Kannattavuuden seuranta eri toimialoilla

Kannattavuuden määritelmä

Yrityksen kannattavuus tarkoittaa sen kykyä tuottaa voittoa tulojen ja menojen erotuksena. Se mitataan usein keskeisillä tunnusluvuilla, kuten liikevoittoprosentilla, pääoman tuotolla ja katteilla kuten liikevoitolla tai käyttökatteella. Lisäksi eri toimialoilla käytetään omia erikoistuneita mittareitaan, jotka huomioivat liiketoiminnan erityispiirteet. Niitä käydään läpi tässä artikkelissa.

Kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten hinnoittelu, kustannusrakenne ja markkinaolosuhteet. Tekijöissä voi olla toimialojen välillä huomattaviakin eroja. Pitkällä aikavälillä kannattavuus on elintärkeää yrityksen kasvulle, investoinneille ja kilpailukyvylle. Jatkuva seuranta ja sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin auttavat yritystä säilyttämään kannattavuutensa. Kannattavuutta voidaan seurata yksikkötasolla tai esimerkiksi yrityksen tai sen osan, kuten liiketoiminnan tai tuotantolinjan tasolla.

Kannattavuuden (profitability) rinnakkaiskäsite on tuottavuus (productivity), jota tavoitellaan tuotannon johtamisessa. Siinä valmistuneiden suoritteiden määrää verrataan niiden tuotannossa tarvittujen tuotantotekijöiden määrään (Tuottavuus = suoritteiden määrä / tuotantotekijöiden määrä).

Tuottavuuden tai tehokkuuden voidaan katsoa olevan tavallaan kannattavuuden taustalla. Se onkin usein kannattavuuden selittävänä tekijänä, eli miten hyvin yrityksen käytössä olevat tuotannontekijät hyödynnetään tuotoksen maksimoimiseksi. Ja toki lopulta tärkeää on saada tuotteet tai palvelut myytyä vieläpä hyvällä hinnalla.

Kannattavuuden eri ulottuvuudet

Pääomaintensiiviset vs. tuloslaskelmaintensiiviset yritykset

Kannattavuus näkyy tuloslaskelmasta. Riippuen toimialasta, tuloslaskelman rakenne voi poiketa huomattavastikin.  Myös tuloslaskelman ja taseen välinen suhde vaihtelee toimialojen välillä. Niin sanottu tuloslaskelmaintensiivinen yritys keskittyy erityisesti tuloslaskelman eriin, ja taseen käytöllä on vähäinen merkitys. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi palvelusektorin yritykset, joiden tuotantovälineenä on lähinnä henkilöstö. Tuloslaskelmaintensiivisten yritysten kannattavuuden seuranta painottuu henkilöstökustannuksiin tai vaikkapa kauppaliikkeen liikevaihdon ja ostohinnan erotuksena myyntikatteeseen. Pääomaintensiiviset yritykset saavat tuottonsa tuotannollisesta toiminnasta ja niiden tuottavuus perustuu konekapasiteetin tehokkaaseen hyödyntämiseen. Tällaisten yritysten kulurakenteessa on esimerkiksi poistoilla ja rahoituskuluilla suuri merkitys, ja kannattavuudessa tulee keskittyä niihin.

Ajallinen ulottuvuus: Lyhyt vai pitkä tähtäin

Kannattavuuden seurannan aikajänne riippuu yritystoiminnan luonteesta. Projektitoiminnassa luonteva tarkastelupiste voi olla projektin, eli esimerkiksi loistoristeilijän tai IT-projektin valmistumishetki. Maataloudessa kautena toimii luontevasti vuosi. Toisaalta jokin toimiala, kuten päivittäistavarakauppa, seuraa päivä- tai viikkotasolla tuotteiden menekkiä, ja hammaslääkärialalla laskentayksikkönä on yhden hammaslääkäritunnin tai -käynnin kannattavuuden optimointi.

Viime vuosikymmeninä yritysten kustannukset ovat yleisesti muuttuneet kiinteistä muuttuvammiksi. Aiemmin tuotantovälineet hankittiin itselle, ja kulut näkyivät poistot-rivillä jaettuina pitkäaikaisena hyödykkeenä koko käyttöiälle. Nykyään koneet vuokrataan, ja kulu näkyy käyttökatteen yläpuolella. Toisaalta myös moni asia on nykyään transaktiopohjainen, ja niitä veloitetaan liiketoiminnan volyymin mukaan. Yksikkökustannukset ovat siis kiinteitä, ja yrityksen tasolla kokonaiskustannukset ovat muuttuvia.

Seuraavissa kappaleissa käydään läpi toimialojen kannattavuuden seurannassa olevia erityispiirteitä.

Eri toimialojen erityispiirteitä kannattavuuden seurannassa

Teollisuuden kannattavuuden seuranta

Teollisuudessa seurataan erityisesti tuotantokustannuksia, kapasiteetin käyttöastetta ja tuotantoprosessin tehokkuutta. Teollisuus on leimallisesti pääomaintensiivistä, ja silloin on järkevää seurata, kuinka paljon tuotosta, tulosta tai rahavirrasta tuotantokoneisto eli koneet ja tehtaat tuottavat. Pääoman tuottoaste (ROA; return on assets) on tärkeä mittari. Toisaalta teollisuudessa on todennäköisesti myös pitkiä tuotantosarjoja, joiden läpimenoastetta on hyvä seurata esimerkiksi eri varastojen käyttöä tarkkailemalla. Lean-menetelmät ja JIT (just-in-time) sopivat erityisesti teollisuusyrityksille. Prosessikohtaiset tehokkuusmittarit ovat tärkeitä.

Kaupan alan kannattavuuden seuranta

Kaupan alalla kannattavuuden avainmittareita ovat tyypillisesti myyntikate, varaston kiertonopeus ja asiakaskohtainen keskiostos. Suurten volyymien ja pienten katteiden vuoksi tehokas logistiikka ja varastonhallinta ovat kriittisiä tekijöitä. Kausivaihtelu on tyypillistä kaupan alalla. Nykyään monella kaupan alalla keskeistä on myös pohtia verkkokaupan roolia, ja silloin myynti/m² ja kustannus/m² ovat varmasti järkeviä mittareita kivijalkamyymäläverkon arvioinnissa. Brändin arvon ja mainonnan tehokkuuden mittaaminen on tärkeää.

Rakennusalan kannattavuuden haasteet

Rakennusalalla projektikohtainen kannattavuus on keskiössä. Pitkäjänteiset hankkeet vaativat jatkuvaa budjetointia ja kustannusten hallintaa. Esimerkiksi hankkeen kateprosentti ja kassavirran hallinta ovat olennaisia seurattavia mittareita. Tyypillisesti myyntihinnat ovat suhteellisen kiinteitä ja kustannukset muuttuvia, mikä on esimerkiksi viime vuosina vaikeuttanut toimialalla pärjäämistä. Rakennusliikkeiden taseen hallinta on tärkeää, ja korkotasolla voi olla pitkäkestoisessa liiketoiminnassa suuri merkitys sekä kysynnän tasoon että investoinnin kannattavuuden arviointiin.

Palvelualan kannattavuuden mittarit

Palvelualoilla, kuten konsultoinnissa ja terveydenhuollossa, kannattavuuden seuraaminen keskittyy asiakaskohtaiseen laskutukseen ja katteeseen, henkilöstön käyttöasteeseen ja asiakastyytyväisyyteen, joilla on suora vaikutus liiketoiminnan kestävyyteen. Palvelualalla, jos se on ketjumuotoista, konseptin skaalaamiseen liittyvää kannattavuuden kasvua seurataan tarkasti, ja pyritään ylittämään kriittisen pisteen myyntitaso. Laajentuminen pyritään tekemään niin kevyin pääomapanoksin kuin mahdollista.

Teknologia- ja ohjelmistoalan kannattavuus

Ohjelmisto- ja teknologiayrityksissä kannattavuuden seuranta painottuu asiakkuuden elinkaaren arvoon (Customer Lifetime Value, CLV) sekä asiakashankinnan kustannuksiin (Customer Acquisition Cost, CAC). Kehityskustannusten hallinta on tärkeää, kuten myös innovaatioputken koko ja tuotteen aikainen markkinoille saaminen. Vasta kaupallistettavan tuotteen kehityskustannukset voidaan aktivoida, ja tutkimusvaiheen menot kirjataan kuluiksi. Investoinnin tuottoasteisiin (ROI) tulisi laskea myös innovointivaiheen kustannuksetkin.

Rahoitusalan kannattavuuden seuranta

Pankkisektorilla kannattavuuden avainmittareita ovat korkokate, palkkiotuotot ja sijoitusten tuotto. Sääntelyn vaikutus ja riskienhallinta ovat alalla merkittävässä roolissa, ja vakavaraisuus ja maksuvalmius on pidettävä riittävällä tasolla kaikissa olosuhteissa. Pankkien korkokatteen eli pankin asiakkailleen maksamien ja myöntämistään lainoista saamiensa korkojen erotus paranee yleensä korkeiden markkinakorkojen aikana.

Vakuutustoimialan kannattavuudessa keskeistä on yhdistetty kulusuhde, joka koostuu vakuutustoiminnan korvauskulujen ja vakuutusmaksujen välisestä vahinkosuhteesta sekä liiketoiminnan liikekulusuhteesta. Vakuutusyhtiöille on sijoitustuotoilla iso merkitys, eläkevakuuttamisessa puhutaan vuosikymmenien aikajänteestä.

Maa- ja metsätalousalan kannattavuuden erityispiirteet

Maataloussektorilla kannattavuus syntyy konkreettisesti tuotannossa tuotantopanosten muuntamisesta erilaisiksi maataloustuotteiksi. Kannattavuus riippuu monista ulkoisista tekijöistä, kuten sääolosuhteista ja markkinahinnoista.  Keskeisiä mittareita ovat tilakohtainen tuotto, tuotantokustannukset ja erityisesti pääomaintensiivisessä karjataloudessa investointien tuotto. Suomalainen maataloussektori on vielä hyvin pientilakeskeistä, joten esimerkiksi oman työn tuntikustannuksia ei välttämättä pienemmillä tiloilla seurata.

Metsänomistajien liiketoiminnan aikajänne on jopa kahdeksankymmentä vuotta, ja ensimmäiset tuotot saadaan aikaisintaan viidentoista vuoden odottamisen jälkeen. Alkuvaiheen panostukset metsään kasvavat korkoa ja syövät puunmyynnin kannattavuutta. Esimerkiksi jatkuvalla tai eri-ikäiskasvatuksella ilman isoja istutuskustannuksia pyritään välttämään näitä alkuinvestointeja.

Logistiikka- ja kuljetusalan kannattavuus

Kuljetusalalla kannattavuuden seurannassa keskeisiä mittareita ovat käyttöaste, kuljetuskapasiteetti ja polttoainekustannukset. Reittien optimointi ja tehokas kalustonhallinta ovat olennaisia tekijöitä. Investoinnit kuljetuskapasiteettiin ovat merkittäviä, ja pääoman tuottoastetta tulee seurata tarkkaan.

Logistiikka-alalla varaston tehokas käyttö on keskiössä, eli esimerkiksi tilanhallinnan tehokkuus (€/m²), varaston kiertoaika ja toimitusvarmuus sekä tilausten läpimenoaika ja hävikin ja viallisten tuotteiden osuus. Nettokäyttöpääoman suhde liikevaihtoon kertoo varastoinnin tehokkuudesta.

Kannattavuuden seuranta julkisessa hallinnossa

Julkisessa hallinnossa perinteinen kannattavuuslaskenta ei ole suoraan sovellettavissa, koska tavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaan tehokas resurssien käyttö ja vaikuttavuus. Kannattavuuden seurannassa keskitytäänkin tuottavuuden kasvattamiseen eli kiinteillä panoksilla saamaan mahdollisimman suuren tuotoksen. Vaikeutena voi olla vaikutusten mittaaminen. Esimerkiksi terveydenhuollossa siitä puhutaan kansanterveytenä tai odotettavissa olevan eliniän muutoksina. Myöskään väyläinvestoinnin kannattavuuden tai hyödyn mittaaminen ei ole yksiselitteistä.

Julkisessa hallinnossa korostuu budjettikeskeisyys ja siihen liittyvät budjettikaudet, vaikka julkisellakin puolella toki lasketaan esimerkiksi tase. Investointien tekeminen ja valmistuneiden investointien hallinta on usein eriytettyä, mikä voi luoda tehottomuutta. Julkisella puolella on viime vuosina hyödynnetty muun muassa ulkoistettuja elinkaarihankkeita (muun muassa Lahden moottoritie), jolloin kustannukset ja kannattavuus on selkeämmin erotettavissa muusta toiminnasta.

Kannattavuuden seurannan tulevaisuus ja teknologian rooli

Teknologian kehitys, kuten tekoäly ja analytiikka, mahdollistavat yhä tarkemman ja reaaliaikaisen kannattavuuden seurannan. Toimialasta riippumatta dataohjautuvuus ja ennakoiva analyysi tulevat olemaan keskeisiä kilpailuedun lähteitä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kannattavuuden seuranta on alakohtaista, mutta perusperiaatteet ovat samankaltaiset. Yrityksen menestys edellyttää jatkuvaa analysointia ja sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.