CTA Paikka

Velallisen oikeus valittaa ns. fiktiivisestä palkasta

20.8.2011
harri
Harri Vento

A oli toiminut ensin toimitusjohtajana ja sittemmin työsuhteisena työntekijänä osakeyhtiössä, jonka osakkeet hänen puolisonsa omisti. A:n palkan ulosmittauksella oli velkojan saamiselle kertynyt noin 500 euroa kuukaudessa syyskuusta 2002 huhtikuuhun 2003 saakka. Tämän jälkeen A:n palkka oli ollut niin alhainen, ettei siitä ollut kertynyt ulosmitattavaa.

Ulosottomies oli päätöksellään määrännyt maaliskuussa 2004 A:n ulosottolain 4 luvun 9 b §:ssä tarkoitetuksi kohtuulliseksi bruttopalkaksi noin 2 000 euroa kuukaudessa. Yhtiö oli velvoitettu pidättämään ja tilittämään 1 500 euron nettopalkasta ulosottomiehelle yksi kolmasosa kuukausittain. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siitä, oliko A:lla velallisena oikeus valittaa ulosottomiehen päätöksestä sillä ulosottovalituksessa esittämällään perusteella, ettei asiassa ollut edellytyksiä määrätä hänen työpalkkansa rahamäärää ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentin nojalla.

Korkein oikeus totesi, että siitä, milloin ulosottomies saa päättää velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä ja antaa työnantajalle tämän perusteella määräytyvää ulosottopidätystä koskevan maksukiellon, säädetään ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentissa. Ulosottomies voi näin tehdä, jos velallinen tekee työtä puolisonsa tai sukulaisensa omistamassa taikka muussa toiselle kuuluvassa yrityksessä ja ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen työskentelee palkatta tai selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti sellaisesta työstä maksetaan, eikä saatavaa saada muuten häneltä täysimääräisenä perityksi. Ulosmittaus toimitetaan tästä määrästä noudattamalla, mitä ulosottolaissa säädetään palkan ulosmittauksesta.

Ulosottomiehen mainitun lainkohdan nojalla tekemä päätös ei sinänsä muuta velallisen ja työnantajan välistä sopimusta, kuten lain esitöissäkin todetaan (HE 106/1995 vp s. 51). Työnantajan kannalta päätös merkitsee velvollisuutta pidättää häntä sitovan määräyksen perusteella työntekijän palkasta tietynsuuruinen osa ja tilittää se ulosottomiehelle. Työntekijän kannalta maksukielto tällaisessa tapauksessa merkitsee puolestaan sitä, että hänelle maksettava nettopalkka vähenee, jos hänelle maksettu palkka on, kuten hän väittää, todellinen ja asianmukainen korvaus hänen tekemästään työstä. Päätös koskee näin ollen ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla velallisen oikeutta. Velallisella oli näin ollen oikeus valittaa ulosottomiehen ns. fiktiivistä palkkaa koskevasta päätöksestä.

KKOUusimmat Artikkelit
Katso kaikki