CTA Paikka

Verotuksen tietojärjestelmä uudistetaan

Verohallinto uudistaa tietojärjestelmänsä lähivuosien kuluessa. Tarjouspyynnöt lähtivät kolmelle toimittajalle tuoreen pääjohtajan Pekka Ruuhosen ensimmäisenä virallisena työpäivänä.
22.1.2013

Jari Jokinen

Kuva AJ Savolainen

Verohallinnon uusi pääjohtaja Pekka Ruuhonen on innokas purjehtija. Suolainen vesi on imeytynyt häneen jo lapsuuden kodista ja se näkyy ja tuntuu miehen olemuksessa.

Kun Ruuhonen valittiin pääjohtajaksi, korostettiin hänen kokemustaan ja johtamiskykyjään. On helppo kuvitella hänet veneensä kippariksi Itämerelle: kun sääolot muuttuvat yllättäen, pitää miehistölle annettavien komentojen olla selkeitä ja määrätietoisia. Ja kun purjehditaan leppoisassa sivu­myötäisessä, otetaan rennommin.

– Mielestäni olen aika tuloshakuinen mutta kohtalaisen rento. Toivottavasti myös helposti lähestyttävä. Noista johtajan ominaisuuksista pitäisi kysyä johdettavilta, hymähtää Ruuhonen pääjohtajan työhuoneessaan, johon hän oli muuttanut viihtyisästä yritysverotuksen johtoryhmän avo­konttorista päivää aikaisemmin.

 

Tietojärjestelmä menee uusiksi

Verotili on ollut käytössä muutaman vuoden ja Ruuhonen myöntää, että alku oli hankalaa. Nyt järjestelmä toimii hyvin, ja valtaosa asiakkaista on tyytyväisiä. Tietojärjestelmäkokonaisuus on monimutkainen ja siellä on paljon riippuvuuksia.

– Sen ilmeinen ongelma on tietynlainen joustamattomuus.

Verohallinnossa käynnistyi viime keväänä varsin mittava verotuksen tietojärjestelmien kokonaisuudistuksen valmistelu. Siihen kytketään tulevaisuudessa verotiliä vastaavat ­toiminnat eli verotiliä ei sellaisenaan enää jatkokehitetä.

– Meillä on tarkoitus ottaa käyttöön niin sanottu valmis­ohjelmisto, jota useat verohallinnot eri puolilla maailmaa jo käyttävät. Ohjelmisto korvaa suurimman osan nykyisistä tietojärjestelmistä, ja samalla se lisää reagointi­nopeutta ja on yksinkertaisempi. Näin menettelytapamuutoksia ja uutta lainsäädäntöä on helpompi viedä verotuskoneeseen, paljastaa Ruuhonen.

Tavoitteena on viedä järjestelmään kaikki verolajit ja asiakkaat eli koko maksuliikenne. Joitakin itsenäisiä palveluosia, kuten kaikki sähköisen asioinnin palvelut, jäävät sen ulkopuolelle. Neuvottelumenettelyyn perustuvat tarjouskilpailupyynnöt lähtivät tammikuun ensimmäisenä työpäivänä – joka oli myös Ruuhosen ensimmäinen työpäivä pääjohtajana – ja loppusuoralla on kolme toimittajaa ja kaksi eri ohjelmistoa.

– Ajankohta ei liity työtehtävän muutokseen, asiaa on valmisteltu jo pitkään.

Muutos on suuri ja sen rahoitus oli auki.

– Kevään aikana on tarkoitus tehdä valinta ja sen jälkeen ryhdytään tositoimiin.

Valmisohjelmistoja on käytössä Yhdysvaltojen ja Kanadan monissa osavaltioissa. Viimeisimpänä valmisohjelmisto on otettu käyttöön Sloveniassa, osittain vastaavia on käytössä Hollannissa ja Luxemburgissa. Puola on suunnilleen samassa vaiheessa kuin Suomi.

– Tämä on käynnissä oleva kehityssuunta maissa, joissa verotuksen tietojärjestelmät ovat rakentuneet vuosien varrella palikka palikalta. Kun järjestelmät on rakennettu näin, niiden hallittavuus on erittäin haasteellista ja ylläpito kallista, eikä rahaa jää järjestelmän kehittämiseen.

– Kehittyvissä maissa, jossa koko verojärjestelmää vasta rakennetaan, hyödynnetään tällaisia ohjelmistoja jo nyt.

Uuden järjestelmän käyttöönoton valmisteluun menee pari vuotta ja siihen siirrytään vaiheittain vuosina 2015–2017. Se, mitkä verot järjestelmään siirtyvät missäkin vaiheessa, on vielä vähän auki. Asiakkaalle muutoksen ei pitäisi näkyä ainakaan palvelujen huonontumisena, enemmänkin kysymys on verohallinnon sisäisten asioiden virtaviivaistumisesta.

– Siirtymän hallinta on tietysti vaikeaa, kun samanaikaisesti täytyy pitää vanha järjestelmä pystyssä ja käynnistää uusi. Kustannussäästöt saavutetaan vasta sitten, kun vanhasta voidaan vetää töpselit irti, Ruuhonen arvioi.

 

Kaikki verot eivät kerry koskaan

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, miten verokikkailu nakertaa suomalaisen yhteiskunnan perusteita. Otsikoihin ovat nousseet yritykset, jotka hyödyntävät lain sallimia mahdollisuuksia tai jättävät verot kokonaan maksamatta. On ­esitetty arvioita, että valtio menettää näin 4–8 miljardia euroa verotuloja vuodessa.

– En tiedä, kuka on keksinyt sanan verokikkailu ja mitä sillä loppujen lopuksi on tarkoitettu, mutta oletan, että sillä on tarkoitettu jotain selvästi laitonta toimintaa.


Pekka Ruuhosen aiemmin vetämän yritysverotuksen johtoryhmän pieni ja viihtyisä avokonttori on nimeltään Villinki. Ruuhkonen hymähtää, että taustalla on ajatus villistä meiningistä.

– Näin ymmärrettyä verokikkailua ja verovajetta ei voi suoraan kytkeä yhteen. Verovajeella tarkoitetaan lain­mukaisten ja todellisuudessa kertyvien verojen välistä erotusta. Verovajetta aiheuttavat monet muutkin tekijät kuin verokikkailu.

– Kaikki lailliset verot eivät kerry koskaan ja se on normaalia. Syystä tai toisesta ihmiset ja yritykset eivät aina pysty maksamaan verojaan, tulee konkursseja ja se on osa elämää, ei siinä sinänsä mitään laitonta ole, muistuttaa Ruuhonen.

Verohallinto pyrkii tietysti pitämään esimerkiksi verojäämät mahdollisimman pienenä olemalla paikalla silloin, kun raha liikkuu: pari vuotta myöhässä ja rahat ovat jo menneet menojaan.

Ihmiset seuraavat julkisuudessa aika tarkkaan, miten muut heidän kanssaan samaan ryhmään jollakin tavalla kuuluvat hoitavat veroasioitaan, ja se vaikuttaa myös heidän käyttäytymiseensä.

– Harmaa talous ja sen tyyppiset asiat ovat tietysti mediaseksikkäitä aiheita, mutta niitä ei pitäisi suurennella. Suurin osa kansalaisista ja yrityksistä maksaa veronsa niin kuin pitääkin, Suomessa on hyvä veromoraali.

Harmaa talous ja sen kitkeminen on kuitenkin yksi hallitusohjelmassakin vahvasti esiin nostettu asia ja Verohallinto on tietysti aktiivisesti mukana torjuntatoimissa.

– Kannattaa kuitenkin muistaa, että harmaan talouden torjunta on jokaisen ihmisen asia. Niin kauan kuin pimeille myyjille riittää asiakkaita, niin tarjontaakin on. Millään ajateltavissa olevin valvonnallisin keinoin tätä ei voida kokonaan estää, emme voi olla jokaista saunaremonttia valvomassa.

Ruuhonen arvioi myös, että jos julkisuudessa harmaasta taloudesta annetaan todellista laajempi kuva, niin rehellisestikin toimivat alkavat miettiä, että miksi minun pitää maksaa kaikki alvit ja elvit, kun muutkaan eivät niin tee.

– Olen suhtautunut vähän kriittisesti tapaan, miten asiaa on esitetty. Ongelma on olemassa eikä sitä pidä vähätellä, mutta se on pieni osa kokonaisuutta.

Lainsäädäntöä korjaamalla harmaata taloutta on suitsittu ja korjattavaa riittää edelleen. Yhtenä harkittavana asiana Ruuhonen pitää ulkomailla kotipaikkaa pitävän yrityksen rekisteröitymisvelvollisuutta Suomessa toimiessaan. Nykyisen lainsäädännön mukaan verotusoikeus syntyy, kun yrityksellä on kiinteä toimipaikka Suomessa.

– Nyt emme pääse kuin lähinnä sattumalta arvioimaan, onko yrityksellä kiinteää toimipaikkaa täällä. Jos Suomessa toimivat ulkomaiset yritykset joutuisivat aina rekisteröitymään, asian arvioiminen helpottuisi.

 

Yksinkertainen verojärjestelmä

Siirtohinnoittelun osalta yritykset ovat yleensä toimineet lain pykäliä noudattaen. Silti Verohallintoon on perustettu ­kolmeksi vuodeksi määräaikainen 40 hengen työryhmä selvittämään mahdollista väärää hinnoittelua eri maissa toimivien yritysten tuotteiden tai palvelujen osalta.

– Haluamme ohjata yrityksiä toimimaan oikein ja samalla valvomaan, että näin tapahtuu. Siirtohinnoittelu on ollut verotarkastusten kohteena jo vuosia, mutta se on tapahtunut hajautetusti. Nyt voimat on koottu yhteen ja kohdennetaan siten, että vaikuttavuus on mahdollisimman suuri, ­selvittää Ruuhonen.

Ruuhonen korostaa myös, että Suomessa verokonsultit toki yleensä toimivat pykälien mukaan, vaikka tietysti pienessä määrin myös toisenlaista toimintaa on havaittu. Lainsäädäntöön jää aika paljon varaa tulkinnoille. Isot kansainväliset ketjut tarjoavat myös globaaleja verosuunnittelutuotteita, jotka eivät kaikilta osin Suomeen edes sovi.

– Syksyllä on puhuttu paljon alikapitalisoinnista ja korkomenojen valumisesta lievemmin verotettuihin maihin. Nämä ovat rakenteellisia ongelmia, joihin puututaan lainsäädännöllä.

Verohallinnon tuore pääjohtaja on yksinkertaisen vero­järjestelmän, laajan veropohjan ja matalien verokantojen kannalla. Näin paikattavia reikiä ei ole eikä tule, ja valvonnan tarve on myös vähäisempää.

Veropolitiikka on kuitenkin osa talouspolitiikkaa ja tällöin helposti haetaan ratkaisuja, jotka vaikuttavat heti. Isot veropoliittiset muutokset, joita esimerkiksi 90-luvulla tehtiin, vaativat laajaa poliittista yksimielisyyttä. Jos järjestelmään ryhdytään rakentamaan poikkeuksen poikkeuksia, niin tulkintojen mahdollisuus kasvaa ja silloin verovelvolliset saattavat kokeilla onneaan, miten tässä käy.

– Epäselvissä tilanteissa haetaan oikeuskäytäntöä ja ratkaisut venyvät. Sekä hallinnon että asiakkaiden näkökulmasta olisi tärkeää, että järjestelmä on yksinkertainen.

Viimeisen puolen vuoden aikana on puhuttu paljon yrityksistä, jotka ovat verosuunnittelun avulla pyrkineet minimoimaan veronsa esimerkiksi Suomessa. Tästä on syntynyt eettinen ja moraalinen keskustelu, joka on vaikuttanut myös asiakkaiden käyttäytymiseen.

– On ollut havaittavissa, että yritykset tuovat strategioissaan esiin yhteiskuntavastuun, mutta konkreettiseksi se muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun asiakkaat alkavat äänestää jaloillaan. Löytyy esimerkkejä, että yritykset ovat sittemmin katsoneet tärkeäksi maksaa veroja kaikkiin niihin maihin, joissa heillä on asiakkaita eikä painopiste ole ollut verojen minimoinnissa. Näin tällaiset yritykset osallistuvat yhteisiin kustannuksiin siellä missä toimitaan.

– Tällaisessa muutoksessa julkisuudella ja medialla on ollut merkittävä rooli.

 

Syksyllä oli sutinaa

Hallitusohjelman myötä syksyn aikana valmisteltiin iso tukku verouudistuksia, ja niiden venyminen aiheutti etu­järjestöissä jonkin verran myös rutinaa. Uudistuksiin oli vaikea valmistautua, kun sisällöstä ei ollut tarkkaa tietoa. Muutokset ovat työllistäneet myös Verohallintoa, mutta lähinnä asian­tuntijan roolissa.

– Valmistelu tehdään aina ministeriössä ja verohallinto osallistuu siihen asiantuntijana, lausunnon antajana, erityisesti verotusmenettelyn osalta. Lakien sisältö on politiikkaa, veron kantotapa sitten meidän hommia. Sutinaa on ollut, mutta pääpaino on ollut ministeriön puolella, toteaa Ruuhonen.

Myös EU:n sääntely vaikuttaa verotukseen varsin paljon. Arvonlisäverotus EU:n alueella on ollut harmonisoitua jo varsin pitkään. Senkin valmistelu kuitenkin kesti 30 vuotta, joten Ruuhosen mukaan esimerkiksi mahdollisen yhteisen yhteisöveropohjan rakentaminen vie oman aikansa, ei siinä välttämättä mitään ihmeellistä ole.

– Myös EU:n tuomioistuimen päätökset ohjaavat verotusta. Aika ajoin sieltä tupsahtaa sellaisia asioita, jotka vaikuttavat myös Suomeen.

Paljon on myös niitä, jotka valittavat, että päätöksenteko on siirtynyt Brysseliin eikä kansallisiin ratkaisuihin jää liikkumavaraa. Ruuhonen katsoo asiaa toisin: jos EU:ssa ollaan, niin sitten ollaan.

– Esimerkiksi tietojenvaihto maiden kesken ja erityisesti tiedonsaanti veroparatiiseista on erittäin kannatettava kehityssuunta, ja siihen EU:lla on paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin Suomella yksinään.

Ruuhonen korostaa, että kun verolainsäädäntöä rukataan, se pitää tehdä siten, että viranomaisten menettelyt ja reaktiot ovat etukäteen ennustettavia. Tällöin yritykset voivat sopeuttaa omaa toimintaansa.

 

Etiikka ja moraali

Pääjohtaja Pekka Ruuhonen pitää verojen maksamisen ympärillä käytyä moraalista ja eettistä keskustelua hyvänä asiana.

– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että niiden, joilla on maksukykyä, pitää osallistua yhteisten kustannusten kattamiseen. Ja siinä suhteessa meillä on hyvä tilanne. Mutta on ­tietysti niitäkin yksilöitä, joiden mielestä paljosta on vaikeampi antaa kuin vähästä. Osa asuu meidän käsityksen mukaan suurimman osan ajasta täällä, mutta ovat esimerkiksi Monacossa kirjoilla, Ruuhonen hymähtää.

Ruuhonen ymmärtää myös, että ansiotulojen ja pää­omatulojen nykyisen kaltainen erilainen verotuskohtelu ei enää kaikkien suomalaisten oikeustajua vastaa. Se johtaa usein ­esimerkiksi siihen, että lähinnä työpanokseen perustuva tulo on joissakin tapauksissa kiinteän ja joissakin progressiivisen verokannan mukaan verotettavaa.

Täysin toinen asia on, että yritykset voivat lakien puitteissa toimia miten haluavat.

– Kun taloudellinen tilanne kiristyy, kansalaiset ehkä kokevat täysin laillisenkin verosuunnittelun verokikkailuna. Jos laillinen toiminta koetaan laajasti eettisesti arveluttavaksi, niin sitten pitää normeja muuttaa.

 

Pekka Ruuhonen

  • Syntynyt: Kotkassa 1954.
  • Asuu: Helsingin Punavuoressa.
  • Perhe: Aikuinen tytär, jolla on oma perhe.
  • Koulutus: Verojuristi Helsingin yliopistosta.
  • Työura: Verohallinnon palveluksessa pysyvästi vuodesta 1978. Välillä useita vuosia virka­vapaalla EU:n ja Kansainvälisen valuutta­rahaston tehtävissä muun muassa Bosniassa ja Indonesiassa.

 

 

HenkilötUusimmat Artikkelit
Katso kaikki