henkilö on hallituksen tai muun vastaavan ylimmän päätöksentekoelimen jäsen ja käyttää päivittäistä päätösvaltaa yrityksessä. Jos yrityksen tosiasiallinen johtopaikka katsotaan olevan ulkomailla, yritys on verovelvollinen kyseiseen maahan. Tosiasiallisen johtopaikan sijaintia arvioidessa on monta kriteeriä, joista yksi on tosiasiallisten päätösten tekopaikka: vaikka hallituksen tai muun ylimmän päätöksentekoelimen kokousten pitopaikka ei ole ratkaiseva jos päätökset tosiasiallisesti tehdään muualla, ja hallituksen päätökset ovat muodollisia.

Työntekijän sosiaaliturva järjestetään pääsääntöisesti siinä maassa, missä työ tehdään. Jos työntekijä tekee töitä useassa maassa, sosiaaliturva on lähtökohtaisesti työntekijän asuinmaassa. Tämä edellyttää, että vähintään 25 prosenttia työstä tehdään asuinmaassa.

1. Lyhyt komennus Suomesta – suomalainen työnantaja ja suomalainen työntekijä

Lähtökohtana on, että työntekijä on Suomessa yleisesti verovelvollinen ja lähtee toiseen maahan suomalaisen työnantajan lähettämänä työntekijänä lyhyelle komennukselle. Komennuksen kesto on alle kuusi kuukautta. Pääsääntöisesti lyhyissä komennuksissa työskentelymaalle ei muodostu verotusoikeutta, mutta aina on suositeltavaa tarkistaa kohdemaan ja Suomen välinen verosopimus. Mikäli komennus kestääkin yli kuusi kuukautta, verotusoikeus siirtyy kohdemaahan takautuvasti komennuksen alusta alkaen. Jos verosopimusta ei ole, palkkatuloa voidaan verottaa sekä Suomessa että kohdemaassa.

Lyhyillä komennuksilla ei ole syytä hakeutua toisen maan sosiaalivakuutuksen piiriin, joten A1-todistus haetaan Suomesta. A1-todistuksen hakemiselle ei ole minimiaikamääräystä, vaan se voidaan hakea vaikka vain yhden päivän komennusta varten. A1-todistusta ei tarvitse hakea etukäteen, ellei tiedossa ole, että kohdemaa (tai työntekokohde) sitä vaatii. Sen voi hakea myös jälkikäteen, jos tarvitaan. A1-maat ovat sopineet, että pääsääntöisesti lyhyille komennus- ja työmatkoille ei A1-todistusta tarvitse hakea. Poikkeuksen tähän tekevät tietyt työkohteet, esimerkiksi rakennustyömaat, tehtaat ja telakat. Lähetetty työntekijä voi pääsääntöisesti kuulua kotimaan sosiaaliturvaan kahden vuoden ajan. Mikäli komennus jatkuu samassa maassa yli kahden vuoden ajan, A1-todistukselle voi hakea jatkoa vielä kolmen vuoden ajaksi. Kahden vuoden raja on maakohtainen: maan vaihtuessa voi hakea uutta todistusta uuteen maahan.

Vakuutuspalkkaa ei pääsääntöisesti tarvitse asettaa, jos komennus kestää alle kuusi kuukautta, komennuksen ajaksi ei ole sovittu erillistä palkkaa, työntekijän palkka maksetaan normaaliin tapaan Suomesta ja työntekijän tehtävät ulkomailla vastaavat hänen Suomessa tekemäänsä työtä. Jos komennus jatkuukin yli kuusi kuukautta, vakuutuspalkka tulee määritellä takautuvasti komennuksen alusta lukien.

2. Pitkä komennus Suomesta – suomalainen työnantaja ja suomalainen työntekijä

Pitkissä, yli kuusi kuukautta kestävissä komennuksissa, palkkatulon verotusoikeus pääsääntöisesti siirtyy työntekomaalle. Verosopimuksissa on vaihtelua siitä, miten kuusi kuukautta lasketaan: joissain maissa se on kuusi kuukautta kalenterivuoden aikana (jolloin, jos komennus alkaa elokuussa ja päättyy seuraavan vuoden toukokuussa, verotusoikeus säilyy edelleen Suomessa) ja joissain maissa se on 183 yhdenjaksoista päivää. On siis suositeltavaa tarkistaa Suomen ja kohdemaan välinen verosopimus. On myös otettava huomioon, montako päivää tämän ajanjakson aikana saa olla kotimaassa, jotta verotusoikeus säilyy työntekomaassa.

Suomessa yleisesti verovelvollinen henkilö muuttuu rajoitetusti verovelvolliseksi (eli henkilö on verovelvollinen Suomeen vain Suomessa ansaitusta palkasta) kun Suomesta pois muutosta on kulunut 1+3 vuotta, eli muuttovuoden ja kolme seuraavaa vuotta. Tätä aikaisemminkin henkilö voi hakeutua Suomessa rajoitetusti verovelvolliseksi, jos hän sitä vaatii ja voi osoittaa, että hänellä ei ole olennaisia siteitä Suomeen.

Sosiaaliturvan osalta säännöt ovat samat kuin lyhyissäkin komennuksissa: A1-todistuksella todennetaan, minkä maan sosiaaliturvaan kuuluu. Jos kohdemaa ei ole EU- tai ETA-maa, Sveitsi, Iso-Britannia tai sosiaaliturvasopimusmaa, sosiaaliturva määräytyy Suomen ja kohdemaan lainsäädännön mukaan.

Vakuutuspalkka tulee määritellä, jos komennus kestää yli kuusi kuukautta. Jos työntekijä toistuvasti työskentelee ulkomailla mutta jokainen yksittäinen komennus kestää alle kuusi kuukautta, ei vakuutuspalkkaa tarvitse määritellä.

3. Paikalta palkattu työntekijä – suomalainen työnantaja ja ulkomaalainen työntekijä omassa maassaan

Kun suomalainen työnantaja palkkaa työntekijän Suomen ulkopuolelta, on hyvin tärkeää tutustua Suomen ja kyseisen maan väliseen verosopimukseen. Työnantajalle voi muodostua työntekomaahan kiinteä toimipaikka ja sitä myöten yritysverotus- ja kirjanpitovelvollisuus. Työnantajan tulee noudattaa kyseisen maan työlainsäädäntöä ja täyttää lain ja mahdollisen työehtosopimuksen vaatimat ehdot ja työnantajavelvoitteet. Jos verosopimusta ei ole, työnantajan yritysverotuksen ja kirjanpidon vastuut ja velvoitteet määräytyvät työntekomaan lainsäädännön perusteella.

Työntekijän palkka verotetaan työntekomaahan. Suomella ei ole verotusoikeutta palkkaan, jonka Suomessa rajoitetusti verovelvollinen ansaitsee Suomen ulkopuolella. Työntekijän sosiaaliturva on asuinmaassa.

Vaikka työntekijän palkkaa ei veroteta eikä sosiaalivakuutusmaksuja makseta Suomeen, tulee maksetuista palkoista tehdä palkkatietoilmoitus tulorekisteriin, koska kyseessä on suomalainen työnantaja.

4. Ulkomailta palkattu työntekijä – suomalainen työnantaja ja ulkomaalainen työntekijä, mutta työskentely toisessa ulkomaisessa valtiossa

EU:n kansalaisilla on EU:n alueella vapaus liikkua sekä oleskella ja tehdä töitä kolmen kuukauden ajan. Jos oleskelu tai työnteko kestää yli kolme kuukautta, oleskelu on rekisteröitävä kyseisen maan viranomaisille. Pohjoismaiden kansalaiset ovat Pohjoismaissa oleskellessaan lupavelvoitteista vapautettuja. Kolmansissa maissa oleskeluun ja työntekoon vaadittavat luvat tulee varmistaa kyseisen maan viranomaisilta.

Palkan verotusoikeus on pääsääntöisesti siinä maassa, missä työ tehdään. Verosopimus tulee tarkistaa. Mikäli kuuden kuukauden sääntöä ei voi soveltaa, verotusoikeus on työntekijän varsinaisella asuinmaalla. Jos verosopimusta ei ole, sekä asuinmaa että työntekomaa voivat verottaa palkkatuloa.

Sosiaaliturva on pääsääntöisesti siinä maassa, missä työ tehdään. Työntekijälle voidaan hakea A1-todistusta hänen kotimaastaan, jolloin hänen sosiaaliturvansa säilyy asuinmaassa, vaikka työ tehdään toisessa maassa. Jos työtä tehdään useassa maassa, sosiaaliturva säilyy asuinmaassa, jos 25 prosenttia työstä tehdään asuinmaassa. Jos kyseessä on kolmas maa, sosiaaliturva määräytyy asuinmaan ja työntekomaan lainsäädännön mukaan.

Lopuksi

Kansainvälisissä työtilanteissa, olivat ne komennuksia tai toisesta maasta palkattuja työntekijöitä, tulee aina tarkistaa ja ottaa huomioon seuraavat asiat:

• Missä maassa työntekijä asuu?
• Missä maassa työ tehdään?
• Kuinka kauan työ kohdemaassa kestää?
• Tarvitaanko oleskelu- tai työlupaa?
• Onko maiden välillä verosopimusta?
• Onko maiden välillä sopimusta sosiaaliturvasta?

Asioita voi selvittää olemalla joko suoraan yhteydessä kyseisen valtion viranomaisiin tai käyttää asiantuntijaa, jolla on yhteys-henkilö tai muutoin tietoa ja osaamista kohdemaiden velvoitteista.