Palkasta tehtävät vähennykset

Ennakkoperinnän ensisijainen muoto on ennakonpidätyksen toimittaminen (EPL 2 §:n 1 momentti). Pääsääntö ennakkoperinnässä on, että tulosta toimitetaan ennakonpidätys, jos tulo ei ole verovapaa, ennakonkannon alaista tuloa tai vapautettu ennakonpidätyksen toimittamisesta. Tulo voi olla vapautettu ennakonpidätyksestä ennakkoperintäasetuksen tai Verohallinnon ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta antaman päätöksen nojalla.

Työnantajan on perittävä työntekijän palkasta verot ennakonpidätyksenä. Ennakonpidätys toimitetaan verokortin mukaisesti. Jos työntekijä ei esitä verokorttia, ennakonpidätysprosentti on 60 prosenttia.

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että suorituksen maksaja vähentää verokortin ennakonpidätysprosentin mukaan lasketun määrän ennakonpidätyksen alaisesta ansiosta suorituksen yhteydessä (EPL 11 §:n 1 momentti).

Ennakonpidätyksen toimittava taho tilittää pidättämänsä määrän Verohallinnolle ja antaa myös tarvittavat ilmoitukset maksamastaan suorituksesta ja siitä toimittamastaan ennakonpidätyksestä.

Palkansaajan verokortti uudistuu 1.1.2019 alkaen

Verokortissa ei ole enää jatkossa palkkakauden tulorajoja, vaan pelkästään yksi tuloraja koko vuodelle. Jos vuosituloraja ylittyy, peritään vero lisäprosentin mukaan. Sivutuloille tai eri työnantajille ei toimiteta enää eri verokorttia, vaan kaikki työnantajat käyttävät samaa verokorttia. Verokorttia ei myöskään tarvitse toimittaa työnantajalle alkuperäisenä vaan kopiokin riittää. Edellisestä johtuen palkansaajan on entistä tärkeämpää seurata tulojaan vuoden aikana. Jos tuloraja näyttää ylittyvän tai vähennykset muuttuvat, voi uuden verokortin tilata OmaVerossa tai puhelimitse.

Lue lisää asiasta tämän Tilisanomien artikkelista ”Verokorttia ja ennakkoveroa haetaan nyt OmaVerossa” alkaen sivulta 20.

Ennakonpidätys ennakkoperintärekisteriin kuulumattoman suorituksesta

Suoritettaessa korvausta työstä tai tehtävästä muuna kuin palkkana (työkorvaus), suorituksen maksajan on selvitettävä, onko suorituksen saaja ennakkoperintärekisterissä. Työ- ja käyttökorvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, jos saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin (EPL 25 §). Näin on meneteltävä, vaikka tulo olisikin sen saajalla ennakonkannon alaista tuloa.

Työkorvauksen saaja voi olla myös yhteisö (esimerkiksi osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys tai säätiö) tai yhtymä (esimerkiksi avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai laivanisännistö).

Jos yhteisöä tai yhtymää ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, ennakonpidätys työkorvauksesta on 13 prosenttia. Jos työkorvauksen saajalla on verokortti ja sen veroprosentti on pienempi kuin 13 prosenttia, ennakonpidätys toimitetaan kuitenkin verokortin mukaan.

Jos työn tekee liikkeen- ja ammatinharjoittaja, kuten esimerkiksi toiminimi, ennakonpidätys tehdään yrittäjän verokortin mukaan. Jos yrittäjä ei esitä verokorttia, ennakonpidätys on 60 prosenttia. Ennakonpidätys lasketaan työkorvauksen arvonlisäverottomasta osuudesta.

Verokortissa ei ole enää jatkossa palkkakauden tulorajoja, vaan yksi tuloraja koko vuodelle.

Rajoitetusti verovelvolliselta peritään lähdeveroa

Ulkomailta Suomeen tuleva työntekijä, joka asuu Suomessa enintään kuuden kuukauden ajan, on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Rajoitetusti verovelvollisten palkasta pidätetään Suomesta saadun tulon osalta ennakonpidätyksen sijaan lähdeveroa. Ratkaisevaa verotuksen kannalta on, onko työskentely suoritettu suomalaisen vai ulkomaisen työnantajan lukuun ja onko työskentely tapahtunut Suomessa vai ulkomailla. Jos rajoitetusti verovelvollinen työskentelee Suomessa ulkomaisen työnantajan lukuun, palkkaa ei veroteta Suomessa. Ulkomaisella työnantajalla tarkoitetaan työnantajaa, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa.

Yli kuusi kuukautta Suomessa työskentelevät henkilöt ovat yleisesti verovelvollisia, eli heidän osaltaan ennakonpidätys toimitetaan verokortin, tai jos sitä ei ole toimitettu, 60 prosentin mukaan.

Lähetettyjen työntekijöiden ennakonpidätys

Suomesta ulkomaille lähetetyn työntekijän osalta yritys joutuu arvioimaan, sovelletaanko työstä maksettavaan palkkaan kuuden kuukauden sääntöä, mikä tarkoittaa, että komennus ulkomailla kestää yli kuusi kuukautta. Jos sääntöä sovelletaan, palkka on Suomessa verovapaata eikä siitä mahdollista minipidätystä lukuun ottamatta toimiteta ennakonpidätystä Suomeen.

Sairausvakuutusmaksu

Työntekijän osuus sairausvakuutusmaksusta sisältyy ennakonpidätysprosenttiin.

Työnantajan on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu Suomessa. Sairausvakuutusmaksua ei makseta palkoista, jotka on maksettu alle 16-vuotiaalle tai 68 vuotta täyttäneelle.

Jos työntekijälle ulkomaantyöskentelystä maksettu palkka on verovapaata (tuloverolaki 77 §), eikä työntekijälle ole määritelty ulkomaantyöskentelyn ajalle vakuutuspalkkaa, työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan ennakonpidätyksen alaisen palkan perusteella.

Normaalisti sairausvakuutusmaksu lasketaan ennakonpidätyksen alaisten palkkojen yhteismäärästä. Sairausvakuutusmaksuprosentti on kaikille työnantajille sama. Kunkin vuoden maksuprosenttia sovelletaan sinä vuonna maksettaviin palkkoihin. Sillä ei ole merkitystä, miltä ajalta palkka on ansaittu.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava, vaikka ennakonpidätystä ei voitaisi toimittaa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun palkka maksetaan pelkkänä luontoisetuna tai palkasta ei verokortin mukaan tarvitse tehdä ennakonpidätystä. Työkorvauksesta ei makseta sairausvakuutusmaksua.

Eläkevakuutusmaksu

Lakisääteisiä työntekijän työeläkemaksuja maksavat yksityisten ja julkisten alojen työntekijät ja työnantajat. Yrittäjät ja maatalousyrittäjät maksavat työeläkemaksut itse määrittämänsä työtulon perusteella.

Työnantajien eläkemaksujen määräytymisperusteet vaihtelevat eri eläkelakien mukaan. Kaikille työntekijöille lakisääteisen eläkemaksun suuruus on kuitenkin sama.

Yksityisillä aloilla työskentelevien eläkkeistä määrätään työntekijän eläkelaissa (TyEL).

1.1.2017 voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa Kunnallinen eläkelaki (KuEL), Valtion eläkelaki (VaEL) ja Kirkon eläkelaki (KiEL) yhdistettiin ja käyttöön otettiin Julkisten alojen eläkelaki (JuEL). Julkisten alojen eläkelaki koskee myös Kansaneläkelaitoksen henkilökuntaa.

Maatalousyrittäjät huolehtivat itse omasta eläketurvastaan ottamalla eläkevakuutuksen, maatalousyrittäjinä työskentelevien eläkkeistä määrätään maatalousyrittäjän eläkelaissa (MYEL).

Yrittäjien eläkkeistä määrätään yrittäjän eläkelaissa (YEL).

Palkansaajilta perittävän eläkevakuutusmaksun määrä lasketaan eläkelakien säännösten mukaisesti eläkevakuutusmaksun alaisesta ansiosta. Työntekijän osuus maksusta peritään tämän palkasta ennakonpidätyksen vähentämisen jälkeen.

Työttömyysvakuutusmaksut

Työttömyysvakuutusmaksujen suorittaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Työnantaja pidättää palkansaajan osuuden työttömyysvakuutusmaksusta jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Työnantaja vastaa sekä palkansaajan että työnantajan osuuden suorittamisesta vuoden 2019 alusta alkaen Työllisyysrahastolle, aiemmin maksu suoritettiin Työttömyysvakuutusrahastolle.

Maksuvelvollisuus perustuu lakiin työttömyysetuuksien rahoituksesta (555/1998). Työttömyysvakuutusmaksuprosenteista säädetään vuosittain lailla, ja maksuilla rahoitetaan pääasiassa ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Työttömyysvakuutusmaksujen suorittaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus.

Työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvollisuus

Työnantajalla on velvollisuus maksaa työttömyysvakuutusmaksu, jos tämä maksaa kalenterivuoden aikana työntekijöilleen palkkaa yhteensä yli 1 200 euroa.

Työnantajan tulee aina pidättää maksuvelvollisuuden piiriin kuuluvan työntekijän palkasta palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu, vaikka palkkasumma jäisikin alle palkkasummarajan. Tällöin pidätetty palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu jää työnantajalle.

Maksuvelvollisuus ei kuitenkaan koske seuraavia henkilöitä

• yrittäjän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettua yrittäjää
• maatalousyrittäjän eläkelain 3–5 §:ssä tarkoitettua maataousyrittäjää ja hänen perheenjäsentään
• alle 17-vuotiasta henkilöä (maksuvelvollisuus alkaa syntymäpäivää seuraavan kuukauden alusta)
• 65 vuotta täyttänyttä henkilöä (maksuvelvollisuus päättyy syntymäpäivää seuraavan kuukauden alkuun).

Ulosotto

Palkan ulosmittauksesta säädetään ulosottokaaressa (705/2007). Palkanmaksajan on pidätettävä ulosotto palkansaajan palkasta ulosottoviranomaisen määräyksen mukaisesti. Ulosottoa pidätettäessä täytyy huomioida palkansaajan suojaosuus, johon vaikuttaa palkansaajan huollettavien määrä. Jos palkka jää alle suojaosuuden, ei ulosottopidätystä tehdä.

Ulosottopidätyksen määrä lasketaan nettopalkasta eli siitä summasta, joka jää jäljelle, kun ennakonpidätys, eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu on pidätetty bruttopalkasta, muita mahdollisesti tehtyjä vähennyksiä ei huomioida.

Jos maksukiellon saaja ei noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, ulosottoviranomainen saa ulosmitata maksamattoman määrän maksukiellon saajalta eli työnantajalta.

Työnantajan kuittausoikeus

Työnantajan kuittausoikeudesta säädetään työsopimuslain 2 luvun 17 §:ssä, jonka mukaan työnantaja voi kuitata omia saataviaan vain sen verran, että työntekijälle jää vähintään suojaosuuden verran palkkaa maksettavaksi. Työnantaja saa yksipuolisesti ilman työntekijän suostumusta kuitata riidattomat ja erääntyneet saamisensa kuten esimerkiksi vuokrat, ostot ja vahingonkorvaukset. Ennen kuittaamista saatavia tulee kuitenkin vaatia työntekijältä.

Työnantaja voi kuitenkin kuitata kokonaan työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaukset kuten verovapaat päivärahat ja kilometrikorvaukset, sillä nämä eivät ole varsinaisesti palkkaa.

Sairaskassat ja eläkekassat

Sairauskassasta ja eläkekassasta säädetään vakuutuskassalaissa (1164/1992).

Työnantaja perii sairaskassan tai eläkekassan jäsenmaksun maksettavasta palkasta palkansaajan kuuluessa sairaskassan jäseneksi. Perintä tehdään työnantajan ja palkansaajan sopimuksen mukaisesti.

AY-jäsenmaksut

Työantaja voi periä työntekijän ammattiliiton jäsenmaksun työntekijän palkasta ja tilittää sen ammattiliitolle. Perinnän suorittamiseksi tarvitaan työntekijältä ay-jäsenmaksun perintävaltakirja. Osa työehtosopimuksista velvoittaa työnantajaa suorittamaan ay-jäsenmaksun perinnän erityisesti niiden ammattiliittojen osalta, jotka ovat neuvotelleet kyseisen työehtosopimuksen. Muutoin periminen on työnantajan ja työntekijän keskenään sovittavissa.

Palkkaennakko

Työnantaja voi halutessaan maksaa palkansaajalle palkkaennakkoa ennen varsinaista palkanmaksupäivää. Palkkaennakosta toimitetaan ennakonpidätys ja suoritetaan lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut. Maksettu palkkaennakko vähennetään työntekijän varsinaisessa palkanmaksussa.

Palkkaennakko katsotaan kuuluvaksi työntekijän suojaosaan. Työnantaja voi siis vähentää palkkaennakon täysimääräisesti työntekijän palkasta ikään kuin se olisi maksettu palkanmaksupäivänä.

Sopimukseen perustuvat muut vähennykset

Työnantaja ja työtekijä voivat keskenään sopia muidenkin maksujen perimisestä palkanmaksun yhteydessä. Sopimuksen mukaan tehtäviä vähennyksiä tehtäessä ei tarvitse huomioida työntekijän suojaosuutta, ellei näin ole erikseen sovittu. Jos sovittuja vähennyksiä on useita, tulisi myös niiden vähennysjärjestyksestä sopia.

Ensisijaisuusjärjestys

Palkasta tehtävien vähennysten ensisijaisuusjärjestys on seuraava:

1. palkkaennakko/liikaa maksettu palkka
2. ennakonpidätys
3. työntekijän eläkemaksu
4. työntekijän työttömyysvakuutusmaksu
5. ulosottopidätys
6. työnantajan kuittaus palkasta
7. sairauskassa- tai eläkekassamaksu
8. ammattiyhdistyksen jäsenmaksu
9. muut sovitut vähennykset palkasta sovitussa järjestyksessä

Lue myös sarjan aikaisemmat osat:

• Työaikalaki ja työaikalain kokonaisuudistus
• Sairauspoissaolot: 
velvollisuudet ja oikeudet
• Työsuhde ja sen ehdot