CTA Paikka

Autoverouudistuksen vaikutus arvonlisäverotukseen

Autoveroa ja sille kannettavaa arvonlisäveroa koskevat muutokset sekä pakettiautojen päästöperusteinen autoverouudistus tulivat voimaan 1.4.2009. Lainmuutoksen vaikutuksesta autoverolle kannettavasta arvonlisäverosta luovuttiin, ja samalla autoveroa korotettiin vastaavalla määrällä eli 1,22-kertaiseksi entiseen autoveroon verrattuna.
19.5.2009

Johanna Holkeri-Kauppila

Uudistuksen jälkeen autoveroa ei enää oteta huo­mioon laskettaessa suoritettavan arvonlisäveron perustetta tilanteessa, jossa arvonlisäverovelvollinen myyjä ei rekisteröi ajoneuvoa omiin nimiinsä omaa käyttöään varten. Verotettava tapahtuma on kytketty ajoneuvon rekisteröintiin, ja autoverovelvollinen on se, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään.

Muutos koskee kaikkia autoveron alaisia ajoneuvoja. Samassa yhteydessä muutettiin myös pakettiautojen verotus­arvon laskentaa koskevia säädöksiä ja säädettiin erityisen vientipalautusjärjestelmän käyttöönotosta.

Aikaisemmasta oikeustilasta

Ennen lainmuutosta ajoneuvon maahantuoja tai Suomessa valmistetun ajoneuvon valmistaja oli ensisijaisesti velvollinen suorittamaan autoveroa. Verotettavana tapahtumana pidettiin ajoneuvon rekisteröintiä tai käyttöönottoa. Autoverolain perusteella verovelvolliselta kannettiin lisäksi autoverosta arvonlisäveron suuruinen vero, jota kutsuttiin ei-arvonlisäveroksi eli ELV:ksi. Mikäli autoveron maksaja oli arvonlisäverovelvollinen, autoverolle kannettu ELV oli vähennyskelpoinen elinkeinonharjoittajan arvonlisäverotuksessa, jos ajoneuvo tuli käytettäväksi elinkeinonharjoittajan vähennykseen oikeuttavassa liike­toiminnassa.

Autoveroa koskevaa lainsäädän­töä ei ole Euroopan unionissa yhdenmukaistettu, vaan kyseessä on kansallinen välillinen vero, jonka sisällöstä jäsenvaltiot voivat päättää. Sitä vastoin arvonlisäverotus on Euroopan unionin alueella pitkälti yhdenmukaistettu. Suomen autoverolle kantaman ELV:n soveltuvuutta yhteisön oikeuteen arvioi­tiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2002 niin kutsutun Siilin-tapauksen yhteydessä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa antaman tuomion jälkeen korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että yksityishenkilön Suomeen tuomasta ajoneuvosta voidaan kantaa ELV:a, mutta ainoastaan se määrä, mitä vastaavaa arvonlisäveroa on jäljellä samanlaisen Suomessa jo rekisteröidyn ajoneuvon arvossa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta huolimatta komissio nosti Suomea vastaan kanteen, jossa katsottiin, että ELV, joka on vähennyskelpoinen arvonlisäverovelvollisille maahantuojille, syrjii muiden kuin arvonlisäverovelvollista liiketoimintaa harjoittavien maahantuo­jien EU:n alueelta Suomeen tuomia ajoneuvoja.

Uudistuksen vaikutukset arvonlisäverotukseen

Autoverolain muutoksen vaikutuksesta ELV:stä luovuttiin, ja sen vähennysoikeus arvonlisäverotuksessa poistettiin tarpeettomana. Autoveroa ei enää jatkossa lueta myynnistä suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen sellaisessa tapauk­sessa, jossa arvonlisäverovelvollinen myyjä ei rekisteröi ajoneuvoa omiin nimiinsä omaa käyttöään varten. Verotuksen laukaisee ajoneuvon rekisteröinti, ei siis omistus­oikeuden siirto. Autoverovelvollinen on uuden lainsäädännön mukaan se, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään. Poikkeuksena pääsäännöstä on kuitenkin osamaksu­kauppa, jossa verovelvollinen on ostaja, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon haltijaksi.

Kuluttajille tapahtuvassa ajoneuvojen myynnissä auto­veroa ei enää pidetä ajoneuvosta perittävänä vastikkeena, vaan se käsitellään jatkossa arvonlisäverottomana läpikulku­eränä ajoneuvon ensimmäiseen Suomeen rekisteröintiin saakka. Rekisteröidyn asiamiehen maahantuomien ajoneuvojen osalta ajoneuvon kauppahinta ja autoveron määrä eritellään laskulla tai ne veloitetaan asiakkaalta erikseen. Myös ajoneuvon jälleenmyyjä voi hoitaa autoveron perimisen ostajalta rekisteröidyn asiamiehen puolesta. Mikäli ajoneuvon maahantuojana on tullin rekisteröity asiamies, tämä hoitaa autoverotuksen kuluttajan sijasta suoraan lain nojalla ja vastaa veron suorittamisesta. Rekisteröity asiamies voi vapautua verovastuustaan, mikäli hän tekee tätä koskevan kirjallisen sopimuksen ajoneuvon lopullisen ostajan kanssa.

Lainmuutoksen yhteydessä säädettiin myös erityisestä autoliikkeiden esittelykäytössä olevien ajoneuvojen väli­aikaisesta verovapaudesta. Erityissäännöksen myötä esittelyajoneuvojen verotus siirtyy siihen ajankohtaan, jolloin autot myydään ja rekisteröidään asiakkaiden nimiin. Veroton käyttö­oikeus koskee ainoastaan myytäviksi tarkoitettuja ajoneuvoja, joita käytetään lyhytaikaisiin koe- tai esittely­ajoihin. Verotonta käyttöoikeutta ei voida soveltaa ajoneuvoihin, joita vähäisissäkään määrin käytetään autoliikkeen käyttöomaisuutena, kuten työsuhdeautoina. Mikäli esittelyautoihin ei sovellettaisi erityistä veron lykkäystä koskevaa säännöstä, auto­liikkeen maksama autoveron määrä sisältyisi autosta perittävään vastikkeeseen myös esittelyautojen kohdalla.

Kirjanpitolautakunnan lausunto autoveron kirjaamisesta

Kirjanpitolautakunta on antanut autoverolainsäädännön muutoksiin liittyen lausunnon autoveron kirjaamisesta ­autojen maahantuontia ja vähittäiskauppaa harjoittavan konsernin yhtiöiden kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä. KILAn lausunnossa todetaan, että ensirekisteröintitilanteessa, jossa rekisteröity asiamies suorittaa autoveron verovelvollisen puolesta, autovero tulee käsitellä rekisteröidyn asiamiehen ja jälleenmyyjän kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä läpikulku­eränä. Kirjanpitovelvollinen elinkeinonharjoittaja ei kirjaa autoveron määrää myyntituottoihin, vaan se merkitään ainoastaan taseeseen.

Vastaavaa kirjanpitokäsittelyä tulee lausunnon mukaan soveltaa myös tilanteessa, jossa ajoneuvon maahantuojana tai valmistajana on muu taho kuin rekisteröity asiamies, ja tuoja tai valmistaja myy ajoneuvon joko suoraan tai jälleenmyyjän kautta lopulliselle ostajalle ja ajoneuvo rekisteröidään tämän nimiin. Muihin kuin edellä mainittuihin tilanteisiin tulee lausunnon mukaan soveltaa menettelyä, jossa myyntituottoihin kirjattavaan kauppahintaan sisältyy autoveron osuus. Tällaisessa tapauksessa myös kauppahintaan on lisättävä arvonlisäveron määrä.

EY-tuomioistuimen autoverotusta koskeva tuomio

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 19.3.2009 tuomion komission Suomea vastaan nostamassa autoverotusta koskevassa kanneasiassa. ELV:n osalta tuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että ELV:n vähennyskelpoisuuden salliminen arvon­lisäverovelvollisille maahantuojille on verosyrjintäkiellon ja arvonlisäverodirektiivin vastaista.

Hallituksen esitys autoverolain ja arvonlisäverolain muuttamisesta annettiin jo loppuvuonna 2008, ja ELV:a koskevat muutokset tulivat voimaan 1.4.2009 alkaen. Tuomioistuimen ratkaisulla ei siten enää ole merkitystä niiden ajoneuvojen verotuksessa, joiden verotukseen sovelletaan 1.4.2009 voimaan tulleita uusia säännöksiä. Sitä vastoin tuomioistuimen ratkaisu vaikutti suoraan tuomion antamisen ja 1.4.2009 välisenä aikana tapahtuneisiin ajoneuvojen ensiverotuksiin niin, että autoverolle suoritettavaa ELV:ä ei kannettu ajalla 19.–31.3.2009 tapauksissa, joissa ajoneuvon maahantuojana ja autoverovelvollisena oli ei-arvonlisäverovelvollinen yksityishenkilö. Arvonlisäverovelvollisilta maahantuojilta vero kannettiin 31.3.2009 saakka ja arvonlisäverovelvollisten elinkeinonharjoittajien oikeus vähentää maksettu ELV säilyi voimassa 31.3.2009 saakka.

Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisu vaikuttaa kuitenkin takautuvasti autoverotuspäätöksiin, jotka on tehty vuosien 2006–2009 aikana. Ei-arvonlisäverovelvollisille näiden vuosien aikana annetut verotuspäätökset oikaistaan ja heille palautetaan autoverolle kannetun ELV:n määrä. Tällaisten verovelvollisten ei tarvitse ryhtyä erillisiin oikaisu- tai muutoksenhakumenettelyihin, vaan palautukset tehdään viranomaisaloitteisesti. Tullin arvion mukaan palautukset maksetaan asiakkaille vuoden 2009 loppuun mennessä.

Pakettiautojen muuttuneet verotusperusteet

Autoverolainmuutoksella uudistettiin myös pakettiautojen verotusperusteita. Aiemmin pakettiautojen verotusarvo perustui vähittäismyyntiarvon sijasta ajoneuvon hankinta-arvoon verovelvolliselle maahantuojalle. Uudistuksen myötä pakettiautojen autovero muuttui yleiseen kuluttajahintaan perustuvaksi. Samalla pakettiautojen vero porrastetaan auton hiilidioksidipäästön mukaan samoin kuin muilla ajoneuvoilla. Lainmuutoksen vaikutuksesta pakettiautojen verotuksessa aiemmin sovelletuista kiinteistä vähennyksistä ja eräistä käytettyinä verotettuja pakettiautoja koskevista erityisvähennyksistä sekä tavaratilan tilavuus- ja mittasäännöksistä luovuttiin. Sitä vastoin kookkaampien pakettiautojen suurempi tavarankuljetuskyky otetaan huomioon hiilidioksidipäästöön perustuvaa päästöä vähentävänä tekijänä. Lakia muutettiin niin, että ajoneuvojen kuulumisella henkilö- tai pakettiautoluokkaan ei enää lähtökohtaisesti ole merkitystä.

Jo voimaan tulleiden muutosten lisäksi samassa yhteydessä säädettiin autoverolakiin lisättävästä autoveron vienti­palautusjärjestelmästä, joka tulee voimaan vuoden 2010 alusta alkaen. Vientipalautus koskee ajoneuvoja, joiden veron­määräytymispäivä on 1.4.2009 tai sen jälkeen. Järjestelmän mukaan ajoneuvon arvossa jäljellä oleva autovero palautetaan, kun käytetty ajoneuvo viedään Suomesta pysyvästi ulkomailla käytettäväksi. Autoveroa palautetaan se määrä, joka on jäljellä ajoneuvon arvossa vientihetkellä. Auton arvo määritellään palautusta laskettaessa samalla tavalla kuin käytettynä maahantuotavien ajoneuvojen arvo autoverotuksen yhteydessä. Vientipalautus koskee kaikkia Suomesta pysyvästi toiseen valtioon siirrettäviä käytettyjä ajoneuvoja, joiden arvossa jäljellä olevan veron määrä ylittää laissa säädetyn tason, mikäli ajoneuvo täyttää autoverolaissa vientipalautusjärjestelmälle säädetyt muut edellytykset.

Uudistuksen vaikutuksista

Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja muuttaa autoverotus läpinäkyvämmäksi ja hallittavammaksi kokonaisuudeksi. Verotuksen läpinäkyvyyttä edistää erityisesti se, että autoverovelvollisuus siirtyy lainmuutoksen jälkeen sille verovelvolliselle, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään. Uudistuksen veroteknisten muutosten vuoksi lainmuutoksella ei pitäisi olla välitöntä vaikutusta ajoneuvojen kuluttajahintoihin. Lainmuutos vaikuttaa sitä vastoin autoalan hinnoitteluun, ja ajoneuvojen maahantuojien ja jälleenmyyjien tulee muuttaa laskutusjärjestelmiään. Jatkossa ajoneuvon kokonaishinta muodostuu autoverottomasta hinnasta ja autoveron määrästä. Auto­veron muutos pelkäksi arvonlisäverottomaksi läpikulkueräksi ­aiheuttaa sen, että autoveron määrä, ajoneuvon veroton hinta ja sen verollinen hinta tulee eritellä autoliikkeen myyntilaskulla. Erittelyä koskeva vaatimus ulottuu myös ajoneuvon varusteisiin.

Käytännössä lainmuutos vaikuttaa erityisesti sellaisiin elinkeinonharjoittajiin, jotka hankkivat ajoneuvon käytettäväksi omassa liiketoiminnassaan. Kun arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja, joka on käyttänyt ajoneuvoa omassa vähennykseen oikeuttavassa liiketoiminnassaan, myy ajoneuvon ostajalle, jolla ei ole arvonlisäveron vähennys­oikeutta ajoneuvon hankinnasta, kuluksi jäävä arvonlisäveron määrä nousee. Tämä aiheutuu siitä, että myynnin veron perusteessa on mukana ELV:n verran noussut autoveron määrä. ELV:stä luopuminen ja samansuuruisen verorasituksen siirtäminen vähennyskelvottomaan autoveroon nostaa esimerkiksi arvonlisäverovelvollisten leasing-yhtiöiden tarjoamien työsuhdeautojen hintoja ja aiheuttaa leasing­yhtiöille ja muille ajoneuvojen vuokraamoille sekä ajo-opetusta tarjoaville yrityksille lisäkustannuksia.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki