AVI huolissaan: Valtaosa tilitoimistoista ei ole koskaan tehnyt ilmoitusta epäilyttävästä liiketoimesta
Tilitoimisto saattaa tehdä parhaansa vakuuttaakseen, että sen toimintaan ei liity rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä. Omaa toimintaa pidetään pienimuotoisena, asiakkaita ennestään tuttuina. Piirre toistuu riskiarvioissa, joita Aluehallintoviraston tarkastajat ovat saaneet luettavakseen.
Miksi lain vaatimien riskiarvioiden suurpiirteisyys on ongelma? Millaisia ohjeita viranomainen antaa tilitoimistoille tarkastuskäyntien yhteydessä? Haastattelimme ylitarkastaja Iida Ullakkoa AVI:sta.
“Riskiarvio on tilitoimiston tärkein oma työkalu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja toimenpiteiden oikeanlaiseen kohdentamiseen. Riskiarviossa riskejä täytyy sekä tunnistaa että arvioida. Sen tarkoituksena ei ole perustella valvontaviranomaiselle, ettei riskejä olisi. Eli riskit eivät ole kiellettyjä, kunhan riskienhallintakeinot ovat riittävän tehokkaat, ja riskien toteutuminen on minimoitu”, hän sanoo.
Tiukentuva lainsäädäntö on herättänyt tilitoimistokentällä turhautuneita kommentteja ja epäilyksiä, ettei tavallinen suomalaisyritys pystyisi estämään rahanpesua. Ullakko näkee asian toisin:
“Harvassa ovat varmasti ne tilitoimistot, joiden kohdalla voi aidosti todeta, etteivät he voisi havaita mitään vilppiä asiakkaidensa toiminnassa. ”
Hälyttävän vähän ilmoituksia
Vuonna 2023 tilitoimistot tekivät 84 ilmoitusta epäilyttävästä liiketoimesta, vuonna 2022 vain 62. AVIn valvontarekisterissä on yli 2 800 kirjanpitopalvelua tarjoavaa toimijaa.
“Näiden lukujen perusteella valtaosa Suomen tilitoimistoista ei ole koskaan tehnyt kyseistä ilmoitusta”, Ullakko huomauttaa.
“Määrää voidaan perustellusti pitää liian vähäisenä, kun huomioidaan verohallinnon havainnot harmaasta taloudesta, poliisin tietoon tulleet talousrikosnimikkeet sekä kirjanpitäjien edellytykset havaita poikkeuksellisia ja epäilyttäviä liiketoimia.”
Rahanpesun selvittelystä vastaava Keskusrikospoliisi painottaa kirjanpitoalan roolia rikosten havaitsemisessa, mutta on kiinnittänyt AVIn tavoin huomiota ilmoitusten vähäiseen määrään.
“Rahanpesun selvittelykeskuksesta saamamme palautteen perusteella kirjanpitäjien ilmoitukset ovat pääsääntöisesti hyviä ja aiheellisia”, Ullakko muistuttaa.
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä velvoittaa tilitoimistot muun muassa laatimaan riskiarvion sekä oman toiminnan että asiakaskuntansa osalta, tuntemaan jokaisen asiakkaansa taustat (KYC, Know Your Customer), päivittämään tietoja säännöllisesti, seuraamaan pakotelistoja ja kohdistamaan korkean riskin asiakkuuksiin tehostetun tuntemisen menettelyjä.
Kirjanpitäjät rahanpesuriskien tunnistamisen aitiopaikalla
Pankeissa KYC-tietoja on kerätty pitkään, ja kirjanpitäjä saattaa virheellisesti olettaa pankkien hoitavan rahanpesun ehkäisyn tonttia. Rahanpesulain velvoitteet koskevat kuitenkin yhtä lailla kaikkia ilmoitusvelvollisia.
Millaiset erikoisuudet voivat osua erityisesti kirjanpitäjän silmiin?
“Tilitoimiston on mahdollista havaita esimerkiksi, että asiakas vaihtaa kirjanpitäjää usein tai asiakkaalla ei ole työntekijöitä, mikä on epätavallista yritystoiminnan luonteen vuoksi. Tilitoimisto voi myös havaita epäselviä ja puutteellisia dokumentteja, valetositteita, tekaistuja osto- ja myyntisopimuksia, kuittien tehtailua, käteiskaupan piilottamista tai esimerkiksi asiakasyrityksen epätavallisen monimutkaisia omistussuhteita”, Ullakko listaa esimerkkejä.
Epäselvissä tapauksissa tietoja on kysyttävä lisää (selonottovelvollisuus). Jos tietoja ei saa tai ne eivät ole uskottavia, on tilitoimiston tehtävä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta KRP:n alaiselle rahanpesun selvittelykeskukselle.
“Silloin on ensiarvoisen tärkeää, että tilitoimisto käyttää selonottovelvollisuuttaan, eli hankkii lisäselvityksiä. Vasta sen jälkeen voi arvioida, onko lisäselvitys niin luotettava ja yksiselitteisen varma, että ilmoituksen voi sen perusteella jättää tekemättä. Joka tapauksessa saatu selvitys on huolellisesti dokumentoitava ja säilytettävä.”
Tilitoimiston pieni koko voi jopa houkuttaa rikollisia asiakkaita
Osa kirjanpitäjistä ajattelee, ettei asiakkaan tietoja tarvitse tarkistaa, jos vastassa on ennestään tuttu ihminen.
“Rahanpesulaki ei tunnista henkilökohtaista tuntemista poikkeuksena asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen”, Ullakko sanoo.
“Eli vaikka asiakkaan tuntisi esimerkiksi yksityiselämän puolelta, häneen täytyy kohdistaa rahanpesulain mukaiset tuntemistoimet. Asiakkaan henkilöllisyys täytyy esimerkiksi todentaa luotettavasta lähteestä saatavasta asiakirjasta tai vahvalla sähköisellä tunnistautumisella.”
Entä toimiston tai asiakasyritysten koko? Sitkeä harhaluulo on, että pienuus suojaisi riskeiltä.
“Rahanpesulain velvoitteet koskevat kaiken kokoisia tilitoimistoja. Jos riskiarvioon on kirjattu toteamus “olemme pieni toimija, joten meihin ei kohdistu riskiä”, herättelisin pohtimaan, miksi rikolliset tai harmaata taloutta harjoittavat käyttäisivät vain suurempia toimistoja? Osa tilitoimistoista on arvioinut, että heihin kohdistuu jopa suurempi riski pienen koon takia. Myös toimintaansa vasta käynnistelevien tilitoimistojen on syytä olla tarkkana, sillä kansallisessa riskiarviossa on tunnistettu riskinä, että rikolliset toimijat voivat pyrkiä hyödyntämään alkuvaiheen kirjanpitoyrittäjiä, joilla ei ole vielä muodostunut asiakkaan kanssa vakiintunutta asiakas- ja luottamussuhdetta”, Ullakko kertoo ja jatkaa:
“Me emme ota näihin riskeihin kantaa. Tilitoimiston täytyy riskiarviossaan tunnistaa ja arvioida omaan toimintaansa liittyvät riskit. Myös asiakkaaseen liittyviä riskejä on arvioitava asianmukaisesti. Monesta riskiarviosta välittyy se, että ”rikollisen toimijan” ajatellaan tarkoittavan esimerkiksi suurta, kansainvälistä hämäräfirmaa. Rahanpesulain näkökulmasta uhka voi kuitenkin olla vaikka naapurissa sijaitseva ravintola, jossa käteismaksuja ei lyödä kassaan, tai paikkakunnan keskikokoinen yritys, joka maksaa osan palkoista pimeänä. Asiakkaisiin liittyvät riskit kuitenkin kuitataan helposti olemattomiksi siksi, että asiakkaat ovat paikallisia yrityksiä, eivätkä ne harjoita kansainvälistä toimintaa.”
Ilmoituksen kohde ei näe, kuka ilmoituksen teki
Mitä Ullakko sanoisi kirjanpitäjälle, jota lisätietojen kysely mietityttää, kun prioriteettina on hyvä asiakassuhde? Ilmoitusten tekemisestä puhumattakaan?
“Älä sulje silmiäsi. Muistuttaisin, että rahanpesulain velvoitteiden ja ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, sekä helpottaa tällaisen toiminnan paljastamista. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että aidot rahanpesutapaukset tai muut rikokset eivät tule poliisin tietoon, ja varat onnistutaan siirtämään viranomaisten ulottumattomiin. Ymmärrämme kuitenkin, että monia huolettaa mahdollinen asiakkuuden menetys. Muistuttaisimme, että ilmoitus epäilyttävästä liiketoiminnasta on salassa pidettävä, eli ilmoituksen kohteelle ei mene tieto ilmoituksen tehneen henkilöllisyydestä.”
Laiminlyönneistä voi seurata rikemaksu tai astetta ankarampi seuraamusmaksu mainehaittoineen. Sanktioiden määrääminen ei edellytä laiminlyöntien tahallisuutta tai sitä, että rahanpesua olisi päässyt tapahtumaan.
Ullakko on työssään kohdannut myös tilitoimistoja, jotka ovat hyvin perillä rahanpesulain velvoitteista. Monista riskiarvioista näkyy kauas, että asioita on oikeasti mietitty, ja oman toiminnan riskit ymmärretty.
Miten varmistaa, että oman toimiston toimintamallit ovat hyvällä tolalla?
AVIn vinkit rahanpesuriskien hallintaan:
- Hyödynnä AVIn materiaaleja riskiarvion laadintaan, mutta mukauta arvio aina omaan tilanteeseesi. Tee arviosta mahdollisimman konkreettinen esimerkiksi kertomalla asiakkaiden toimialoista ja tunnista ja arvioi niihin liittyviä riskejä.
- Rekisteröidy rahanpesun selvittelykeskuksen ilmoitussovellukseen jo etukäteen, jotta ilmoitusten tekeminen käy helposti.
- Kouluta henkilöstö tuntemaan rahanpesulain velvoitteet (mm. asiakkaan tunteminen, tosiallisten edunsaajien selvittäminen, pakotelistatarkastukset).
- Rakenna selkeät sisäiset toimintaperiaatteet ja menettelytavat eli keinot riskien hallintaan.
Tämän haastattelun toteutti Netvisor KYC – markkinoiden vaivattomin työkalu asiakkaan tuntemiseen. Rahanpesua voi kitkeä ja oman selustansa turvata vain tuntemalla asiakkaansa ja tekemällä tarvittavat ilmoitukset. Rahanpesulainsäädäntö tiukentuu parhaillaan EU-tasolla, joten senkään takia tilitoimistolla ei ole varaa jättää KYC- ja pakotelistavelvoitteita hoitamatta. Esimerkillisen kycittämisen ei tarvitse olla hankalaa.