Onko vastaanottavan yhtiön osakkeiden myynti jakautumisen jälkeen veron kiertämistä? (KHO 2022:79)

7.10.2022 Seppo Penttilä Kuva iStock

Taustaa

Yritysjärjestelyjen (sulautuminen, jakautuminen ja osittaisjakautuminen, liiketoimintasiirto ja osakevaihto) keskeisiä verotusperiaatteita on, että ne voivat tapahtua ilman, että yritykselle ja sen osakkeenomistajille aiheutuu yritysjärjestelyn toteuttamisvaiheessa välittömiä tuloveroseuraamuksia. Yritysjärjestelyihin sovelletaan jatkuvuusperiaatetta ja verotus lykkääntyy seuraavan luovutukseen ajankohtaan.
Yritysjärjestelyjä koskevien EVL:n säännösten (EVL 52–52g §:t) keskeisenä tarkoituksena on antaa yrityksille mahdollisuus veroneutraalisti muokata yritysrakenteita liiketaloudellisten näkökohtien mukaisesti tarkoituksenmukaiseksi. Monenlaiset toimenpiteet on mahdollista toteuttaa yritysjärjestelyinä. On selvää, että yritysjärjestelyt kuuluvat myös verosuunnittelijan työkalupakkiin. Niiden käyttökelpoisuutta verosuunnittelun kannalta arvioitaessa on kuitenkin muistettava se, että EVL:ssa säännellään vain osa yritysjärjestelyjen veroseuraamuksista. Yritysjärjestelyistä voi aiheutua myös muissa laeissa säänneltyjä seuraamuksia, niin sanottuja ulkoisvaikutuksia. Tällaiset voivat koskea muun muassa tappiontasausta, konserniavustusta, osakkeen matemaattista arvoa ja vertailuarvoa, varainsiirtoverotusta ja arvonlisäverotusta. Erityisesti on syytä muistaa myös se, että yritysjärjestelyjen käyttö veron kiertämisen välineenä ei ole hyväksyttyä. Yritysjärjestelyjä koskee oma veronkiertosäännös, EVL 52 h §, mutta lisäksi myös yleisen veron kiertämistä estävän säännöksen (VML 28 §) olemassaolo on muistettava. Verohallinnossa ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön toiminnassa liipaisin näiden säännösten soveltamiseen on verraten herkkä.

Verojärjestelmän lähtökohtana on verovelvollisen valinnanvapaus lainsäännösten asettamissa rajoissa. Jos verovelvollisella on käytettävissään kaksi samaan taloudelliseen lopputulokseen johtavaa menettelytapaa, hänen ei tarvitse valita itselleen verotuksellisesti epäedullisempaa tapaa. Nykyisin tämä on selvästi tunnustettu myös tuomioistuinten ratkaisuissa (ks. esim. KHO 2013:44 ja 2016:115). Yritysjärjestelytien valinta jonkin tavoitellun taloudellisen lopputuloksen saavuttamiseksi kuuluu tämän valinnanvapauden piiriin. Niinpä esimerkiksi tytäryhtiön lopettaminen voidaan ajatella tehtäväksi joko purkamalla se selvitystilan kautta, sulauttamalla se EVL:n edellytykset täyttävällä tavalla emoyhtiöön tai muuhun yhtiöön tai sulauttamalla se siten, että EVL:ssa asetetut edellytykset eivät täyty. Kaikissa kolmessa vaihtoehdossa veroseuraamukset ovat toisistaan poikkeavat. Toisena esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa luonnollisen henkilön omistama osakeyhtiö omistaa arvokkaan kiinteistön, jonka yhtiö voi antaa vuokralle tai näköpiirissä saattaa olla myös kiinteistön myynti tulevaisuudessa. Jos mitään ei tehdä, vuokratulo ja mahdollinen kiinteistön myynnistä saatava tulo kertyy osakeyhtiölle, joka voi kiinteistön myynnin jälkeen jakaa sen omistajalle osinkona. Yritysjärjestelytie (jakautuminen, jossa vastaanottava yhtiö on keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö) voi tarjota mahdollisuuden siihen, että vuokratulo kertyy suoraan osakkaalle tai että osakas tosiasiallisesti pääsee itse myymään kiinteistön esimerkiksi keskinäisen tai tavallisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden muodossa. Tällaisissa tilanteissa veroviranomaisten on monesti vaikeata hyväksyä se, että verovelvollinen ei ole valinnut suurempiin veroihin johtavaa toimintavaihtoehtoa. Tästä esimerkkinä on jakautumista koskeva ratkaisu KHO 2022:79.

Ratkaisun tosiseikat

Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö A Oy omisti kaksi X:n kaupungissa sijaitsevaa tonttia sekä rakennuksia, jotka sijaitsevat toisella näistä tonteista. Yhtiön osakkeet olivat viiden luonnollisen henkilön omistuksessa. Yhtiön omistamalla kiinteistöllä oli tarkoitus toteuttaa asemakaavan muutos sekä tehdä maankäyttösopimukseen perustuvia kiinteistöjärjestelyjä kaupungin kanssa.

A Oy oli tarkoitus jakaa kokonaisjakautumisessa siten, että yhtiön varat, velat ja vastuut siirtyvät yhdeksälle vastaanottavalle yhtiölle. Yhtiön osakkeenomistajat saisivat jakautumisvastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita samassa suhteessa, jossa he omistavat jakautuvan yhtiön osakkeita. Raha- tai muuta vastiketta ei annettaisi.

Jakautumisessa syntyisi uusi A Oy, joka olisi keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö ja kahdeksan muuta vastaanottavaa yhtiötä. Viimeksi mainitut olisivat tavallisia kiinteistöosakeyhtiöitä. A Oy:tä lukuun ottamatta jakautumisessa syntyvien kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeet oli tarkoitus myydä. Jakautumisen syynä oli erityisesti ostajaehdokkaan B Oy:n tahto ostaa jakautumisessa syntyvät vastaanottavat yhtiöt. Kyse oli laajasta kokonaisuudesta. Ostajan kannalta oli tarkoituksenmukaista, että kaavoituksella syntyvistä ja myytävistä kokonaisuuksista on muodostettu kahdeksan erillistä osakeyhtiötä.

A Oy:n osakkeenomistajien ja ostajaehdokas B Oy:n välisen esisopimusluonnoksen mukaan B Oy:llä on yksinoikeus sopimuksessa tarkoitettujen, jakautumisessa syntyvien kahdeksan kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden ostoon sopimuksen allekirjoittamisesta lukien. Esisopimusluonnoksessa on määritelty suunniteltujen osakekauppojen ennakkoehdot, lopullisen kaupan ehdot sekä jakautumisessa perustettavien yhtiöiden hallinto ja osakkeiden omistukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet ennen osakekauppojen täytäntöönpanoa. Esisopimusluonnoksen mukaan osakkeiden omistusoikeus säilyy kauppakirjan allekirjoittamiseen saakka myyjillä, ja myyjät sitoutuvat vastaamaan yhtiöiden hyvästä hallinnosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Myyjillä ei ole esisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen oikeutta tehdä kiinteistöjä tai jakautumisessa perustettavia yhtiöitä koskevia muita kuin tavanomaisia ja jakautumisessa perustettavien yhtiöiden tai kiinteistöjen hallinnan kannalta tarpeellisia sopimuksia ilman ostajan etukäteen antamaa suostumusta. Esisopimusluonnoksen mukaan suunniteltuihin osakekauppojen ennakkoehtoihin kuuluu muun muassa asemakaavan lainvoimaisuus tiettyyn ajankohtaan mennessä. B Oy:llä olisi oikeus vetäytyä lopullisten osakekauppojen tekemisestä, jos kaavaehdotuksen tarkoittama asemakaava ei ole tullut lainvoimaiseksi tiettyyn ajankohtaan mennessä.

A Oy haki Verohallinnolta jakautumisen hyväksyttävyydestä ennakkoratkaisun. A Oy kysyi, sovelletaanko jakautumiseen jakautumista sääntelevää EVL 52 c §:ää eikä sovelleta veron kiertämistä koskevia EVL 52 h §:ää ja VML 28 §:ää. Lisäksi A Oy kysyi sitä, vaikuttaako jakautumisen verokohteluun se, että A Oy:n osakkeenomistajat myyvät muutaman vuoden sisällä useassa erässä jakautumisessa syntyvien vastaanottavien yhtiöiden osakekannat A Oy:tä lukuun ottamatta.

Verohallinnon ennakkoratkaisu

Verohallinto katsoi, että sinänsä järjestely täyttää EVL 52 c §:ssä asetetut vaatimukset, mutta järjestelyä oli ennakkoratkaisun mukaan pidettävä EVL 52 h §:ssä tarkoitettuna veron kiertämisenä. Verohallinto totesi, että esillä olevassa tapauksessa toteutetaan vaiheittainen järjestely siten, että ensin toteutetaan jakautuminen, jonka jälkeen toteutetaan osakekauppoja. Nämä yhdessä muodostavat toimenpidesarjan, niin sanotun sarjatoimen, jota ennakkoratkaisun mukaan tuli arvioida kokonaisuutena. Jos jakautumista ei tehtäisi ja hakijayhtiö luovuttaisi maa-alueet suoraan ostajalle, yhtiö voisi vähentää verotuksessaan maa-alueiden hankintamenon, joka on pienempi kuin hankintameno, jonka hakijan osakkeenomistajat voisivat verotuksessaan vähentää luovuttaessaan jakautumisessa syntyvien kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita. Yhtiölle maa-alueiden suorasta myynnistä syntyvä luovutusvoitto olisi siten suurempi kuin yhtiön osakkeenomistajille syntyvä kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden luovutuksesta muodostuva luovutusvoitto. Saadakseen luovutusvoiton osaksi omaa varallisuuttaan ilman jakautumista, yhtiön osakkeenomistajien tulisi lisäksi maksaa verot yhtiön jakamasta osingosta. Kun jakautumisessa syntyville kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeille oli jo olemassa yksi ostajaehdokas, jakautuminen ei ennakkoratkaisun mukaan ollut tarpeen sen vuoksi, että useampi ostaja olisi voinut ostaa selkeän kokonaisuuden. Verohallinto katsoi, että jakautuminen tehtäisiin osakkeenomistajien veroetujen tavoittelemiseksi.

Verohallinnon ratkaisu lähtee siis siitä, että jakautuminen myyntiä varten ei olisi ollut hyväksyttävää esillä olevissa olosuhteissa. Kauppa olisi sen sijaan olisi tullut toteuttaa ilman jakautumista, jolloin verotkin olisivat olleet suuremmat.

Hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon päätöksen, hyväksyi EVL 52 c §:n soveltamisen jakautumiseen ja katsoi, että veron kiertämistä koskevia EVL 52 h §:ää tai VML 28 §:ää ei voida soveltaa. Hallinto-oikeuden mukaan säännösten soveltamiseen ei vaikuta se, että osakkeenomistajat todennäköisesti myyvät vastaanottavien yhtiöiden osakkeet.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus KHO:ssa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen mielestä tapauksessa ei tule soveltaa jakautumista koskevaa EVL 52 §:ää. Ensisijaisesti tätä vaadittiin sillä perusteella, että jakautumisen edellytykset eivät ylipäätään täyttyneet. Oikeudenvalvontayksikön mielestä A Oy:n osakkeenomistajat saivat kokonaisjärjestelyn seurauksena vastikkeena rahaa enemmän kuin EVL 52 c §:ssä sallitun 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa. Lisäksi oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että A Oy:n osakkaat eivät saa vastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakepääomaa edellyttäviä osakkeita, koska he ovat jo esisopimuksessa ennen jakautumista luopuneet osakkeiden omistajilleen normaalisti tuottamista oikeuksista.

Toissijaisesti oikeudenvalvontayksikkö vaati jakautumiseen sovellettavaksi EVL 52 h §:ää kuten Verohallinto oli ennakkoratkaisussaan tehnyt. Oikeudenvalvontayksikön valituksen mukaan jakautumisen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena oli veron kiertäminen tai välttäminen. Jakautumisesta aiheutuu sen mielestä järjestelmälle vieraita veroetuja, kun yhtiön toiminnassa muodostunut arvonnousu ei realisoidu yhtiön verotuksessa, vaan siirtyy yhtiön osakkeenomistajille, ja näin saavutetaan lievempi tosiasiallisen verotuksen taso ja vältetään varojenjaosta suoritetta vero.

Kolmassijaisesti oikeudenvalvontayksikkö vaati, että jakautumiseen sovelletaan yleistä veron kiertämistä sääntelevää VML 28 §:ää, koska järjestelyn oikeudellinen muoto ei vastaa luonteeltaan ja tarkoitukseltaan jakautumista vaan kiinteistön kauppaa. Oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että järjestelyyn on ryhdytty siinä tarkoituksessa, että yhtiö vapautuisi kiinteistön luovutuksesta suoritettavasta verosta.

KHO:n ratkaisu

KHO otti ensimmäiseksi kantaa siihen, täyttyvätkö EVL 52 c §:n soveltamisedellytykset ylipäätään, eli onko A Oy:n osakkeenomistajien katsottava saavan jakautumisessa rahavastiketta ja ovatko vastikkeena saatavat osakkeet laadultaan EVL 52 c §:ssä edellytettyjä.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksessa esitetyt rahavastiketta ja vastikeosakkeiden laatua koskevat EVL 52 c §:n poissulkevat perustelut ovat varsin yllättäviä. Vastaanottavien yhtiöiden osakkeenomistajat myyvät osakkeensa ulkopuoliselle ostajalle B Oy:lle ja he saavat vastaanottavilta yhtiöiltä vastikkeena vain osakkeita. Oikeudenvalvontayksikön rahavastiketta koskevat perustelut nojautuivat ratkaisuihin KHO 2014:151 ja KHO 2020:71. Kummassakin on ollut kysymys osakevaihdon yhteydessä maksetusta rahavastikkeesta, ja tilanteet ovat olleet hyvin etäällä esillä olevasta jakautumistilanteesta. KHO katsoi, että esillä olevassa jakautumistilanteessa jakautumista ja sen jälkeen toteuttavia osakkeiden myyntejä ei ollut pidettävä saman toimenpiteen osina. Näin ollen vastaanottavien osakkeiden myöhemmissä myynneissä ei ollut kysymys jakautumisessa annettavasta rahavastikkeesta. KHO viittasi tältä osin EU:n tuomioistuimen ratkaisuun C-321/Kofoed.

Ratkaisussa KHO 2009:98 katsottiin, että osakkeet, jotka eivät tuottaneet omistajilleen mitään oikeuksia vastaanottavaan yhtiöön eikä sen varallisuuteen, eivät olleet EVL 52 c §:ssä tarkoitettuja vastikeosakkeita. Nyt esillä olevassa tapauksessa vastikeosakkeet tuottivat normaalit oikeudet yhtiössä, ja niiden tuottamia oikeuksia ei ollut yhtiöjärjestysmääräyksin millään tavalla rajoitettu. Esisopimuksessa sovituilla osakkeenomistajien päätösvaltaa koskevilla kohdilla oli sovittu vain siitä, että kaupan kohde säilyy sovitun sisältöisenä. Vastikkeena saatavat vastaanottavien yhtiöiden osakkeet olivat siis laadultaan sellaisia kuin EVL 52 c §:ssä edellytetäänkin.
Näin ollen KHO katsoi, että EVL 52 c §:n soveltamisedellytykset täyttyivät. Sen jälkeen oli kuitenkin vielä otettava kantaa veron kiertämistä koskeviin vaatimuksiin.

Jos A Oy olisi myynyt kyseiset kiinteistöt B Oy:lle, A Oy olisi saanut verotuksessa vähentää kiinteistöjen hankintamenon. Jakautumisen jälkeen vastaanottavien yhtiöiden osakekantojen myyjinä olivat niiden osakkeenomistajat, jotka olivat luonnollisia henkilöitä. On mahdollista, että heidän verotuksessaan luovutusvoitto lasketaan käyttäen TVL 46 §:ssä olevaa 40 prosentin tai 20 prosentin hankintameno-olettamaa siitä riippuen, kuinka pitkään he ovat omistaneet jakautuvan yhtiön osakkeet. Tällöin veronalainen tulo voi jäädä pienemmäksi kuin se olisi jäänyt A Oy:n myydessä kiinteistöt. Mahdollinen arvonnousu säilyy kuitenkin verotuksen piirissä. KHO on jo ratkaisussa KHO 2013:44 todennut, että siirtyminen edullisempien verotettavan tulon laskentasääntöjen piiriin ei sinänsä merkitse verojärjestelmälle vierasta veroetua ja EVL 52 h §:ää ei tällä perusteella voida soveltaa. KHO hylkäsi vaatimuksen EVL 52 h §:n soveltamisesta.

Ratkaisussa KHO 2013:44 on niin ikään katsottu, että EVL 52 h §:ää ei voida soveltaa myöskään sen vuoksi, että jakautumisen tarkoituksena oli kiinteistön nopea myynti. Ratkaisussa KHO 2016:115 puolestaan on katsottu, että tavoite myydä jakautumisen jälkeen vastaanottavat yhtiöt, on vahva hyväksyttävä liiketaloudellinen syy jakautumiselle. Kun esillä olevassa jakautumisessa niin ikään tavoitteena oli vastaanottavien yhtiöiden myynti, oli jakautumiselle liiketaloudellinen syy. Näin ollen VML 28 §:ää ei voitu soveltaa. Lopputuloksena oli siis se, että jakautumiseen sovelletaan EVL 52 c §:n säännöstä.

Arviointia

Esillä oleva KHO:n ratkaisu on tyypillinen sellainen ratkaisu, jossa Verohallinto näyttää lähteneen siitä, että jakautuminen ja sitä seuraavat osakekaupat katsotaan veron kiertämiseksi, kun jakautuminen johtaa vähempiin veroihin kuin sellainen toimenpidevaihtoehto, jossa jakautumista ei toteutettaisi ja yhtiö itse myisi kiinteistön ja sitten mahdollisesti jakaisi varat osinkona osakkeenomistajille.
Jakautuminen ja sitä seurannut vastaanottavan osakeyhtiön osakekannan myynti on jakautumista koskevan säännöksen voimaantulosta vuodesta 1995 alkaen ollut veroriitoja aiheuttava aihepiiri. Alun perin osakekannan myyntiä varten tehtyihin jakautumisiin suhtauduttiin hyvin penseästi. Sittemmin käytäntö kehittyi lievempään suuntaan. Oikeuskäytännön kanta on jo pitkään ollut, että jakautuminen, jossa erilliseen yhtiöön siirretään myytäväksi tarkoitettu kokonaisuus, on hyväksyttävää, vaikka myytävän kokonaisuuden kauppahinta jakautumisen jälkeen kertyykin osakkeenomistajille. Nyt tarkasteltava tapaus on kuitenkin siinä mielessä aikaisempaa käytäntöä pidemmälle menevämpi, että jo jakautumisvaiheessa on tehty esisopimus vastaanottavien yhtiöiden osakekantojen myynnistä. Tapauksen jälkeen pitäisi olla hyvin selvää se, että jakautuminen vastaanottavan yhtiön osakekannan myynnin valmistelutoimenpiteenä tai peräti jo tiedossa olevaa myyntiä varten on yleensä hyväksyttävä toimenpide.

KHO:n ratkaisu tukeutuu vahvasti sen aikaisemmin antamiin ratkaisuihin KHO 2013:44, 2016:115, 2017:78 ja 2021:65. Toisaalta ratkaisu tukeutuu myös EU:n tuomioistuimen yritysjärjestelyjä koskeviin tuomioihin sekä rahavastikkeen että myös sen osalta, mitä on pidettävä veron kiertämisenä EVL 52 h §:ää sovellettaessa. Ratkaisu sisältää selkeän kannanoton siihen, että jakautumisen jälkeiset vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden myynnit eivät ole esteenä EVL 52 c §:n soveltamiselle jakautumiseen. Veron kiertämistä yritysjärjestelyjen yhteydessä sääntelevä EVL 52 h § on kuitenkin edelleenkin olemassa ja se ei ole hampaaton, kuten tällä palstalla Tilisanomien numerossa 4/2021 käsitelty osakevaihtoa koskeva tapaus KHO 2021:65 osoittaa.

Asiantuntijana
Seppo Penttilä professori (em.) Tampereen yliopisto
Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki