CTA Paikka
CTA Paikka

Tappioiden siirtyminen sulautumisessa

Seppo Penttilä toimii vero-oikeuden professorina Tampereen yliopistossa. Hän käsittelee Tilisanomissa KHO:n ja KVL:n oikeustapauksia kommentoiden myös ratkaisuja.
28.5.2019
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

Osakeyhtiö ja sen osakkeenomistaja ovat eri verovelvollisia. Tästä seuraa se, että osakkeenomistajan ulkopuolisten tahojen kanssa tekemät toimet eivät vaikuta yhtiön verotukseen. Jos osakkeenomistaja myy osakkeensa, tämän ei tulisi vaikuttaa yhtiön verotukseen. Tämän peruslähtökohdan mukaisesti osakeyhtiön osakkeiden omistusoikeuden vaihtumisen ei tulisi vaikuttaa yhtiön oikeuteen vähentää vanhat tappionsa. Lainsäätäjä on kuitenkin pitänyt tärkeänä sitä, että tappioita tuottaneiden osakeyhtiöiden osakekannat eivät muodostuisi halutuksi kauppatavaraksi sen vuoksi, että ostaja voisi hyödyntää edellisen omistajan aikana syntyneitä yhtiön tappioita. Tämän vuoksi tuloverolain (TVL) 122 §:ssä on erityissääntely osakeyhtiön osakkeiden omistajanvaihdosten vaikutuksesta yhtiön tappioiden vähentämiseen.

TVL 122.1 §:n mukaan yhteisön tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista on vaihtanut omistajaa muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi. Vähäisemmät omistajanvaihdokset eivät sen sijaan vaikuta tappioihin, joskin niin sanotut välilliset omistajanvaihdoksetkin voivat johtaa tappioiden menettämiseen. Jos tappio omistajanvaihdoksen vuoksi menetetään, Verohallinto voi kuitenkin omistajanvaihdoksesta huolimatta antaa luvan vanhojen tappioiden vähentämiseen.

Tappiota koskeviin kysymyksiin joudutaan ottamaan kantaa myös yritysjärjestelyissä, koska niissä tapahtuu omistajanvaihdoksia. Yritysjärjestelyissä noudatetaan jatkuvuusperiaatetta ja tappioiden menettäminen yritysjärjestelyssä on tämän periaatteen vastaista. Yritysjärjestelyjä koskevassa sääntelyssä on tappioiden osalta päädytty sekajärjestelmään. Joissain yritysjärjestelyissä tappiot menetetään ja joissain yritysjärjestelyissä ei.

Tappioiden siirtyminen sulautumisessa ja jakautumisessa on säännelty TVL 123 §:ssä. TVL 123.2 §:n mukaan sulautuvan yhteisön tappiot saadaan vähentää vastaanottavan yhteisön tulosta, mikäli 1) vastaanottava yhteisö tai 2) sen osakkaat tai jäsenet taikka 3) yhteisö yhdessä sen osakkaiden ja jäsenten kanssa ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen tai jakautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. Jos nämä edellytykset eivät täyty, eivät sulautuvan yhtiön tappiot siirry vastaanottavalle yhtiölle. Tähän ei voi myöskään saada Verohallinnolta tappioiden käyttölupaa.

TVL 122 § ja TVL 123 § muodostavat yritysjärjestelytilanteissa vaikeasti hahmotettavan ja haastavan kokonaisuuden. Jos tappiot menetetään yritysjärjestelyssä, se voi muodostua esteeksi yritysjärjestelyn toteuttamiselle. Seuraavassa KHO:n ratkaisussa tappiota tuottaneen yhtiön omistuksessa on tapahtunut konsernin sisäisen osakekaupan ja konserni sisäisten yritysjärjestelyjen seurauksena useita muutoksia, mutta tappiot siitä huolimatta säilyivät.

Lainsäätäjä on pitänyt tärkeänä sitä, että tappioita tuottaneiden osakeyhtiöiden osakekannat eivät muodostuisi halutuksi kauppatavaraksi

Tapaus KHO 2019:51

A Oy:n tilikausi oli kalenterivuoden mukainen. A Oy:lle oli verovuodelta 2008 toimitetussa verotuksessa vahvistettu tappiota elinkeinotoiminnan tulolähteestä. Yhtiön osakkeet oli tappiollisen verovuoden 2008 alusta lukien ja 3.9.2008 asti omistanut ruotsalainen B AB. B AB oli 3.9.2008 myynyt A Oy:n osakkeet täysin omistamalleen C Holding AB:lle. Verohallinto oli myöntänyt A Oy:lle poikkeusluvan verovuoden 2008 tappion vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta.

B AB oli vuonna 2009 perustanut täysin omistamansa D Holding Oy:n. C Holding AB sulautui D Holding Oy:öön 1.1.2010, jolloin D Holding Oy:stä tuli A Oy:n ainoa osakas. Myöhemmin samana päivänä A Oy sulautui D Holding Oy:öön. Asiassa oli kysymys siitä, oliko D Holding Oy:llä verovuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessaan oikeus tuloverolain 123 §:n 2 momentin nojalla vähentää A Oy:lle verovuodelta 2008 vahvistettu tappio.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A Oy ja D Holding Oy olivat samaan intressipiiriin kuuluneita yhtiöitä ja että A Oy:llä itsellään oli sulautumisen hetkellä oikeus vähentää esillä oleva tappionsa. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että A Oy:n sulautuminen D Holding Oy:öön oli Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojen siirtoon ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenmaiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä koskevaan direktiiviin perustuvan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n mukainen sulautuminen ja että näin ollen sulautumisen verotuksellisia seuraamuksia tappioiden sulautumisessa siirtyminen mukaan lukien oli arvioitava ottaen huomioon sanotun direktiivin tavoitteet. Näiden seikkojen vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n verovuoden 2008 tappio siirtyi yhtiön sulautumisessa vähennettäväksi D Holding Oy:n elinkeinotoiminnan tuloista.

Kommentit

A Oy:lle, jonka tilikausi oli kalenterivuosi, oli vuodelta 2008 vahvistettu tappio. A Oy:n emoyhtiö, ruotsalainen B AB oli 3.9.2008 myynyt A Oy:n osakkeet täysin omistamalleen ruotsalaiselle C Holding AB:lle. Vaikka kysymyksessä on konsernin sisäinen osakekauppa, johtaa osakkeiden omistajanvaihdos siihen, että A Oy menettää mahdollisuutensa tappioiden vähentämiseen TVL 122.1 §:n mukaan, ellei se saa Verohallinnolta TVL 122.3 §:ssä tarkoitettua käyttölupaa tappioiden vähentämiseen. A Oy oli tällaisen luvan saanut.

C Holding AB sulautui 1.1.2010 B AB:n vuonna 2009 perustamaan ja täysin omistamaan suomalaiseen D Holding Oy:öön. Näin A Oy:n osakkeet siirtyivät D Holding Oy:lle. Samana päivänä A Oy vielä sulautui D Holding Oy:öön. Verotusta toimitettaessa katsottiin, että A Oy:n vuoden 2008 tappio ei siirtynyt D Holding Oy:lle ja sitä ei näin ollen voitu vähentää D Holding Oy:n tulosta verovuonna 2010. Oikaisulautakunta sen sijaan katsoi, että tappiot siirtyivät, mutta hallinto-oikeus kumosi oikaisulautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan A Oy:n sulautuessa 1.1.2010 D Holding Oy:öön tämä vastaanottanut yhteisö taikka sen osakas, B AB, taikka yhteisö ja sen osakas yhdessä, eivät ole omistaneet tappiovuoden 2008 alusta lukien yli puolta sulautuneen yhtiön, A Oy:n osakkeista. Syynä hallinto-oikeuden päätökseen kaiketikin oli se, että A Oy:n osakkeiden omistajana oli 3.9.2008 – 1.1.2010 ollut C Holding AB. KHO kuitenkin päätyi siihen, että A Oy:n tappio siirtyi sulautumisessa D Holding Oy:n verotuksessa vähennettäväksi tappioksi.

Ratkaisussa KHO 1994 B 515 emoyhtiöllä (E Oy) oli tytäryhtiö (T1 Oy) ja viimeksi mainitulla edelleen tytäryhtiö (T2 Oy). T2 Oy:llä oli tappioita. T1 Oy sulautui E Oy:öön ja tämän jälkeen T2 Oy sulautui E Oy:öön. KHO katsoi, että E Oy ei saanut vähentää T2 Oy:n tappioita TVL 123 §:n säännökset huomioon ottaen. E Oy tai sen osakkeenomistajat tai he yhdessä eivät olleet omistaneet yli puolta T2 Oy:n osakkeista tappiovuoden alusta lukien. Ratkaisussa pidetiin tiukasti kiinni lain sanamuodosta, vaikka lopputulos olisi ollut toisenlainen, jos T2 Oy olisi ensin sulautunut omaan emoyhtiöönsä T1 Oy ja tämän jälkeen T1 Oy omaan emoyhtiöönsä E Oy. Nyt ratkaisussa KHO 2019:51 päädyttiin toisenlaiseen lopputulokseen niin, että sulautuvan yhtiön tappiot voivat siirtyä siihen yhtiöön, johon tappiollisen yhtiön emoyhtiö on ensiksi sulautunut. KHO:n päätöksen lopputulokselle on useita eri perusteita.

Vuonna 1995 Suomessa saatettiin voimaan yritysjärjestelydirektiivin säännökset. Ne muuttivat olennaisesti muun muassa niitä sulautumista koskevia säännöksiä, jotka olivat vielä voimassa ratkaisun KHO 1994 B 515 -tilanteessa. KHO on itse ratkaisussaan KHO 2012:23 todennut, että TVL 123.2 §:ssä sulautumisella tarkoitetaan EVL 52 a §:n edellytykset täyttäviä sulautumisia. Kun EVL 52 a § perustuu yritysjärjestelydirektiiviin, on tällöin perusteltua tappioiden siirtymistä arvioitaessa ottaa huomioon myös yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet. Nämä tavoitteet edellyttävät kansalliselta lainsäädännöltä sitä, että verotus ei saisi muodostua yritysjärjestelyjen esteeksi. Sinänsä yritysjärjestelydirektiivissä ei kuitenkaan säännellä tappioiden siirtymistä esillä olevan kaltaisessa tilanteessa.

Lisäksi KHO otti ratkaisussaan huomioon TVL 123.2 §:n tarkoituksen. Säännöksen tarkoituksena on estää se, että vastaanottava yhtiö voisi käyttää hyväkseen sulautuvan yhteisön sellaisen tappion, joka on syntynyt aikana, jolloin sulautuva yhteisö ei ole kuulunut vastaanottavan yhtiön intressipiiriin. Vastaanottava yhtiö D Holding Oy oli B AB:n vuonna 2009 perustama yhtiö ja koko ajan B AB:n omistuksessa ollut yhtiö ja siten se on koko ajan kuulunut samaan intressipiiriin kuin sulautuva yhtiö A Oy. Näissä olosuhteissa ei siis ollut TVL 123.2 §:n tarkoituksen vastaista hyväksyä tappioiden siirtymistä. Kun A Oy oli saanut Verohallinnolta luvan tappioidensa vähentämiseen vuonna 2008 tapahtuneesta konsernin sisäisestä osakkeiden omistajanvaihdoksesta huolimatta, sillä olisi ennen sulautumista ollut oikeus vähentää nuo tappiot. Tällöin edellä mainitut tekijät (muun muassa yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet ja TVL 123.2 §:n tarkoitus sekä ylipäätään sulautumisen luonne yleisseuraantona) huomioon ottaen A Oy:n tappiot siirtyivät sulautumisessa D Holding Oy:n verotuksessa vähennettäviksi tappioiksi.

KHO ratkaisu selkeyttää tai ehkä paremminkin muuttaa sitä oikeustilaa, jollaisena tappioiden siirtyminen on nähty jossain määrin monitulkintaisen ratkaisun KHO 1994 B 515 ja eräiden muiden ratkaisujen perusteella. Nyt annetulla ratkaisu on tärkeä konsernin sisäisten omistajanvaihdosten ja yritysjärjestelyjen kannalta.

KHO ja KVL tuloverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki