Arvonlisäveron alarajan nosto työllistää

Unelma suomalaisten työllistämisestä nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden raja 50 000 euroon on päässyt keskusteluun. Valtiovarainministeriö valmisteli uudistusta, jossa raja nostettaisiin 10 000 euroon. Voiko yrittäjiä pahemmin pilkata? Onneksi onneton hanke kaatui.

Takuueläke on vuodessa 8 959 euroa. Sosiaaliturva on monille enemmän kuin esitetty alaraja, jossa kyse on myynti­tulosta, josta maksetaan liiketoiminnan kulut ja jäljelle jäävästä tuloksesta ansiotulon vero. Kampaajayrittäjä voi pitkän työpäivän ja lauantait kampaamoa auki pitäen päästä 50 000 euron liikevaihtoon. Myyntitulosta verot ja julkiset maksut vievät kolmanneksen, toiminnan kulut kolmanneksen ja loput jää työpalkaksi. 

 

Luvut voidaan laskea miten halutaan

Ministeri Jutta Urpilainen sanoi eduskunnalle 2013, että valtio menettäisi verotuloja alarajan takia 360 miljoonaa euroa.

Sen jälkeen verohallinto on nostanut arvioitaan. Vuoden 2012 verotietojen mukaan ”menetys” olisi 422 ja lisäksi huojennusalueen 50 000–60 000 euron osalta 64 miljoonaa euroa. Luvuista on vähennettävä nykyjärjestelmän (8 500 e + huojennus 22 500 euroon asti) ”menetys” 73 miljoonaa euroa. Tiedot on muunnettu 2013 tasoon, joten siinä on huomioitu veron 1 prosenttiyksikön nosto.

Tähän ryhmään kuuluu 166 000 veron maksajaa. Kuukaudessa ne maksavat keskimäärin 210 euroa arvonlisäveroa. Kotitalousvähennyksen vaikutus verokertymään on suurempi.

Huojennusalueen tarkoitus on vaikuttaa siihen, etteivät yritykset laittaisi lappua luukulle kun liikevaihto lähenee alv-rajaa. Uusi raja koskisi 15 000 yritystä. Ne eivät nyt saa mitään huojennusta. Huojennusalueesta voitaisiin kokonaan luopua.

Verovelvolliset ilmoittavat kuukausittain ostoihin sisältyvän arvonlisäveron määrän. Tätä olennaista tietoa ei ole huomioitu. Alarajan alle jäävät yritykset eivät voi vähentää ostojen veroja. Vuokratiloissa toimivan kampaajan ostojen arvonlisäveron määrä voi olla 20-40 prosenttia myynnin verosta. Joissakin ammateissa ostojen vero jää alle 10 prosentin myynnin verosta. 

Jos yrityksen asiakkaina ovat toiset yritykset, jotka saavat vähentää veron, kannattaa yrityksen jäädä verolliseksi. Ei siis ole pakko toimia verottomasti. Jos yrityksellä on vain kuluttaja-asiakkaita, hyödytään uudistuksesta merkittävästi kun sekä byrokratia että arvonlisäveron määrä puolittuvat.

Vähentämättä jäävien verojen määrä olisi arviolta 40–50 miljoonaa euroa.  Verolaskelmien 486 miljoonaa alentuu noin 300 miljoonaan euroon. Tästä määrästä maksettaisiin ansiotuloveroa 50 miljoonaa euroa. Eikä järjestelmän dynaamisia ja yritysten byrokratian vähenemisen vaikutuksia ole huomioitu lainkaan.

 

Yli puolet byrokratiasta poistuu

Arvonlisävero on yksinyrittäjälle viheliäinen vero. Sen takia on kuukausittain tehtävä ilmoitukset ja maksut.  Usein vero joudutaan maksamaan ennen kuin niitä vastaavat tulot ovat yrityksen kassassa. Virheiden ja viiveiden takia maksetaan erilaisia rangaistusmaksuja. Vaikka toimintaa ei olisi, on ilmoitus tehtävä. Verohallinto tekee suuria arvioverotuksia, jos nollailmoitukset jäävät tekemättä.

Veroilmoitukset on tehtävä myös talvella, jolloin tilitoimistojen työruuhka on rankka. Tilitoimistot joutuvat veloittamaan pienimpien yritysten kuukausittaisesta kirjanpidosta ±100 euroa. Myös verohallinto työllistyy näiden ilmoitusten takia verokertymään suhteutettuna kohtuuttoman paljon.

Jos veroa ei olisi, voitaisiin kirjanpito tehdä kerran vuodessa. Toiminnan seurannan voi tehdä tiliotteista, jotka kelpaavat kirjanpitolain tarkoittamaksi kirjanpidoksi. Yksinyrittämisen byrokratia vähenisi alle puoleen nykyisestä.

Veron ilmoittaminen voidaan tehdä kalenterivuosittain, jos liikevaihto on alle 25 000 euroa ja neljännesvuosittain, jos liikevaihto alittaa 50 000 euroa. Nämä ovat vähäisiä helpotuksia sen rinnalla, että koko verovelvollisuudesta pienessä toiminnassa luovuttaisiin.

Yksinyrittäjä, jonka liikevaihto jää alle 50 000 euron, ei juurikaan pysty maksamaan palkkoja. Osakeyhtiömuodossa toimivan yrittäjän on pakko, koska kokonaisverojen määrä muutoin nousisi kohtuuttoman suureksi. Satunnaisia palkkoja maksetaan tilapäisistä keikoista. Tällaiset keikkatyöntekijät voisivat siirtyä yksinyrittäjiksi uudistuksen myötä. Satunnaiset palkat voitaisiin ilmoittaa verottajalle kerran vuodessa ja samassa yhteydessä tilittää ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut valtiolle.

 

Työpaikkoja ei riitä kaikille – yksinyrittäjien määrä voisi kaksinkertaistua

Arvonlisäverovelvollisuuden poistaminen antaisi kaikille mahdollisuuden yksinyrittämiseen. Byrokratiasta tulisi hallittavaa. Mökkitalkkari, kotisiivooja, remonttimies, monitoiminainen, kuka tahansa voisi työn suorittamisen jälkeen antaa laskun tai käteiskuitin, johon kirjoitetaan käsin asiakkaan nimi ja veloitettava summa. Kun ostolaskut maksetaan yrityksen pankkitililtä, se on samalla kirjanpitoa.

Markkinoille tulisi palveluja, joissa yrittäjä voisi yhdellä lomakkeen täytöllä hoitaa eläke- ja muut vakuutukset. Pankit veloittaisivat nämä sitoumukset ja ennakkoverot automaattiveloituksina kerran kuukaudessa yrittäjän pankki­tililtä jaettavaksi maksun saajille.

Yrittämisessä aina vaikeinta on asiakkaiden saanti. Sen myötä tulee menestys tai toiminnan lopettaminen. Kun yksinyrittäjä ei tee  suuria pitkäaikaisia vuokrasopimuksia eikä tee suuria hankintoja velaksi, on yrittämisen riskit hallittavissa. Metsäalan yksinyrittäjän ei pidä heti hankkia uutta metsäkonetta, vaan vuokrata se. 

Kaikki eivät voi olla yksinyrittäjiä. Palkansaajat tulevat aina olemaan ansiotulojen saajien selvä enemmistö yhteiskunnassamme. Yritykset eivät enää uskalla palkata henkilö­kuntaa, mutta ne voisivat aina ostaa yksinyrittäjän palveluja. Yksinyrittäjä voi tehdä palvelujaan monille yrityksille ja kuluttajille, jolloin hän saa mahdollisuuden tyydyttävään tulotasoon. 

 

Yrittäjät yhteiskunnan köyhälistöä

Suurin osa yrittäjistä ei ansaitse edes keskimääräistä palkansaajien ansiotulojen määrää. 40 prosenttia yrittäjistä ansaitsee alle 2000 euroa kuukaudessa.

Suomalaisten keskipalkka vuodessa on 39 408 euroa. Palkkaan liittyvien eläke- ja muiden sosiaalimaksujen jälkeen ­keskimääräisen palkansaajan palkkamenot ovat 48 000 euroa. Yrittäjä joutuu maksamaan myyntitulostaan myös eläke- ja muut vakuutusmaksut. Yksinyrittäjät olisivat edelleen pienituloisia ja lukuisat yrittäjät tulevat edelleen olemaan yhteiskunnan vähäosaisia, jos mittarina pidetään käytettävissä olevia tuloja. 

 

Esteiden sijasta ratkaisuja

Kaikkia uudistuksia vastustetaan erilaisin argumentein kun pitäisi etsiä ratkaisuja, miten hyvät esitykset saadaan toimimaan. Alv-alarajan korottamista on vastustettu mm. EU:lla, vaikka melkein kaikilla EU-mailla on Suomea korkeampi alaraja – korkein Iso-Britanniassa 95 000 euroa. Veljeskansamme Viron 16 000 euron rajan korottaa Suomeen verrattuna lähes kolminkertaiseksi virolaisten euron parempi ostovoima.

On väitetty, että yritykset jaettaisiin useisiin alle 50 000 euron liikevaihdon yrityksiin. Näin ei tapahtuisi, koska siinä ei ole mitään mieltä ja se johtaisi veron maksamiseen kahteen kertaan.  Sitä paitsi siihen on helppo kontrolliratkaisu: yhdistetään kaikki rajan alittavat yritykset, joiden päävastuullisella on sama henkilötunnus.

Harmaalla taloudellakin väläytellään, kun pienimmät yritykset eivät olisi tiukassa verohallinnon valvonnassa kuukausittain. Tähän on helppo ratkaisu. Alarajan alla olevat yritykset antavat pankkitilin numeron verohallinnolle, jolla on oikeus automaattisesti tarkistaa tällaisten tilien tapahtumat.

Hauskin väite on, että ihmiset lopettaisivat yrittämisen kun 50 000 euron raja saavutetaan. So what, eikö vapaassa maassa saa tehdä tällaisenkin laillisen toimenpiteen. Mehän suosimme vuorotteluvapaatakin.

Kotitalousvähennys maksoi veronmaksajille 330 miljoonaa euroa vuonna 2013. Vähennyksen saavat hyvätuloiset, jotka voisivat maksaa remontti- ja siivouskulunsa itsekin. Vähennys on nostanut palveluiden hintoja. Jos vähennys poistetaan samassa yhteydessä, voisivat eläkeläiset ja muut pienituloiset ostaa palveluja helpottamaan elämäänsä, koska yksinyrittäjien palvelut olisivat halvemmat. Myös suurituloiset hyötyisivät palveluhintojen alentumisesta.

 

Yksinyrittäjille vain veroilmoitus

Yksinyrittäjän kirjanpidoksi riittää pankin tiliote, mikä jo nyt hyväksytään aikajärjestyksessä pidetyksi päiväkirjaksi. Rahaliikenteen keskittäminen yhdelle pankkitilille yksinkertaistaa kirjanpidon. Tilille tulevat korttitapahtumat automaattisesti (niin saadut kuin maksetut maksut). Kun käteisellä rahalla saadut maksut tilitetään kuukausittain pankkitilille, on kirjanpito täydellinen. 

Yksinkertaisimmillaan pankin tiliotteen vuoden panotapahtumien summa on toiminnan liikevaihto. Yksinyrittäjä harvemmin maksaa palkkoja, jolloin vuoden ottotapahtumien summa on veroilmoituksen liiketoiminnan muut kulut. Summien erotus on tilikauden voitto tai tappio.

Pankin tiliotteen saa konekielisenä ja tilitapahtumista voi tehdä koko vuoden tapahtumakohtaisen luettelon taulukkolaskentaan. Tiliotteen kirjausselite mahdollistaa tapahtumien automaattiset kirjaukset. Molemmat tavat antavat mahdollisuuden poistaa panoista ja otoista tuloiksi ja menoiksi kuulumattomat erät.

Yksinyrittäjä ei tarvitse tasekirjaa. Useimmille riittäisi veroilmoitus. Kirjanpitolain uudistushanke antaa tälle mahdollisuuden. 

Tilitoimiston talven ruuhkien helpottamiseksi yksinyrittäjien tilikausi voisi päättyä syyskuussa. Tai tehdään elo-lokakuun tilanteesta verojen tarkistus, mikä edellyttää kirjan­pidon tekemisen.

 

Kuka maksaa arvonlisäveron?

Arvonlisäveroa voidaan verrata palkkojen sosiaalikuluihin. Arvonlisävero maksetaan yrityksen tuottamasta arvon lisästä, eli henkilöstön palkoista ja sosiaalikuluista, yrityksen velkojen koroista ja yrittäjätulosta (ja yrityksen voitosta). Palkoista maksettava sosiaaliturvamaksu on 2,08 prosenttia. Kotimaassa toimivan yrityksen arvonlisävero on palkoista 29 prosenttia.

Yksinyrittäminen on suurelta osin käsityötä eli yrityksen liikevaihdossa ei ole muuta lisäarvoa kuin yrittäjän oma työ ja osaaminen. Kun kampaajien arvonlisävero nostettiin 24 %:iin, kampaamot menettivät paljon töitä, koska asiakkaat käyttävät palvelua harvemmin. Sadat kampaamot ovat joutuneet lopettamaan. Asiakkaita saadakseen joudutaan tinkimään hinnasta.  Se vastaa työntekijän palkan alennusta.

Uudistus voisi hyvinkin lisätä yksinyrittäjien määrää kaksinkertaiseksi nykytilanteesta, joten tilitoimistojen palvelutuotantoa on joka tapauksessa kehitettävä. Kirjoitin vuonna 2006 kainalojutun Tilisanomat-lehteen haastattelun ”Maailmanparantaja” yhteyteen. Siinä käsittelen yksinyrittäjiä turhan hienolla nimellä nanokorporaatiot. 

 

”Kun toimeen tartutaan, tällaisia nanokorporaatioita voisi vuonna 2015 olla Suomessa puoli miljoonaa ja suurempia yrityksiä nykyinen määrä, 100  000.” 

 

Pauli Vahtera
pauli.vahtera@welho.com