Osakeyhtiölain vastainen laina on vaarallinen instrumentti

Olen aikaisemminkin tällä palstalla kirjoittanut ja tuonut esiin problematiikkaa, joka liittyy osakaslainoihin talouskriisissä olevasta yhtiöstä. Vuoteen 2006 asti oikeuskäytäntö on ollut jonkun verran horjuvaa siinä suhteessa, onko edes osaksi em. muutoin kiellettyjä nostoja ollut mahdollista katsoa yrittäjäpalkaksi, jos se muutoin olosuhteiden mukaan voitiin nähdä kohtuulliseksi. Vuoden 2006 aikana oikeuskäytäntö ankaroitui selvästi em. kysymyksen osalta, minkä johdosta se on korostetun hyvä tietää, koska siihen liittyy erittäin todennäköinen rikossyytteen ja tuomion riski yrittäjän näkökulmasta.

Korkein oikeus antoi vuonna 2005 kaksi ennakkopäätöstä (KKO 2005:68 ja KKO 2005:119), jotka liittyivät sellaisiin talouskriisissä olleesta osakeyhtiöstä yrittäjälle itselleen nostettuihin rahavaroihin, jotka oli kirjattu osakaslainaksi. Molemmissa tapauksissa vastaajan puolesta vedottiin siihen, että tosiasiallisesti kysymys oli yrittäjäpalkasta ja yhtiön hyväksi suoritetun työn korvaamisesta, jolloin näille maksuille pyrittiin selvittämään ns. objektiivinen liiketaloudellinen peruste rikosvastuun välttämiseksi. Korkein oikeus ei hyväksynyt tätä lähtökohtaa.

Korkein oikeus korosti sitä, että osakeyhtiö voi luovuttaa varojaan osakkeen omistajalleen noudattamalla osakeyhtiölain varojen jakoa tai rahalainan antamista koskevia säännöksiä. Silloin, kun osakeyhtiölaki edellyttää esimerkiksi lainalta voitonjakokelpoisia varoja ja turvaavaa vakuutta, kyse on lain vastaisista nostoista. Toisaalta korkein oikeus korosti sitä, että osakeyhtiö voi asianmukaisen sopimuksen perusteella suorittaa korvauksen yhtiön osakkeen omistajalle tai hallituksen jäsenelle siitä työstä, jonka tämä tekee yhtiön hyväksi. Jotta tällaisen tehdyn työn korvaaminen voisi olla rikosoikeudellisesti hyväksyttävä syy yhtiön varojen luovuttamiseen, yhtiön tulee noudattaa niitä säännöksiä, jotka koskevat valittua korvauksen suorittamistapaa. Palkan kysymyksessä ollen yhtiön on siten noudatettava palkanmaksua koskevia, muun muassa kirjanpito- ja verolainsäädännön säännöksiä. Jos taas osakkeen omistajan työpanos korvataan voitonjaolla, tulee noudattaa sitä koskevia osakeyhtiölain säännöksiä. Poikkeaminen tästä on kriisiyhtiössä, paitsi osakeyhtiölain vastainen menettely, niin samanaikaisesti myös velallisen epärehellisyys, jota voidaan 20 000 euron ylittävien taloudellisten intressien kohdalla pitää törkeänäkin.

Korkein oikeus otti siis tiukan linjan siinä, että osakeyhtiölain vastaisia rahaluovutuksia ei kriisiyhtiön kohdalla voida myöhemmin selittää esimerkiksi palkaksi, vaikka yrittäjällä sinänsä osoitettaisiinkin olevan olleen oikeus nostaa itselleen tuloa tekemänsä työn perusteella. Väärin perustein eli osakeyhtiölain vastaisesti nostettujen summien osalta edes määrää ei voida KKO:n linjausten mukaan pienentää työkorvauksena.

Kävin läpi velallisen rikoksiin liittyvät kaikki hovioikeustapaukset Suomessa vuosilta 2005 ja 2006. Niistä voin havaita, että edellä kerrotun kaltaisten epärehellisyystapausten määrä on lisääntynyt viime vuosina selvästi, ja toisaalta, kaikki hovioikeudet ovat noteeranneet edellä kerrotut korkeimman oikeuden ratkaisut ja noudattavat niiden tiukkoja oikeusohjeita omissa tuomioissaan. Jotkut hovioikeudet ovat muuttaneet aiempaa omaa käytäntöään tässä suhteessa. Yrittäjän kannalta se tarkoittaa, että rikostuomion lisäksi, joka hyvin helposti on vähintään usean kuukauden mittainen vankeusrangaistus (joka tosin voi olla ehdollinen), hän joutuu täysimääräisesti korvaamaan takaisin nostamansa määrät korkoineen. Linja todella saattaa tuntua tiukalta, mutta kun se on tällä hetkellä valtakunnallisesti yhdenmukainen, voi asiakkaalleen tehdä todella suuren palveluksen kiinnittämällä hänen huomiotaan itselleen nostettujen varojen juridiseen muotoon ja pätevyyteen, jolloin tilanteen voi vielä korjata ja välttää rikos- ja korvausvastuu.