Varsinainen työnteettäjä vastaa myös vuokratyöntekijöiden toimenpiteistä, ellei nimen-omaisesti toisin ole sovittu
FSO ja Olliveri olivat 18.1.2001 allekirjoitetulla sopimuksella vahvistaneet yritysten välisen henkilöstövuokrausyhteistyön. Sopimuksen mukaan FSO toimittaa asiakkaalta saamansa ohjeistuksen mukaan vuokrahenkilökuntaa sen toimipaikkojen käyttöön sekä toimii toimittamansa vuokrahenkilöstön työnantajana ja vastaa kaikista lakisääteisistä työnantajan velvollisuuksista sekä palkanmaksusta. Sopimuksen perusteella Olliverille toimitettu työntekijä oli 4.5.2001 syyllistynyt työaikana huoltoaseman kassakaapissa olleiden varojen anastukseen. Olliveri on vaatinut FSO:ta anastukseen syyllistyneen työntekijän työnantajana tai sopimusrikkomuksen perusteella korvaamaan sille anastuksen johdosta aiheutuneen vahingon.
Asia koskee FSO:n vastuuta vahingosta, jonka FSO:n Olliverin käyttöön sopimuksen perusteella toimittama työntekijä oli tahallisella rikoksellaan aiheuttanut Olliverille. Koska kysymys on FSO:n vastuusta Olliverille yhtiöiden välisen sopimussuhteen perusteella, asiassa eivät tule sovellettavaksi, kuten alemmat oikeudet olivat todenneetkin, vahingonkorvauslain säännökset työnantajan vastuusta, jotka koskevat sopimussuhteen ulkopuolella aiheutettuja vahinkoja. Yhtiöiden välisessä sopimuksessa ei ole mainintaa siitä, miten mahdollisten vahinkojen korvaamista koskevat kysymykset niiden välillä on ollut tarkoitus järjestää. Näin ollen FSO:n korvausvastuu Olliverille määräytyy yleisten sopimussuhteissa noudatettavien periaatteiden pohjalta myös siltä osin kuin kysymys on FSO:n työntekijän tai muun apulaisen aiheuttamista vahingoista.
Korkeimman oikeuden mukaan edellytyksenä vastuun syntymiselle on, että FSO ei ole täyttänyt sille sopimuksesta johtuvia velvollisuuksia asianmukaisesti tai että sopimuksesta muutoin seuraa FSO:n sitoutuminen kantamaan riski sellaisesta vahingosta, josta asiassa on kysymys. Jotta FSO:lle syntyisi korvausvelvollisuus Olliverille toimittamansa työntekijän tälle aiheuttamien vahinkojen perusteella, on siis ensin arvioitava, onko vahingon syntyminen yhteydessä FSO:n sopimusvelvoitteiden täyttämiseen. Tältä osin voidaan todeta, että FSO:n ja Olliverin välisessä henkilöstövuokrausyhteistyössä on ollut kysymys tavanomaisesta työvoiman vuokrauksesta, jossa vuokranantaja työntekijän muodollisena työnantajana vastaa yleensä muun muassa palkanmaksusta, vuosiloman antamisesta, työterveyshuollon järjestämisestä ja yhteistoimintavelvoitteista. Työntekijän siirtyessä suostumuksensa mukaisesti toisen työnantajan käyttöön käyttäjäyritykselle siirtyvät samalla sekä oikeus johtaa ja valvoa työntekoa että ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. FSO:n velvollisuutena sopimuksen perusteella on siis ollut toimittaa Olliverin käyttöön huoltoasemalla tapahtuvaan myyntityöhön soveltuvaa henkilöstöä. Asiassa selvitettiin, että FSO oli toimittanut Olliverin haastateltaviksi kolme taustoiltaan tarkistettua ammattitaitoista työntekijäehdokasta, joiden välillä Olliveri oli suorittanut valinnan. Asiassa ei väitettykään, että FSO olisi laiminlyönyt velvollisuuksiaan Olliverille tarjottujen työntekijöiden valinnassa. Vastuu työnjohdosta ja valvonnasta työpaikalla on puolestaan kuulunut Olliverille myös FSO:lta vuokratun työvoiman osalta. Kysymys ei siis ole siitäkään, että FSO olisi rikkonut sopimuksesta johtuvia valvontavelvollisuuksia. Sopimukseen ei sisältynyt FSO:n takuuta siitä, että siltä hankittu työntekijä toimii Olliverin osoittamia tehtäviä hoitaessaan moitteettomasti. Tämänkaltaisen sopimuksen ei muutoinkaan ilman erityisiä ehtoja voida katsoa merkitsevän, että FSO työvoiman vuokraajana olisi ottanut kantaakseen riskin siitä, että asiakkaan käytettäväksi toimitettu henkilö valintavaiheessa noudatetusta asianmukaisesta menettelystä huolimatta osoittautuukin epärehelliseksi ja aiheuttaa työvoiman vuokraajalle vahinkoa syyllistymällä rikokseen.
Asiassa ei siten ollut perusteita katsoa, että aiheutunut vahinko olisi yhteydessä FSO:n sopimusrikkomukseen tai että sopimuksesta muutoin seuraisi FSO:n olevan vastuussa kanteessa tarkoitetusta vuokratyöntekijän Olliverille aiheuttamasta vahingosta.
Korkein oikeus antoi selkeän ohjeen siitä, että ns. henkilöstövuokraustilanteissa varsinainen työnteettäjä, jonka johdon ja valvonnan alaisena työsuoritukset tehdään, vastaa omille asiakkailleen myös vuokrahenkilöstön toimenpiteistä, jopa heidän rikoksiensa kautta aiheutuneista vahingoista, mistä tapauksessa oli kyse. Tämä vastuu voidaan muuttaa toisenlaiseksi ainoastaan osapuolten keskinäisin nimenomaisin sopimuksin ja niissä määritellyin ehdoin.
