CTA Paikka

Lääkäriyhtiöiden osingonjako – faktaa ja fiktiota

26.8.2008

Seppo Pentilä professori, Tampereen yliopisto

Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä luonnollisen henkilön tulot jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Pääomatuloa ovat varallisuuden kerryttämät tulot ja kaikki muut tulot ovat ansiotuloa. Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko voi yksityishenkilön verotuksessa olla verovapaata tuloa, veronalaista pääomatuloa tai veronalaista ansiotuloa. Verovapaata osinkoa voi kertyä sekä luonteeltaan pääomatulona pidettävistä osingoista että luonteeltaan ansiotuloina pidettävistä osingoista.

Osinko on verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeiden arvostamislaissa tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingosta on 70 prosenttia veronalaista pääomatuloa. Jos osinko ylittää yhdeksän prosentin rajan, osingosta 70 prosenttia on veronalaista ansiotuloa.

Eriytetyssä tuloverojärjestelmässä pääomatulona pidetään varallisuuden kerryttämää tuloa. Kun verovelvollisen saama osinko on yhdeksän prosentin ja 90 000 euron sisällä, osinko on luonteeltaan varallisuuden kerryttämää tuloa ja siten pääomatuloa. Tämän vuoksi voidaan puhua verovapaasta pääomatulo-osingosta, vaikka laissa ei tällaista termiä käytetäkään. Olipa kysymys verovapaasta tai veronalaisesta pääomatulo-osingosta, sen tulisi olla varallisuuden kerryttämää tuloa.

Korkein hallinto-oikeus teki tämän vuoden alussa ratkaisun (2008:6) lääkäriyhtiön osakesarjakohtaisesta osingonjaosta. Ratkaisu on tärkeä myös monien muiden ammatinharjoittajaryhmien tai palvelualalla toimivien näkökulmasta. KHO:n ratkaisemassa tapauksessa jokaisella lääkäriyhtiön toiminnassa mukana olevalla lääkärillä oli yhtiössä oma osakesarja, niin sanottu vastaanotto-osakesarja. Vastaanotto-osakesarjan toimintatulos määräytyi asianomaisen osakesarjan toimintatuloksen ja aikaisemmilta vuosilta jakamattomien toimintatulosten yhteismäärän perusteella. Yhtiön laskentatoimi oli hoidettu siten, että kutakin osakesarjaa vastaava toimintatulos oli todennettavissa. Käytännössä lopputulos oli se, että kullekin osakaslääkärille voitiin maksaa osinkoa sen mukaisesti, miten hän oli tuottamiensa palveluiden kautta myötävaikuttanut yhtiön tuloksen syntymiseen. Osinko voitiin siis tosiasiallisesti jakaa työpanosten mukaisessa suhteessa. Toiminnassa mukana oleva lääkäri saattoi omistaa lääkäriyhtiön osakkeet suoraan tai holdingyhtiön kautta.

Lääkäriyhtiötapauksen perusteella on osinkotulojen verotuksesta julkisuudessa esitetty monenlaisia, usein myös osin virheellisiä päätelmiä. Tapauksen lopputuloksen on aika yleisesti katsottu osoittavan nykyisen osinkoverojärjestelmän haavoittuvuuden jopa siten, että koko osinkoverojärjestelmä on muutettava toisenlaiseksi. Käytännössä tämä merkitsisi listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen laajempaa verotusta.

Hyvin yleinen käsitys tuntuu olevan se, että tapauksessa on ollut kysymys onnistuneesta menettelytavasta muuntaa ansiotuloa pääomatuloksi. Pääomatulo-osinko ei siis olisikaan eriytetyn verojärjestelmän lähtökohtien mukaisesti varallisuuden kerryttämää tuloa. Tällaista kysymystä KHO:n päätöksessä ei kuitenkaan ole ratkaistu eikä päätöksen perusteella pysty sanomaan, tuleeko osinko käsitellyksi osakkaan verotuksessa ansio- vai pääomatulona. Se jää riippumaan siitä, mikä on osingon määrä ja mikä on osinkoa jakavan yhtiön osakkeen matemaattinen arvo. On huomattava myös se, että lääkäriyhtiön jakama osinko voi olla lääkärin ammattitoiminnan tuloa, joka jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi ammattitoiminnan nettovarallisuuden mukaan. Osa erilaisissa lääkäriyhtiöissä toimivista lääkäreistä on toiminnassa mukana nimenomaan ammatinharjoittajina.

Tilanne on siis varsin monivivahteinen ja puheet muhkeista verovapaista osingoista ovat yleistyksiä ja yliampuviakin, vaikka tällaisiakin osinkoja toki varmaan on. Muhkeiden verovapaiden osinkojen syy ei kuitenkaan ole osakkeiden erilajisuus. Mistä tahansa osakeyhtiöstä voi saada verovapaasti 90 000 euroa osinkoa, jos osakkaan omistamien osakkeiden matemaattinen arvo on vähintään miljoona euroa ja jos yhtiössä on riittävästi voitonjakokelpoisia varoja. Tällöinkin on huomattava se, että osinkoa voidaan pääsääntöisesti jakaa vain verotetuista voitoista, jolloin pohjalla on jo 26 prosentin yhteisövero.

Erilajiset osakkeet ja osakkeen matemaattinen arvo

Jos yhtiöjärjestykseen otetaan määräyksiä osakkeiden erilajisuudesta, on aiheellista pohtia myös sitä, onko tällä vaikutuksia osakkeen matemaattisen arvon laskentaan. Arvostamislain 9 §:n mukaan osakkeen matemaattinen arvo lasketaan jakamalla tarkistetun nettovarallisuuden määrä yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Laissa ei ole mainintoja osakkeiden erilajisuuden huomioon ottamisesta. Erilajisten osakkeiden matemaattinen arvo on siis sama. Tämä on todettu myös ratkaisussa KVL 1999:18, jossa osakkeiden erilajisuus koski osakkeiden äänivaltaa ja oikeutta saada jako-osa yhtiön purkautumisessa. Arvostamislain 9 §:n sanamuoto ei anna mahdollisuutta ottaa erilajisuutta huomioon sellaisessakaan tapauksessa, että erilajisilla osakkeilla on toisistaan poikkeava oikeus osinkoon.

Se, että osakkeiden erilaisuutta ei oteta huomioon osakkeen matemaattisen arvon laskennassa, perustuu vanhaan osakkeiden verotusarvojen laskennassa noudatettuun käytäntöön. Erilajisuuden huomioon ottamista osakkeiden verotusarvojen laskennassa pidettiin monimutkaisena ja sen pelättiin myös helpottavan varallisuusveron välttämistä. Yhtiöoikeudellisten säännösten mahdollistamaa osakkeiden erilajisuutta ei aikaisemmin myöskään hyödynnetty samalla tavalla kuin nykyisin. Tuloverotuksen näkökulmasta tällainen vanha varallisuusverotukseen perustuva lähtökohta on kuitenkin ongelmallinen.

Lääkäriyhtiötapauksessa KHO 2008:6 vastaanotto-osakesarjan osakkeet lunastettiin lääkäriltä, jos tämä halusi irtaantua yhtiörakenteesta. Lunastushinta oli osakesarjan rahastoidun toimintatuloksen määrä. Kunkin osakesarjan oikeus yhtiön varoihin määräytyi osakesarjan toimintatuloksen ja aikaisemmilta vuosilta laskettujen varoina jakamattomien toimintatulosten yhteismäärän perusteella. Se, että tällaisessa tilanteessa yhtiön kaikkien osakkeiden matemaattinen arvo on sama, ei ole perusteltua. Kun vastaanotto-osakesarja ei tuo yhtiön varoihin muuta oikeutta kuin oikeuden osakesarjan toimintatulokseen, on aiheellista kysyä, minkä vuoksi yhtiön muu varallisuus vaikuttaa tällaisen osakkeen matemaattiseen arvoon. Toisaalta tällainen osakesarja vaikuttaa vastaavasti muiden osakesarjojen matemaattisiin arvoihin. Kokonaisuutena tämä voi johtaa myös siihen, että osinko jakaantuu virheellisesti pääomatuloksi ja ansiotuloksi.

Mahdollista on se, että verovelvollinen omistaa kahteen eri osakelajiin kuuluvia osakkeita, joille jaetaan toisistaan poikkeava osinko. Niinpä esimerkkiratkaisun KHO 2008:6 tilanteessa lääkäri voi periaatteessa omistaa yhtiön kantaosakkeita ja vastaanotto-osakesarjan osakkeita.

Ratkaisussa KHO 1999:24 esillä on ollut tällainen tilanne. Verovelvollinen omisti yhtiön A- ja B-sarjan osakkeita. Osinkoa jaettiin vain A-sarjaan kuuluville osakkeille. Ratkaisussa katsottiin, että osingon pääomatulo-osuuden laskennassa tuli ottaa huomioon myös ne osakkeet, joille osinkoa ei ollut jaettu.

Nykyisen TVL 33b.1 §:ssä puhutaan osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle lasketusta yhdeksän prosentin vuotuisesta tuotosta. Aikaisemmin laissa puhuttiin monikossa osakkeiden matemaattisesta arvosta. Vaikka nykyinen lain yksikön sanamuoto puoltaakin sitä, että pääomatulo-osuus tulisi laskea osakelajikohtaisesti, ei lainmuutoksen yhteydessä ole tuotu esille sitä, että sanamuodolla olisi ollut tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin.

Tämän vuoksi ratkaisu KHO 1999:24 antaa tukea sille, että osingon pääomatulo-osuus tulee laskea ottaen huomioon kaikki verovelvollisen omistamat yhtiön osakkeet ja niille jaetut osingot. Se, että KHO:n ratkaisemassa tapauksessa osinkoa jaettiin vain yhdelle osakesarjalle, ei voi olla perusteena sille, että siitä ilmenevää linjausta ei sovellettaisi tilanteissa, joissa osinkoa saadaan samanaikaisesti esimerkiksi kahden eri osakelajin osakkeille.

Holdingyhtiörakenteesta

KHO:n lääkäriyhtiötapauksessa lääkärit saattoivat omistaa lääkäriyhtiön osakkeet suoraan tai holdingyhtiön kautta. Jos lääkäri omistaa osakkeet suoraan, lääkäriyhtiön jakama osinko on hänen osinkotuloaan, ja osinko on lääkärin elinkeinotoiminnan (ammattitoiminnan tuloa) tai henkilökohtaisen tulolähteen tuloa. Jos osinko on lääkärin elinkeinotoiminnan tuloa, osingosta on EVL 6a.5 §:n mukaan 70 prosenttia veronalaista elinkeinotuloa ja lääkäriyhtiön osakkeet kuuluvat elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen. Elinkeinotoiminnan tulo jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi TVL 38 §:n mukaan. Pääomatulo-osuus lasketaan 20 prosentin vuotuisen tuoton mukaan. Osakkeiden luovutustakin käsitellään tällöin EVL:n mukaan, minkä vuoksi verovelvollisen luovutusvoittoa ei voida laskea TVL:n 20 prosentin tai 40 prosentin hankintameno-olettamia käyttäen.

Verovelvollinen ei voi vapaasti päättää sitä, kuuluvatko osakkeet hänen ammattitoimintansa varoihin tai henkilökohtaisen tulolähteen varoihin. Keskeinen prejudikaatti rajanvedosta on ratkaisu KHO 1994 B 531. Siinä lääkäriasema X Oy:n osakkeet kuuluivat lääkärin elinkeinotoiminnan varoihin, kun verovelvollinen oli ammatinharjoittajana harjoittanut lääkäritoimintaa lääkäriaseman tiloissa.

Holdingyhtiörakenne on yleistynyt lääkäriyhtiöiden ja muiden erilaisten ammatinharjoittajien yhteisten osakeyhtiöiden omistusmuotona. Tällaisessa rakenteessa varsinainen toiminnallinen yhtiö omistetaan holdingyhtiöiden välityksellä. Rakenne voi olla niin pitkälle menevä, että jokaisen toiminnassa mukana olevan omistus toiminnalliseen yhtiöön on järjestetty erillisen holdingyhtiön kautta.

Holdingyhtiörakenteessa voi olla ei-verotuksellisia etuja, mutta se on kiistatta myös verotuksellisesti houkutteleva suoraan omistukseen verrattuna. Jos verovelvollinen omistaa varsinaisen toiminnallisen yhtiön osakkeet holdingyhtiön välityksellä, holdingyhtiö on osingonsaaja. Listaamattoman yhtiön toiselta listaamattomalta yhtiöltä saamat osingot ovat EVL 6a ja TVL 33d.4 §:n mukaan verovapaata tuloa. Kun holdingyhtiö sitten jakaa osingon omistajalleen, osingon verokohtelu riippuu holdingyhtiön osakkeen matemaattisesta arvosta. Holdingyhtiön käyttämisessä on mm. se etu, että se mahdollistaa toiminnallisen yhtiön jakaman osingon lipastoinnin ja varsinaisesta toiminnallisesta yhtiöstä voidaan jakaa kaikki osakkaalle jaettavissa oleva osinko ilman, että osinko tässä vaiheessa tulee verotetuksi. Tämä on verojärjestelmän lähtökohtien mukainen lopputulos, sillä osakeyhtiöiden välisten osinkojen ketjuverotuksen estäminen on osinkoverotuksen peruslähtökohtia.

Holdingyhtiön käyttö omistajana helpottaa toiminnallisen yhtiön tarkoituksenmukaista osingonjakopolitiikkaa, sillä tällöin osakkaiden erilaisten verotuksellisten ja muiden intressien vaikutus osingonjakopäätöksiin pienenee. Se, että osinko jaetaan pois toiminnallisesta yhtiöstä voi olla perusteltua myös osakkaiden riskienhallinnan näkökulmasta. Holdingyhtiöstä sen omistaja voi päättää varojen nostamisesta yksin omien intressiensä mukaisesti.

Holdingyhtiörakenteita on käytetty pitkään mitä erilaisimmissa tilanteissa ja myös verosuunnittelun välineinä. 1970- ja 1980-luvuilla holdingyhtiöitä käytettiin osakeomistuksia hallinnoivina säästöpossuina. Niihin lipastoitiin osinkoja, jotka muutoin olisivat tulleet osakkaan verotuksessa ankaran verotuksen kohteeksi. Tätä ketjuverotuskiellon tarjoamaa mahdollisuutta pyrittiin estämään erityisillä säännöksillä, joiden ideana oli se, että säästöpossuyhtiöihin ei sovellettu ketjuverotuskieltoa. Jo tuolloin katsottiin, että holdingyhtiötä omistajana ja osinkotulojen saajana ei voitu veronkiertämistä estävän säännöksen nojalla sivuuttaa verotuksessa.

Holdingyhtiörakenteet ovat olleet jo pitkään ammatinharjoittajien toiminnallisten yhtiöiden omistusmuotona. Järjestelmän hyväksyttävyys on ollut esillä ratkaisussa KHO 4.7.2001 t. 1564. Siinä asianajotoimiston henkilöosakkaat olivat järjestäneet omistuksensa asianajotoimistossa uudelleen siten, että kukin henkilöosakas oli myynyt pääosan asianajotoimiston osakkeistaan perustamalleen osakeyhtiölle. Perusteluina toimenpiteelle oli se, että toimenpide mahdollistaisi järkevän osakaspolitiikan harjoittamisen asianajotoimistossa. Asianajotoimisto jakoi osinkoa holdingyhtiöille. Veroasiamies vaati, että osingosta tuli verottaa holdingyhtiön omistajana ollutta asianajajaa eikä holdingyhtiötä. Vaatimus tuli hylätyksi kaikissa oikeusasteissa.

Ovi lääkäriyhtiötapauksen mukaiselle holdingyhtiörakenteelle on siis avattu jo tällä asianajotoimintaa koskevalla ratkaisulla. Luultavasti holdingyhtiörakenteiden käyttäminen ei pysähdy ammatinharjoittajien toiminnallisten yhtiöiden omistusrakenteeksi, vaan se etenee myös palkansaajien toimintojen suuntaan.

Järjestelmä antaa mahdollisuuden esimerkiksi avainhenkilöiden kannustinjärjestelmien rakentamiseen erilajisten osakkeiden osinko-oikeuksia ja osakkeiden arvonnousua käyttäen. Tällöin saatetaan jo lähestyä lopputulosta, jossa osa palkasta saadaan siirretyksi holdingyhtiöön verovapaana osinkona. Lainsäätäjä voi tietenkin asettaa esteitä tai ainakin hidasteita tällaiselle kehityskululle. Yllättävää olisi, jos näin ei tapahtuisi.

Varojen sijoittaminen yhtiöön nettovarallisuuden kasvattamiseksi

Osakesarjakohtainen osingonjaon hyväksyminen ei vielä uuta ansiotuloa verovapaaksi pääomatuloksi, sillä osingon pääoma- ja ansiotulolajijako riippuu osakkeen matemaattisesta arvosta. Tämän vuoksi osinkoa jakavan yhtiön nettovarallisuus on osakkaana olevan luonnollisen henkilön verorasituksen kannalta ydinkysymys. Se, että osinko toiminnallisesta yhtiöstä menee holdingyhtiöön, ei siis merkitse sitä, että luonnollinen henkilö saisi sen verovapaasti 90 000 euroon saakka.

Nettovarallisuuden kasvattaminen osinkotulon verovapauden saavuttamiseksi on aihe, jonka tiimoilta julkisuudessa näkee aika eksoottisia kannanottoja. Osinkoverotusta ja lääkäriyhtiötapausta käsiteltiin keväällä muun muassa eräässä arvostetussa talousalan viikkolehdessä. Siinä todettiin ensiksi, että holdingyhtiön ”omistava lääkäri saa mahdollisuuden muhkeisiin verottomiin osinkoihin”. Sen jälkeen kirjoitettiin muun muassa seuraavasti: ”Holdingyhtiön omistaja voi nostaa vuosittain yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta verottomina osinkoina. Nettovarallisuuspykälää voi kuitenkin kiertää sijoittamalla yritykseen omia rahoja, lainaa tai kiinteää omaisuutta, kuten veneen.” Selvää on, että vene ei ole kiinteää omaisuutta. Välttämättä kaikille ei ole selvää se, että veneen sijoittaminen yhtiöön nettovarallisuuden kasvattamiseksi johtaa käytännössä varsin kalliiseen veneilyyn. Näin on, kun otetaan huomioon luontoiseduksi katsottavan vene-edun määräytyminen ja se, miten peitellystä osingosta verotetaan, jos osakas on käyttänyt yhtiön venettä yksityistarkoituksiinsa.

Kiinteistön sijoittamistakaan holdingyhtiöön ei voida pitää erityisen taloudellisena ratkaisuna. Sijoittamisvaiheessa realisoituu myyntivoitto ja siirrosta on maksettava varainsiirtovero. Jos kysymyksessä on verovelvollisen vakituinen asunto, luovutusvoiton verolta voidaan toki välttyä. On kuitenkin huomattava, että TVL 33b §:ssä on miin sanottuja osakaskohtaisia vähennyksiä, jotka vähennetään verovelvollisen omistamien osakkeiden arvosta. Osakkaan käyttämä asunto on tällainen. Näin ollen vakituisen asunnon tai vapaa-ajanasunnon sijoittamisella yhtiöön ei saada verohyötyä osinkotulon verotuksessa. Verovelvolliset ovat pikemminkin pyrkineet pääsemään eroon tällaisista rakenteista. Asunnon osalta on lisäksi muistettava asuntoedun ja vapaa-ajanasunnon tuottaman edun verotus osakkaan tuloverotuksessa.

Jos verovelvollisella on likvidejä varoja, hän voi sijoittaa ne omana pääomana holdingyhtiöön. Uusi osakeyhtiölaki tarjoaa tähän joustavia mahdollisuuksia. Tätä kautta yhtiön nettovarallisuus kasvaa ja yhtiön maksama osinko, joka muutoin olisikin ansiotuloa, voi muuttua verovapaaksi osingoksi. Näin käy kuitenkin täysimääräisesti vain silloin, jos yhtiö ei saa laisinkaan tuottoa sijoitetuille rahavaroille. Varojen sijoittaminen yhtiöön voi merkitä myös sitä, että pääomatulo muuttuu ansiotuloksi.

Tilannetta voidaan tarkastella seuraavan esimerkin valossa: Oletetaan, että yhtiön nettovarallisuus tilikauden alussa on 10 000 euroa ja yhtiö on saanut verovapaita osinkoja 100 000 euroa. Nettovarallisuus tilikauden päättyessä on 110 000 euroa. Jos yhtiön saama osinko jaetaan seuraavan vuonna osakkeenomistajalle, osingosta on verovapaata pääomatuloa 9 900 euroa ja ansiotulo-osingoksi jää 90 100 euroa. Tästä 70 prosenttia eli 63 070 euroa on veronalaista. Jos osakas olisi sijoittanut tilikauden aikana yhtiöön oman pääoman ehdoin rahaa 100 000 euroa, nettovarallisuus olisi 210 000 euroa. Jos sijoitus ei tuota mitään, yhtiön tulo on edelleen 100 000 euroa. Yhtiön jakamasta osingosta on nyt kuitenkin verovapaata 18 900 euroa. Nyt voidaan sanoa, että sijoitus muutti 9 000 euron ansiotulon verovapaaksi pääomatuloksi.

Taloudellisessa mielessä ei kuitenkaan ole järkevää pitää rahavaroja yhtiössä tuottamattomana. Jos yhtiö saa lisäsijoitukselle kymmenen prosentin tuoton, yhtiön tulo on 110 000 euroa. Yhtiö jakaa edelleen osinkona vain 100 000 euroa, josta 19 800 euroa on verovapaata tuloa, mikäli myös nettovarallisuus on kasvanut 10 000 eurolla. Enää ei kuitenkaan ole selvää, onko yhtiöön tehty lisäsijoitus muuttanut ansiotuloa verovapaaksi pääomatuloksi. Jos yhtiö jakaa osinkona koko tulonsa 110 000 euroa, siitä on 19 800 verovapaata tuloa ja 90 200 ansiotuloa. Yhtiöön tehdyn lisäsijoituksen tuottamasta tulosta eli varallisuuden kerryttämästä tulosta on näin osa muuttunut ansiotuloksi.

Osakkaalla on ollut vaihtoehtona myös se, että hän ei olisi sijoittanut 100 000 euroa holdingyhtiöönsä, vaan olisi sijoittanut sen suoraan itse kymmenen prosentin tuotolla. Tällöin hänen pääomatulonsa olisivat olleet holdingyhtiöstä saadun verovapaan pääomatulo-osingon kanssa 19 900 euroa ja ansiotulonsa 90 100 euroa.

Holdingyhtiöön tehtävä sijoitus voidaan luonnollisesti rahoittaa vaikkapa pankkilainalla. Tällaisen lainan korot vähennetään nykyisin tulonhankkimisvelan korkoina eikä lainan pääomaa vähennetä osakkaan omistamien osakkeiden arvosta. Vuoteen 2005 saakka yrittäjäosakkaan osakkeiden hankintavelan korot vähennettiin yhtiöstä saadun osingon ja yhtiöveron hyvityksen yhteismäärästä ennen osingon jakamista pääoma- ja ansiotuloksi. Velan pääoma vähennettiin osakkaan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta, jolloin se pienensi pääomatulon laskentaperustetta.

Velkarahalla tehtävä sijoitus omaan holdingyhtiöön luonnollisesti lisää nettovarallisuutta samoin kuin omilla varoilla tehty sijoitus, mutta tällöinkään varoja ei kannata pitää yhtiössä tuottamattomina. Luonnollisesti holdingyhtiön omistaja voisi sijoittaa velkana saadun määrän omissa nimissäänkin. Tämän tuottomahdollisuuden hän menettää, jos varat sijoitetaan omaan yhtiöön ja tilalle tulee osinkomahdollisuus omasta yhtiöstä. Kaiken kaikkiaan tilanne ei kuitenkaan ole sen kummempi kuin edellä esimerkin valossa tarkastellussa omin varoin tehdyssä sijoituksessa. Jos velkavarojen käyttäminen omaan yhtiöön tehdyn sijoituksen rahanlähteenä on ongelmallinen osinkoverojärjestelmän kannalta, tarjoaa vuoteen 2005 voimassa ollut sääntely esikuvan tällaisen ongelman poistamiseen.

Osakeyhtiön nettovarallisuutta laskettaessa huomioon otetaan kaikki yhtiön omaisuus. Meillä ei juurikaan ole ollut esillä sellainen mahdollisuus, että jossain tilanteessa veron kiertämistä koskevan säännöksen (VML 28 §) nojalla jotain yhtiön omaisuutta ei otettaisikaan mukaan matemaattisen arvon perustana olevaan nettovarallisuuteen. Tällaista saatettaisiin harkita tilanteessa, jossa yhtiöön on sen nettovarallisuuden kasvattamiseksi sijoitettu yhtiön toiminnan kannalta tarpeettomia varoja. Tässä yhteydessä tätä kysymystä ei kuitenkaan ole mahdollista käsitellä laajemmin. Tämä on eri asia kuin se, että osingon pääomatulo-osuutta laskettaessa huomioon otettaisiin vain elinkeinotulolähteen varat. Tällainenkin vaihtoehto on ollut esillä julkisuudessa ratkaisuna ongelmiin, joita lääkäriyhtiötapaus aiheuttaa osinkoverojärjestelmälle. Nykyisen osinkoverotuksen mahdollisten epäkohtien korjaaminen tulolähdejaottelun pohjalta ei kuitenkaan ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto.

Muutosnäkymiä

KHO:n lääkäriyhtiötapauksen perusteella valtiovarainministeri on enemmän tai vähemmän selvästi luvannut, että lainsäädäntötoimia asian osalta selvitetään. Asian tiimoilta käydyssä julkisessa keskustelussa ovat syyt ja seuraukset menneet sekaisin. Syinä KHO:n päätöksen mukaisiin tilanteisiin on ylikireä ansiotulojen verotus. Tämä puolestaan ei ole seurausta liian kevyestä osakeyhtiöiden ja osinkotulojen verotuksesta. Julkisessa keskustelussa tilanne on näyttäytynyt siltä, että tilanteen syynä on liian kevyt osakeyhtiöiden tai ainakin osinkojen verotus ja tästä on seurauksena liian kireä ansiotulojen verotus. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella syksyllä asetetaan verotuksen uudistamista selvittelevä työryhmä. Selvää on, että osinkoverotus pääsee jälleen selvityksen kohteeksi.

Lääkäriyhtiötapausta on syytä verrata myös sellaiseen vaihtoehtoon, että kullakin yhtiön toiminnassa mukana olevalla on oma yhtiö ammattitoiminnan harjoittamista varten. Tällaisessa tilanteessa verovelvollinen voi nostaa kaiken tulon yhtiöstä osinkona ja voidaan sanoa, että hän saa osinkona työpanoksensa kerryttämän tulon. Jos kaksi ammatinharjoittajaa perustaa toimintaansa varten yhtiön, he voivat erilajisia osakkeita käyttämällä pyrkiä samaan, eli että kumpikin saa yhtiöstä osinkona työpanoksena kerryttämän tulon.

Aiheellista on kysyä, miksi tämä ei olisi hyväksyttävää, kun se hyväksytään myös yhdenmiehen yhtiössä. Usean henkilön yhtiöllä, jossa on erilajisia osakkeita, ei saavuteta sen kummempaa veroetua kuin saavutetaan yhdenmiehen yhtiöllä. Lääkäriyhtiötapauksen mukainen toimintamalli on myös mahdollista muuttaa toisenlaiseksi siten, että siinä ei esiinny holdingyhtiöitä, vaan niiden tilalla kullakin toiminnassa mukana olevalla on muunlainen yritystoimintaa harjoittava yhtiö. Tulo varsinaisesta toiminnallisesta yhtiöstä ei tällöin tule yrittäjäyhtiölle ainakaan pääosin osinkona. Toimintamalli voi tosin olla arvonlisäverotuksessa ongelmallinen.

Lääkäriyhtiötapauksessa KHO katsoi ”lainsäädännön nykytilan huomioon ottaen”, että osakkaan yhtiöstä osinkona saama määrä oli myös verotuksessa osinkotuloa. Tuomioistuimenhan tulee aina tehdä ratkaisunsa voimassa olevien säännösten mukaisesti. Se, että tässäkin tapauksessa on näin tehty, ei siis kaipaisi erityistä asian korostamista, ellei sillä haluttaisi sitten erikseen jotain viestittää. Mahdollisesti lausumalla on haluttu korostaa lainsäätäjän vastuuta asiassa ja että lainsäätäjän tulee reagoida, jos lopputulos nähdään ongelmallisena.

Toisaalta myös verosuunnittelijan on hyvä huomata lausuma. Lainsäädäntömuutos tällä alueella voi olla mahdollista myös nopealla aikataululla. Lyhyelläkään tähtäimellä ei voi poissulkea sitä, että työpanokseen perustuva erilajisten osakkeiden tuottama osinko saa verotuksessa nykyisestä oikeustilasta poikkeavan erityiskohtelun.

 

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki