CTA Paikka

Osinkoa vai palkkaa verouudistuksen jälkeen?

Tässä artikkelissa tarkastellaan osakeyhtiön ja sen omistajayrittäjän näkökulmasta sitä, kumpi on kokonaisuus huomioon ottaen edullisempi tapa tyydyttää rahantarve osinko vai palkka.
20.3.2005

Kari Alhola KTM, Pretax-yhtiöt

Osakeyhtiöiden omistajayrittäjät ovat uudessa tilanteessa verouudistuksen astuttua 1.1.2005 kaikilta osin voimaan. Useat yrittäjät pohtivat esimerkiksi sitä, millä tavoin omasta yrityksestään on uudessa tilanteessa mielekästä nostaa varoja ulos. Tällöin yksi pohdinnan kohde on: osinkoa vai palkkaa. Kysymyksen tekee mielenkiintoiseksi se, että palkkaa ja osinkoa kohdellaan toisaalta yhtiön ja toisaalta omistajayrittäjän puolella eri tavoin.

Osinko ei ole yritykselle vähennyskelpoinen erä, mutta palkka sosiaalikuluineen on. Omistajayrittäjälle palkka verotetaan ansiotulona, mutta osinko on yrittäjälle joko verovapaata tai pääomatulo- tai ansiotuloverokannalla verotettavaa tuloa. Kaikki ”verotusmuodot” toteutuvat vain, jos osakkaan osakkeiden matemaattinen arvo on yli 1 000 000 euroa ja tällöin osinkoa nostetaan yli 9 % matemaattisesta arvosta. Yleisin tilanne yrittäjillä on kuitenkin se, että ensin nostetaan verovapaa osinko eli enintään 9 % matemaattisesta arvosta ja mahdollinen lisäosinko tulee verotettavaksi ansiotulona. Pääomatuloverokannalla verotettava osinko on pienyrittäjälle jatkossa melko harvinaista. Eri asia ovat ne osingot, jotka saadaan julkisesti noteeratuista yhtiöistä. Tällaiset osingot verotetaan pääomatulona. Julkisesti noteeratut yhtiöt ja niistä saadut osingot eivät ole tarkastelun kohteena tässä artikkelissa.

Ennen kuin tarkastellaan yksityiskohtaisemmin osinkoa vai palkkaa –tilanteita, kerrataan vielä yhteenvedonomaisesti esimerkkeineen osinkoverotuksen perussäännöt:

Sääntö 1:
Julkisesti noteerattujen yhtiöiden (esim. pörssiyhtiö) maksamista osingoista 70 % on luonnollisille henkilölle veronalaista pääomatuloa ja 30 % on verovapaata. Vuonna 2005 noudatetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan veronalainen osuus on 57 % ja verovapaa 43 %.

Esimerkki
Henkilö A saa osinkoa pörssiyhtiöstä 1 000 euroa keväällä 2005. Häntä verotetaan siitä 57 %:sti pääomatulona eli verojen määrä on tällöin 159,60 euroa (= 570 x 28 %). Vuodesta 2006 alkaen häntä verotetaan julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamastaan osingosta 70 %:sti pääomatulona.

Sääntö 2:
Muiden osakeyhtiöiden, kuIn julkisesti noteerattujen yhtiöiden (esim. yksityinen osakeyhtiö), maksamat osingot ovat saajalleen verovapaita siltä osin kuin ne eivät ylitä 9 %:a nettovarallisuudesta (osakekannan matemaattisesta arvosta).

Esimerkki
Osakeyhtiö A Oy:n nettovarallisuus on 100 000 euroa. Verovapaa osinko on 9 000 euroa (= 9 % x 100 000 euroa).

Sääntö 3:
Verovapaiden osinkojen vuotuinen enimmäismäärä on verovelvolliskohtaisesti 90 000 euroa.

Esimerkki
Osakeyhtiö B Oy:n nettovarallisuus on 1 000 000 euroa. Verovapaa osinko on 90 000 euroa (= 9 % x 1 000 000 euroa). Suurempaa osinkoa ei voi yksi verovelvollinen verovapaasti saada. Jos osakkeenomistajia on kaksi, voidaan molemmille jakaa enintään 90 000 euroa verovapaata osinkoa. Tämä edellyttää kuitenkin, että molempien nettovarallisuusosuus on vähintään 1 000 000 euroa.

Sääntö 4:
Nettovarallisuudesta lasketun 9 prosentin tuoton ylittävältä osalta listaamattomien osakeyhtiöiden (yksityinen osakeyhtiö) osingoista 70 % luetaan saajalleen ansiotuloina verotettavaksi ja loput ovat verovapaata. Vuonna 2005 noudatetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan veronalainen osuus on 57 % ja verovapaa 43 %.

Esimerkki
Osakeyhtiö C Oy:n nettovarallisuus on 0 (nolla) ja se jakaa osinkoa keväällä 2005 ainoalle osakkeenomistajalleen 10 000 euroa. Osakkeenomistajaa verotetaan osingosta 57 %:sti ansiotulona eli jos ansiotulojen lopullinen verokanta on esimerkiksi 35 % (sisältäen valtion, kunnan, seurakunnan veron sekä sairausvakuutusmaksun), on verojen määrä tällöin 1 995 euroa (= 57 % x 10 000 x 35 %). Vuodesta 2006 alkaen häntä verotetaan 70 %:sti ansiotulona, jolloin verojen määrä olisi esitetyssä tilanteessa 2 450 euroa (= 70 % x 10 000 x 35 %).

Sääntö 5:
Verovapaiden osinkojen vuotuinen enimmäismäärä on verovelvollisella 90 000 euroa (kuten sääntönä 3 on todettu). Tämän rajan ylittävältä osalta a) osingoista 70 % (57 %) luetaan saajalleen pääomatuloina verotettavaksi, jos osingonmäärä ei ylitä 9 %:a nettovarallisuudesta ja
b) osingoista 70 prosenttia (57 %) luetaan saajalleen ansiotuloina verotettavaksi siltä osin kun osingonmäärä ylittää 9 %:a nettovarallisuudesta.

Esimerkki a-kohtaan
Osakeyhtiö D Oy:n nettovarallisuus on 1 200 000 euroa ja se jakaa osinkoa 108 000 euroa ainoalle osakkeenomistajalleen. Verotus toteutuu seuraavasti: 9 % x 1 200 000 = 108 000 euroa, mutta verovapaan osingon enimmäismäärä on 90 000 euroa, joten erotus 18 000 euroa tulee verotettavaksi vuonna 2005 vielä 57 %:sti ja vuodesta 2006 alkaen 70 %:sti pääomatulona. Vuonna 2005 verot ovat siis 2 872,80 euroa (= 57 % x 18 000 x 28 %) 108 000 euron osingosta.

Esimerkki b-kohtaan
Osakeyhtiö E Oy:n nettovarallisuus on 1 200 000 euroa ja se jakaa osinkoa 120 000 euroa ainoalle osakkeenomistajalleen. Verotus toteutuu seuraavasti: 9 % x 1 200 000 = 108 000 euroa, mutta verovapaan osingon enimmäismäärä on 90 000 euroa, joten erotus 18 000 euroa tulee verotettavaksi vuonna 2005 vielä 57 %:sti
ja vuodesta 2006 alkaen 70 %:sti pääomatulona ja ylittävä osa 12 000 euroa (= 120 000 – 108 000) vuonna 2005 vielä 57 %:sti ja vuodesta 2006 alkaen 70 %:sti ansiotulona.

Osinkoa vai palkkaa? Tilanne 1
Tilanteessa 1 tarkastellaan asetelmaa, jossa omistajayrittäjä voi tyydyttää rahantarpeensa verovapaalla osingolla. Lähestytään asiaa esimerkillä.

Esimerkki 1
A Oy:n koko osakekanta on osakas A:lla. Yhtiön verotettava tulo on 100 000 euroa ja nettovarallisuus 500 000 euroa. Omistajan tarvitsema rahamäärä on 45 000 euroa.

1a) Osinkovaihtoehto
A Oy
Yhtiön verotettava tulo 100 000
Vero 26 % 26 000
Osakas A
Osinko 45 000
Verovapaa osinko 9 % 45 000
x 500 000

Kokonaisverorasitus
Yhtiö 26 000
Osakas 0
Yhteensä 26 000

1b) Palkkavaihtoehto
Oletetaan, että yrittäjän lopullinen veroprosentti on 40. Palkan sivukulut ovat sosiaaliturvamaksu, koska kysymyksessä on omistajayrittäjä (ns. YEL-yrittäjä). Sosiaaliturvamaksu on esimerkin tilanteessa 2,966 %. Jotta yrittäjälle jää käteen 45 000 euroa, on hänen nostettava palkkaa yhtiöstään 75 000 euroa (= 45 000/(1 – 0,4)).

A Oy
Yhtiön verotettava tulo
ennen 100 000
– palkka 75 000
– sosiaaliturvamaksu 2,966 % 2 225
Verotettava tulo 22 775
Vero 26 % 5 921

Yrityksen lopullista verorasitusta selvitettäessä on palkasta aiheutuva sosiaaliturvamaksu syytä lisätä veronluonteisena eränä laskelmaan. Näin ollen yhtiön verojen ja vastaavien erien yhteismääräksi tulee 8 146 euroa (= 5 921 + 2 225).

Osakas A
Palkka 75 000
Verot 40 % 30 000

Kokonaisverorasitus
Yhtiö (5 921 + 2 225) 8 146
Osakas 30 000
Yhteensä 38 146

Johtopäätös:
Jos omistajayrittäjän rahantarve voidaan tyydyttää verovapaalla osingolla, on osinko yleisesti ottaen palkkaa edullisempi vaihtoehto.
Osinkoa vai palkkaa? Tilanne 2:
Tilanteessa 2 tarkastellaan asetelmaa, jossa omistajayrittäjällä ei ole nettovarallisuutta, joten jos rahantarve tyydytetään osingonnostolla, se tulee (osin) ansiotulona verotettavaksi. Kumpi on kokonaisuus huomioon ottaen edullisempaa tyydyttää omistajayrittäjän rahantarve: osinko vai palkka? Lähestytään asiaa jälleen esimerkin avulla.

Esimerkki 2
B Oy:n, jonka koko osakekanta on osakas B:llä, verotettava tulo on 100 000 euroa ja nettovarallisuus 0 euroa. Omistajan rahantarve on 45 000 euroa. Oletetaan, että yrittäjän lopullinen veroprosentti on 40. Jotta yrittäjälle jää käteen 45 000 euroa, on hänen (vuonna 2005) nostettava osinkoa yhtiöstään 58 290 euroa (= X – (0,57X x 0,40) = 45 000 X = 58 290).

2a) Osinkovaihtoehto
B Oy
Yhtiön verotettava tulo 100 000
Vero 26 % 26 000

Osakas B
Osinko 58 290
Verovapaa osinko 9 % x 0 0
Ansiotulona verotettava
osinko 57 % x 58 290 33 225
Verot 40 % 13 290
Käteen jää: 58 290 – 13 290 = 45 000
Kokonaisverorasitus
Yhtiö 26 000
Osakas 13 290
Yhteensä 39 290

2b) Palkkavaihtoehto
Kuten edellä olevan esimerkin 1b -kohdassa esitettiin, palkkavaihtoehdon kokonaisverorasitus on 38 146 euroa (= yritys 8 146 ja osakas 30 000 euroa). Palkkavaihtoehdossa tilanne ei siis muutu nettovarallisuutta muutettaessa.

Johtopäätös:
Jos omistajayrittäjän rahantarve tulee tyydyttää ansiotulona verotettavalla osingolla, on palkka osinkoa edullisempi vaihtoehto. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa tulee tosin otettavaksi huomioon se, että molemmissa esitetyissä vaihtoehdoissa 2a ja 2b oletettiin ansiotuloveroprosentin olevan 40. Osinkovaihtoehdossa verotettava tulo on kuitenkin pienempi, ja käytännön tilanteessa, kun tiedetään yrittäjän muutkin tulot sekä vähennykset, päästään tarkkaan vertailuun.
Vuodesta 2006 alkaen osinkovaihtoehdosta tulee vielä nykyistä epäedullisempi, koska osingosta veronalaiseksi tuloksi katsotaan tällöin 70 % nykyisen 57 %:n sijaan.
Osinkoa vai palkkaa? Tilanne 3:
Tilanteessa 3 tarkastellaan asetelmaa, jossa omistajayrittäjällä on nettovarallisuutta ”riittävästi” ja rahantarve on 135 000 euroa. Ensin nostetaan verovapaana osinkona 90 000 euroa ja sen jälkeen pohditaan, olisiko loppuosa edullisempaa nostaa osinkona vai palkkana. Muilta osin oletukset ovat kuten aikaisemmissakin esimerkeissä. Lähestytään asiaa tässäkin esimerkin avulla.

Esimerkki 3
C Oy:n koko osakekanta on osakas C:lla. Yhtiön verotettava tulo on 100 000 euroa ja nettovarallisuus 1 594 955 euroa. Omistaja tarvitsema rahamäärä on 135 000 euroa, josta 90 000 euroa on verovapaata ja loput 45 000 euroa nostetaan joko osinkona tai palkkana sen mukaan, kumpi verotetaan keveämmin.

3a) Osinkovaihtoehto
Jotta osakas saa käteen tarvitsemansa 135 000 euroa, tulee osinkoa jakaa vuonna 2005 yhteensä 143 546 euroa. Näin siksi, että 90 000 euron ylittävältä osalta osinko on 57 %:sti veronalaista vuonna 2005. Kun osingon määrä ei ylitä 9 %:a nettovarallisuudesta, 90 000 euroa ylittävä osa verotetaan 57 %:sti pääomatulona (ja vuodesta 2006 alkaen 70 %:sti pääomatulona).

C Oy
Yhtiön verotettava tulo 100 000
Vero 26 % 26 000

Osakas C
Osinko 143 546
Verovapaa osinko 9 % x 1 594 955, mutta enintään 90 000 90 000
Pääomatulona verotettava osinko (9 % x 1 594 955 – 90 000)
x 57 % 30 521
Pääomatulovero 28 % 8 546

Kokonaisverorasitus
Yhtiö 26 000
Osakas 8 546
Yhteensä 34 546

3b) Palkkavaihtoehto
Palkkavaihtoehdon kokonaisverorasitus 45 000 euron rahantarvetilanteessa on edelleen kuten esimerkin 1b -kohdassa esitettiin eli 38 146 euroa (= yritys 8 146 ja osakas 30 000 euroa). Tässä esimerkissä siis nostettiin ensin 90 000 euroa verovapaata osinkoa ja jos loput rahantarpeesta tyydytetään palkanmaksulla, on esitetyin oletuksin tilanne juuri kuten 1b-kohdassa edellä on esitetty.

Johtopäätös:

Esitetyssä tilanteessa osinkovaihtoehto on edullisempi. Jos rahantarve on kuitenkin yli 9 % nettovarallisuudesta, muuttuu palkkavaihtoehto tietyssä pisteessä edullisemmaksi. Kun vuodesta 2006 alkaen osinko on 70 %:sti veronalaista tuloa, tulee palkkavaihtoehdon edullisuus uudelleen arvioitavaksi myös esimerkin 3 tilanteessa.

Seuraava esimerkki kuvaa tätä eli tilannetta vuonna 2006.

Esimerkki 4
Oletetaan, että muut seikat ovat kuten esimerkissä 3, mutta koska vuonna 2006 pääomatulona verotettavasta osingosta veronalaista on 70 % eikä 57 %, tarvitaan nettovarallisuutta enemmän, jotta koko 90 000 euron ylittävä osa eli 45 000 euroa saataisiin omistajayrittäjän käteen nettona.

D Oy:n koko osakekanta on osakas D:llä. Yhtiön verotettava tulo on 100 000 euroa ja nettovarallisuus 1 621 891 euroa. Omistaja tarvitsema rahamäärä on 135 000 euroa, josta 90 000 euroa on verovapaata ja loput 45 000 euroa nostetaan joko osinkona tai palkkana sen mukaan, kumpi verotetaan keveämmin.

4a) Osinkovaihtoehto
Jotta osakas saa käteen tarvitsemansa 135 000 euroa, tulee osinkoa jakaa vuonna 2006 yhteensä 145 970 euroa. Näin siksi, että 90 000 euron ylittävältä osalta osinko on 70 %:sti veronalaista vuonna 2006. Kun osingon määrä ei ylitä 9 %:a nettovarallisuudesta, 90 000 euroa ylittävä osa verotetaan 70 %:sti pääomatulona vuodesta 2006.

D Oy
Yhtiön verotettava tulo 100 000
Vero 26 % 26 000

Osakas D
Osinko 145 970
Verovapaa osinko 9 % x 1 621 891, mutta enintään 90 000 90 000
Pääomatulona verotettava osinko
(9 % x 1 621 891 – 90 000) x 70 %
39 179
Pääomatulovero 28 % 10 970

Kokonaisverorasitus
Yhtiö 26 000
Osakas 10 970
Yhteensä 36 970

4b) Palkkavaihtoehto
Palkkavaihtoehdon kokonaisverorasitus 45 000 euron nettorahantarvetilanteessa (40 %:n oletetulla verokannalla) on edelleen kuten esimerkin 1b -kohdassa esitettiin eli 38 146 euroa (= yritys 8 146 ja osakas 30 000 euroa).

Johtopäätös:

Esitetyssä tilanteessa osinkovaihtoehto on edelleen palkkavaihtoa edullisempi. Verrattuna esimerkkiin 3 tulee ottaa huomioon kuitenkin myös se, että yhtiön nettovarallisuus (osakkaan osakkeiden matemaattinen arvo) on oltava korkeampi kuin vuonna 2005 (ks. esimerkki 3a), jotta koko 90 000 euron ylittävä osinko saadaan pääomatulona verotettavaksi. Jos esimerkin 4 nettovarallisuus olisi ollut sama kuin esimerkin 3 eli 1 594 955 euroa, johtaisi osinko- ja palkkavaihtoehto esitetyin oletuksin lähes samaan tilanteeseen edullisuuden suhteen, koska tällöin olisi osinkoa nostettava osin ansiotulona verotettuna (kun tavoitteena on saada nettona 135 000 euroa käteen). Tosin jollei tällöin olisi muita ansiotuloja, ansiotulon verokanta olisi keskimäärin pääomatuloveroja alhaisempi.

Lopuksi

Artikkelin esimerkeissä tehtiin joitakin oletuksia, jotka käytännön tilanteissa voidaan aina yksityiskohtaisin tiedoin täsmentää. Esimerkiksi käytännössä omistajayrittäjillä saattaa olla erilaisia vähennyksiä tms. ja tapauksesta riippuen osingon ja palkan ”optimointi” voi johtaa myös siihen, että osa tarvittavista varoista nostetaan osinkona ja osa palkkana eri tavalla kuin esitetyissä esimerkeissä tehtiin. Esimerkiksi jos yrittäjällä ei ole muita ansiotuloja kuin hieman ansiotuloina verotettavia osinkotuloja, saattaa ns. ansiotulo-osingon nostaminen olla erittäin järkevää. Muistettava kun on esimerkiksi se, että kunnallisveron ansiotulovähennys (TVL 105 a §) koskee nykyisin myös ansiotulona verotettavaa osinkoa.

Artikkelissa esitettiin palkkavaihtoehdot ns. YEL-yrittäjän näkökulmasta. Ns. TEL-yrittäjän tai vastaavan tilanteessa laskelmat muuttuvat ja sillä on paikoitellen olennainen vaikutus myös edullisuusjärjestyksiä tehtäessä.

Artikkelissa asiaa tarkasteltiin kokonaisuus huomioon ottaen – kuten yrittäjät yleensä asiaa pohtivatkin eli oma ja yrityksen tilanne yhteenlaskien. Jos tarkastelu kohdistetaan vain omistajayrittäjään, on huomionarvoista, että palkka on yrittäjälle 100 %:sti veronalaista, kun taas osinko pahimmillaankin vain 57 %:sti (ja vuodesta 2006 alkaen 70 %:sti).

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki