Tytäryhtiötalouden verokysymyksiä
Konsernin käsite verotuksessa
Suomessa konserniverotuksen lähtökohtana on konserniin kuuluvien yhtiöiden erillisyyden periaate eli jokaisen konserniin kuuluvan yhtiön tulos lasketaan ja pääsääntöisesti myös verotetaan täysin erikseen. Konserni ei siten ole erillinen verovelvollinen, vaikka konsernin määräysvallassa olevasta taloudellisesta kokonaisuudesta laadittaisiinkin kirjanpitolain määrittelemä konsernitilinpäätös.
Vastaavasti osakeyhtiölain määrittelemät varojen jakamisen enimmäismäärät ja esimerkiksi pääomalainan takaisinmaksun edellytykset lasketaan vain emoyhtiön omasta taseesta, eikä konsernitilinpäätöksellä siten ole näissäkään asioissa välitöntä merkitystä.
Voidaankin sanoa, että konsernitilinpäätös on tältä osin vapautettu informaation tuottamiskustannuksista eli konsernitilinpäätöksen perusteella ei voi joutua maksamaan enemmän veroja, tai että voitonjakoa välittömästi rajoitettaisiin sen perusteella. Konsernitilinpäätössäännökset eivät toisaalta edes koske kokonaisuuksia, joissa yksityishenkilöt omistavat useita eri yrityksiä.
Konserniverotuksen erityiskysymykset kohdistuvatkin siten pääosin tulojen ja toisaalta menojen kohdistamisongelmaan eri yhtiöiden välillä sekä tuloksen tasaus- ja järjestelykeinojen verovaikutuksiin. Tuloverotuksen ohella verovaikutuksia voidaan havaita arvonlisäverotuksessa konsernin yhteishankintojen ja yleiskulujen vähentämisen osalta sekä esimerkiksi yritysjärjestelyjen varainsiirtoverotuksessa.
Tytäryhtiötalouden edut
Useamman yrityksen kokonaisuudessa liiketoiminnan harjoittaminen mahdollistaa useita etuja, joista osa perustuu liiketoiminnan tarkoituksenmukaiseen hallinnointiin ja osa suoraan lainsäädäntöön.
Liiketoimintojen eriyttäminen omaksi erilliseksi osakeyhtiöksi on liiketaloudellisesti usein perusteltua esimerkiksi seuraavin syin:
- liiketoimintariskin eriyttäminen (esimerkiksi uudet toimialat tai maantieteellinen laajentuminen)
- rahoitusratkaisujen eriyttäminen (esimerkiksi lähtökohtaisesta rahoitusrakenteesta poikkeavat ratkaisut)
- omistusrakenteen eriyttäminen (esimerkiksi eri yhtiöissä eri omistusrakenne)
- liiketoimintojen hallinnoinnin selkeyttäminen
Erillisten yritysten tuloksellisuuden mittaaminen on systemaattista ja liikekirjanpidon mukaisen määrämuotoista. Jos taloudellinen raportointi on riittävän laadukasta, kykenee yritysjohto reagoimaan muutostarpeisin ajoissa ja selkeämmän valta- ja vastuuasetelman puitteissa. Yhden yrityksen sisällä toteutettava raportointi edellyttää usein hallinnollisesti ja ammatillisesti vaativaa sisäisen laskennan järjestelmää. Jos toimitaan useana yrityksenä, sisäisen kirjanpidon ja siirtohintajärjestelmän sijasta kaikki eri tulosyksikköjen väliset suhteet voidaan hoitaa kunkin yrityksen liikekirjanpidon kautta. Toisaalta toimittaessa yhtenä yrityksenä esimerkiksi siirtohinnoittelun tulkinnallisilta vero-ongelmilta vältytään.
Itsenäisesti raportoivien yritysten osalta yritysrakenteiden suunnittelu ja muokkaaminen on joustavampaa, kun toimintoja esimerkiksi järjestellään uudelleen. Yrityskaupan tilanteissa voidaan usein valita osakkeiden ja liiketoiminnan myynnin välillä. Näiden vaihtoehtojen veroseuraamukset ovat usein olennaisesti erilaisia.
Liikeosakkeiden varainsiirtovero on 1,6 prosenttia, asunto-osakkeiden 2,0 prosenttia ja kiinteistön 4 prosenttia. Varainsiirtoverotta myytävissä oleva hyödyke on edullisempaa myydä sellaisenaan eikä osakkeiden kautta, kiinteistö taas on edullisempi myydä osana osakeyhtiötä kuin erillisenä. Useimmat yritysjärjestelyt on mahdollista suorittaa ilman varainsiirtoveroseuraamusta, kun ne toteutetaan elinkeinoverolain 52 §:n yritysjärjestelyiden erityissäännöksiä soveltaen (EVL 52–52g §, ks. myös VSVL 39–45 §).
Useana yrityksenä toimiminen mahdollistaa monien sekä verotukseen että tilinpäätöksen rakenteeseen vaikuttavien toimenpiteiden toteuttamisen, jotka yksittäisen yrityksen kohdalla eivät olisi mahdollisia. Tällaisia ovat muun muassa yritysryhmän yritysten väliset liiketoimet, konserniavustukset ja sulautumiset.
Järjestäytymällä useampaan eri yhtiöön on mahdollista realisoida luovutusvoittoverotuksen perusteella pääomatuloa, vaikka samanaikaisesti jatkettaisiin yritystoimintaa muissa yrityksissä.
Monimuotoista yritystoimintaa harjoittavan yrittäjän henkilökohtaisen verosuunnittelun kannalta voi toiminnan harjoittaminen useana juridisesti erillisenä yrityksenä olla joissakin tapauksissa tarkoituksenmukaista. Järjestäytymällä useampaan eri yhtiöön on mahdollista realisoida luovutusvoittoverotuksen perusteella pääomatuloa, vaikka samanaikaisesti jatkettaisiin yritystoimintaa muissa yrityksissä. Jos liiketoimintaa harjoitetaan vain yhdessä yrityksessä, erillisen liiketoiminnan myynti tuloutuisi yhtiölle eikä osakkeenomistajalle.
Vastaava asetelma on sellainen, missä erilliset yhtiöt ovat henkilön omistaman emoyhtiön tytäryrityksiä. Järjestäytyminen verotuksellisesti tarkoituksenmukaiseen yritysrakenteeseen saattaa kuitenkin aiheuttaa merkittäviä verokustannuksia, jos liiketoiminnassa on jo realisoitunut voittoja. Järjestäytymisen verokustannusten hallinta onkin usein verosuunnittelun keskeisimpiä haasteita (kts. esim. KHO 2009/1634).
Tytäryhtiötalouden haitat
Useana juridisena yrityksenä toimimisesta aiheutuu myös ylimääräisiä kustannuksia ja vaivaa erillisen yrityksen kirjanpitovelvollisuudesta, verovelvollisuudesta ja muusta vastaavasta hallinnoinnista johtuen. Yksittäisiin toimenpiteisiin, kuten voitonjakoon ja muuhun oman pääoman käyttämiseen, saattaa liittyä sellaisia rajoitteita, joita yhtenä yrityksenä toimittaessa ei olisi.
Koska perustettavasta tytäryhtiöstä muodostuu erillinen verovelvollinen, saattaa erillisyydestä seurata verotuksellisia haittoja esimerkiksi tappioiden vähentämisoikeuksien osalta. Näitä liiketaloudellisen tarkoituksenmukaisuuden ja vapaan organisoitumismallin haittoja on lähtökohtaisesti verotuksessa eliminoitu konserniavustuslain avulla. Ilman konserniavustuslakia tai muuta vastaavaa tuloksentasaussäännöstöä tappiovaaraisia uusia liiketoimintoja ei kannattaisi eriyttää, vaan hallinnoida voitollisten liiketoimintojen kanssa samassa yhtiössä. Konserniavustusta voidaan kuitenkin soveltaa vain vähintään 90 prosentin omistusten välillä. Lisäksi konserniavustus ei osaksikaan sovellu ulkomaisten konserniyhtiöiden osalta.
Tytäryritysosakkeiden arvonalentumista ei elinkeinoverolain mukaan tavallisesti saa vähentää.
Tytäryritysosakkeiden arvonalentumista ei elinkeinoverolain mukaan tavallisesti saa vähentää. Sen sijaan emoyhtiö saa vähentää verotuksessa omat tappionsa. Näin verotus kannustaa sellaisen riskinhallinnan välttämiseen, jossa riskinalaista toimintaa harjoitetaan tytäryhtiöissä. Esimerkiksi ulkomaille perustettavan toimipaikan kohdalla on vertailtava riskinhallinnasta ja toiminnan järjestelemisestä aiheutuvia etuja ja haittoja toisaalta tilanteessa, jossa toimintaa harjoitetaan ulkomaisena tytäryhtiönä tai ilman sitä. Suunnittelussa tulee huomioida mahdollisesti ulkomaille syntyvän kiinteän toimipaikan seuraukset.
Yhtiöoikeudellisesti usean juridisen yrityksen muodossa toimiminen saattaa aiheuttaa vaikeasti hallittavia tilanteita. Esimerkiksi verotuksellisesti riidaton konserniavustus saatetaan tulkita vähemmistöosakkeenomistajien tai velkojien oikeuksien loukkaukseksi. Konserniyhtiöiden välisten osakeyhtiölain 12 luvun mukaisten pääomalainojen mukaiset ehdot eivät välttämättä ole antajan kannalta tarkasteltuina osakeyhtiölain mukaisia, esimerkiksi jos ne ovat korottomia. Ongelmat korostuvat, jos yritysryhmällä on myös ulkopuolisia vähemmistöomistajia. Rahoitusjärjestelyn (esim. panttaus tai takaus) pitävyys suhteessa rahoittajiin ja ostovelkojiin saattaa olla epävarmaa, jos yhtiöoikeudellisia periaatteita loukataan, vaikkei vähemmistöosakkaita olisikaan (esimerkiksi KKO 1998:47).
Järjestäytyminen
Jos henkilö myy omistamansa yrityksen toiselle omistamalleen yritykselle, on vaarana, että myyntiin sovelletaan peitellyn osingonjaon säännöksiä. Peitellyn osingonjaon tulkinta on mahdollinen, ellei kaupalle ole muita perusteita kuin myynnistä menevän veron välttäminen tai jos kauppahinnan katsotaan sisältävän ylihintaa. Edellisessä tilanteessa koko kauppahinta voidaan katsoa peitellyksi osingonjaoksi, jälkimmäisessä ylihinnan osuus (ks. VML 29 §).
Verotuksessa ilman välittömiä veroseuraamuksia on mahdollista toteuttaa yritysjärjestelyitä vain EVL 52 §:n edellyttämin menettelytavoin. Yritysjärjestelyiden verotusta sääntelevä EVL 52 § perustuu yritysjärjestelydirektiiviin (90/434/ETY), jonka piiriin kuuluu eri jäsenvaltioissa olevien yhtiöiden sulautuminen, jakautuminen, osittaisjakautuminen, liiketoimintasiirto ja osakevaihto sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) kotipaikan siirto. EVL 52 §:n tarkoituksena on lieventää liiketaloudellisessa intressissä toteutettavien yritysjärjestelyiden verokynnyksiä ja siten osaltaan parantaa yritystoiminnan kilpailukykyä yhteisön alueella.
Direktiivi sallii veroedut myös eri jäsenvaltioiden välillä toteutettaviin yritysjärjestelyihin, mutta näihin rajat ylittäviin järjestelyihin liittyy usein kansallisia verotusoikeuksia turvaavia ja veroneutraliteettia rajoittavia säännöksiä, jotka useimmiten käytännössä estävät verotuksellisten etujen saavuttamisen (esimerkiksi maastapoistumisverot).
Järjestelyiden osapuolten identiteetin ja liiketoiminnan jatkamisen tulee riittävässä laajuudessa säilyä, jotta jatkuvuuden periaatetta voidaan myös verotuksessa noudattaa.
Järjestelyiden osapuolten identiteetin ja liiketoiminnan jatkamisen tulee riittävässä laajuudessa säilyä, jotta jatkuvuuden periaatetta voidaan myös verotuksessa noudattaa. Muutoin verotuksessa katsotaan toteutuneen yhtiön purkautuminen, varojen siirtyminen käyvin arvoin tai muutoin veronalainen tapahtuma. Yritysjärjestelyiden jälkeisillä tapahtumilla on oleellinen merkitys, kun itse yritysjärjestelyn liiketaloudellista perustetta arvioidaan. EVL 52 §:n mahdollistamaa veroneutraliteettia ei sovelleta, jos järjestelyissä voidaan tunnistaa EVL 52 h §:n määrittelemiä veronkiertopiirteitä.
Osakeyhtiö- tai kirjanpitolaki ei sisällä suoranaisia säännöksiä yritysjärjestelyiden kirjanpidollisesta käsittelystä, mutta yritysjärjestelyt ovat toteutettavissa näiltäkin osin jatkuvuuden periaatetta noudattaen. Samoin arvonlisäverotuksessa yritysjärjestelyt ovat pääsääntöisesti veroneutraaleja tapahtumia.
Konsernin sisäisissä liiketoimissa tulee käyttää käypää arvoa (VML 31 §) ja siten konsernin sisäisten järjestelyiden yhteydessä realisoituu konserniyhtiölle lähtökohtaisesti luovutusvoittoa tai -tappiota. Tällaiset sisäisten siirtojen voitot ja tappiot ovat verotuksellisesti ”tarpeettomia”, koska itse taloudellisessa kokonaisuudessa ei tosiasiassa realisoidu voittoja tai tappioita.
Konserniyhtiöiden käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot ovat EVL 6b §:n nojalla yleensä verovapaita ja vastaavasti luovutustappiot vähennyskelvottomia. Näillä säännöksillä pyritään niin ikään neutralisoimaan liiketaloudellisesti tarkoituksenmukaisen järjestäytymisen verokitkaa. Samalla kuitenkin käyttöomaisuusosakkeiden verovapaa luovutusvoittosäännös ohjaa keskeisesti konsernirakenteen verosuunnittelua sellaisenaan.
Säännösmuutoksia
Kullakin EU-jäsenvaltiolla on omanlaisensa konsernien tulostentasaussäännöstönsä, eivätkä ne pääsääntöisesti hyväksy rajoja ylittäviä tasauksia. Nykytilan voidaan kuvata aiheuttavan EU:n tasolla verokitkaa yritysten liiketaloudelliselle järjestäytymiselle ollen siten myös kilpailuhaitta. Suomen konserniverotusta on 2021 lukien muutettu joustavammaksi lopullisten tappioiden vähennysoikeuden osalta (Laki Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä ja EVL 18a §).
Vastavoimana liiketaloudellisen joustavuuden avaamille veronkiertomahdollisuuksille on OECD:n tasolla laajennettu ja täsmennetty veronkiertosäännösten sovellettavuutta esimerkiksi korkojen vähennysoikeuden, siirtohinnoittelun ja tosiasiallisen johtopaikan näkökulmista.
