Huushollielämä
Ei tarvitse olla kummoinenkaan etymologi huomatakseen, että suomen kielen sana ”talous” juontuu sanasta ”talo”. Talous merkitsee alun perin talonpitoa, huushollia. Jos ”taloudella” tai ”talouselämällä” tarkoitetaan pelkästään rahan liikkeitten seuraamista, on sanan alkuperäinen merkitys kaventunut radikaalisti.
Talous ei ole isäntä vaan renki. Se ei ole omalakinen maailmansa, joka määräisi maailman menon, talous kuuluu pikemminkin tukitoimiin. Talous on keino tehdä elämästä siedettävää hankkimalla ruokaa ja lämpöä sekä pitämällä elinympäristöstä hyvää huolta. Kapea talouskäsitys pyörii vain rahan ympärillä ja sumentaa taloudellisen ajattelumme: luulemme esimerkiksi, että ”taloudellinen” tarkoittaa halpaa, mikä on kohtalokas väärinkäsitys. Siihen halpaan ovat langenneet aika monet tarjouskilpailun järjestäjät.
Talon ja talouden välinen kielellinen yhteys ei ole pelkästään suomalainen erikoisuus. Myös viron kielessä talous tulee talosta, sillä talous on viroksi ”majandus”. Useimmissa kielissä taloutta merkitsevä sana on lainattu kreikasta: englannin ”economy”, ruotsin ”ekonomiet”, venäjän ”ekonomnyj” ja niin edelleen. Ekonomian kantasana on kreikan ”oikos”, joka merkitsee – yllätys yllätys – taloa ja kotia. Ekonomi on siis oikeastaan talonmies.
Raha-asioiden hoitaminen on talonpidossa eli taloudessa eli huushollissa vain yksi kapea osa-alue – ja ennen kaikkea se on pelkkä väline säällisen elämän toteuttamiseksi, ei päämäärä sinänsä. Jos talouselämä keskittyy pelkästään raha-asioihin, elämä kuivuu melko ankeaksi. Globaali talouskaan ei loppujen lopuksi ole muuta kuin kotitaloutta, sillä tämä maailma on meidän kotimme. Ja sellainen huusholli, jossa ei puhuta mistään muusta kuin rahasta ja jossa aivan kaikki suhteutetaan rahaan, on kodiksi kelvoton.
Rahalla sanotaan olevan valtaa. Se ei pidä paikkaansa. Rahalla voi ostaa valtaa (sitä ostamista kutsutaan nykyään ”maksulliseksi arvovalintavaikuttamiseksi”, kunnia tästä lyyrisestä ilmauksesta kuuluu kehittyvien maakuntien maljakkokeräilijä Kyösti Kakkoselle), mutta rahalla itsellään ei ole mitään valtaa. Rahalla ei ole tahtoa eikä tunteita, se on pelkkä väline. Rahalla ei voi tehdä mitään muuta kuin ostaa, siksi niin kutsutun talouselämän tärkein kysymys on aina sama: kuka ostaa ja mitä. Rahalla ei ole mitään muuta arvoa kuin vaihtoarvo, raha saa arvonsa siitä, mitä sillä voi ostaa.
Raha ei puhu. Raha ei rakasta. Raha ei suuntaa resursseja. Raha ei pakota. Talouden subjekti on ihminen: ihminen puhuu, pakottaa, rakastaa ja suuntaa resursseja. Mutta kuten jokainen normaalissa kotitaloudessa elänyt tietää, sellaista ei voi ostaa, mihin ei ole varaa. Tämä on talouden yksinkertainen lainalaisuus, enkä oikein ymmärrä, miksi maailmantalous on säännöllisin väliajoin kriisissä, vaikka meillä on suuri liuta koulutettuja talousammattilaisia.
Ehkä vika on siinä, että yhä harvempi heistä on saanut koulutuksensa talouskoulussa.