Yrityssaneerauksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät

Yrityssaneerauksessa on helppo korjata rahoitusrakennetta velkajärjestelyn avulla. Sen sijaan kannattavuuden parantaminen on vaikeaa. Se vaatii liiketoiminnan uudelleenjärjestelyä, tehokkaita ja aktiivisia toimenpiteitä.
14.8.2007

Erkki K. Laitinen professori, Vaasan yliopisto

Suomen yrityssaneerauslainsäädännön syntymiseen vaikutti voimakkaasti 1990-luvun taitteen ennätysmäinen lama, jolloin konkurssien määrä kasvoi jyrkästi. Yrityksen saneerauksesta annettu laki (Yrityssaneerauslaki, YSL) astui voimaan 8.2.1993. Ennen tätä lainsäädäntöä taloudellisiin vaikeuksiin joutuneilla yrityksillä oli vain mahdollisuus joko vapaaehtoiseen saneeraukseen yhteistyössä velkojien kanssa tai joutua konkurssiin. Yrityssaneerauslaki merkitsi uutta mahdollisuutta maksukyvyttömyysvaikeuksien hoitamiseksi. Sen avulla annettiin taloudellisissa vaikeuksissa olevalle, mutta elinkelpoiselle yritykselle, mahdollisuus yrityksen tervehdyttämiseen käräjäoikeuden vahvistaman saneerausohjelman mukaisesti.

Tilastojen mukaan yrityssaneeraukseen on hakenut vuosina 1993–2005 yhteensä 4 144 yritystä. Keskimäärin noin 60 prosenttia hakijoista on hyväksytty menettelyyn, mutta niistä vain noin 75 prosenttia saa käräjäoikeuden vahvistuksen saneerausohjelmalleen. Saneerausohjelmassa pitää muun muassa osoittaa, että saneeraus tuottaa velkojille paremman jako-osuuden kuin konkurssi. Suomessa konkurssi on antanut velkojille pienen jako-osuuden, noin 22 prosenttia. Selvitysten mukaan yrityssaneeraus on onnistunut tässä paremmin. Se on siten toiminut käytännössä sekä velallisen että velkojien eduksi.

Yrityssaneerauksista epäonnistuu noin 45–50 prosenttia ja saneerausohjelman toteuttaminen keskeytyy. Suomessa ei ole saneerauksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä tutkittu systemaattisesti. Siihen vaikuttavat kuitenkin sekä yritysten että saneerauskeinojen valinta. YSL on parhaillaan uudistettavana. Uudistamisen tavoitteena on kiinnittää valinnassa huomiota saneerattavien yritysten elinkelpoisuuteen ja saneerauskeinojen valintaan siten, että onnistumisen todennäköisyyttä voidaan parantaa.

Artikkelin tavoitteena on esitellä tuloksia tutkimuksesta, jossa yrityssaneerauksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä on selvitetty. Sen lisäksi tavoitteena on systematisoida saneerauksen kohteita ja sen onnistumisen mahdollisuuksia. Tutkimus perustuu aineistoon, joka kattaa yritykset, joiden saneerausohjelma on vahvistettu käräjäoikeudessa vuonna 2000. Näitä yrityksiä on yhteensä 84. Yrityksistä kerättiin tilinpäätöstiedot ennen saneerauksen alkamista ja suuri joukko taustatietoja käräjäoikeuksille toimitetuista saneerausasiakirjoista. Tutkimuksessa kerättiin yhteensä yli 200 muuttujaa, joita käytettiin saneerauksen onnistumisen selittämisessä.

Tutkimuksen havaintoaineisto

Yrityksen saneeraus arvioitiin tutkimuksessa onnistuneeksi, jos yritys oli toiminnassa vielä vuoden 2006 syksyllä, jolloin saneerausohjelma oli jo loppunut tai loppumassa. Yritys on silloin kyennyt osoittamaan elinkelpoisuutensa ja saneeraus on tehnyt tehtävänsä. Havaintoaineiston yrityksistä 39 (46 %) epäonnistui saneerauksessa ja keskeytti saneerausohjelman, yleensä konkurssiin. Vastaavasti saneerausohjelman toteuttamisessa onnistui 45 (54 %) yrityksistä. Epäonnistuneiden osuus on tyypillinen YSL:n mukaan saneerattaville yrityksille.

Saneerattavat yritykset ovat pieniä, sillä keskimääräinen yritys työllisti saneeraukseen haettaessa vuonna 2000 noin kuusi työntekijää ja tuotti liikevaihtoa yli 500 000 euroa. Samaan aikaan yrittäjien keskimääräinen ikä oli 46 vuotta, kun taas yritykset olivat keskimäärin 11 vuotta vanhoja. Yrityksistä edusti 29 % teollisuutta, 22 % palvelualaa ja 16 % kuljetusalaa. Noin 54 % yrityksistä oli osakeyhtiöitä ja 27 % kommandiittiyhtiöitä. Yritysten johtajat olivat tyypillisesti miehiä, sillä naisten ja avioparien osuus johdossa oli vastaavasti 13 % ja 6 %. Havaintoaineiston yritykset ovat siten pieniä, mutta edustavat monipuolisesti eri toimialoja ja yhtiömuotoja.

Tilinpäätöstietojen merkitys

Saneerauksessa epäonnistuneiden ja onnistuneiden yritysten väliset erot viimeisen tilinpäätöksen tunnusluvuissa ennen saneerauksen alkamista olivat pienet. Kummankin ryhmän maksuvalmius oli hälyttävä, sillä esimerkiksi quick ration mediaani oli saneerauksessa epäonnistuneilla yrityksillä 0.21 ja onnistuneilla 0.25. Tunnusluvun hälytysraja maksuhäiriöiden ennustamisessa on noin 0.4–0.5. Yritykset olivat selvästi maksukyvyttömiä tai maksukyvyttömyyden uhkaamia. Yritysten mediaanikoko oli lähes täsmälleen sama, joten maksuvalmiudella tai koolla ei ole suoraa vaikutusta saneerauksen onnistumiseen.

Selvimmät erot saneerauksessa epäonnistuneiden ja onnistuneiden yritysten välillä olivat kannattavuudessa ja pääomarakenteessa. Liikevoiton mediaani oli epäonnistuneille yrityksille -0.4 tuhatta euroa ja onnistuneille yrityksille +11.3 tuhatta euroa. Tilikauden voiton mediaani oli kummallekin ryhmälle negatiivinen, -1.3 tuhatta euroa ja -5.7 tuhatta euroa. Pääoman tuottosuhteen mediaani oli epäonnistuneille yrityksille -2.2 % ja onnistuneille +5.0 %. Liiketoiminnan kannattavuus oli siten onnistuneille yrityksille välttävä, mutta kokonaiskannattavuus heikko (negatiivinen). Epäonnistuneilla yrityksillä molemmat kannattavuudet olivat heikot (negatiiviset).

Pääomarakenteet olivat molemmille ryhmille erittäin heikot ja oma pääoma oli menetetty jo aikaa sitten. Saneerauksessa epäonnistuneiden yritysten omavaraisuusasteen mediaani oli -43.5 %, mutta onnistuneille yrityksille ainoastaan -64.6 %. Epäonnistuneiden yritysten pääomarakenne on siten heikko, mutta ei niin heikko kuin onnistuneilla yrityksillä.

Erot tilinpäätöstiedoissa saneerauksessa epäonnistuneiden ja onnistuneiden yritysten välillä ovat niin pienet, ettei niiden perusteella voida tehdä luotettavaa ennustetta saneerauksen onnistumisesta. Tähän vaikuttaa olennaisesti se, että yrityssaneerauksessa liiketoiminnan uudelleenjärjestely pienentää eroja kannattavuudessa ja vastaavasti velkajärjestely pienentää eroja pääomarakenteessa. Kun tilinpäätöstietoja käytettiin saneerauksen onnistumisen ennustamisessa, luokiteltiin logistisen regressioanalyysin avulla yrityksistä epäonnistuneiksi ja onnistuneiksi oikein vain 66.7 %.

Taustatietojen merkitys

Tutkimuksessa kerättiin suuri joukko taustatietoja yrityksestä, yrittäjästä ja saneerauksesta. Saneerauksessa epäonnistuneiden ja onnistuneiden yritysten väliset erot olivat merkittävät noin 20 taustamuuttujassa. Yhtiömuoto näyttää vaikuttavan onnistumiseen, sillä onnistuneista yrityksistä oli muita kuin osakeyhtiöitä 57.8 % kun vastaava osuus epäonnistuneilla yrityksillä oli vain 33.3 %. Naisen tai avioparin johtamia yrityksiä oli epäonnistuneissa tapauksissa vain 10.3 %, mutta onnistuneissa peräti 28.9 %. Epäonnistuneet yritykset työllistivät enemmän osa-aikaisia työntekijöitä. Saneerauksessa onnistuneiden yritysten vakuudettomia velkoja leikattiin velkajärjestelyssä enemmän, keskimäärin 64.1 %, kun osuus epäonnistuneille oli ainoastaan 55.3 %.

Saneerauksessa onnistuneiden yritysten vaikeudet olivat selvästi useammin peräisin rahoitusmarkkinoilta. Saneerausohjelmassa ehdotettiin niille useammin kuin epäonnistuneille yrityksille ydintoimintaan keskittymistä (26.7 % ja 15.4 %) ja markkinointiin panostamista (42.2 % ja 20.5 %). Samaten onnistuneille yrityksille ehdotettiin saneerauskeinoina useammin suunnittelujärjestelmien kehittämistä, kun taas epäonnistuneille ehdotettiin enemmän kustannusten leikkaamista. Saneerauskeinojen aktiivisuudelle näyttää siten olevan merkitystä saneerauksen onnistumiselle.

Saneerauksen onnistumisen ennustamiseen kehitettiin logistisen regressioanalyysin avulla malli, joka perustui kymmeneen muuttujaan. Tilastollisesti tärkeimmät muuttujat olivat suunnittelujärjestelmien kehittäminen ja ydintoimintaan keskittyminen saneerauksen keinoina. Niiden lisäksi tärkeitä muuttujia olivat vaihto-omaisuuden osuus taseesta, osa-aikaisten työntekijöiden määrä, yrittäjän sukupuoli, velkojen leikkausosuus, panostaminen markkinointiin ja aikaisemmat maksuhäiriöt. Malli sisältää siten muuttujia, jotka mittaavat sekä yrityksen ja yrittäjän että velkajärjestelyn ja liiketoimintasaneerauksen ominaisuuksia. Mallilla voitiin luokitella yrityksistä oikein onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin saneerauksiin yhteensä 83.3 %. Malli antaa siten luotettavan käsityksen saneerauksen onnistumisen todennäköisyydestä.

Saneerauksen systematisointi

Tutkimuksen tulosten perusteella saneerausta ja siihen vaikuttavia tekijöitä voidaan systematisoida. Kuviossa 1 on esitetty saneerauksen mahdolliset kohteet. Jos yrityksen liiketoiminnan tulos on heikko, yrityksen kannattavuutta on parannettava liiketoiminnan saneerauksella. Se voidaan tehdä nostamalla tuotannon volyymiä tai hintaa siten, että tuotot kasvavat ilman, että liiketoiminnan kulut nousevat samassa suhteessa. Jos siihen ei ole mahdollisuuksia, voidaan tehostaa tuotannontekijöiden käyttöä tai hankkia ne halvemmalla. Tutkimuksen tulosten mukaan tuottoihin vaikuttavat aktiiviset saneerauskeinot (markkinointiin panostaminen) liittyvät onnistuneeseen saneeraukseen, kun taas kuluihin vaikuttavat passiiviset keinot (kulujen leikkaaminen) liittyvät epäonnistuneisiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että saneerauksessa onnistuneen keskimääräisen yrityksen liiketoiminnan tulos on positiivinen, mutta nettotulos (tilikauden tulos) negatiivinen. Kuvion 1 mukaan tällainen yritys tarvitsee ennen kaikkea velkasaneerausta. Sen rahoituksen kulut ovat liian korkeat, eikä niitä kyetä kattamaan positiivisella liiketoiminnan tuloksella. Velkasaneeraus on tekninen toimenpide, jossa ennen kaikkea vähennetään taseen rahoitusta, mutta usein myös alennetaan rahoituksen hintatasoa.

Tulosten mukaan saneerauksessa onnistuneiden yritysten vakuudettomia velkoja leikattiin velkasaneerauksessa enemmän kuin epäonnistuneiden. Tällä tavalla saatiin positiivista liiketoiminnan tulosta näyttäneille yrityksille myös positiivinen nettotulos, jolloin ne selvisivät saneerausohjelmasta. Saneerauksessa epäonnistuneissa yrityksissä tarvittiin enemmän liiketoiminnan saneerausta liiketuloksen nostamiseksi ensin positiiviseksi. Liiketoiminnan saneerauksen vahva osuus tekee yrityssaneerauksesta haastavamman ja pienentää onnistumisen todennäköisyyttä etenkin, jos käytetään passiivisia keinoja.

Yhteenveto

Kuviossa 2 on esitetty yhteenvetona saneerauksen muodot ja mahdollisuudet. Tapauksessa 1 saneerattavan yrityksen sekä kannattavuus että pääomarakenne ovat heikot. Tässä tapauksessa yritys tarvitsee vahvaa liiketoimintasaneerausta ja vahvaa velkasaneerausta. Sen onnistumisen mahdollisuudet ovat heikot, jos keinojen valintaan ei kiinnitetä erityistä huomiota. Tässä tutkimuksessa saneerauksessa epäonnistuneet yritykset vastaavat tätä tapausta.

Tapauksessa 2 yrityksen kannattavuus on heikko, mutta pääomarakenne tyydyttävä. Heikon kannattavuuden vuoksi yritys vaatii vahvaa liiketoiminnan saneerausta, mutta selviää lievällä velkasaneerauksella. Koska yrityksen pääomarakenne on tyydyttävä, ei se luultavasti ole tuottanut tappioita pitkään. Sen vuoksi sen saneerausmahdollisuudet ovat välttävät. Lievän velkasaneerauksen takia velkojat usein kannattavat saneerausta. Yritys ei tavallisesti edes hae lakiperusteiseen saneeraukseen (tai sitä ei hyväksytä), koska sillä on pääomaresursseja vapaaehtoiseen saneeraukseen.

Tapauksen 3 yrityksellä on tyydyttävä kannattavuus, mutta heikko pääomarakenne. Yritys vaatii vahvaa velkasaneerausta, mutta tyydyttävän kannattavuuden ansiosta vain lievää liiketoiminnan saneerausta. Tämän vuoksi saneerauksen onnistumiselle on tyydyttävät mahdollisuudet. Tässä tutkimuksessa saneerauksessa onnistuneet yritykset vastaavat selvästi tätä tapausta. Neljännessä tapauksessa yrityksellä on sekä kannattavuus että pääomarakenne tyydyttävässä kunnossa, joten mahdollisuudet toiminnan edelleen saneeraamiseen ovat hyvät. Tällainen yritys ei hae (eikä sitä yleensä edes hyväksytä) lakiperusteiseen yrityssaneeraukseen.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki