Kansainvälisen kaupan arvonlisäverotus

Arvonlisäverokoulun seitsemännessä osassa käsitellään pääpiirteittäin kansainvälisen kaupan arvonlisäverotukseen liittyviä kysymyksiä. Aiheena kansainvälisen kaupan arvonlisäverotus on erittäin laaja. Tässä kirjoituksessa kuvataan arvonlisäverolain (AVL) yhteisömyyntiä ja -hankintoja, vientikauppaa ja maahantuontia sekä tärkeimpiä palvelujen myyntiä koskevia säännöksiä. Artikkelissa ei sen sijaan käsitellä kansainväliseen kauppaan liittyviä lukuisia erityissäännöksiä, kuten varastointimenettelyjä tai vesi- ja ilma-aluksiin liittyviä myyntejä koskevia poikkeuksia.

Yhteisökauppa

Yhteisökauppa käsittää EU:n sisällä verovelvollisten välillä tapahtuvat irtaimien tavaroiden myynnit ja ostot sekä eräät tavaransiirrot. Verovelvollisten EU:ssa toimivien yritysten välillä tapahtuva yhteisökauppa perustuu pääsääntöisesti määränpäämaaperiaatteelle. Yhteisökaupan perustilanteessa myyjä tekee verottoman yhteisömyynnin tavaroiden kuljetuksen alkamisvaltiossa ja ostaja verollisen yhteisöhankinnan kuljetuksen päättymisvaltiossa. Näin ollen suomalaisen yhtiön myydessä tavaraa esimerkiksi Viroon suomalainen yritys ei jäljempänä kuvattujen edellytysten täyttyessä suorita myynnistä veroa, vaan veron suorittaa Virossa ALV-rekisteröitynyt ostaja. Ostaja suorittaa siten ns. yhteisöhankinnan arvonlisäveron siinä EU-maassa, jossa tavarat ovat kuljetuksen saapuessa ostajalle.

Tavaran myynti Suomesta toiseen EU-valtioon voidaan käsitellä verottomana yhteisömyyntinä AVL 72b §:n mukaan, mikäli
1. ostajana on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa toimiva elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja,
2. ostaja (yhteisöhankinnan tekijä) on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähtövaltiossa eli Suomessa ja
3. tavara kuljetetaan ko. myyntiin liittyen Suomesta toiseen jäsenvaltioon.

Myyjä on vastuussa verottomuuden edellytysten täyttymisestä. Yhteisökaupan laskuja koskevat lisäksi erityisvaatimukset. Myyjän on mm. merkittävä yhteisömyyntiä koskevalle laskulle verottomuuden peruste, esim. ”ALV 0 %, Yhteisömyynti” tai ”VAT 0 %, intra-Community Supply”. Lisäksi myyjän on merkittävä laskulle sekä oma tavaran lähtövaltiossa annettu ALV-tunniste että ostajan voimassaoleva, jossakin muussa jäsenvaltiossa (ei siis välttämättä määränpäävaltiossa) annettu ALV-tunniste.

ALV-tunnisteen muoto vaihtelee maittain. Tunnisteen alussa on kuitenkin aina kaksikirjaiminen maakoodi eli esimerkiksi ruotsalaiset ALV-tunnisteet alkavat aina koodilla SE. Suomessa ALV-numero muodostuu maatunnuksesta FI ja numerosarjasta, joka on yrityksen Y-tunnus ilman kahden viimeisen numeron välissä olevaa väliviivaa. Myyjä voi tarkistaa ostajan antaman tunnisteen oikeellisuuden ja voimassaolon Verohallituksen CLO-yksiköstä tai Verohallinnon nettisivuilta.

AVL 63e §:n mukaan tavaran yhteisöhankinta on tapahtunut Suomessa, jos ostajalle kuljetettava tavara on täällä kuljetuksen päättyessä. Käytännössä tämä tarkoittaa velvollisuutta raportoida hankinta ja tälle laskettava arvonlisävero veroviranomaisille. Mikäli osto ei tapahdu vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, yhteisöhankinta aiheuttaa myös kyseisen veron maksuvelvollisuuden.

Yhteisökauppaa käyville yrityksille ja yhteisöille voi syntyä erilaisia ilmoitusvelvollisuuksia. Sen lisäksi, että yritysten tulee ilmoittaa yhteisömyynnit ja -hankinnat valvonta­ilmoituksellaan, yhteisömyyntiä harjoittavien yritysten tulee myös antaa neljännesvuosittaiset yhteenvetoilmoitukset eli ns. ESL-ilmoitukset. Tämän lisäksi yritykselle saattaa syntyä ulkomaankaupan tilastotietojen ilmoittamisvelvollisuus eli velvollisuus antaa ns. Intrastat-ilmoitukset. Suomessa tilastotietoja kerää Tulli. Tilastotietojen ilmoittamisen kynnysarvo Suomessa vuonna 2008 on EU-tuonnissa 200 000 ja EU-viennissä 300 000 euroa. Yrityksen ei Suomessa tarvitse itse seurata tilastotietojen ilmoittamisvelvollisuusrajan ylittymistä, vaan Tulli ilmoittaa yritykselle, kun ilmoitusvelvollisuus alkaa. Suomalaisen yrityksen toisessa EU-valtiossa suorittamat yhteisömyynnit ja -hankinnat voivat aiheuttaa rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuuksia myös kyseisessä valtiossa.

Myös elinkeinonharjoittajan oman tavaran siirrot jäsenvaltiosta toiseen katsotaan yhteisömyynneiksi ja -hankinnoiksi. Elinkeinonharjoittajan on tiettyjä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta käsiteltävä tällaiset siirrot yhteisömyyntinä tavaran lähtövaltiossa ja vastaavasti yhteisöhankintana määränpäävaltiossa, mikä edellyttää normaalisti ALV-rekisteröintiä kummassakin kyseessä olevassa jäsenvaltiossa.
Palvelujen myynteihin ja hankintoihin ei sen sijaan sovelleta arvonlisäverotuksessa yhteisökaupan säännöksiä, vaan niiden verotus määräytyy ns. palvelujen myyntimaasäännösten perusteella. Erityissäännöksiä sovelletaan lisäksi muun muassa kaukomyyntiin eli myyntiin yksityishenkilöille toisiin jäsenvaltioihin, uusiin kuljetusvälineisiin ja muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittavien oikeushenkilöiden hankintoihin sekä sellaisten yritysten hankintoihin, jotka eivät ole arvonlisäverovelvollisia.

Tavaroiden asennusmyynnit

Yhteisömyyntiä koskevia säännöksiä ei sovelleta myöskään tavaroiden myynteihin asennettuna toisiin EU-maihin. Tavaran myynti asennettuna tarkoittaa tilanteita, joissa myyjä asentaa tai kokoaa paikan päällä joko itse tai alihankkijaa käyttäen toiseen jäsenvaltioon myydyn ja kuljetetun tavaran. Asennettuna myydyn tavaran myyntimaana pidetään pääsääntöisesti EU-maata, jossa asennus suoritetaan. Tavara on AVL 63 §:n mukaan myyty Suomessa, mikäli asennus- tai kokoamistyö suoritetaan täällä.

Asennustyö voi aiheuttaa arvonlisäverotuksellisen (ja/tai tuloverotuksellisen) kiinteän toimipaikan muodostumisen ja sitä kautta ALV-rekisteröitymisvelvoitteen asennusmaassa. Vaikka kiinteää toimipaikkaa ei muodostuisi, tavaran myynti asennettuna saattaa muutoinkin aiheuttaa myyjälle rekisteröitymisvelvoitteen asennuksen suoritusmaassa. Velvoitteen syntymiseen saattavat vaikuttaa projektin kesto, alihankkijoiden käyttö, paikallisesti ja/tai kolmansista EU-valtioista tai EU:n ulkopuolelta ostettujen tavaroiden arvo ja määrä sekä asennustyön arvon osuus kokonaiskaupan arvosta. ALV-rekisteröitymisvelvoitteelta voidaan joissakin maissa välttyä ns. käännetyn verovelvollisuuden soveltuessa tavaran asennusmyynteihin. Käännetty verovelvollisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ostaja on ulkomaisen myyjän sijaan verovelvollinen tämän myynnistä. Säännöt vaihtelevat maittain ja yrityksen on syytä selvittää mahdolliset verovelvoitteet hyvissä ajoin ennen asennusprojektin alkua.

Kolmikantakauppatilanteet

AVL 63g §:n mukaisella kolmikantakaupalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on mukana kolme eri EU-maissa arvonlisäverovelvollista yritystä. Kolmikantakaupassa tavara myydään eteenpäin kaksi kertaa peräkkäin, mutta tavara toimitetaan suoraan ensimmäiseltä myyjältä jälkimmäiselle ostajalle EU-maasta toiseen. Kolmikantakaupan säännöksien soveltaminen voi olla edullista mm. siksi, että tavaroiden ensimmäinen ostaja voi välttyä ALV-rekisteröitymisvelvoitteelta tavaroiden kuljetuksen päättymisvaltiossa.

Esimerkki: Suomalainen yhtiö B myy tavaraa hollantilaiselle asiakkaalleen C:lle. Suomalainen yhtiö B tilaa tavaran yhtiö A:lta Virosta ja pyytää virolaista toimittajaa lähettämään tavaran suoraan Hollantiin C:lle. Jos A, B ja C ovat arvonlisäverovelvollisia eri EU-maissa ja laskumerkinnät ovat laskumerkintävaatimusten mukaisia, voidaan tähän kauppaan soveltaa kolmikantakaupan erityismenettelyä. Lisäedellytyksenä on mm., että B:llä ei saa olla ns. kiinteää toimipaikkaa Hollannissa ja että C on ALV-rekisteröity Hollannissa.

Kolmikantakaupassa ensimmäinen myyjä (A) merkitsee laskulle oman ALV-tunnisteensa lisäksi ensimmäisen ostajan (B) muussa kuin lähtövaltiossa annetun ALV-tunnisteen. Ensimmäisen ostajan eli toisen myyjän (B) on merkittävä omaan laskuunsa oman ALV-tunnisteensa lisäksi toisen ostajan (C) kuljetuksen päättymisvaltiossa annettu ALV-tunniste ja maininta siitä, että kysymys on kolmikantatilanteesta, esimerkiksi ”Kolmikantakauppa” tai ”Triangulation”.

Kolmikantakaupan säännösten soveltaminen vaihtelee käytännössä merkittävästi jäsenvaltiokohtaisesti, minkä vuoksi ketjukauppatilanteiden ALV-käsittely on hyvä selvittää etukäteen. Mikäli toimitusketjuun sisältyy esimerkiksi jäsenmaan sisäisiä myyntejä tai laskutusketjussa on enemmän kuin kolme yritystä, kolmikantakaupan säännöksiä ei lähtökohtaisesti voida soveltaa ja kaupan osapuolilla voi syntyä ALV-velvoitteita tavaran määränpää- tai lähtövaltiossa.

Vientikauppa

Vientikaupalla tarkoitetaan tavaroiden myyntiä EU:n veroalueelta veroalueen ulkopuolelle. AVL:n 70 §:ssä on säädetty tavaran myyntiin liittyvistä verottomuustilanteista. Veroa ei suoriteta seuraavista myynneistä:
1. tavaran myynti, kun myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan kuljettaa tavaran Yhteisön ulkopuolelle
2. tavaran myynti, kun itsenäinen kuljetusliike kuljettaa tavaran ostajan toimeksiannosta suoraan Yhteisön ulkopuolelle
3. tavaran myynti ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi Yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä
4. tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen Yhteisön ulkopuolelle toimittamista varten
5. tavaran luovutus takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaalaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen
6. ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynti sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä
7. tavaran myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen varustamiseksi tai tällaisella aluksella tapahtuvaa myyntiä varten sekä tällaisella aluksella tapahtuva myynti ulkomaille matkustaville (jollei 2 momentissa toisin säädetä).

Edellä mainituista säännöksistä kohdat 1–4 liittyvät varsinaiseen tavaroiden vientiin ja kohdat 5–7 vientiin rinnastettaviin muihin kansainvälisen kaupan myyntitilanteisiin. Tavaran vientimyynteihin liittyen myyjällä on aina velvollisuus kaikissa tilanteissa myynnin verottomuuden osoittamiseksi liittää kirjanpitoonsa selvitys siitä, että tavara on lähtenyt Yhteisön ulkopuolelle. Velvollisuus säilyy, vaikka myyjä ei itse ole vastuussa maastaviennistä, vaan joko ostaja tai kolmas taho hoitaa tavaran maastaviennin.

Ensisijainen osoitus verottomasta vientimyynnistä on vientitavaran tulli-ilmoitus sähköisesti tai ns. SAD-lomakkeella, jonka poistumispaikan tulli on asianmukaisesti leimannut. Tulli ei palauta SAD-lomakkeen kolmatta, leimattua sivua myyjälle, ellei sitä ole erikseen pyydetty lomakkeen ”lisätietoja”-kohdassa. Mikäli kyseinen asiakirja ei palaudu myyjälle tai asiakirja on esimerkiksi kadonnut tai tuhoutunut, tulee tavaran toimitus EU:n veroalueen ulkopuolelle ja näin ollen myynnin verottomuus kyetä todistamaan toisella tapaa. Näyttönä verottomasta viennistä voidaan Verohallituksen ohjeistuksen mukaan tällöin käyttää esim. kuljetusasiakirjoja. Vientitavaran tulli-ilmoituksen antamisessa on tapahtumassa muutoksia ja sähköinen ilmoittaminen tulee pakolliseksi heinäkuun alusta 2009.

Jotta lasku voi olla veroton, tulee laskulle merkitä myös verottomuuden peruste esim. ”ALV 0 %, veroton myynti Yhteisön ulkopuolelle”. Mikäli myyjällä ei ole varmuutta siitä, että tavarat poistuvat EU:n veroalueelta vientiin liittyen,
myyjän tulee tilittää myynnistä Suomen arvonlisävero.

Maahantuonti

AVL 86 §:n mukaan tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia Yhteisöön kolmansista maista. AVL 86a §:ssä tarkennetaan, että tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos tavara on Suomessa, kun se tuodaan Yhteisöön.

Mikäli tavara on maahantuotu ensin johonkin toiseen EU-valtioon, sitä ei pääsääntöisesti Suomeen tuotaessa enää maahantuoda, vaan kyseessä on tässä tapauksessa lähtökohtaisesti yhteisöhankinta Suomessa. Mikäli tavaraan on Yhteisön tullialueelle tuotaessa kuitenkin sovellettu jotakin 86a §:n 3 momentissa lueteltua tulliselvitysmuotoa tai tullimenettelyä, tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa silloin, kun tavara on Suomessa kyseisen menettelyn päättyessä.

Maahantuonti voi koskea ainoastaan tavaroita eikä palveluita arvonlisäverotuksen näkökulmasta voida tuoda maahan. EU:n ulkopuolelta tuotava tavara on tulliselvitettävä. Tavara on esitettävä tullille ja siitä on annettava tulli-ilmoitus. Ilmoitus annetaan kirjallisesti yleensä SAD-lomakkeella tai sähköisesti. Tullimenettelyjä on useita, joista yleisimpiä on tavaran luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen.

Tavaroiden maahantuonnin yhteydessä tulli perii maahantuojalta arvonlisäveron ja mahdolliset tulli- ja muut maksut, esim. valmisteverot. Maahantuonnin yhteydessä suoritettavaa arvonlisäveroa ei peritä ainoastaan Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneiltä yrityksiltä, vaan myös esimerkiksi yksityishenkilöiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä. Maahantuonnin vero voidaan normaaliedellytyksin vähentää valvontailmoituksella. Vähennysoikeuden turvaamiseksi on maahantuonnin yhteydessä varmistettava, että maahantuontipäätöksessä on tavaranhaltijaksi merkitty verovelvollinen, joka aikoo veron vähentää.

Ahvenanmaa kuuluu EU:n tullialueeseen, mutta ei EU:n arvonlisäveroalueeseen. Tämän vuoksi Ahvenanmaan ja manner-Suomen välisessä tavarakaupassa sovelletaan soveltuvin osin tuontia ja vientiä koskevia säädöksiä.

Ahvenanmaan ja manner-Suomen välisessä kaupassa voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin soveltaa yksinkertaistettuja menettelyjä.

Palvelujen ulkomaankauppa

Palvelukauppaan sovelletaan palvelujen myyntimaata koskevia säännöksiä. Tuontia, vientiä, yhteisömyyntiä ja yhteisöhankintaa koskevia säännöksiä ei siten sovelleta palvelukauppaan. Palveluiden myyntimaasäännökset ratkaisevat sen, minkä maan säännösten mukaan mahdollinen verotus tapahtuu.

Palvelun myynnin yleissäännöksen eli AVL 64 §:n mukaan palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan myyjän täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, lukuun ottamatta 65–69 §:ssä tarkoitettuja palveluita. Jos myynnin yleissäännöksen alaista palvelua ei luovuteta Suomessa tai ulkomailla sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, se on myyty Suomessa, jos myyjän kotipaikka on täällä. Pääsäännön mukaisia palveluita ovat esim. ravintola- ja muut tarjoilupalvelut ja erilaiset henkilöön kohdistuvat palvelut, kuten kampaamopalvelut. Pääsääntöä ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyseessä olevaa palvelua koskee jokin AVL:n erityissäännöksistä.

AVL 65 § koskee kiinteistöön kohdistuvia palveluja. Kiinteistöön kohdistuvat palvelut katsotaan myydyksi kiinteistön sijaintimaassa. Kiinteistöön kohdistuvia palveluja ovat esim. rakennus-, korjaus- ja isännöintipalvelut sekä kiinteistön vuokraus.

AVL 66 § koskee kuljetuspalveluja. Kuljetuspalvelu, joka suoritetaan sekä Suomessa että ulkomailla, katsotaan myydyksi kokonaan ulkomailla, jos kuljetus tapahtuu suoraan ulkomaille tai ulkomailta. AVL:n 66 §:n mukaan kuljetuspalvelu on myyty Suomessa, jos se suoritetaan täällä, ellei 66a §:n 1 momentissa toisin säädetä. AVL 66a §:ssä säädetään tavaroiden ns. yhteisökuljetuksesta eli kuljetuksesta EU-jäsenvaltiosta toiseen. Yhteisökuljetus katsotaan myydyksi ja verotetaan kuljetuksen lähtövaltiossa. Mikäli kuljetuspalvelun ostaja kuitenkin käyttää ostossa jonkin toisen jäsenvaltion ALV-tunnistetta, joka merkitään kuljetuslaskulle, kuljetuspalvelu katsotaan edellä mainitusta poiketen myydyksi kyseisen tunnisteen antovaltiossa.

AVL 67 §:ssä säädetään palveluista, jotka katsotaan myydyksi Suomessa, jos ne suoritetaan täällä. Merkitystä ei ole esimerkiksi sillä, onko asiakas ALV-rekisteröitynyt elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö. Seuraavien palvelujen osalta myyntimaa määräytyy palvelun fyysisen suorituspaikan mukaan:
1. opetus, tieteelliset palvelut, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuudet ja muut sellaiset palvelut sekä niiden järjestämiseen välittömästi liittyvät palvelut
2. lastin purkaminen, lastaaminen ja muut vastaavat tavarakuljetukseen liittyvät palvelut
3. irtaimen esineen arvonmääritys
4. irtaimeen esineeseen kohdistuvat työsuoritukset.

Muualla kuin Suomessa suoritetut AVL 67 §:ssä tarkoitetut palvelut katsotaan myydyiksi ja (mahdollisesti) verotetaan suoritusvaltiossa, ei Suomessa. Tällaisista myynneistä voi syntyä myyjälle verovelvoitteita suoritusvaltiossa.

Ns. immateriaalipalveluita ovat arvonlisäverolain 68 §:n mukaan:
1. tekijänoikeuden, patentin, lisenssin, tavaramerkin ja muiden sellaisten oikeuksien luovuttaminen
2. mainos- ja ilmoituspalvelut
3. konsultointi-, tuotekehittely-, suunnittelu-, kirjanpito-, tilintarkastus-, kirjoitus-, piirustus- ja käännöspalvelut, oikeudelliset palvelut sekä muut sellaiset palvelut
4. automaattinen tietojenkäsittely sekä atk-ohjelman tai -järjestelmän suunnittelu- tai ohjelmointipalvelu
5. tietojen luovutus
6. notariaatti-, perintä- ja muut rahoitustoimintaan liittyvät palvelut
7. työvoiman vuokraus
8. irtaimen esineen vuokraus, lukuun ottamatta kuljetuskaluston vuokrausta
9. velvollisuus kokonaan tai osittain pidättäytyä kohdassa 1 tarkoitetun oikeuden käyttämisestä tai tietyn liiketoiminnan harjoittamisesta
10. pääsyn tarjoaminen sähkö- tai maakaasuverkkoon, niissä tapahtuva sähkön tai kaasun siirto sekä muut näihin toimiin välittömästi liittyvät palvelut
11. tässä pykälässä tarkoitettujen palvelujen välitys.

Edellä mainitut palvelut katsotaan myydyksi Suomessa, jos palvelu luovutetaan täällä olevaan ostajan kiinteään toimipaikkaan. Jos palvelun ostajalla ei ole kiinteää toimipaikkaa missään maassa tai jos palvelua ei voida katsoa luovutetun mihinkään ostajan toimipaikkaan, palvelu on myyty Suomessa, jos ostajalla on täällä kotipaikka. Immateriaalipalvelujen myyntiin soveltuu pääsääntöisesti käännetty verovelvollisuus. EU:n alueella kotipaikan omaaville yksityishenkilöille myytäviin immateriaalipalveluihin sovelletaan kuitenkin AVL 64 §:n pääsääntöä eli vero on suoritettava myyjän maassa.

Rajanveto esimerkiksi arvonlisäverolain 68 §:n mukaan verotettavien konsultointipalvelujen ja 67 §:n mukaan verotettavien opetuspalvelujen välillä voi olla joissain tilanteissa hankalaa. Rajanvedolla on kuitenkin myyjän kannalta huomattavaa merkitystä, koska mm. käännettyä verovelvollisuutta voidaan soveltaa eri palveluihin eri tavoin. Käännetyn verovelvollisuuden soveltamisedellytykset ja velvollisuuden laiminlyönnin seuraukset vaihtelevat eri maissa ja ne on syytä selvittää tapauskohtaisesti.

Edellä mainittujen säännösten lisäksi arvonlisäverolaissa on useita säännöksiä mm. kuljetuspalveluihin, kuljetuskaluston vuokraukseen, radio- ja televisiolähetyspalveluihin, sähköisiin palveluihin ja telepalveluihin sekä välityspalveluihin liittyen.

Euroopan neuvosto on vahvistanut helmikuussa 2008 uudistuksen koskien arvonlisäverodirektiivin myyntimaasäännöksiä. Muutoksia tulee myös arvonlisäveron ulkomaalaispalautusmenettelyihin. Muutoksia tullaan toteuttamaan vaiheittain ensi vuoden alusta lukien. Uudistuksen pääasiallinen tarkoitus on verottaa palveluita pääsääntöisesti siinä maassa, jossa ne kulutetaan. Vuoden 2010 alusta verovelvollisille ostajille myytävät palvelut tullaan verottamaan lähtökohtaisesti ostajan maassa eli nykyisestä pääsäännöstä (AVL 64§) luovutaan. Käännetyn verovelvollisuuden käyttöä tullaan samalla laajentamaan olennaisesti.