Tavaramerkki saa suojaa rekisteröinnillä

Tavaramerkistä voi tulla yrityksen arvokkainta omaisuutta. Siksi sen suojaamiseen ja suunnitteluun kannattaa panostaa.
19.10.2016

Tuulimaria Myllymäki, OTK, johtava neuvontalakimies, Patentti- ja rekisterihallitus

Kuva iStock

Useimmilla tuotteita tai palveluita valmistavilla ja tarjoavilla yrityksillä on tavaramerkki. Siis nimi tai logo, jonka perusteella asiakkaat tunnistavat ja erottavat yrityksen tuotteet muista vastaavista tuotteista. Parhaassa tapauksessa tavaramerkkiin yhdistetyt tunteet ja mielikuvat saavat ostajan haluamaan juuri tietyllä merkillä varustettuja tuotteita. Vuosien kuluessa, vaikka tekijät vaihtuisivat ja yrityksen nimi muuttuisi, tutut tuotteet tunnistetaan tavaramerkin perusteella.

 

Rekisteröinnin hakeminen

Tuotteen tai palvelun hyvä tavaramerkki kannattaa suojata rekisteröinnillä. Rekisteröinnillä haltija voi kieltää muita käyttämästä samanlaista tavaramerkkiä samanlaisten tavaroiden tai palveluiden yhteydessä.

Suomessa rekisteröintiä haetaan Patentti- ja rekisterihallituksesta. Rekisteröinnin jälkeen yksinoikeus merkkiin on helppo osoittaa rekisteriotteella. Rekisteröinti näkyy myös tietokannoissa. Lisäksi suomalaisen rekisteröintiprosessin aikana varmistuu, ettei oma tavaramerkki loukkaa muiden olemassa olevia oikeuksia.

Tavaramerkkiä kannattaa hakea verkossa sähköisellä lomakkeella. Ensin hakemuksessa pitää ilmoittaa haettava merkki. Sen lisäksi ilmoitetaan ne tavarat tai palvelut, joiden yhteydessä merkkiä aiotaan käyttää. Käytetäänkö merkkiä esimerkiksi yrityshallinnon palveluiden, rahatalousasioiden vai kahvin tai vaatteiden merkkinä? Lisäksi tulee täyttää hakijan tiedot. Hakijana voi olla yksi tai useampi yritys tai yksityishenkilö. Jos apuna käyttää asiamiestä, tarvitaan vielä asiamiehen tiedot ja valtakirja. Lopuksi tulee suorittaa hakemusmaksu. Perushakemusmaksu on 215 euroa.

Tavaramerkki on voimassa 10 vuotta kerrallaan. Sen voi uudistamalla pitää voimassa vaikka ikuisesti. Vanhimmat Suomessa yhä käytössä olevat tavaramerkit on rekisteröity 1800-luvulla.

Tavaramerkki on haltijansa omaisuutta. Sen voi siis myydä tai siihen voi myöntää toiselle käyttöoikeuden eli lisenssin. Rekisteröidyn tavaramerkin voi myös pantata esimerkiksi lainan vakuudeksi.

 

Millainen on hyvä tavaramerkki?

Parhaimmillaan tavaramerkki on kieliasultaan helppo. Se myös yksilöi tuotteen ja jättää myönteisen mielikuvan. Tärkeää on myös, että tavaramerkki on rekisteröintikelpoinen. Näin muut eivät pääse sitä hyödyntämään.

Tavaramerkki voi olla muun muassa sana, logo, kirjainyhdistelmä, iskulause tai tavaran ulkoasu (Coca-Cola-pullon muoto). Yleiskielen sanatkin ovat hyviä tavaramerkkejä, kunhan ne eivät suoraan kuvaile sitä tuotetta, jonka merkkinä sana on. Tavaramerkki ei saa pelkästään kertoa siitä, mikä tuote on kyseessä (elearning koulutuspalveluiden merkkinä), millainen se tuote on (luotettava kirjanpitopalveluiden merkkinä), mihin tuotetta käytetään (juhla) tai mistä se on peräisin (Turku). Esimerkiksi Diesel-tavaramerkki ei sellaisenaan olisi rekisteröitävissä polttoaineille, koska se kuvailisi, mikä tuote on kyseessä (dieselpolttoaine). Mutta Diesel-merkki vaatteille on hyvä, koska se ei kuvaile vaatteita mitenkään. Muilla vaatevalmistajilla ei ole tarvetta käyttää sanaa Diesel kuvaillessaan ja markkinoidessaan omia tuotteitaan.

Tavaramerkki ei saa myöskään olla liian samanlainen muiden aikaisempien tavaramerkkien tai toiminimien kanssa. Jo tavaramerkin suunnitteluvaiheessa on syytä varmistaa maksuttomista tietokannoista, ettei samaa tai samankaltaista merkkiä ole rekisteröity tavaramerkki- tai kaupparekisteriin.

Eri haltijoiden merkit ovat keskenään sekoitettavissa, jos merkit ovat samanlaiset ja koskevat samoja tavaroita tai palveluita. Esimerkiksi Leijona on rekisteröity jo vuonna 1943 kelloille luokassa 14. Toinen yritys ei saisi rekisteröityä Leijona-merkkiä samankaltaisille tavaroille ilman ensimmäisen haltijan suostumusta. Sen sijaan sana Leijona on voitu rekisteröidä toiselle yritykselle vaatteiden merkiksi ja vielä kolmannelle yritykselle juomien merkiksi. Rekisteröintien kattamat tavarat ovat niin erilaisia, että esimerkiksi Leijona-oluen ostaja ei kuvittelisi, että juoma tulee samalta valmistajalta kuin hänen aiemmin tuntemansa kellomerkki.

 

Rekisteröiminen ulkomailla

Yhä useammat yritykset toimivat myös kansainvälisesti. Silloin on tärkeä muistaa, että tavaramerkki tulisi suojata aina siinä maassa tai sillä alueella, missä merkkiä käytetään. Yhtä globaalia rekisteröintiä ei ole olemassa, vaan tavaramerkin haltijan on valittava kolmesta eri vaihtoehdosta – tai käyttää niitä kaikkia.

Jos markkina-alue on pääasiassa EU, voi hakea koko EU:n kattavaa suojaa. Tämä niin kutsuttu EU:n tavaramerkki on voimassa kaikissa EU-maissa ja sitä haetaan yhdellä hakemuksella EU:n teollisoikeuksien virastosta EUIPO:sta. Jos taas suojaa tarvitsee EU:n ulkopuolisissa maissa, kannattaa hyödyntää WIPO:n kansainvälistä rekisteröintijärjestelmää. Tämä järjestelmän kautta tavaramerkin voi saada voimaan noin 80 maassa eri puolilla maailmaa. Kolmas keino suojata tavaramerkki ulkomailla on hakea rekisteröintiä suoraan kyseisen maan rekisteriviranomaiselta.

 

Apua PRH:n palveluista

Tavaramerkin rekisteröintimahdollisuuksia voi luotettavasti selvittää etukäteen tilaamalla PRH:lta ennakkotutkimuksen. Tutkimuksessa selvitetään, onko merkki rekisteröitävissä vai löytyykö rekisteröinnille jokin este, kuten aikaisempi tavaramerkki. Tutkimus valmistuu vajaassa viikossa, ja tuloksesta riippuen merkkiä voi vielä muokata ennen hakemuksen jättämistä tai käyttöönottoa.

PRH:n sivuilla on myös useita tietokantoja, joista saa apua sekä merkin suunnittelussa että kilpailijoiden seurannassa. PRH:n asiakaspalvelusta saa yleisneuvontaa hakemusmenettelyyn liittyvissä asioissa. 

 

Lisätietoja ja neuvoja tavaramerkeistä saa osoitteesta www.prh.fi.

YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki