Aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutus

Korkein oikeus on huhtikuun alussa antanut ennakkoratkaisun KKO 2016:26. Ratkaisun resiitti on seuraava:

”A oli nostanut purkautunutta osakeyhtiötä X Oy:tä vastaan kanteen, jossa hän oli vaatinut vahvistettavaksi, että X Oy oli velvollinen suorittamaan hänelle korvauksia työtapaturmasta aiheutuneen vamman pahentumisen vuoksi. A:n kanne oli hyväksytty. Purkautumishetkellä X Oy:n ainoa osakkeenomistaja oli ollut Y Oy, jolle purkautuneen X Oy:n varat oli siirretty. A nosti myöhemmin kanteen Y Oy:tä vastaan ja vaati tätä suorittamaan korvausta edellä mainitun vamman pahentumisen vuoksi. X Oy:tä vastaan annetun tuomion oikeusvoimavaikutuksen katsottiin ulottuvan A:n ja Y:n väliseen oikeudenkäyntiin.”

Asiassa oli kyse tuomioistuimen ratkaisun positiivisesta oikeusvoimavaikutuksesta. Se tarkoittaa, että aikaisemmassa oikeudenkäynnissä on ratkaistu jokin sellainen oikeussuhde, joka on merkityksellinen myös myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Tältä osin oikeusvoimavaikutus merkitsee, että aikaisempi ratkaisu asetetaan ilman uutta tutkintaa myöhemmän ratkaisun perustaksi.

Korkein oikeus katsoi, että Y Oy:llä on ollut vahva yhteys X Oy:öön ja myös riittävän läheinen yhteys X Oy:tä vastaan ajetun oikeudenkäynnin kohteeseen oikeusvoimavaikutuksen ulottuvuutta arvioitaessa.

Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan muun muassa sillä, että Y Oy on ollut X Oy:n ainoa osakkeenomistaja, ja se on vuoden 2000 lopussa vastaanottanut X Oy:n varat ja velat ennakkojako-osuudella. Y Oy tuli tietoiseksi siitä, että A oli X Oy:n purkautumisen jälkeen nostanut vuonna 2004 kanteen X Oy:tä vastaan. Y Oy:llä oli ollut X Oy:n ainoana osakkeenomistajana tosiasiallinen mahdollisuus valvoa etujaan X Oy:tä vastaan nostettua kannetta oikeudenkäynnissä käsiteltäessä. Y Oy:llä olisi ollut tilaisuus osallistua väliintulijana kyseiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi korkein oikeus totesi, että purkautunutta X Oy:tä edustanut selvitysmies tai yhtiön osakekannan omistajayhtiö eivät olleet ryhtyneet 1.9.2006 asti voimassa olleen vanhan osakeyhtiölain 13 luvun 16 §:n 1 momentin edellyttämiin, selvitystilan jatkamista tarkoittaviin toimiin sen johdosta, että X Oy:tä vastaan oli vuonna 2004 nostettu vahingonkorvauskanne.

Nyt käsiteltävässä A:n ja Y:n välisessä asiassa korkein oikeus katsoi, että aikaisemmassa A:n ja X:n välisessä oikeudenkäynnissä oli ratkaistu, että X on korvausvelvollinen A:ta kohtaan ja kun A:n ja X:n välisessä jutussa annetun tuomion oikeusvoimavaikutus ulottui myös Y:hyn, A:lla oli oikeus saada korvausta Y:ltä. Korkeimman oikeuden ratkaisu perustui tapauskohtaiseen kokonaisarviointiin.

Asia palautettiin prosessiperusteilla hovioikeuteen korvauksen määrän, josta A ja Y olivat erimielisiä, ratkaisemiseksi.

Korkeimman oikeuden ratkaiseman asian olosuhteet olivat sen verran omalaatuiset, että ratkaisusta on vaikea päätellä, milloin puretun osakeyhtiön ainoa osakkeenomistaja, useammat osakkeenomistajat tai jotkut heistä ovat vastuussa puretun osakeyhtiön sellaisista velvoitteista, josta yhtiö olisi vastuussa, jos yhtiötä ei olisi purettu. Tämä seikka ei varsinaisesti ollut lainkaan esillä korkeimmassa oikeudessa.