Yksityishenkilön kirjanpito-velvollisuus, autojen myynti
Syyttäjäviranomainen tiedusteli kirjanpitolautakunnalta, milloin taloudellinen toiminta muodostuu ajallisesti, paikallisesti, toiminnallisesti tai muutoin sellaiseksi ammatinharjoittamiseksi, josta syntyy KPL 1 §:n mukainen kirjanpitovelvollisuus. Lisäksi kirjanpitolautakunnalta tiedusteltiin, syntyikö kirjanpitovelvollisuus, kun yksityishenkilö oli myynyt vuosien 1993 – 96 aikana henkilöautoja noin 50 kappaletta eli 1–2 autoa kuukaudessa. Koko ajanjakson myyntikate oli ollut noin 100 000 markkaa ja liikevaihto ainakin 500 000 markkaa. Autot oli hankittu autoliikkeestä. Niitä oli myyty lehti-ilmoituksin ja puhelimitse. Myyntitoiminta oli tapahtunut ilman erillistä liikehuoneistoa kotoa käsin tai muuten puhelimen ulottuvilla. Ulkopuolisia työntekijöitä ei ollut.
Kirjanpitolautakunta vastasi, ettei se voi antaa yleistä lausuntoa siitä, milloin taloudellinen toiminta on muodostunut sellaiseksi liike- tai ammattitoiminnaksi, josta seuraa kirjanpitovelvollisuus. Asian arvostelemiseen liittyviä tunnusmerkkejä tulee arvioida kokonaisuutena kussakin yksittäistapauksessa erikseen.
Kuvatussa autonmyynnissä kirjanpitolautakunta katsoi olevan kysymys liiketoiminnasta. Ensinnäkin toiminta suuntautui ulospäin, asiakkaita tavoiteltiin aktiivisesti muun muassa lehti-ilmoituksilla. Toiseksi liiketoiminnan tärkein ominaisuus, toimintaa liittyvä riski, toteutui, kun autot ostettiin liikkeestä ja niitä myytiin eteenpäin ansaintatarkoituksessa. Esitetyt volyymit huomioon ottaen riskin määrä ei ollut vähäinen. Myyntitoiminnassa on kysymys liiketoiminnasta, ei ammattitoiminnasta.
Kirjanpitolautakunta katsoi, että kokonaisuutena arvioiden henkilön kohdalla liiketoiminnan tunnusmerkit täyttyvät niin, että hän oli tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen.
