CTA Paikka
CTA Paikka

Hyvä taloushallinto voi estää konkurssin

Tosiasiat pitää tunnustaa ja herätä hakemaan apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, neuvoo konkurssiasiamies Helena Laine, joka aloitti tehtävässään viime syksynä.
22.1.2014

Jari Jokinen

Kuva Sami Tirkkonen

Helena Laine muutti Itä-Pasilan betoniviidakkoon elokuun alussa. Kesä oli parhaimmillaan ja uuden konkurssiasiamiehen työ alkoi leppoisissa merkeissä. Toimistolla ei ollut pahempaa ruuhkaa, kokeneiden asiantuntijoiden perustyö rullasi hyvin ja järjestömaailmasta tullut Laine mietti, että tällaistako tämä virkamiehen työ on. Hän ehtisi hyvin iltaisin keskittyä harrastuksiinsa: tuttuun lukupiiriin ja elokuva­klubiin, viettää aikaa ystävien kanssa ja käydä uimassa Yrjönkadun uimahallissa.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Yhä suurempia yrityksiä haettiin konkurssiin. Koko lyhyen yrityshistoriansa vahvasti julkisuudessa ollut Talvivaaran kaivoshanke oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja alettiin puhua konkurssin uhasta.

– Kiinnostus meidän toimintaamme kohtaan heräsi samalla, kun tiedontarve kasvoi. Talvivaara on sen koko­luokan yritys, että toimittajat alkoivat soitella lähes päivittäin. Osa halusi kommentteja asian vaiheeseen ja osa taustatietoja maksukyvyttömyyslainsäädännön perusasioista, konkurssin ja yrityssaneerauksen eroista. Tietojen antaminen on tietysti meidän tehtävämmekin.

Laine on ollut vuodesta 1993 lähtien tekemissä maksukyvyttömyysasioiden kanssa. Kyseisenä vuonna tuli voimaan yksityishenkilön velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta koskevat lait. Konkurssiasiamieheksi 55-vuotias nainen haki, koska ”jos tässä vaiheessa aikoo vielä tehdä jonkin peliliikkeen, niin nyt oli sen aika”.

Puhelin on soinut ja betonitalon alaovi on käynyt vilkkaasti, ja Lainekin on tottunut haastatteluihin ja julkisuuteen. Vaikka kiirettä on pitänyt sen paremmin ystävät kuin harrastuksetkaan eivät ole jääneet.

 

Suosituksia ja valvontaa

Konkurssilla on erityisesti Suomessa paha kaiku. Laineen mielestä se johtuu ainakin osittain 1990-luvun laman ajan huonoista kokemuksista, jolloin maksukyvyttömyysaalto meni läpi koko yrityskentän. Tuolloin myös lainsäädäntö oli vanhaa ja käytännöt välillä villejäkin.

Valtiovalta heräsi ja lainsäädäntöä on kehitetty. Tapahtumista viisastuneena perustettiin myös konkurssiasiamiehen virka ja toimisto, joka toimii oikeusministeriön yhteydessä,  mutta ei sen alaisuudessa.

– Valvomme, että pesänhoitajat ja yrityssaneerausten selvittäjät toimivat asianmukaisesti. Kyse on pääasiassa keskustelukumppanuudesta, mutta mukana on myös valvova elementti ja valtuudetkin ovat tarvittaessa riittävät.

Konkurssien määrät ovat olleet viime vuosina lievässä kasvussa.

– Merkittävää kuitenkin on, että yhä suuremmat yritykset ovat ajautuneet yrityssaneeraukseen tai konkurssiin. Maksukyvyttömyysmenettelyissä on mukana myös  pörssiyhtiöitä, kuten  Tiimari Oyj ja Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj. Tätä voi pitää jonkinlaisena ajan kuvana, ja näin suurten konsernien kohdalla julkinenkin mielenkiinto on herännyt, koska tilanne on jo yksin työvoimapoliittisesti merkittävä.

Mediassa kestopuheenaihe on ollut Talvivaara ja sen kohtalo. Kiinnostus on lisääntynyt, kun myös alan asiantuntijat ja oikeusoppineet ovat olleet joistakin merkittävistä asioista eri mieltä. Hyvä esimerkki ovat ympäristövastuut: ovatko ne mahdollisessa konkurssitilanteessa pesän vastuulla vai valvottavaa velkaa, ja mikä on valtion rooli tässä kaikessa.

Konkurssiasiamiehen toimiston apuna toimii konkurssiasiain neuvottelukunta, joka antaa suosituksia eri tilanteisiin.

– Konkurssiasiainneuvottelukunta on laajapohjainen ja siinä on mukana edustajia eri asianosaistahoilta, kuten ministeriöistä, Verohallinnosta, pankeista, työeläkeyhtiöistä ja yrittäjäjärjestöstä. Se on antanut 16 konkurssia ja kaksi yritys­saneerausta koskevaa suositusta. Ne ovat monisivuisia ohjeita pesänhoitajille ja niistä selviää, mitä pidetään hyvän pesänhoitotavan mukaisena menettelynä. Nämä suositukset täydentävät normatiivista kehikkoa, vaikka eivät olekaan sitovia.

 

Yrityssaneeraus vai konkurssi

Mitä eroa konkurssilla ja yrityssaneerauksella sitten on? Yritys voi hakeutua yrityssaneeraukseen, ja päätöksen menettelyn aloittamisesta tekee käräjäoikeus, mikäli toiminta on elinkelpoista. Tällöin yrityksen omistus säilyy ennallaan ja johto vastaa edelleen toiminnoista. Rinnalle tulee kuitenkin yrityssaneerausselvittäjä, jonka kanssa on neuvoteltava merkittävimmistä toimenpiteistä. Liiketoiminnan ja velkojen suhteen voidaan tehdä järjestelyjä ja kannattamattomia osia voidaan karsia pois.

Konkurssitilanteessa yrityksellä ei sen sijaan ole enää toivoa jatkamisesta ja kyseessä onkin yrityksen alasajo. Yrityksen varat myydään ja jaetaan velkojille, ja yrityksen elinkaari käytännössä päättyy. Konkurssissa pesänhoitaja tulee yrityksen johdon sijaan ja saa kaikki toimintavaltuudet. Pesän­hoitaja voi kuitenkin löytää velallisyrityksen liiketoiminnasta myös sellaisia terveitä osia, jotka voidaan siirtää toiminnallisena kokonaisuutena uudelle toimijalle.  Siinä mielessä konkurssi ei ole välttämättä totaalinen loppu koko liiketoiminnalle, vaan osaamista ja työpaikkoja voidaan myös pystyä säilyttämään.

– Sanotaan, että konkurssiin mennyt yrittäjä saa kuitenkin leiman. Suomalaisessa asennoitumisessa epäonnistuminen koetaan vaikeana. Monessa hallitusohjelmassakin on kirjattu, että pitäisi löytää keinot, joilla konkurssiyrittäjä voisi saada nopeammin uuden alun, pohtii Helena Laine.

 

Nopsa saneerausmenettely

Yrityssaneerausta on pyritty edistämään kehittämällä nopeampia ja vähemmän epävarmuutta tuottavia ratkaisuja. Kyse on nopeutetusta saneerausmenettelystä. Konkurssi­asiain neuvottelukunta on antanut suosituksen Nopsa-mallista, joka pohjautuu perusteelliseen esivalmisteluun ja laissa säädettyihin nopeutuskeinoihin.

– Jos julkisuuteen tulee tieto, että yritys on hakeutunut saneeraukseen, niin sillä voi olla suuria vaikutuksia yrityksen imagoon ja varsinaiseen toimintaan. Silloin asiakkaat helposti pohtivat, voiko tällaisen yrityksen kanssa enää tehdä yhteistyötä ja saako yritykseltä maksun asianmukaisesti. Tavarantoimittajat siirtyvät helposti käteislaskutukseen, kuvailee Laine.

Nopsa-mallissa valmistelija tekee velallisen toiminnan tarkistuksen ja laatii yhdessä yrityksen ja velkojien kanssa saneerausohjelman.

– Tällaisesta löytyy Suomesta jo hyvä esimerkki, kun nopeutetulla ja hyvin valmistelulla järjestelyllä käräjäoikeus pystyi samana päivänä tekemään ratkaisun sekä yrityssaneerausmenettelyn aloittamisesta että saneerausohjelman vahvistamisesta, kertoo Laine.

– Tässä tapauksessa käytettiin mallin kaikki elementit. Valmistelijaksi palkattiin asianajaja ja velkojien kanssa neuvoteltiin, mitä voitaisiin tehdä. Valmistelija sopi ohjelman sisällöstä ja kun kaikkien nimet olivat paperissa, niin ratkaisu syntyi nopeasti myös käräjäoikeudessa.

Yrityssaneerausta moititaan kalliiksi, hitaaksi ja hankalaksi. Esimerkkitapaus osoittaa, että keinoja myös nopeaan toimintaan löytyy.

–  Tärkeää on tosiasioiden tunnustaminen ajoissa. Yritystoimintahan perustuu tulevaisuuden uskoon ja toiveikkuuteen, mutta nämä pitäisi myös onnistua kanavoimaan siihen, että otetaan ohjat käsiin ajoissa eikä ajauduta, jos asiat alkavat mennä huonosti. Menettelyvaihtoehdot eivät välttämättä ole niin kaavamaisia kuin monet uskovat.

 

Konkurssi paljastaa rikollisen toiminnan

Laine sanoo, että konkursseissa rikollista toimintaa tulee esille, mutta sen määrää ei pidä liioitella. Viitteitä rahanpesusta ei ole niinkään paljon, mutta pesänhoitaja saattaa havaita muita epäselvyyksiä. Varoja on voitu siirtää yrityksestä pois tai joku läheisvelka on maksettu ennen muita. Pesänhoitaja voi tehdä tästä laajemman selvityksen ja tarvittaessa myös rikosilmoituksen.

– Maaliskuussa tuli konkurssilakiin säännös, jonka mukaan pesänhoitajan pitää tietyssä tilanteessa tehdä rikosilmoitus. Tämä tehostaa talousrikollisuuden torjuntaa, kun poliisille menee tieto rikosepäilyistä entistä jäsentyneemmässä muodossa. Meilläkin on budjetissamme varoja, joita voimme käyttää erikoistarkastuksiin. Tähän tarvitsemme kumppaniksi osaavia tarkastajia, joille toimeksiantoja voidaan tehdä.

– Rikos tietysti edellyttää tiettyä tahallisuutta tai suurempaa huolimattomuutta. Jos kyse on puhtaasti taitamattomuudesta, siihen voidaan suhtautua jossain määrin ymmärtäväisemmin.

Jos kysymys on taitamattomuudesta, yrityksen toimintaedellytykset ovat yleensä olleet muutenkin heikoissa kantimissa. Laine sanoo, että juuri taloushallinnon ammattilaisten rooli on tärkeä, ettei tällaisiin tilanteisiin jouduttaisi.

– Olen ollut vastikään seminaarissa, jossa kysyttiin, millä tavalla konkursseja voitaisiin estää. Meidän lähestymis­tapamme on, että niitä ei ole tarkoitus estää, jos on konkurssin paikka. Konkurssit kuuluvat toimivaan markkinatalouteen. Tosiasiat pitää tunnustaa ja joka tapauksessa herätä hakemaan apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

 

Taloushallinnolla tärkeä rooli

Laine korostaa hyvän talouspäällikön ja aktiivisten taloushallinnon ammattilaisten merkitystä. He tunnistavat merkit ajoissa, ja voivat edesauttaa sitä, että peli vihelletään poikki ja aikalisä otetaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Silloin ryhdytään pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä. Mitä aikaisemmin tilanne havaitaan, sitä useampia vaihtoehtoja on käytettävissä. Esimerkiksi silloin voi olla vielä edellytykset yritys­saneeraukselle, jos toiminnalle löytyy hyvä pohja.

– Pitäisi saada aikaan malli, jossa oikeaa lääkettä otetaan oikeaan vaivaan oikeaan aikaan. En osaa sanoa, miten tällainen rooli sopii eri tilitoimistoille, mutta orastavien merkkien liputtaminen saattaisi kuitenkin herättää yrittäjän hakemaan ratkaisuja.

– Voi olla, että pienyrittäjä tai ensikertalainen ei tunnista näitä merkkejä: maksuja ei pystytä hoitamaan eräpäivinä tai tulovirta ei ole kunnossa.

Pienyrittäjä voi olla myös hankalassa välikädessä taloutensa kanssa, kun päämiehet ovat ryhtyneet pidentämään maksuaikojaan. Tämä on tullut esiin muun muassa Suomen Yrittäjien tutkimuksissa.

– Maksuajoista on tehty vertailuja ja Suomi on ollut ainakin tähän saakka nopean maksamisen maa verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaiseen kulttuuriin, joissa ongelmat ovat kasaantuneet – minkä seurauksista voimme lukea taloussivuilta.

 

Lainsäädäntö on kansallista

Euroopan unionin vaikutus lainsäädäntöön tällä alueella on ollut verraten pieni, koska maksukyvyttömyyslainsäädäntö on kansallista. Tätä periaatetta on kunnioitettu, eikä kansallista sääntelyä ole ainakaan tähän asti direktiiveillä ohjailtu. On kuitenkin merkkejä siitä, että Euroopan komissiolla on  orastavaa halua yhdenmukaistaa näitä kansallisia järjestelyjä.

– Komission mielenkiintoa voi ymmärtää siltä osin kuin on tarkoitus edistää sisämarkkinoiden ja euroalueen toimivuutta. Maksukyvyttömyyslainsäädäntö on kuitenkin kytköksissä moniin asioihin. Niitä ovat esimerkiksi etuoikeusjärjestys, oikeustoimen peräyttäminen takaisinsaannin kautta, työntekijöiden asema konkurssissa ja niin edelleen. Ne poikkeavat eri maissa hyvin paljon toisistaan.

Rajat ylittäviä tilanteita varten EU:lla kuitenkin on sääntelyvaltaa. Maksukyvyttömyysasetuksessa on säännökset esimerkiksi siitä, millä tuomioistuimella on toimivalta, mitä lakia sovelletaan ja miten päätökset tunnustetaan. Tätä EU-asetusta ollaan parhaillaan tarkistamassa siihen suuntaan, että asetusta sovellettaisiin yhä laajempaan joukkoon eri jäsenvaltioiden yrityssaneerausmenettelyjä ja yksityishenkilöiden velkajärjestelyjä.

 

Helena Laine

  • Syntynyt: 1958
  • Asuu: Helsingissä
  • Perhe: kaksi aikuista lasta ja lapsenlapsi
  • Koulutus: OTK, VT
  • Ura: 1993 Takuu-Säätiön velkaneuvontajuristi,
    1998 Pankkialan asiakasneuvontatoimiston asiantuntija,
    2010 Finanssialan Keskusliitossa johtaja,
    2013 konkurssiasiamies
  • Harrastukset: lukeminen (oma lukupiiri), elokuvat (oma leffaklubi), ystävät ja uinti

     

 

HenkilötUusimmat Artikkelit
Katso kaikki