Yritysten viranomaisilmoittamiseen suunnitteilla merkittäviä muutoksia

Yrityksen digitalous -hankkeen jatkotyönä Verohallinto on julkaissut helmikuussa 2026 lausuntopalvelussa selvityksen taloustietojen viranomaisraportoinnin uudistamisesta – keskitetty tiedonvälitys yrityksille ja organisaatioille. VirTa-selvityksessä ja -hankkeessa hahmotellaan suuria muutoksia yritysten ja organisaatioiden viranomaisraportointiin. Tässä artikkelissa käsittelen muutoksen käytännön vaikutuksia taloushallinnon ohjelmistoihin ja prosesseihin tavoitteenani luoda pohjaa asiasta käytävälle keskustelulle.

Selvitys on julkaistu lausuntopalvelussa, ja viittaan tekstissäni useassa kohdin tähän dokumenttiin. Olen myös lainannut useassa kohdin suoraan selvityksen tekstiä, jotta ajatus välittyy lukijalle muuttumattomana. Tekstissäni olen tehnyt monia yksinkertaistuksia, jotta lukija pääsee kohtuuajassa kärryille selvityksen sisällöstä ja muutosten vaikutuksesta. Kannattaa siis varata aikaa ja lukea selvitys kokonaisuudessaan.

Tämä artikkeli on pragmaattinen yleisesittely ehdotuksen sisällöstä ja sen muutosten vaikutuksesta taloushallinnon työnkulkuihin ja ohjelmistoihin. Verohallinnon esittämät perustelut ja hyötyarviot voi lukea selvityksestä.

Selvityksen sisältämä muutosesitys pähkinänkuoressa

Tavoiteltu tulevaisuuden ilmoituskokonaisuus on kuvattu selkeästi selvityksen sivulla 2:

Selvityksen lopputuotoksena ehdotetaan perustettavaksi kansallinen keskitetty tiedonvälitysjärjestelmä, jonka rekisterinpitäjänä toimii Verohallinto. Kantavana ajatuksena on, että viranomaisraportointi muodostuu luonnollisena osana yrityksen taloushallintoa. Yritykset ja organisaatiot raportoivat taloustietoja korkealla automaatiolla suoraan taloushallinnon järjestelmistä keskitettyyn tiedonvälitykseen, yhteisesti sovittujen menettelyjen ja standardien mukaisesti.

Keskitetty tiedonvälitys kerää ja säilyttää nämä taloustiedot sekä luovuttaa rekisteristä tietoja tiedon hyödyntäjille vastaavasti korkealla automaatiolla, kunkin laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien mukaisesti. Näin ilmoitusvelvollisten asiointitarve vähenee ja yhden luukun ja yhden kerran periaatteet toteutuvat. Tiedot ovat rakenteisessa, vakioidussa muodossa, ja tietosisällöt on harmonisoitu yhteiskäyttöisiksi, mikä tukee viranomaisraportoinnin ja tietoluovutusten automatisointia ja parantaa julkisten palveluiden laatua, tehokkuutta ja saatavuutta. Keskitettyyn tiedonvälitykseen ilmoitettavat tiedot olisivat myös kansainvälisesti yhteentoimivia.

Yritysten keskitetyssä tiedonvälitysjärjestelmässä viranomaisille lähettämät tietokokonaisuudet on kuvattu sivuilla 2–3.

Viranomaisraportointi perustuisi kolmeen tietovirtaan, jotka muodostaisivat raportoitavan tietosisällön. Tietovirrat sisältäisivät

Tietosisältö muodostuisi niistä tiedoista, joita viranomaiset tarvitsevat lakisääteisten tehtäviensä hoitamisessa, ei siten koko kirjanpidosta. Kirjanpidon tietoja raportoitaisiin tilitasolla summatasoisena tietona. Kirjanpidon tietoja täydentävät tiedot olisivat tietoja, jotka eivät sisälly kirjanpitoon, mutta joita tarvitaan raportoinnissa. Tällaisia olisivat esim. verotuksen kansainvälisiin tilanteisiin ja omaisuuden luovutuksiin liittyvät tiedot. Verkkolaskujen tietovirran tietosisältö olisi ViDA:n digitaalisen alv-raportoinnin vaatimusten mukainen.

Alla oleva kuva konkretisoi ilmoitettavia tietoja sekä niiden hyödyntämistä.

Tässä puolestaan prosessimainen näkökulma yritysten ilmoittamismenetelmistä ja tiedon hyödyntämisestä. Kuvasta ilmenee esimerkiksi se, että tietoja voisi ilmoittaa ohjelmistoista rajapinnan kautta, mutta myös ´manuaalisesti´ verkkopalvelussa.

Keskitetyssä tiedonvälitysjärjestelmässä ilmoitusvelvollisia olisivat kirjanpitovelvolliset ja muistiinpanovelvolliset, jotka ovat arvonlisäverovelvollisia. Keskitetyn tiedonvälityksen käytön ehdotetaan alkavan vuonna 2030. Muutos vaatisi lainsäädäntömuutoksia.

Ilmoitettavien tietojen kolmas osa-alue, verkkolaskun tiedot, kytkeytyy EU-tason lainsäädäntöön. EU:n uuden arvonlisäverodirektiivin VIDA:n myötä EU:n sisäiset, rajat ylittävät kauppatapahtumat tulee joka tapauksessa ilmoittaa laskukohtaisesti veroviranomaisille vuodesta 2030 alkaen. Tämä ilmoitus korvaa jatkossa sisäkaupan valvontailmoituksen. Samalla yrityksille tulee velvoite laskuttaa nämä kauppatapahtumat eurooppalaisen standardin mukaisilla verkkolaskuilla. EU-maiden kansalliset viranomaiset ja lainsäätäjät voivat ulottaa transaktiokohtaisen ilmoittamisvelvoitteen myös maan sisäisiin laskuihin. Suomessa asia on selvityksessä valtiovarainministeriössä. Ajatuksena siis on, että Suomessa transaktiokohtaisen arvonlisäveroilmoittamisen (VIDA-raportointi ja mahdollinen kansallinen ilmoittaminen) kanava olisi selvityksessä kuvattu keskitetty tiedonvälitysjärjestelmä.

VIDA:n transaktiokohtaisen arvolisäveroilmoituksen sisältö löytyy selvityksen sivuilta 67–68. Koska transaktiokohtainen ilmoittaminen tulee VirTa-hankkeesta riippumatta joka tapauksessa yritysten hoidettavaksi, asialla ei ole mielestäni olennaista merkitystä pohdittaessa suhtautumista VirTa-hankkeeseen.

Odotamme vielä valtiovarainministeriön kantaa kansallisten liiketapahtumien ilmoittamiseen. Ainakin itselleni on myös jäänyt vielä epäselväksi, miten transaktiokohtaista ilmoittamista sovellettaisiin pankkikorttiostoihin ja muihin ilman laskua maksettaviin liiketapahtumiin. Kun saamme näistä tietoa, julkaisemme Tilisanomissa aiheesta laajemman artikkelin. Napakka tietopaketti transaktiokohtaisesta ilmoittamisesta löytyy kuitenkin jo nyt Verohallinnon sivuilta.

Tässä kirjoituksessa keskityn siis VirTa-hankkeen kirjanpidon tietojen ja täydentävien tietojen raportointiin.

Kirjanpidon tietojen sisältö

Selvityksen sivuilla 68–69 kerrotaan ilmoitettavista kirjanpidon tiedoista:

Tieto olisi kirjanpidossa syntyvää summatietoa, jota kutsutaan myös kirjanpidon tilitasoiseksi tai tiliryhmätasoiseksi tiedoksi. Tieto olisi tällöin tilinpäätöstä tarkempaa tietoa, mutta ei kuitenkaan yksityiskohtaista tapahtumatasoista tietoa. Esimerkiksi kokonaisliikevaihto-tiedon sijaan raportoitaisiin erittely kaikista kirjanpitoon kirjatuista myynneistä summatasoisena tietona tilitasolla, mutta ei ilmoitusvelvollisen omaa myymäläkohtaista myyntierittelyä.

Tietojen automaattinen ja luotettava hyödyntäminen edellyttää tiedon rakenteisuutta. Yrityksen digitalous -hankkeen aikana tietojen välittämisen muodoksi ehdotettiin XBRL GL -standardia. XBRL GL on kansainvälinen standardi kirjanpidon tapahtuma- ja tilitasoisen tiedon välittämiseen ohjelmistojen välillä. Lausuntopalvelussa voi ottaa kantaa myös valittavaan standardiin.

Olen lainannut oheen pidemmän otteen selvityksen tekstistä alkaen sivulta 69. Se avaa ilmoituksen tietojen rakennetta, ilmoitusten kytkeytymistä kululajikohtaiseen tuloslaskelmaan ja taseeseen sekä yrityksen tuloveroilmoituksen ja arvonlisäveroilmoituksen ehdotettua laatimistapaa.

Kirjanpitovelvollisten ilmoittaman kirjanpidon tietovirran tietosisällön lähtökohtana olisi kirjanpitoasetuksen 1 luvun 1 §:n mukaiseen kululajikohtainen tuloslaskelma ja 1 luvun 6 §:n mukainen tase sekä yhtenäistetyt raportoinnin seurantakohteet. Kirjanpidon tiedoille muodostettaisiin vakioitu tietosisältölistaus, joka voi toimia myös kirjanpitovelvollisen tilikarttana. Lisäksi muodostettaisiin tarvittavat raportoinnin seurantakohteet, jotka tarkentavat välitettävää tietosisältöä.

Kirjanpidon tietosisältölistaus muodostaisi kirjanpitovelvollisille kirjanpidon tietovirran tietosisällön. Tietosisältölistaus sisältäisi noin 100–250 koodiarvoa, jotka toimisivat myös kirjanpidon tilikartan tileinä. Tämä perustuisi viranomaisten ja mahdollisten muiden tiedon hyödyntäjien tarvitsemaan tietoon eikä sisältäisi sellaisia tietoja, joita ei tarvita viranomaistehtävien suorittamiseksi.

Seurantakohteiksi on tässä selvityksessä tunnistettu Verohallinnon tarvitsemat arvonlisäverokäsittelyn ja arvonlisäverokannan koodistot. Seurantakohteet eivät kuitenkaan rajoitu vain arvonlisäverotuksen koodistoihin, vaan tulevaisuudessa kirjanpidon ja muistiinpanon tietosisältöön voitaisiin sisällyttää myös muiden tiedon hyödyntäjien kannalta tarpeellisia seurantakohteita.

Seurantakohteilla tarkoitetaan siten tässä ehdotuksessa arvonlisäverokäsittelyn koodistoja. Arvonlisäverokanta-koodistoon sisältyvä yksittäinen koodi on esimerkiksi yleinen arvonlisäverokanta 25,5 prosenttia. Ilmoitusvelvolliset merkitsevät arvonlisäverokanta ja -käsittelyn koodeja jo nykyisin taloushallinnon järjestelmissään, mutta nyt ehdotetussa mallissa tarkoituksena olisi vakioida koodit, jotta ilmoitusvelvolliset ja ohjelmistot käyttäisivät kansallisesti samanlaista mekaniikkaa. Koska arvonlisäverotusta koskevat tiedot on jo joka tapauksessa merkitty liiketoimintatositteeseen, tiedot voisivat siirtyä yhtenäisemmin ja korkeammalla automaatiolla tositteiden käsittelystä kirjanpitoon. Seurantakohteet vastaisivat arvonlisäveroilmoituksen vaatimaa erittelyä. Verohallinto määrittelisi lainsäädännön perusteella tarvittavat arvonlisäveron seurantakohteet, jotka vahvistettaisiin osana kirjanpidon ja muistiinpanojen suppeaa tietosisältöä. Jos esimerkiksi arvonlisäverolaissa säädetty arvonlisäverokanta muuttuu, sisällytettäisiin tämä tieto uutena arvonlisäverokäsittelyn koodina koodistoon.

Kun seurantakoodit on määritelty dimensioina eli arvotaulukkoina, ei kirjanpidon tietosisältölistauksen koodien määrä kasva. Seurantakohteet siten keventävät tietosisältölistauksen laajuuden vaatimuksia. Esimerkiksi määrittämällä arvonlisäveroilmoituksessa tarvittavat tiedot raportoinnin seurantakohteeksi voidaan eritellä, onko kyseessä yleisen verokannan vai alennetun verokannan alainen myynti, jolloin tietosisältölistauksen ei tarvitse sisältää erillisiä koodeja ja tilejä näille myynneille.

Käytännössä arvonlisäverovelvollisen kirjanpitovelvollisen yrityksen ilmoitukset keskitettyyn tiedonvälitysjärjestelmään olisivat kuukausittain ilmoitettava suppea tietosisältö ja vuosittain ilmoitettava laaja tietosisältö. Molempien osalta keskeinen muutos nykyisiin käytäntöihin olisi se, että kirjaus kohdistettaisiin Verohallinnon julkaisemaan vakioidun tietosisältölistauksen koodiin, jossa olisi huomioitu sekä kirjanpidon tilinäkökulma että käsittely yrityksen verotuksessa ja muussa viranomaisilmoittamisessa. Käytän tästä jatkossa termiä vakiotilikartta.

Kirjanpidon suppea tietosisältö

Arvonlisäverokauden mukaisesti (tyypillisesti kuukausi) ilmoitettava suppea tietosisältö vastaa käyttötarkoitukseltaan pitkälti nykyistä arvonlisäveroilmoitusta. Se eroaa kuitenkin nykyisestä ilmoituksesta siinä, että tiedot olisi arvonlisäveronäkökulman ohella eritelty myös tilikohtaisesti. Alla oleva selvitykseen sisältyvä taulukko havainnollistaa ilmoituksen sisältöä.

Toinen keskeinen muutos olisi se, että arvonlisäverotiedot vakioitaisiin arvonlisäverolainsäädännöstä johdettavilla koodeilla. Käytännössä ilmoitus muodostettaisiin ohjelmistosta vakiotilikartan tilin ja vakioidun arvonlisäverokoodin perusteella. Jos ohjelmiston arvonlisäverokäsittely perustuu arvonlisäverokantakohtaisiin pääkirjatileihin, pitäisi ohjelmiston summata tiedot ilmoitukselle erikseen kirjanpidon vakiotilikartan summauksella ja arvonlisäverokoodin mukaisella summauksella.

Selvityksessä on tunnistettu kuukausitason suppealle ilmoitukselle muitakin käyttötarkoituksia ja sisältöjä kuin arvonlisäverotus. Suppean ilmoituksen pohjalta voitaisiin poimia esimerkiksi tulorekisteriin tietoa yrittäjän tuloista sekä Tilastokeskuksen yrityksiltä keräämää tietoa.

Mainos

Kirjanpidon laaja tietosisältö

Laajan tietosisällön yritys ilmoittaisi kerran vuodessa. Ilmoitus perustuisi vakiotilikarttaan. Sisältö ja käyttötarkoitus vastaisivat pitkälti nykyistä yrityksen tuloveroilmoitusta, ja ilmoituksessa ei annettaisi enää suppealla ilmoituksella jo annettuja arvonlisäverotietoja. Asiaa on kuvattu selvityksen sivulla 73 seuraavasti:

Kirjanpidon ja muistiinpanojen laajan tietosisällön ilmoittaminen tapahtuisi kirjanpidon koko tietosisältölistauksen mukaisena, jolloin tiedoissa olisivat tuotot, kulut, varat sekä velat (eli kirjanpitoasetuksen mukainen tuloslaskelman sekä taseen tietosisältö tarkemmalla erittelytasolla). Erotuksena suppeaan tietosisältöön ilmoitusvelvollinen antaisi varallisuus- ja velkatiedot sekä oman pääoman tiedot keskitettyyn tiedonvälitysjärjestelmään vuositasolla tilikauden päättymishetken mukaisena tietona. Tiedot ilmoitettaisiin tiliryhmä- tai tilitasolla euromääräisenä summana. Erona olisi lisäksi se, ettei laajassa tietosisällössä välitettäisi arvonlisäveroilmoituksen seurantakoodeja, sillä nämä välitettäisiin osana suppeaa tietosisältöä.

Vakiotilikarttaa luonnostellaan työryhmässä, jossa on Verohallinnon ja Tilastokeskuksen asiantuntijoiden ohella mukana yritysten talousosastojen, tilitoimistojen, tilintarkastusyhteisöjen ja ohjelmistotalojen edustajia. Tilikartan määrittelytyö on vielä kesken. Työryhmässä verrataan tiedon hyödyntäjien tarpeita yritysten kirjanpitoon ja varmistetaan, että yrityksiltä kerätään vain hyödyntäjien tarvitsemat tiedot. Käytännössä vakiotilikartta perustuisi kululajikohtaiseen tuloslaskelmaan ja tasekaavaan ja olisi varsin hyvin linjassa suositun Liikekirjuri-tilikartan kanssa. Tilikarttaa olisi tarkennettu tuloverotuksen ja osin myös Tilastokeskuksen tietotarpeiden perusteella. Käytännössä siis esimerkiksi verovapaille tuotoille ja verotuksessa vähennyskelvottomille kuluille olisi omat vakiotilinsä.

Yritys voisi käyttää Verohallinnon julkaisemaa vakiotilikarttaa tilikarttana sellaisenaan tai mahdollisuuksien mukaan kytkeä oman tilikarttansa vakiotilikarttaan. Selvityksen sivuilla 74 ja 75 asiaa havainnollistetaan kuvilla.

Vakiotilikartassa on huomioitu myös Tilastokeskuksen tarpeita. Nykyisellään PK-yritykset eivät yleensä ainakaan suoraan raportoi tietojaan Tilastokeskuksen tarpeiden pohjalta.

Kirjanpidon tietoja täydentävien tiedot

Selvityksen sivuilla 77–79 käsitellään Verohallinnon ja Tilastokeskuksen tarvitsemia tietoja, jotka eivät perustu suoraan kirjanpitoon. Näitä ovat Verohallinnon osalta esimerkiksi:

Pohdintoja

Tähän mennessä olen pyrkinyt luomaan nopeasti hahmotettavan yleiskuvan ehdotetuista muutoksista. Jäljempänä esitän omia pohdintojani. Niistä saattaa olla apua asiasta käytävässä keskustelussa ja yritysten ja edunvalvojien lausunnoissa.

Ajatuksia vakiotilikartan käsittelystä ohjelmistossa

PK-yritysten tilinpäätösraportit, veroraportointi ja sisäinen raportointi perustuvat yleensä jo nyt vakiotilikarttaan, käytännössä yleensä Liikekirjuri-tilikarttaan. Yritys tai tilitoimisto saa kirjanpito-ohjelmiston mukana valmiit tuloslaskelma- ja taseraporttikaavat. Kirjanpidon tilit on ohjattu valmiiksi oikeisiin verolomakkeen kohtiin. Uskon, että PK-yritykset käyttäisivät jatkossa uutta vakiotilikarttaa tilikarttana sellaisenaan.

Uskon myös, että suomalaiset PK-sektorin ohjelmistotalot tuottavat laadukkaat konversiovälineet, joilla yrityksen nykyinen tilikartta voidaan muuntaa uuteen vakiotilikarttaan.

Esimerkiksi kansainvälisten konsernien Suomen-tytäryhtiöiden voi olla pakko käyttää juoksevan kirjanpidon ja tilinpäätöksen pohjana konsernin omaa tilikarttaa. Tällöin yksi vaihtoehto on kytkeä eli “mäpätä” kukin yrityksen oman tilikartan tili uuden vakiotilikartan tiliin. Jos oma tilikartta on laadittu karkeammalla tasolla kuin vakiotilikartta, joudutaan valitsemaan kirjauskohtaisesti vakiotilikartan tili. Tämä voidaan käytännössä toteuttaa esimerkiksi valjastamalla yksi ohjelmiston laskentakohde kytkemään kirjauskohtaisesti oma tili vakiotilikartan tiliin. Alla olevan kuvan mukaisessa tilanteessa siis osa kirjauksista päätyisi automaattisesti mäppäysten perusteella vakiotilikartan tilille, mutta osassa kirjauksia kirjanpitäjä (tai tekoäly) tekisi kohdistuksen.

On myös mahdollista tehdä kirjanpito yrityksen oman tilikartan perusteella ja käyttää vakiotilikarttaa vain veroilmoituksen pohjana. Tällöin kirjaus kohdistetaan sekä kirjanpidon tilille että laskentakohteelle.

Vakiotilikarttaan perustuva ilmoittaminen vaatii varmasti muutoksia lähes kaikkiin ohjelmistoihin tai ainakin niiden asetuksiin. On tärkeää, että ohjelmistotalot ottavat ajoissa kantaa ehdotettuihin muutoksiin. Kansainvälisten ohjelmistojen kohdalla niitä käyttävien yritysten täytyy ehkä toimia viestinviejinä ja tulkkeina, jos tieto Suomen verohallinnon suunnitelmista ei välity Yhdysvaltoihin, Saksaan tai Ruotsiin, joissa yleisimmin Suomessa käytettyjen ohjelmistojen pääkonttorit sijaitsevat.

Myös kuukausittainen suppeiden tietojen ilmoittaminen vaatinee muutoksia ohjelmistoihin. Ainakin suomalaisten ohjelmistojen alv-ilmoitus on toteutettu kansallisen ilmoitusperinteen mukaisesti vain arvonlisäveronäkökulma huomioiden. Tulevaisuudessa ilmoituksen arvonlisäveronäkökulmaa tarkentaisi kirjanpidon näkökulmasta tehty tilikohtainen erittely.

Toimintamallit tiedon tarkastamisessa ja epävarmuuden hallinta

Ehdotetussa mallissa yritys ilmoittaa tiedot nykymallia yksityiskohtaisemmalla tasolla, jolloin ilmoittajan näkökulmasta epävarmuus lisääntynee. Verohallinnon näkökulmasta keskeisimpiä tietoja ovat ilmoittajan arviot esimerkiksi liiketapahtumien vähennyskelpoisuudesta tai -kelvottomuudesta. Millä vakavuudella ilmoittajan pitää suhtautua kirjausten ja ilmoitusten oikeellisuuteen kirjanpitonäkökulmasta? Miten yritys- tai tilitoimisto varmistaa, että olennaiset epävarmuudet ratkaistaan ennen kuin vuositason laaja ilmoitus tehdään? Ja miten käsitellään korjausten aiheuttamat erot kuukausitason suppeisiin ilmoituksiin? Näihin kysymyksiin luodaan hankkeen jatkotyössä toimintamalleja yritysten ja viranomaisten yhteistyönä.

Mietittäväksi tulee myös, millä toimintamallilla laaja vuosi-ilmoitus ja tilinpäätös täsmäytetään. Pidän tarpeellisena, että veroilmoittamisen ja tilinpäätöksen kokonaisprosessia pohditaan rauhassa kirjanpidon ja verotuksen ammattilaisten ja ohjelmistoammattilaisten työryhmässä.

Muutoksen hyödyt – hyvää on paha parantaa

Minä ja kollegani olemme selvityshankkeen aikana keskustelleet useiden eri tilitoimistojen kirjanpitäjien kanssa veroilmoittamisen nykykäytännöistä ja niiden kehitystarpeista. Yleinen näkemys on ollut se, että ilmoittaminen sujuu vaivattomasti. Ohjelmistotalot ja Verohallinto ovat tehneet hyvää työtä. Nykyaikaisessa suomalaisessa kirjanpito-ohjelmassa kirjaus päätyy yleensä ohjelmiston veroilmoitustoiminnossa automaattisesti oikeaan kohtaan. Muutamien tilien kohdalla kirjanpitäjä joutuu ottamaan kantaa vähennyskelpoisuuteen samalla, kun hän tarkastaa veroilmoituksen sisällön muutenkin. Alan konkarit käyttivät tästä termiä “kirjanpitäjän tuumausvartti”, mikä antaa myös osviittaa siitä, että asiaan ei kulu kohtuuttomasti aikaa. Ohjelmiston veroilmoitustoiminnosta tiedot siirtyvät yleensä nappia painamalla Verohallinnolle. Moni kirjanpitäjä on myös kehunut OmaVeron veroilmoituksen syöttölomakkeen käyttömukavuutta ja automaattisia tarkastuksia. Veroilmoituksen tietojen syöttämistä käsin ei siis myöskään ole koettu vastenmieliseksi.

Oma tuttavapiirini rajoittuu kuitenkin tilitoimistojen ja niiden hovihankkijoiden eli suomalaisten kirjanpito-ohjelmistotalojen asiantuntijoihin. On tärkeää, että suurempien yritysten talousosastojen ja itse kirjanpitonsa hoitavien mikroyrittäjien tarpeet ja näkemykset selvitetään. Voisiko olla niin, että vakiotilikartta laadukkaaseen kirjanpidon automaatioon yhdistettynä tekisi veroilmoittamisesta ja tilinpäätöksestä nykyistäkin automaattisempaa ja mahdollistaisi myös ajantasaisen ja automaattisen laadunvalvonnan?

Henkilökohtaisesti arvostan myös Verohallinnon pyrkimyksiä tehostaa toimintaansa. Verohallinto on tehtäviensä lisääntymisestä huolimatta onnistunut pienentämään henkilömääräänsä. Vakioitu ja yksityiskohtaisempi ilmoitussisältö auttaa varmasti jatkamaan tätä ansiokasta työtä.

Kirjanpidon menetelmäsäädösten (KPL 2 luku) harrastajana on syytä muistuttaa myös viimeisimmässä suuressa kirjanpitolain uudistuksessa audit trail -pykälään tehdystä lisäyksestä (lihavoituna):

Kirjanpito on järjestettävä niin, että liiketapahtumien, tositteiden ja kirjausten yhteys mahdollisten osakirjanpitojen kautta pääkirjanpitoon ja siitä tilinpäätökseen on vaikeuksitta todettavissa kumpaankin suuntaan. Sama koskee kirjanpidosta viranomaiselle verotusta tai muuta tarkoitusta varten määräajoin tehtävää ilmoitusta.

Mielestäni kirjausketju tuloveroilmoitukselle ei läheskään aina toteudu asianmukaisesti. Ohjelmistoissa ei yleensä ole toimintoja, joiden avulla kirjanpitäjän ohjelmiston veroilmoitustoiminnossa tekemät muutokset tallennettaisiin automaattisesti kirjausketjua varten. Arvelen myös, että kirjanpitäjät eivät aina myöskään manuaalisesti dokumentoi muutoksia. Verohallinnon selvityksessä ehdotettujen muutosten jälkeen kirjausketju olisi suoraviivaisempi.

Yhtenä muutoksen etuna näen myös kirjanpidon säilytyksen varmistamisen. Esimerkiksi pesänhoitajilla on ollut hankaluuksia konkurssiyritysten kirjanpitoaineistojen saamisessa. Vaikka tässä hankkeessa ei ole kyse yrityksen koko kirjanpitoaineiston siirtämisestä viranomaisille, vakiotilikarttaan perustuva tilitasolle summattu tieto on kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Vakiointia ja automatiikkaa – vaikutus prosesseihin, ammatti-identiteettiin ja liiketoimintaan

Ehdotettu ratkaisu on yrityksen talousosastolle tai kirjanpitoaan hoitavalle mikroyrittäjälle taloushallinnon toteutustapaan liittyvä muutos ja toki myös kertaluonteinen työpiikki. Tilitoimistoille on kyse paljon enemmästä – ammatti-identiteetistä ja liiketoimintamallista.

Vakiotilikartta ja kehittynyt ohjelmistoautomaatio muuttaisi rajusti tilitoimiston työnkulkuja. Lisää hallinnollista taakkaa vai mahdollisuus yhä automaattisempaan veroraportointiin? Juoksevaa kirjanpitoa tehtäisiin yhä enemmän verottajan tiedontarpeiden perusteella. Tulisiko kirjanpitäjästä veronpitäjä? Miten saataisiin fokus säilytettyä tai siirrettyä asiakkaan liiketoiminnan johtamisen ja kehittämisen palvelemiseen?

VirTa-hankkeen selvityksen ulkopuolelle on jätetty kirjanpitolain muuttamista koskevat kysymykset. Muutama vuosi sitten työ- ja elinkeinoministeriössä pohdittiin kirjanpitolainsäädännön kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin, että PK-yrityksen veroilmoitus kelpaisi samalla myös tilinpäätökseksi. Jos VirTa-hankkeen myötä siirryttäisiin kululajikohtaiseen tuloslaskelmaan ja tasekaavaan perustuvaan veroilmoitukseen, nämä pohdinnat saattaisivat aktivoitua. Veroilmoituksen ja tilinpäätöksen sijasta tehtäisiinkin ehkä vain veronäkökulmaan pohjautuvaa juoksevaa kirjanpitoa mahdollisine vuosittain tehtävine oikaisukirjauksineen ja arvostus- ja jaksotuskysymysten pohtimisineen.

Siinä mietittävää!

ps. Selvityksen tavoitteena on tukea valtioneuvoston harkintaa VirTa-uudistuksen toteuttamisesta ja rahoituksesta. Mahdollinen säädösvalmistelu tehdään valtiovarainministeriössä.