Hallinnollisesta taakasta kilpailukykyiseen talouteen
Eduskuntavaalien lähestyminen on selvästi aistittavissa: konkreettinen osoitus tästä on eri etujärjestöjen laatimat hallituskauden tavoiteohjelmat. Suurimmillaan ne ovat parisataasivuisia opuksia, joissa näkökulmia tarjoillaan laajasti yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin. Lyhimmillään ne keskittyvät yhteen tai muutamaan tärkeänä pidettyyn kysymykseen.
Hallituksen nelivuotiskautisten hallitusohjelmien merkityksen kasvu on syy tähän kehitykseen. Ohjelman sisältöön vaikuttaminen nähdään etujärjestöissä tärkeänä. Jo vaalien ehdokkaat pääsevät nauttimaan moninaisista tavoiteohjelmapapereista.
Yritystoiminnan menestys on meille kaikille merkityksellinen asia: taloudellinen kasvu ja työllisyys ja sitä kautta hyvinvointi riippuvat pääasiassa siitä, kuinka yritystoiminta menestyy. Työllistämisen kannalta pienten ja keskisuurten yritysten rooli on ratkaiseva.
Pk-yritysten menestykseen vaikuttavat monet tekijät. On tärkeää, että yhteiskunnan puolelta kannusteet yrittämiselle ovat kunnossa, jotta kasvua ja kehitystä saadaan aikaan. Verotuksen rooli tässä suhteessa ei ole vähäisin; siksi jokaisen ehdokkaan tulisi kiinnittää huomiota siihen, mihin suuntaan verojärjestelmää kehitetään. Haluja suuntaan jos toiseen näyttää löytyvän.
Lähtötilanteessa kysytään, voidaanko kannusteita kehittää nykyistä paremmiksi, tulisiko kannusteet purkaa vai tulisiko niitä laimentaa. Jälkimmäisille on vaikea löytää perusteita, jos tavoitteena on työllisyyden ja kasvun aikaansaaminen.
Yritysten hallinnollinen taakka ja sen keventäminen on yksi tärkeä teema yritystoiminnan kannalta. Asiasta näyttää tulleen ainakin EU-tasolla mantra. Sillä perustellaan asia kuin asia, silloinkin kun on nähtävissä, että ajatellut hyödyt ovat marginaalisia ja varsinkin suhteessa siihen, mitä menetetään. Komission ja komissaarien paineet näyttää joitakin ”tuloksia” agendalla olevissa asioissa, kuten nyt hallinnollisen taakan osalta, johtavat helposti järjettömyyksiin. Tämä johtaa helposti juustohöylämallin käyttöön.
Esimerkki tästä on ollut mikroyritysten tilinpäätössääntelyn disharmonisointi EU:ssa niin, että jäsenmaat voisivat luoda halutessaan kansalliset säännökset EU-alueella. Tilinpäätösdirektiivin yksinkertaistaminen olisi taannut harmonisoidut säännökset EU-alueella ja ainakin Suomen kannalta paremman lopputuloksen.
Komissaarin kunnianhimo saada heti jotakin aikaan hallinnollisen taakan keventämiseksi, ja nopeammin kuin mitä direktiivin uusiminen veisi aikaa, lienee osaltaan johtanut tällaiseen valmisteluun ja sitä kautta lopputulokseen. Nyt parlamentin päätös odottaa voimaan tullakseen Euroopan neuvoston vahvistamista, joka ei kuitenkaan liene varmaa – ainakaan lähitulevaisuudessa.
Hallinnollisen taakan järkevä keventäminen merkitsee suomalaisten vahvuuksien ylläpitämistä ja vahvistamista samalla kun täsmäkohdennetaan taakan keventämistoimia. Säilyttämisen arvoisia ovat esimerkiksi yhtenäinen sääntelypohja yritysten tilinpäätösinformaatiolle – kuitenkin kevennettynä pienyrityksille – muun muassa tehokkaiden prosessien aikaansaamiseksi sekä tilintarkastuksen sisällöstä ja riippumattomuusvaatimuksista huolehtiminen siten, että varmistetaan luottamus tilinpäätösinformaation oikeellisuuteen eri sidosryhmissä.
Taakkaa voidaan keventää muun muassa sähköisen viranomaisraportoinnin menettelyjä kehittämällä, huomioimalla tilitoimistojen keskeinen rooli raportoinnissa sekä työnantajien pirstaleisiksi ja laajoiksi vuosikymmenten saatossa muodostuneita tiedonantovelvoitteita keventämällä ja järkiperäistämällä.
Taakan keventämisessä pitää käyttää täsmäaseita eikä ampua haulikolla. Näin turvataan järkevä, tehokas ja samalla luottamusta yritystoimintaan takaava kehitys: hallinnollisesta taakasta yritysten kilpailukykyiseen talouteen.
