Veroja maksakoot muut – katsaus veronalennuksiin

23.1.2007
pauli
Pauli Vahtera

Itsensä elättävät keskituloiset suomalaiset maksavat aktiivisimmassa iässään 25 – 45 vuoden välillä veroja yli 70 % bruttotuloistaan. Rikkaat maksavat vähemmän ja köyhät ovat saamapuolella. Tulo-, alv-, auto-, energia-, sähkö-, polttoaine-, alkoholi-, tupakka-, arpajais-, vakuutusmaksu-, virvoitusjuoma-, varainsiirtoverot. Eläke-, tapaturma-, työttömyys-, ryhmähenkivakuutusmaksut. Veroluonteisia maksuja ovat myös kaikenlaiset tv- ja maanmittausmaksut. Veroja on niin paljon, että jokaiselle riittää veronalennuksia. Ainakin ennen eduskuntavaaleja.

Ainoa vero, jota ei ole vaadittu alennettavaksi on lästimaksu. Sen kertymä on vain miljoona euroa, joten siitä ei ole alennettavaksi.

Verotuksella on kolme päätehtävää: varojen kerääminen yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen, tuloerojen tasaus ja kansalaisten sekä yhteisöjen käyttäytymisen ohjaus. Sakoilla ja muilla rangaistusluonteisilla maksuilla pyritään hyvään käyttäytymiseen. Rangaistukset ovat aikoja sitten muuttuneet verotukseksi, koska muun moitittavan käyttäytymisen (varkaudet, pahoinpitelyt jne.) rangaistukset ovat koko ajan lieventyneet.

Mitä enemmän saa, sitä enemmän haluaa. Siksi varallisuusverosta luopuminen ei riittänyt. Erilaiset yrittäjien järjestöt vaativat yritysvarallisuutta koskevan perintöveron poistamista ja sen ulottamista myös serkkuihin, miniöihin ja kavereihin, jotka eivät tee muuta kuin nauttivat elämästään. Näin suoraan ei sentään sanota, vaan perintöverovapaus halutaan pörssiyhtiöiden omistuksiin myös niille yritysvarallisuuden omistajille, jotka omistavat vähemmän kuin 10 prosenttia siirrettävästä yritysvarallisuudesta.

Yrittäjät vaativat, että yrittäjävaihdoksia tulee lisätä verohuojennuksin. Vauhditusta tulisi sillä, että luovutusvoiton verovapaus olisi sallittava myös perheen ulkopuolisissa yrittäjävaihdoksissa samoin ehdoin kuin perhepiirissä tehtävissä vaihdoksissa. Verohuojennuksen avulla myyjä tyytyisi pienempään kauppahintaan. Lisäksi halutaan poistaa varainsiirtovero yrityskaupoissa.

Viimeisen vuoden aikana on vaadittu osakeyhtiön yhteisöveroa alennettavaksi, ulkomaisten työntekijöiden lähdeveroa alennettavaksi, perintö- ja lahjaveron kokonaan poistamista, ruoan arvonlisäveron alentamista, TEL-maksukattoa, osinkoverotuksen alentamista, korkeintaan 5000 euron myyntivoittoja ja osinkotuloja verottomiksi, 90000 euron verovapaan osingon korottamista, osinkotulojen verotettavan osuuden alentamista 50 prosenttiin, vähävaraisten yritysten omistajien verotuksen helpottamista, autoveron alentamista, sähköveron alentamista teollisuudelle sekä lahjoitusten verovapautta. Tasapuolisuuden vuoksi on yritystukia vaadittu lisättäviksi.

Veronmaksajien järjestö vaatii marginaaliverojen alentamista kaikissa tuloluokissa. OECD vaatii, että Suomen tulee vähentää suurituloisten verotusta, jotta korkeasti koulutettu työvoima pysyisi Suomessa.

Minäkin voisin tyytyä pienempään palkkaan, jos saisin palkasta verovapauden. Tällainen uudistus vauhdittaisi kummasti työntekoa Suomessa. Kun ulkomaisten työntekijöiden veroa Suomessa alennetaan, voivat suuryhtiöt maksaa heille pienempää palkkaa ja näin ulkomaisille jaettavat osingot voidaan korottaa ja osakkeiden takaisin ostoja lisätä.

Suurinta ääntä veroista pitävät ne, joiden verot euroissa laskien ovat suuret. Tässä lobbauksessa veroprosentteja ei tuoda esille, koska ne hävettäisivät. Hyvätuloisten verotuksesta kertoo paljon vuoden 2004 verotilasto, kun tarkastelee kahta hyvätuloista samannimistä henkilöä. Vuorineuvoksen vero 25,2 miljoonan euron tuloista oli 33 %, vaikka veroja tuolloin maksettiin myös 83 miljoonan euron varallisuudesta. Ansiotulojen osuus tuloista oli hänellä 3 % ja veroista suurin osa pörssiyhtiön, eikä henkilön itse, maksamia. Sukunimikaimalla tuloja oli 61 kertaa vähemmän, mutta palkkatulojen osuus 83 %. Veroprosentti oli 48.

Mitenkähän suurituloisten veroja voitaisiin edelleen alentaa etteivät ne mene alle nollaan? Se on jo keksitty: Yritystuet. Kun yritystuet poistetaan, voidaan yhteisöverokantaa huoletta alentaa vastaavalla määrällä eli alle 20 %:iin. Tuota ei kukaan ole vaatinut, vaan päinvastoin tukia halutaan lisää. Eräs hyvin menestynyt pörssiyhtiö vaati valtion maksavan heidän uusien työntekijöidensä palkat. Näin onkin tehtävä, koska pian ei ole enää mitään veroja alennettavaksi.

Henkilöt, jotka sijoittavat osakkeisiin, sijoittavat ylimääräisiään. Tuskin kukaan jättää ruokaa ostamatta, jotta voisi ostaa pörssiosakkeita. Pörssiyhtiöiden osingoilla oli yli 10 vuoden ajan verovapaus, eikä nykyistäkään veroa voi pitää kohtuuttomana (19,6 % osingoista). Pörssikaupoista ei makseta varainsiirtoveroa. Kuitenkin osakesäästäjät haluavat osan osingoista verovapaaksi ja rikkaimmat perheet ajavat pörssiosakkeiden perintöverovapautta.

Pörssivoittojen lievä verotus on mielenkiintoista. Eräs tilitoimistoyrittäjä myi yrityksensä. Kun hänen tilitoimistouransa tulot lasketaan yhteen myyntihinnan kanssa, palkaksi jäi pienempi kuin hän olisi tilitoimiston kirjanpitäjänä ansainnut. Hän sijoitti myyntihinnan rahastoon ja on sen jälkeen ansainnut osakevoittoja vuodessa enemmän kuin palkansaajat ansaitsevat työstään keskimäärin. Mitään tekemättä ansaitsee enemmän ja maksaa vähemmän veroja. Ehkä se johtuu siitä, että on aikaa vaatia omia verojaan alas.

Yritysvarallisuudessa on paljon varoja, joista ei ole koskaan maksettu veroa. Ennen vuotta 1993 tällaisia yritystuloja oli paljon ja nyt osakkeiden myyntivoitot ovat taas verovapaita. Arvonnousuja ei ole verotettu, ja osingot ovat olleet joko kokonaan tai osittain verovapaita. Perintöverovapaus yritysvarallisuudesta tarkoittaisi että Suomesta tulisi Monacoakin parempi veroparatiisi.

Ruoan arvonlisävero on Suomessa EU-maiden korkeimmassa päässä. Kun veron kohtuullistamisen hyviä puolia tuotiin esille, tulivat esille myös veron puolesta puhujat. He esittivät mm. että veron alentaminen lihottaisi jo ennestäänkin liian lihavaa kansaa. Totta, siispä nostetaan vero tuplaksi, niin varmaan pian kansanterveys kohenee ja olemme yhtä solakoita kuin nälkäleirien asukkaat.

Kiinteistöverosta on tullut uusi vero, joka kohtelee kaltoin etenkin omassa asunnossaan eläviä pienituloisia eläkeläisiä. Vero nousee, kun asuntojen ja tonttien arvot nousevat, vaikka tuloja ei enää voi lisätä. Samaan aikaan asuntoihin tulee isoja putki-, ulkoseinä- ja muita remontteja, joiden sisältämä arvonlisävero on moninkertainen kiinteistöveroon verrattuna. Kun remontitkin pitää maksaa, ajaa yhteiskunta yhteiskunnan peruspilarit eli säästäväiset itsensä elättävät kansalaiset köyhyysloukkuun.

Samaan aikaan kun kinastellaan siitä, mitä veroja pitää alentaa, jatkaa asuntojen hintojen nousu ralliaan. Huomaamatta on jäänyt, että alempi korkotaso ja pitkät laina-ajat ovat kokonaan siirtyneet asuntojen hintoihin. Tilanne onkin absurdi: jos korkotaso olisi ollut viime vuosien tasosta 2-3-kertainen, olisivat suomalaisperheiden asumismenot (asunto + vastike + korko) alemmat kuin nyt. Pääkaupunkiseudulla on tyhjää maata kuin Lapissa, mutta sitä ei rakenneta kun odotetaan entistä suurempia maan arvon nousuja. Verohelpotukset ovat pikkurahoja sen rinnalla, minkä keskiluokka on menettänyt asuntojen hintojen nousussa. Jos kunnallinen rakennusvalvonta olisi toiminut, suuri osa peruskorjauksista olisi tarpeettomia. Miten ihmeessä Suomessa on voitu antaa rakentaa jäätymisestä haurastuvalla betonilla vuosikymmenten ajan?

Verolobbauksella ei ole mitään kohtuuden määrää. Tahot, jotka saavat miljoonien yritystukia, pitävät eniten ääntä verojen alentamiseksi. Oikeudenmukaisen verotuksen puolestapuhujia ei sen sijaan tule esille, koska heillä ei ole omia etuja ajettavanaan.

Kassavirtaverotukseen siirtyminen ei ole ottanut tulta, mutta nyt halutaan kehitysmenojen verovähennysoikeuksia lisää. Mitenkä se olisi mahdollista, kun menot ovat jo nyt vähennyskelpoisia? Uusimmat lobbarit ovat kehittäneet mielessään AIM-pörssilistan, jonka yrityksiin sijoittaneet saisivat verohelpotuksia miljoonatuloihinsa. Sen jälkeen varmaan vaaditaan valtion tukia ja takuuta sijoituksille.

Pörssiyhtiöistä saadun tulon lievempää verotusta perustellaan osakkeisiin sisältyvällä riskillä. Silti, pörssiosakkeiden hintaromahdus ei vie turmioon muita kuin velalla osakkeita ostaneet. Samalla perusteella pitäisi palkkaveron olla lievää, kun palkansaaja voi joutua työttömäksi, sairastua tai ainakin joutuu palkkaa pienemmälle eläkkeelle. Rikkaan rikastuminen on tehty helpoksi, koska pääomatuloja verotetaan lievästi palkkatuloihin verrattuna.

Verohelpotuksissa ei ole kyse pelkästään veroista. Kaikki tiedämme, mihin johti valtiollisen sähköyhtiön yksityistäminen. Sähkön hinta on noussut kiihtyvää tahtia, ja kyse on suurista voitoista, jotka siirretään ulkomaille. Mieluummin maksaisi vähemmän veroa ja jättäisi sähkölaitosten voitot kotikuntaan tai valtiolle.

Vuosikymmenten aikana suomalaiset rakensivat perusteollisuuden ja elivät samalla käytännössä velattomassa taloudessa. Nykyajan markkinavetoinen yhteiskunta on velkaantunut korviaan myöten, vaikka se on käytännössä myynyt edellisten sukupolvien säästöt sijoittajille. Kun yhteiskunta ajaa verohelpotuksia, kiristää se samalla tulevat keskiluokkaiset ahkeroitsijat äärimmilleen. Velat ja ainakin niiden korot on maksettava samaan aikaan kun yritystoiminnan voitot siirtyvät yhä enenevässä määrin ulkomaille ja eläketurva vie elinehdot.

Harva meistä tietää, että eläketurvamme perustuu ketjukirjeeseen, jossa tulevina 30 vuotena reaalipalkkojen odotetaan nousevan samaa tahtia kuin palkat nousivat 1970-luvun alusta vuosituhannen vaihteeseen. Siis reaalipalkkojen ja silti eläkemaksujen ennustetaan nousevan lähes 30 %:iin. Sen rinnalla verohelpotukset ovat lasten leikkiä. Ja uskokoon ken tahtoo, miten pienipalkkaiset pätkä- ja palvelutyöt kompensoivat parempipalkkaisten teollisuustyöpaikkojen menetykset veroissa ja eläkemaksuissa.

NäkökulmiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki