Jälkiveron laskentatapa
Korkein hallinto-oikeus käsitteli päätöksessään 2013:47 (vuosikirja, 21.3.2013/993) jälkiverotuksessa käytettävää veron laskentatapaa. Tapauksessa yhtiö oli soveltanut tiettyihin tarjoilupalvelumyynteihin elintarvikkeiden 17 %:n verokantaa yleisen arvonlisäverokannan sijaan.
Jälkiverotuspäätöksissä oli katsottu, että yhtiön olisi tullut suorittaa myynnistä arvonlisäveroa 22 %:n verokannan mukaan. Jälkiveron määrä oli laskettu siten, että veron perusteena käytettiin alkuperäistä verotonta myyntihintaa ja näin lasketusta veron määrästä vähennettiin yhtiön tosiasiassa maksaman alemman verokannan mukaisen veron määrä. Verollinen myyntihinta olisi näin laskettuna ollut suurempi kuin asiakkaan tosiasiassa myyjälle maksama myyntihinta.
KHO:n enemmistö päätyi ratkaisuun, jonka mukaan jälkiveron määrä olisi tullut laskea siten, että alkuperäisen 17 %:n veron sisältäneen tosiasiallisen myyntihinnan katsotaan sisältävän
22 %:n veron, jolloin jälkiveron määräksi muodostuu näin lasketun veron ja yhtiön jo suorittaman veron erotus. Päätöksen perusteluissa todetaan, että arvonlisäveroa on suoritettava vain vastikkeen todellisesta määrästä eli siitä määrästä, jonka myyjä tosiasiassa saa ostajalta. Tätä periaatetta tulee soveltaa myös silloin, kun myynnistä suoritetun veron määrä todetaan jälkikäteen liian alhaiseksi tai suureksi sen vuoksi, että myyntiin on sovellettu virheellistä verokantaa.
Kommentit
Jälkiveron laskentatapaa koskeva käytäntö ei aiemmin ole ollut täysin yhtenäistä. KHO:n ratkaisun jälkeen on selvää, että jälkiveron määrää vastaavissa tilanteissa laskettaessa on sovellettava edellä kuvattua, verovelvollisen kannalta edullista laskentatapaa.
Verovelvollisilla on päätöksen perusteella tietyin edellytyksin myös mahdollisuus hakea arvonlisäveron palautusta tilanteissa, joissa jälkiverotuksessa maksuunpantu arvonlisävero on laskettu KHO:n virheelliseksi katsomalla tavalla myynnin alkuperäiselle verottomalle arvolle. Alkuperäisen, ostajalta tosiasiassa saadun vastikkeen katsotaan siis sisältävän oikean verokannan mukaisen veron, jolloin veron peruste eli veroton myyntihinta pienenee jälkiverotuksen seurauksena. Olennaista ratkaisussa oli kuitenkin, että ostajan tosiasiassa maksama hinta ei jälkiverotuksen seurauksena muuttunut.
Mikäli myyjä voi periä korkeamman arvonlisäveron määrän asiakkaaltaan jälkikäteen, KHO:n vahvistama laskentatapa ei sovellu. Lisäksi ostajan mahdollinen korkeampaa veron määrää koskeva vähennysoikeus edellyttää, että myyjä antaa hänelle uuden, oikean verokannan mukaisen laskun.
