Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

TakaisinsaantiL 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Jos maksu on suoritettu velallisen läheiselle edellä sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, maksu peräytyy vastaavasti, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksu­kyvytön eikä maksun vuoksi tullut maksukyvyttömäksi.

TakaisinsaantiL 3.2 §:n mukaan toistensa läheisinä pidetään yksityistä elinkeinonharjoittajaa, yhtiötä, muuta yhteisöä tai säätiötä sekä 1) sitä, jolla yksin tai yhdessä läheisensä kanssa on osakkuuden tai siihen rinnastettavan taloudellisen seikan perusteella olennainen etujen yhteys elinkeinonharjoittajan, yhteisön tai säätiön kanssa; 2) sitä, jolla johtavan aseman perusteella on olennainen vaikutusvalta elinkeinonharjoittajan, yhteisön tai säätiön toiminnassa; sekä 3) sitä, joka on 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun läheinen. TakaisinsaantiL 3.3 §:n mukaan TakaisinsaantiL 3.2 §:n 3 kohtaan perustuvalla läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen.

TakaisinsaantiL:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan lailla pyritään tehostamaan velkojien mahdollisuuksia takaisinsaantiin ja siten lisäämään velkojien välistä tasa-arvoa. Velkojien kannalta erityisen vaarallisia ovat velallisen ja velalliseen läheisessä suhteessa olevien väliset omaisuusjärjestelyt. Velallisella on usein houkutus siirtää konkurssin uhatessa varallisuuttaan lähipiiriinsä kuuluvalle tätä suosiakseen tai saadakseen ainakin välillisesti hyödyn itselleen.

Yritystoiminnassa velkojia vahingoittavia omaisuuden siirtoja tapahtuu esimerkiksi niin, että yrityksen omaisuus siirretään samojen henkilöiden omistamaan toiseen yritykseen. Jotta keinotteluluonteisiin järjestelyihin päästäisiin tehokkaasti puuttumaan, takaisinsaantiaikojen läheisten välisten oikeustointen osalta tulee olla riittävän pitkät. Pidempi takaisinsaanti­aika on perusteltu siksi, että velallista lähellä oleva on yleensä selvillä velallisen taloudellisesta tilanteesta (HE 102/1990 vp s. 1, 16-17 ja 21).

Hallituksen esityksen mukaan toisinaan ei siihen perustuvalla läheisyyssuhteella, että sama henkilö on jäsenenä eri yhtiöiden hallituksissa, kenties ole merkitystä oikeustoimeen ryhtymisen tai sen sisällön kannalta. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta mainitaan se, että yhtiöiden välillä saatetaan tehdä liiketoimia, joista päättäminen kuuluu hallitusta alemmalle tasolle ja jotka välttämättä eivät edes tule hallituksen tietoon. Tämän vuoksi ei ole perusteltua, että läheisyyssuhteelle annettaisiin merkitystä pelkästään sen vuoksi, että sama yhtiöiden ulkopuolista sidosryhmää edustava henkilö sattuu kuulumaan molempien yhtiöiden hallitukseen (HE 102/1990 vp s. 46).

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että toisen asteen läheisyyssuhteissa ”vaikutusolettama” on kumottavissa alennetulla eli todennäköisyyskynnyksellä. Läheisvastaajan todistelun on kohdistuttava seikkoihin, joiden perusteella on todennäköistä, että samanlainen oikeustoimi olisi tehty samalla tavoin toisen asteen läheisyydestä riippumatta. Kynnyksen saavuttaminen merkitsee todistustaakan siirtymistä: kantajan asiana on nyt näyttää, että läheisyyssuhteella ja oikeustoimella oli laissa tarkoitettu yhteys, lähinnä motiivi suosia läheisvelkojaa tai käyttää läheistä välikätenä omaisuuden suojaamiseksi velkojilta (Tuomas Hupli, Konkurssitakaisinsaanti oikeudenkäyntinä, 2006, s. 218–219).

KKO 2021:8 tausta

A Oy:llä oli saatava B Oy:ltä. A Oy asetettiin konkurssiin, minkä jälkeen sen konkurssipesän pesänhoitaja vaati konkurssi­uhkaisella maksukehotuksella B Oy:tä suorittamaan velkansa. B Oy maksoi velan A Oy:n konkurssipesälle. Tämän jälkeen B Oy asetettiin konkurssiin. B Oy:n konkurssipesä vaati velan maksun peräyttämistä.

B Oy:n konkurssipesä oli kanteessaan vaatinut, että B Oy:n A Oy:n konkurssipesälle suorittama velan maksu peräytetään ja A Oy:n konkurssipesä velvoitetaan palauttamaan maksettu määrä B Oy:n konkurssipesään. Kanne oli perustunut siihen, että maksettu määrä oli pesän varoihin nähden huomattava ja että maksu ei ollut tavanomainen sekä että velka oli maksettu TakaisinsaantiL 10 §:ssä tarkoitettuna takaisinsaantiaikana velallisyhtiön läheiselle. Läheisyyssuhde oli perustunut yhtiöiden omistukseen ja siihen, että molempien yhtiöiden johtavissa asemissa oli samaan perheeseen kuuluvia henkilöitä.

A Oy:n konkurssipesä oli kiistänyt kanteen ja väittänyt, että läheisyyssuhdetta oli arvioitava B Oy:n ja A Oy:n konkurssipesän välisenä eivätkä nämä olleet olleet maksun tapahtuessa läheisyyssuhteessa keskenään ja että joka tapauksessa väitetyllä läheisyyssuhteella ei ollut ollut yhteyttä peräytettäväksi vaadittuun oikeustoimeen.

Arvioidaanko läheisyyssuhdetta yhtiöiden vai velallisyhtiön ja velkojan konkurssipesän välillä?

KonkurssiL 1:1.2:n mukaan konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten on tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja.

KonkurssiL 3:1:n mukaan konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. KonkurssiL 14:2:n mukaan päätösvaltaa konkurssipesässä käyttävät velkojat siltä osin kuin asia ei kuulu lain mukaan pesänhoitajan päätettäväksi tai hoidettavaksi.

Yhtiö ei purkaudu konkurssin alkamisen perusteella eikä konkurssin alkaminen muuta konkurssivelallisen omistus­suhteita. Konkurssin alkamisesta huolimatta velallisella säilyy omistusoikeus saataviinsa ja muuhun omaisuuteensa. Konkurssin alkaminen ei myöskään päätä yhtiön toimielimen toimi­kautta. Konkurssin alkamisen perusteella velallinen ­kuitenkin menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan ja omaisuus siirtyy velkojien määräysvaltaan. Konkurssipesään kuuluva omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun.

Konkurssisaatavien maksun jälkeen konkurssivelalliselle jää vain harvoin jäljelle omaisuutta. Sen vuoksi osakkuuteen tai ­siihen rinnastettavaan taloudelliseen seikkaan perustuva olennainen etujen yhteys menettää käytännön merkitystään läheisyyssuhdetta arvioitaessa. Samoin läheisyyssuhteen muodostava johtava asema menettää käytännön merkitystään, kun velkojien määräysvallan vuoksi velallisen johtavassa asemassa oleminen ei oikeuta päätösvallan käyttöön tehtäessä ratkaisuja konkurssipesään kuuluvasta konkurssivelallisen omaisuudesta. Edellä mainitut läheisyyssuhteen merkitystä vähentävät seikat puoltavat sitä, että läheisyyttä arvioitaisiin velallisyhtiön ja velkojan konkurssipesän välillä.

Konkurssin alkaminen ei kuitenkaan poista tai lakkauta TakaisinsaantiL 3.2 §:n 1 kohdan mukaista osakkuuteen tai siihen rinnastettavaan taloudelliseen seikkaan perustuvaa olennaista etujen yhteyttä tai 2 kohdan mukaista johtavaa asemaa. Konkurssivelallisella myös säilyy määräysvallan rajoittamisesta huolimatta omistusoikeus saataviinsa ja muuhun omaisuuteensa. Jos läheisyyssuhdetta tällaisessa tilanteessa arvioitaisiin velallisyhtiön ja konkurssipesän välillä, ­läheisyyssuhde ­päättyisi konkurssiin. Tällöin velkojien suojaksi säädetyt takaisin­saantilain läheisten välisiä oikeustoimia koskevat säännökset eivät tulisi sovellettaviksi.

Korkein oikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, että läheisyyttä oli perusteltua arvioida yhtiöiden välillä, vaikka velallinen oli maksanut velan velkojan konkurssipesälle. Korkein oikeus katsoi, että läheisyyssuhdetta oli tässä asiassa siten arvioitava A Oy:n ja B Oy:n välillä.

Onko läheisyyssuhteella ollut yhteyttä oikeustoimeen?

TakaisinsaantiL 3.3 §:n mukaan TakaisinsaantiL 3.2 §:n 3 kohtaan perustuvalla läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen. TakaisinsaantiL:ssa eikä sen esitöissä ole täsmennetty sitä, millaista yhteyttä laissa tarkoitetaan tai miten sitä arvioidaan. Korkein oikeus katsoi, että yhteyttä on arvioitava peräytettäväksi vaaditun maksun maksuhetken mukaan mutta arvioinnissa voidaan ottaa huomioon kaikki asiassa ilmenneet seikat. Läheisyyssuhteen olemassaolo ja läheisyyssuhteen yhteys oikeustoimeen ovat toisistaan erillisiä kysymyksiä. Läheisyyssuhteen yhteys oikeustoimeen ei ratkea yksinomaan läheisyyssuhteen muodostavien tekijöiden perusteella, vaikka niillä voi olla merkitystä yhteyden arvioinnissa. Läheisyyssuhteen ja oikeustoimen välisen yhteyden arvioinnissa merkitystä on myös sillä, olisiko samanlainen oikeustoimi tehty samalla tavoin läheisyydestä riippumatta.

B Oy:n velka A Oy:lle oli erääntynyt kesäkuussa 2015. A Oy oli asetettu konkurssiin 10.7.2015. A Oy:n konkurssi­pesän pesänhoitaja oli vaatinut B Oy:tä maksamaan velkansa ­konkurssiuhkaisella maksukehotuksella. Pesänhoitaja oli 3.12.2015 lähettänyt CG:lle viestin, jonka mukaan maksu­kehotuksen määräaika päättyi kyseisenä päivänä. Pesän­hoitaja oli ilmoittanut hakevansa B Oy:n konkurssiin, mikäli maksua tai hyväksyttävää maksuesitystä ei saada samana päivänä. Viestin mukaan konkurssihakemuksen vireilletulon voi ­varmuudella välttää vain täydellä ja välittömällä suorituksella. B Oy oli 4.12.2015 maksanut nyt peräytettäväksi vaaditun velan A Oy:n konkurssipesälle. Päätöksen velan maksamisesta B Oy:ssä oli tehnyt CG.

G:n perheen jäsenet ovat omistaneet A Oy:n koko osakekannan, ja CG:llä sekä hänen puolisollaan DG:llä on ollut noin 13 000 euron pääomalainasaatava A Oy:ltä. He eivät olleet valvoneet saataviaan A Oy:n konkurssissa. Valvontapäivää ei ollut määrätty vielä velan maksuhetkellä, mutta velallisselvityksestä ja konkurssipesän pesäluettelosta oli laadittu luonnokset. Pesäluetteloluonnoksen mukaan yhtiöllä on ollut velkaa 682 391,14 euroa ja varoja 415 552,43 euroa. Yli puolet yhtiön veloista on ollut verovelkoja. Noin puolet varoista on muodostunut pääomalainasaatavasta tuolloin jo konkurssiin asetetulta yhtiöltä.

Korkein oikeus totesi, että A Oy:n ja B Oy:n yhteinen läheinen CG oli tehnyt päätöksen velan maksusta. A Oy:n konkurssipesän selvitys oli myös ollut velan maksuhetkellä kesken, eivätkä G:n perheen mahdolliset jako-osuudet pesässä ole olleet selvillä. Edellä mainitut seikat Korkeimman oikeuden mukaan puhuivat velan maksun ja läheisyyssuhteen välisen yhteyden olemassaolon puolesta.

B Oy:n velka A Oy:lle oli kuitenkin erääntynyt jo lähes puoli vuotta ennen sen maksua. Erääntynyttä velkaa ei ollut maksettu vielä silloin, kun A Oy oli heinäkuussa 2015 asetettu konkurssiin. B Oy oli maksanut velan A Oy:n konkurssipesälle vasta ja varsin pian sen jälkeen, kun sen pesänhoitaja oli vaatinut maksua konkurssiuhkaisella maksukehotuksella. Nämä seikat Korkeimman oikeuden mukaan viittasivat siihen, että läheisyyssuhteella ei ole ollut yhteyttä velan maksuun.

Kukaan G:n perheestä ei ollut valvonut saataviaan A Oy:n konkurssissa. A Oy:n konkurssipesän varojen oli pesäluetteloluonnoksessa selvitetty muodostuneen suurelta osin pääomalainasaatavasta konkurssiin asetetulta yhtiöltä. Yhtiön vero­velat olivat olleet huomattavat. Korkein oikeus katsoi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella B Oy:n velan maksun ei ole voitu olettaa hyödyttävän A Oy:n läheisiä eikä B Oy:n velan maksussa ollut viitteitä sellaisesta muita yhtiön velkojia vahingoittavasta omaisuuden siirrosta, jolla sen omaisuutta olisi siirretty suojaan maksukyvyttömyyden varalta.

CG:llä ja hänen puolisollaan DG:llä oli ollut A Oy:n kokonaisvelkoihin nähden A Oy:ltä vähäinen saatava, jota he eivät olleet valvoneet A Oy:n konkurssissa. Siten G:n perheen jäsenillä ei ole voitu katsoa olleen vaikutusvaltaa konkurssi­pesän päätöksiin. A Oy:n veloista ja varoista esitetyn selvityksen perusteella varoja ei jäänyt jäljelle velkojen maksun jälkeen, joten velan maksun ei ole voitu olettaa hyödyttävän G:n perheen jäseniä A Oy:n omistajina tai johtavaan asemaan kuuluvina henkilöinä.

Korkein oikeus katsoi, että B Oy:n velka oli maksettu A Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan sellaisten perintätoimien jälkeen, jotka olivat tavanomaisia muiden kuin läheisten välisissä suhteissa. G:n perheen jäsenet eivät ole A Oy:n velkojina, omistajina tai johtavassa asemassa olevina henkilöinä olleet saamassa hyötyä maksusta A Oy:n konkurssipesään. Näissä olosuhteissa Korkeimman oikeuden mukaan oli perusteltua katsoa, että A Oy:n konkurssipesä oli saattanut todennäköiseksi, että yhtiöiden läheisyyssuhteella ei ole ollut yhteyttä velan maksuun. A Oy:n ja B Oy:n välisellä TakaisinsaantiL 3.2 §:n 3 kohdan läheisyyssuhteella ei siten ollut asiassa merkitystä.