Koronvaihtosopimusten tilinpäätöskäsittely, suojauslaskenta

22.3.2017
jarmo
Jarmo Leppiniemi

Kirjanpitolautakunnalta pyydettiin lausuntoa koronvaihtosopimusten tilinpäätös­käsittelystä

Hakijalla oli neljä kappaletta erittäin pitkän juoksuajan (15–30 vuotta) omaavia koronvaihtosopimuksia, jotka eivät ehdoiltaan ja maksuprofiililtaan poikkea tavanomaisista koronvaihtosopimuksista. Sopimukset suojaavat 31.12.2016 alkaen yhtiön taseessa jo olevien muuttuva­korkoisten lainojen tai tulevaisuudessa nostettavien muuttuvakorkoisten lainojen korkoriskiä. Lausuntopyynnön kohteena olevia korkojohdannaisia ei ole tehty tarkoituksessa saada tuottoja lyhyen aikavälin markkinakorkojen muutoksista. 

Hakijan tavoitteena on 35 prosentin omavaraisuusaste, mikä edellyttää jatkossakin merkittävää velkarahoituksen osuutta. Yhtiö on pääasiallisesti altistunut rahoituslainojen korkoriskille muuttuvien korkojen osalta, ja sen katsotaan liittyvän lähinnä lainasalkkuun.

Konsernin emoyhtiönä toimivan Oyj:n erillistilinpäätökseen ei ole rahoitusvälineiden osalta sovellettu, eikä 31.12.2016 päättyvän tilikauden tilinpäätöksessä tulla soveltamaan KPL 5:2 a §:n mahdollistamaa menettelyä, jossa rahoitusvälineisiin luettavat johdannaiset merkittäisiin taseeseen käypään arvoon.

 

Hakija tiedusteli:

  1. Voiko yhtiö käsitellä vailla hankintamenoja olevia korkojohdannaisia tilinpäätöksessään 31.12.2016 siten, että kyseisten korkojohdannaisten ennustetuista negatiivisista rahavirroista, joista ei olisi odotettavissa vastaavaa tuloa, kirjattaisiin velaksi tai pakolliseksi varaukseksi KPL 5:14 §:n perusteella ainoastaan lähitulevaisuudessa – esimerkiksi vuosina 2017 ja 2018 – ennustetuiksi syntyvien negatiivisten rahavirtojen määrä, eikä sopimusten tilinpäätöspäivän koko markkina-arvon määrää?
  2. Tuleeko lausuntopyynnön kohteena olevien koronvaihtosopimusten sisältämät purkuehdot huomioida yhtiön arvioidessa sopimusten aiheuttamien vastuiden mahdollista realisoitumista, ja jos tulee, tuleeko tämän arvioinnin ulottua tilikautta seuraavan tai sitä seuraavan vuoden yli?
  3. Mikäli kirjanpitolautakunnan vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, riittääkö oikean ja riittävän kuvan vaatimuksen täyttämiseksi yhtiön tilinpäätöksen 31.12.2016 liitetiedoissa kuvaus kyseisten lausuntopyynnön kohteena olevien koronvaihtosopimusten keskeisistä sopimusehdoista, sopimusten tarkoituksesta suhteessa yhtiön korkosuojausstrategiaan sekä tiedot kyseisten sopimusten käyvistä arvoista ja taseeseen mahdollisesti kirjatuista määristä.

Kirjanpitolautakunta vastasi, että erillis­arvostus ja bruttoperiaate ovat tilinpäätöskäsittelyn lähtökohtia. Keskeinen kysymys on, onko johdannaissopimus sellaisessa suhteessa suojauskohteeseen, että voidaan pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisena poiketa niiden käsittelyssä KPL 3:3.1 §:n kohtien 7 ja 8 mukaisesta erillisarvostuksesta ja netottamiskiellosta (eli brutto­periaatteesta). Tällainen poikkeaminen eli nettokäsittely on hyväksytty kirjanpitolautakunnan aiemmassa lausunnossa KILA 1912/2014, jonka mukaan suojaavasta koronvaihtosopimuksesta aiheutuvat rahoituskulut ja -tuotot voidaan käsitellä yhdessä suojattavasta erästä – joka oli vaihtuvakorkoinen lainasopimus – aiheutuvien menojen kanssa niin, että tuloslaskelmaan merkittävät rahoitus­kulut vastaavat kirjanpitovelvolliselle aiheutunutta tosiasiallista kulua liiketoimintaa varten tehdystä vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusjärjestelystä.

Viitatussa lausunnossa KILA 1912/2014 asetettiin tiukat edellytykset nettokäsittelylle silloin, kun ei sovelleta KPL 5:2 a §:n nojalla IFRS-standardien mukaista käypään arvoon merkitsemistä: ”Kun muuttuvakorkoiset määrät kumoavat toisensa, on järjestelystä tuloslaskelmaan merkittävä rahoituskulujen netto­määrä kiinteän koron suuruinen”. Lausunnossa tarkoitettu ”kumoaminen” edellyttää suojaukselta kattavuutta ja täydellisyyttä siten, että taseeseen on merkittynä koronvaihtosopimuksen nimellismäärää vastaava lainakomponentti ja koronvaihtosopimuksen voimassaoloaika vastaa lainan juoksuaikaa. Lausunnossa todetaan muunlaisista kuin suojaavista sopimuksista käänteisesti, että ”sellaiset koronvaihtosopimukset, joihin ei liity vastaavaehtoista velkaerää tai muuta suojattavaa kohdetta, käsitellään toisin [– –] siltä osin kuin suojaavaa kohdetta ei ole. Niihin perustuvat tulot merkitään brutto­periaatteen mukaisesti rahoitustuottoihin ja menot vastaavasti rahoituskuluihin. Suojaavan koronvaihtosopimuksen ja muussa tarkoituksessa tehdyn sopimuksen käsittely tuloslaskelmassa eroaa siten toisistaan edellä kuvatuin tavoin”.

Edellä kuvattu menettely on poikkeus erillisarvostuksen ja bruttoperiaatteen pääsäännöstä, joten sitä soveltavan kirjanpitovelvollisen on kyettävä todentamaan, että menettelyn edellytykset täyttyvät. Tilinpäätöksen liitetietona tulee kuvata tällaisen koronvaihtosopimuksen suojaava luonne.  Koska arvio tulee tehdä tosiasiallisten olosuhteiden perusteella, ei sillä seikalla, miten näitä sopimuksia kutsutaan, ole merkitystä kirjanpito-oikeudellisessa arvioinnissa. Koska kyse on pääsäännöstä poikkeamisesta, edellytyksiä tulee tulkita suppeasti.

Lausunnon KILA 1912/2014 mukaan ”tilanteessa, jossa kirjanpitovelvollinen toimii KPL 5:2 §:n mukaisesti, ei kirjanpitosäännöstö tunne suojausmenettelyä”. Tämä lausuma antaa ymmärtää, ettei suojausmenettely ja -laskenta – sellaisena kuin se KPL 5:2a §:n perustana olevassa IFRS-standardistossa laajasti käsitetään – olisi mahdollinen muuta kuin tilanteessa, jossa kirjanpitovelvollinen noudattaa mainitun lainkohdan mukaista menettelyä kaikkien rahoitusvälineidensä osalta, eli muissakin kuin suojaavissa ja sellaiseksi tarkoitetuissa ja niiden kohteissa. Kirjanpitolautakunta täsmentää kantaansa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa toteamalla, että KPL 1:3 §:ssä säädetyn hyvän kirjan­pitotavan mukainen vertailukelpoisuus kuuluu ensisijaisiin tavoitteisiin tilinpäätösinformaation antamisessa. Jos edellä kuvatusta erillisarvostuksesta ja brutto­periaatteesta on tarpeen poiketa KPL 3:2.1 §:n mukaisen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi rahoitusvälineillä toteutetusta suojausmenettelystä tai -laskennasta, eivät asiaa koskevat kansalliset menettelytavat voi eriytyä IFRS-standardien mukaisista ilman, että vertailukelpoisuus vaarantuisi merkittävällä tavalla. Tästä syystä myös KPL 5:2 §:n mukaan toimittaessa tulee suojaaviksi tarkoitettujen johdannaissopimusten käsittelyssä menetellä vastaavalla tavalla kuin jos sovellettaisiin KPL 5:2a §:n mukaista menettelyä. Käsittelyn tulee olla riippumaton siitä, laaditaanko tilinpäätös KPL 7a luvun nojalla kokonaisuudessaan IFRS-perusteisesti vai sovelletaanko IFRS-standardien vaatimuksia kaikkiin rahoitusvälineisiin tai tiettyihin johdannaissopimuksiin ja niillä suojattujen ja suojattavaksi tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin.

Edellä todetusta vertailukelpoisuuden tavoitteesta johtuu, että IFRS-standardien mukaista suojausmenettelyä tai -laskentaa soveltavan kirjanpitovelvollisen tulee antaa liitetietona kattava selvitys siitä, mihin rahoitusvälinelajeihin menettely kohdistuu. Lisäksi lautakunta korosti, että IFRS-standardien mukaisuus tarkoittaa, että standardeja on noudatettava tyhjentävästi niin johdannaisten ja muiden rahoitusvälineiden merkitsemisessä tilinpäätökseen kuin myös liitetietojen esittämisessä. Edellä sanottu rajausmahdollisuus ei tarkoita poikkeus­ta standardien mukaisesta käsittelytavasta eikä informaatiovaatimuksista.

 

Kirjanpitolautakunta vastasi lausuntopyyntöön, että koronvaihtosopimusten käsittelylle on seuraavat edellä kuvatut vaihtoehtoehdot:

  1. KPL 3:3.1 §:n kohtien 7 ja 8 tarkoittama erillisarvostus bruttoperiaatteella
  2. nettomenettely perustuen suojattavan erillislainan ja sitä suojaavan koronvaihtosopimuksen käänteiseen yhteneväisyyteen aiemmassa lausunnossa KILA 1912/2014 esitetyllä tavalla
  3. lainasalkkua tai sen osaa suojaaviksi tarkoitettujen koronvaihtosopimusten käsittely IFRS-standardien mukaisesti.

Siten viimeksi mainittua vaihtoehtoa saa soveltaa, jos hakija katsoo, että se on perustellumpi KPL 3:2.1 §:ssä tarkoitetun oikean ja riittävän kuvan antamiseksi kuin erillisarvostuksen ja bruttoperiaatteen mukainen menettely. Muussa tapauk­sessa hakemuksessa kuvattuihin koronvaihtosopimuksiin sovelletaan KPL 3:3.1 §:n 7 kohdan mukaista erillisarvostusta, joka on perustettava yleiseen varovaisuuden periaatteeseen (KPL 3:3.1 § 4 kohta). Tällöin voimassa olevat sopimukset arvostetaan sopimuskohtaisesti tilinpäätöspäivän arvoon. Johdannaissopimuksen tekohetken arvon ja tilinpäätöspäivän arvon välinen negatiivinen erotus kirjataan tilikauden kuluksi KPL 3:2.1 §:ssä tarkoitetun oikean ja riittävän kuvan antamiseksi.

Kirjanpitolautakunta antoi lausunnossaan myös suosituksen oikean ja riittävän kuvan tulkinnasta olennaisia koronvaihto­sopimuksia koskevan lisäinformaation osalta. Sen mukaan tilinpäätöskäsittelyn tulee kuvata taloudellista todellisuutta realistisesti, riippumatta siitä, onko vallitseva todellisuus raportoijan kannalta epäsuotuisa. Pikemminkin sellaisessa tilanteessa oikean tilinpäätösinformaation merkitys entisestään korostuu. Siten, jos koronvaihtosopimuksilla on olennainen merkitys KPL 3:2.1 §:ssä tarkoitetulle oikealle ja riittävälle kuvalle, lautakunta pitää tärkeänä niiden mahdollisimman seikkaperäistä kuvaamista tilinpäätöksessä, jotta kokonaisuus olisi ymmärrettävä tilinpäätöksen käyttäjälle. Tämä on tarpeen, vaikka noudatettaisiin edellä tarkoitettua IFRS-perusteista nettomenettelyä. Suositeltavaa on, että KPA 2:7.2–3 §:ssä – samoin kuin pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista annetun asetuksen 3:7.1 §:n 2 ja 3 kohdissa – tarkoitettuina tietoina kerrotaan muun muassa koronvaihtosopimuksista keskeiset ehdot sekä tiedot korkoherkkyydestä, kuten siitä, miten korko­muutokset vaikuttavat sopimusten markkina-arvoihin ja mille aikavälille negatiivisten kassa­virtojen suoritukset ajoittuvat tulevaisuudessa. Keskeisistä ehdoista käyttäjän kannalta olennaisia ovat muun muassa tiedot sopimuksen purkuehdoista ja mahdollisesta purkamisesta aiheutuvista vaikutuksista. Tilinpäätöksestä on käytävä ilmi mahdollisen purkuehdon käyttämisen vaikutus silloin, kun sitä on pidettävä merkittävänä. Jos kirjanpitovelvollisen tiedossa on tilinpäätöksen laatimishetkellä, että purkuehtoa tullaan soveltamaan, tulee tehdä asianmukainen kulukirjaus. 

Kirjanpitokäytännön yhdenmukaisuustavoitteen kannalta lautakunta piti KPL 1:3 §:n tarkoittaman hyvän kirjanpitotavan mukaisena edellä tässä lausunnossa esitettyjen menettelytapojen soveltamista rahoitusvälineiden ohella myös suojaustarkoituksessa tehtyihin valuutta- tai hyödykejohdannaissopimuksiin. Soveltaminen mahdollistaa IFRS-perusteisen menettelyn edellä kuvatulla tavalla. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että tämä kannanotto korvaa sen, mitä lautakunnan yleisohjeessa ulkomaan­rahan määräisten saamisten sekä velkojen ja muiden sitoumusten muuttamisesta euromääräisiksi (13.12.2005) kohdassa 3.3 esitetään.

KILAUusimmat Artikkelit
Katso kaikki