CTA Paikka

Danske Pankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki: "Montusta ollaan pääsemässä ylös"

Suomen talouden lievä käänne parempaan on tapahtunut. Vientiteollisuuskin alkaa vetää. Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki toivoo, että palveluiden osuus kasvaisi silläkin sektorilla.
23.5.2017

Jari Jokinen

Kuva Pekka Holmström

Lähes kaikki talouden asiantuntijat ja myös tilastot ovat osoittaneet, että Suomen talous on kääntynyt kasvu-uralle. Teollisuuden tilauskirjat ovat vahvistuneet, ja myös kuluttajien luottamus on pysynyt hyvänä.

Jo viime vuonna Suomen bruttokansantuote ylsi hieman aiempaa parempaan tulokseen. Tilastokeskuksen mukaan kasvu oli 1,4 prosenttia, kun se edellisvuonna oli 0,3 prosenttia. Sitä edeltävinä vuosina talous supistui.

– Nyt tosiaan näyttää paremmalta, ja myös ekonomistit ovat huomanneet tämän. Parin vuoden aikana on tapahtunut loiva käänne ylöspäin, ja nyt ennusteiden perusteella kasvu näyttäisi jatkuvan. On myös mahdollista, että se kiihtyy, mikäli merkittävät riskit maailmalla eivät toteudu, toteaa Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki.

Suomen talous on laahannut pitkään, vaikka Euroopassa on ollut kasvun merkkejä jo vuosia. Esimerkiksi Yhdysvalloilla ja Ruotsilla meni ainoastaan kolme vuotta päästä ulos finanssikriisin aiheuttamasta romahduksesta. Euroalueella kokonaisuutena siihen meni kuutisen vuotta, ja Saksa toipui tätäkin nopeammin. Muut maat, kuten Suomi, ovat kuitenkin jääneet jälkeen.

– Perässähiihtäjänä on päästy montusta vähitellen ylös, mutta kokonaistuotantomme on silti vielä viitisen prosenttia jäljessä edellisestä huipusta vuonna 2008. Kaukaa takamatkalta siis tullaan.
Danske Bank ennustaa, että maailmalla pitkään jatkunut korkeasuhdanne jatkuu ainakin tämän ja ensi vuoden. Jos se jatkuu jopa seuraavat viisi vuotta, niin se on poikkeuksellisen pitkä jakso taloushistoriassa.

– Tältä pohjalta on syytä olettaa, että viiden vuoden aikana nähdään ainakin jonkinlainen matalasuhdanne. Sitä ennen Suomen talouden ja julkisen talouden pitäisi päästä vähän vahvempaan kuntoon, että olisimme valmiita seuraavaan suhdannemuutokseen.

Perinteisesti Suomi on taantumaan ajauduttuaan noussut sieltä viennin avulla. Aikoinaan käytössä oli vielä oman valuutan devalvointi ja muun maailman kasvu. Nyt vienti on ollut talouden murheenkryyni.

– Kasvua on tuonut kotitalouksien kulutuskysyntä, ja myös asuntorakentaminen on vilkastunut. Ei voi kuitenkaan olla niin, että nousu on pelkästään kotitalouksien kasvavan kysynnän varassa.

Ovatko Suomen talouden käänteen takana niin kutsutusti omat toimenpiteet? Kuoppamäki arvioi, että nyt nähty kasvu johtuu osittain siitä, että valtion talous on toiminut jonkinlaisena puskurina, eli on ollut mahdollista pitää yllä hyvinvointivaltiota ja jonkinlaisia etuuksia.

– Näin ei voi kuitenkaan jatkua loputtomiin, vaan julkisen talouden velkaantuminen pitää saada jossain vaiheessa pysäytettyä. Nyt alkaa olla kiire, että saataisiin vienti vetämään ja sitä kautta verotuloja, jolloin julkistakin taloutta saataisiin tervehdytettyä.

Toinen selittävä tekijä erityisesti kotitalouksien kulutuskysynnän kasvulle on, että korot ovat olleet historiallisen alhaalla. Se on auttanut velkaisia kotitalouksia merkittävästi, mikä on näkynyt kulutuspuolella. Osa on ottanut jopa lisää velkaa.

– Kotitalouksien velkaantuneisuus on kasvanut, mutta se ei ole vieläkään samalla tasolla kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Myös inflaatio on ollut todella alhaalla. Esimerkiksi vuonna 2015 kuluttajahinnat jopa laskivat. Tämä johtui osittain siitä, että polttonesteiden hinnat laskivat ja kauppaketjut halpuuttivat elintarvikekoria. Tällaista ei ole nähty sitten 1950-luvun.

Viime vuonna myös työllisyys lähti kohentumaan, vaikka siinä on paljon alakohtaisia ja alueellisia eroja. Esimerkiksi julkisen sektorin on ollut pakko vähentää työvoimaa. Toisaalta rakennus- ja palveluala ovat palkanneet lisää työntekijöitä.

Ulkopuoliset tekijät viennin kasvun riskinä

Danske Bank on ennustanut jo pitkään, että vienti lähtisi vetämään, mutta aina on tullut ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamia pettymyksiä. Viimeisin ja merkittävä oli Venäjän kaupan romahtaminen. Lisäksi kilpailukyvyn merkitystä ei ole ehkä ymmärretty kuin vasta viime aikoina.

– Kaikissa näissä on kuitenkin tapahtunut pientä paranemista. Venäjän talous on päässyt öljyn hinnan nousun myötä vähän paremmin jaloilleen.

– Lisäksi meidän kilpailijamaissamme palkat ovat nopeammassa nousussa kuin Suomessa, joten tilanne paranee hiljalleen. Toki tässä suhteessa ensi syksyn työmarkkinaratkaisut ovat ratkaisevia.

– Myös läntiset vientimarkkinat ovat kasvussa. Laivateollisuuden tilauskirjat ovat täynnä, metsäteollisuudessa rakennemuutos on jo pitkällä erityisesti pakkausmateriaalien osalta ja Uudenkaupungin Mersu-tehdas toimittaa autoja maailmalle. Viennin puolella on valopilkkuja ja vähän laaja-alaisempaa nousua nähtävissä.

Suomen vienti on perustunut jo vuosikymmeniä raskaaseen teollisuuteen. Kuoppamäki toivookin, että yhdeksi viennin tukijalaksi nousisivat myös palvelut, jolloin maailmalle pääsisivät ponnistamaan pienemmätkin yritykset.

– Kannustaisin pk-yrityksiä ajattelemaan Eurooppaa tai jopa koko maailmaan kotikenttänään. Esimerkiksi matkailu elää vahvaa kasvua. Ruotsalaiset ovat heränneet palveluiden vientiin vuosia ennen meitä.

Yhdysvaltojen tuore presidentti Donald Trump on esittänyt ajatuksia, jotka saattavat heiluttaa maailmantaloutta.

– Hänen aikeensa ovat sellaisia, jotka voisivat muuttaa kauppavirtoja. Niihin kuuluvat mahdolliset tuontitullit ja kotimaisen tuotannon suosiminen erilaisin konstein. Osa niistä on ovat WTO:n sopimusten vastaisiakin. Protektionismi on toki nostanut päätään muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Esimerkiksi autoteollisuuteen ei silti todennäköisesti syntyisi kovinkaan paljon uusia työpaikkoja, koska tuotanto on hyvin pitkälle automatisoitu.

– Rahoitusmarkkinoiden analyyseissä on kuitenkin päädytty siihen, että maailmankauppa on tuonut sekä kehittyneille että kehittymättömille markkinoille niin paljon hyvää, että se olisi liian lyhytnäköinen intressi uhrattavaksi kansalliselle alttarille. Täten protektionistiset puheet eivät ole vielä juuri markkinoita keikuttaneet.

Kuoppamäki muistuttaa myös, että presidentti Trumpilla on talouskasvun näkökulmasta joitakin ihan järkeviäkin ajatuksia. Yhdysvalloissa yritysverotus on kohtuullisen kor­kealla tasolla, ja sen yksinkertaistaminen ja alentaminen saattaisi olla viisasta. Myös infrastruktuuriin panostaminen toisi taloudellista kasvua.

– Yksityiskohtaista tietoa uudistuksista on kuitenkin hyvin vähän. Todella toivon, että aika käytettäisiin hyvään valmisteluun.

Tarvetta ja rohkeutta investointeihin

Suomalaiset investoinnit ovat edelleen kohtuullisen varovaisia. Nyt alkaa kuitenkin olla tarvetta ja rohkeutta, kun rahoituskustannuksetkin ovat korkojen osalta pysyneet alhaalla.

– Kun yritys investoi johonkin koneeseen, se hyödyttää pitkälti juuri yritystä. Pitäisi syntyä uusia innovaatiota, joiden vaikutus koko talouteen on paljon suurempi. En ole varsinaisesti yritystukien kannattaja, mutta sekä poliittisin ratkaisuin että yrityksissä itsessään pitäisi panostaa tuotekehitykseen ja koulutukseen.

Suomessa ja muuallakin Euroopassa yritysrahoitus on edelleen hyvin pankkikeskeistä. Yhdysvalloissa joukko­rahoitusmarkkinat ovat tärkeässä roolissa.

– Pk-sektorilla pankkirahoitus on keskeinen, vaikka sinnekin on tullut joukkorahoitusta rinnalle. Tilanne on monipuolistumassa. Suomessa pankkirahoituksen saatavuus ei ole kuitenkaan mikään ongelma, se on hyvin eurooppalaisella tasolla.

Erityisesti aloitteleville yrityksille oman pääoman riittävyys ja vakuudet tuottavat murheita.

– Joukkorahoituksen ja enkelisijoittajien myötä on tapahtunut pientä parannusta. Mutta esimerkiksi Ruotsissa, jossa on paljon niin kutsuttua vanhaa rahaa, on enemmän valmiut­ta riskirahoitukseen.

Suomessa myös on pankkitileillä miljardeja, jopa kymmeniä miljardeja, joiden aktiivisemmalla käytöllä rahoitusmarkkinoille voisi syntyä lisää pääomaa. Pasi Kuoppamäki myöntää, että käyttelytileillä tai määräaikaistalletustileillä nykyinen korkotaso ei suojaa ostovoimaa.

– Jos rahaa on enemmän, voi miettiä esimerkiksi joukkorahoitukseen osallistumista, mutta siihen sisältyy aina riski. Pitää olla valmius menettämään ne rahat tai ainakin sijoitukset pitää hajauttaa riittävän hyvin.

Kuoppamäki myöntää, ettei hän ole kovin hyvin selvillä joukkorahoituslaista.

– Nyt yritetään luoda pelisääntöjä joukkorahoitukseen. Siinä on yleensä välissä joku osapuoli, ja toiminta voi olla velka­kirjaluontoista, osakemuotoista tai jopa pelkästään lahja. Pitää kuitenkin muistaa, että laista huolimatta joukkorahoitus on riskisijoittamista.

Joukkorahoituksen suosion kasvu johtuu paljolti pankkien vakavaraisuussääntelystä, jota on kiristetty. Pankit ovat edellisiin vuosikymmeniin verrattuna varovaisia tai haluttomampia lähtemään mukaan suurimman riskin kohteisiin.

– Siihen väliin on oikeastaan syntynyt aukko, jos sijoittaja haluaa rahoilleen tuottoa. Tällöin pelikenttä ei voi olla täysin villi, ja siihen on luotava pelisääntöjä.

Luovuutta ja analysointia tarvitaan

Pasi Kuoppamäki ei pelkää, että digitalisaatio, automatisaatio tai robotiikka veisivät tulevaisuudessa työpaikat. Jotkut ammatit häviävät, mutta näin on käynyt siitä lähtien, kun ihminen on keksinyt erilaisia laitteita ja apuvälineitä.

– Luovuutta ja analysointia tarvitaan edelleen. Palvelu- ja hoivapuolella kone ei pysty kokonaan korvaamaan inhimillistä kontaktia.

– Uudistettavaa olisi julkisella sektorilla ja kannustimissa paljon, mutta uudistusten läpivieminen on paljon helpompaa silloin, kun taloudella menee hyvin. Tämä on myös poliittinen ongelma: uudistukset pitäisi valmistella hyvin, jotta ihmiset hyväksyvät ne.

Pasi Kuoppamäki

  • Syntynyt: 1970 Sysmässä
  • Asuu: Espoossa
  • Perhe: vaimo ja kaksi lasta
  • Koulutus: KTM
  • Ura: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Pankki. Pankkiura käynnistyi vuonna 2000 Leoniassa (nykyinen Danske Bank).
  • Harrastukset: kuntosali, luonnossa liikkuminen, matkailu ja lukeminen (erityisesti historia)

”Suomessa kohtaanto-ongelma

Työttömiä ja samalla avoimia työpaikkoja on paljon. Luvut kuitenkin vaihtelevat tulkintojen mukaan. Joka tapauksessa Suomi on iso maa, ja kohtaanto-ongelmia syntyy.

– Salossa on paljon työttömiä Nokian jäljiltä ja Uusikaupunki tarvitsisi työntekijöitä, mutta ongelmana on yli sadan kilometrin etäisyys. Ihmiset eivät edelleenkään ole kovin halukkaita muuttamaan pois kotiseudultaan työn perässä, Pasi Kuoppamäki toteaa.

– Myös osaamisessa voi olla ongelmia. Ei entistä kännykkäasentajaa voi ottaa rakennustyömaalle ammattitimpuriksi tuosta vain ilman kunnon koulutusta.­ Koulutusjärjestelmä harvoin pysyy mukana talouden käänteissä. Lisäksi on pitkään työttöminä olleiden passivoitumista: he eivät enää halua tai pysty töihin. Tämä joukko ei saisi kasvaa.

Merkittävä rooli on poliittisella päätöksen­teolla. Jos edut ovat riittävän hyvät, ei halua ammatin tai asuinpaikan vaihtoon synny. Poliittisesti olisi tärkeää, että työpaikat ja työttömät kohtaisivat.

HenkilötUusimmat Artikkelit
Katso kaikki