CTA Paikka

Verokohtelukoodien käyttäminen verkkolaskutuksessa

12.10.2021 Pasi Sinervo, Janne Fredman ja Markku Ojala Kuva iStock

Suomen valtio ja eräät suuret ostajayritykset ovat edellyttämässä toimittajiltaan eurooppalaisen standardin mukaista verkkolaskutusta. Käytännössä eurooppalaisen standardin mukainen verkkolaskutus edellyttää muun muassa laskutusohjelmistoilta valmiutta tuottaa verkko­laskustandardien Finvoice ja TEAPPSXML uusia versioita 3.0. Tätä valmistelutyötä useimmat ohjelmistotalot ovat tehneetkin.

Voit lukea aiheesta yleisesittelyn Tilisanomien numerosta 2/2020.

Eurooppalaisen standardin mukainen verkkolaskutus edellyttää monilta laskuttajilta myös standardin tietovaatimusten osaamista. Yksi keskeinen osaamista vaativa aihealue on laskun arvonlisäverokäsittelyn tiukempi standardointi. Siinä keskeiset uudet asiat ovat laskun verokohtelukoodi (VAT Tax Category Code) sekä verottomuuden syykoodi (VATEX reason code).

Suurimmalle osalle suomalaisyrityksiä koko asia ei ole mikään ongelma. Ne laskuttavat kotimaan myyntiä verokannoilla 10, 14 tai 24 prosenttia. Tällöin riittää, että laskutusohjelmisto tuottaa laskulle koodin S eli standard rate ja oikean vero­prosentin.

Haasteet liittyvät erilaisiin arvonlisäverottoman myynnin tilanteisiin. Niissä oikeat ratkaisut vaativat sekä arvonlisä­verosäädösten että verkkolaskustandardien tuntemusta. Lisäksi pitää tuntea oman laskutusohjelmiston toimintaa. Verokohtelu­koodit ja verottomuuden syykoodit ovat monelle laskuttajalle uusi ja haastava asia. Ilman myyjä- ja ostajayritysten sekä näiden tilitoimistojen ja ohjelmistotalojen vuoropuhelua tästä ei selvitä.

Monet laskutusohjelmistot tuottavat laskulle vain yhden verokohtelukoodin. Myös ostajan kannalta voi olla selkeää, jos myyjä laskuttaa eri verokohtelukoodin mukaiset palvelut erillisillä laskuilla.

Laskun arvonlisäverotietojen standardisointi verokohtelukoodien avulla ei juuri tuo muutoksia myyjän arvonlisävero­ilmoittamiseen. Sen sijaan ostajan taloushallintoa sen avulla voidaan automatisoida ja kehittää, kun arvonlisäverokohtelua esimerkiksi kansainvälisessä kaupassa ei tarvitse tulkita pelkän tekstin ja ulkomaisten arvonlisäveropykälien perusteella. Myös kotimaisessa kaupassa ostaja ja myyjä pystyvät käsittelemään arvonlisäveron yhdenmukaisesti ja automaattisemmin. Verokohtelukoodilla myyjä osoittaa ostajalle selkeästi, onko myynti veroton ja tuleeko ostajan käsitellä hankinta esimerkiksi kotimaan käännettynä arvonlisäverona.

Alla on esitelty käytettävät verokohtelukoodit ja keskeiset niiden käytössä huomioitavat asiat.

Normaali kotimaan myynti – verokohtelukoodi S

Suurin osa suomalaisyrityksiä käyttää verkkolaskulla vain verokohtelukoodia S eli Standard rate. Sitä käytetään arvonlisäverorekisterissä olevan yrityksen kotimaan laskutuksessa, kun laskun arvonlisäverokanta on 10, 14 tai 24 % Suurimmassa osassa laskutusohjelmistoja se saadaan laskulle automaattisesti esimerkiksi tuotekoodin perusteella.

Yhteisökauppa – verokohtelukoodi K

Yhteisökaupassa laskulla käytetään verokohtelukoodia K. Tämän lisäksi laskulla tulee olla selite Intra-Community Supply tai vastaava teksti. Muita pakollisia tietoja sisäkaupan laskulla ovat esimerkiksi ostajan arvonlisäverotunniste, toimitusmaan koodi sekä toimituspäivä tai laskutusjakso. On syytä huomata kuitenkin, että käytettyjen esineiden hankkimisessa toisesta yhteisömaasta käytetään K:n sijaan verokohtelukoodia E syykoodeineen (voittomarginaaliverotus).

Sekä ostaja että myyjä ilmoittavat yhteisökaupan oma-aloitteisten verojen arvonlisäveroilmoituksella tavaroiden ja palveluiden yhteisökauppana. Myyjä ilmoittaa lisäksi myynnit ostajittain arvonlisäveron yhteenvetoilmoituksella jaoteltuna kolmikantakauppaan ja tavaroiden ja palveluiden yhteisökauppaan. Koska verokohtelukoodi K ei jaa yhteisökauppaa erikseen palveluiden ja tavaroiden yhteisökauppaan eikä kolmikantakauppaan, myyjän on hallittava niiden erittely yhteenvetoilmoitukselle muilla tavoin.

Kauppa kolmansien maiden yritysten kanssa – verokohtelukoodi G

Verokohtelukoodia G käytetään, kun tavaroita tai palveluita myydään Euroopan unionin ulkopuolelle eli kolmansiin ­maihin. Myös tavaramyynnissä Ahvenanmaalle käytetään koodia G. Palveluiden ja tavaroiden myynti kolmansiin maihin ilmoitetaan oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella kohdassa 0-verokannan alainen myynti. Tavaroiden maahantuonti ilmoitetaan oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella kohdassa tavaroiden maahantuonti. Palveluiden ostot kolmansista maista käsitellään lisäämällä niistä suoritettava vero kotimaan myynnin veroihin.

Kotimaan käännetty verovelvollisuus – verokohtelukoodi AE

Kotimaan myynnissä käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan rakennusalalla, sijoituskullan kaupassa, romu- ja jätekaupassa sekä päästöoikeuksien kaupassa. Näissä käännetyn vero­velvollisuuden alaisissa myynneissä käytetään laskulla vero­kohtelukoodia AE. Laskuttajan kannattaa erotella tekstillä rakennusalan käännetyn verovelvollisuuden alaiset myynnit muista käännetyn verovelvollisuuden myynneistä, esimerkiksi romumyynneistä. Tekstiselitteenä voi käyttää esimerkiksi AVL 8 c §. Tämä helpottaa myös rakennusalan urakka- ja lasku­tietojen ilmoittamista Verohallinnolle.

Ostaja ja myyjä ilmoittavat kotimaan käännetyn vero­velvollisuuden alaiset myynnit ja ostot oma-aloitteisten ­verojen veroilmoituksella erillisessä kohdassa.

Arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolinen myynti – verokohtelukoodi O

Verokohtelukoodi O tarkoittaa arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolista myyntiä (out of scope). Koodi sopii käytännössä niille laskuttajille, jotka eivät ole rekisteröityneet arvonlisäverovelvolliseksi. Esimerkiksi rekisteröity yhdistys, joka ei ole rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi mistään liiketoiminnasta, voi käyttää koodia O jäsenmaksujen laskutuksessa. Myös monille sote-palvelujen tarjoajille O on käyttökelpoinen. Jos laskuttaja on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi ja se laskuttaa verosta vapautettuja tai nollaverokannan palveluja, sen kannattaa käyttää jäljempänä kuvattuja koodeja E tai Z. Laskutettaessa verokohtelukoodilla O laskulla ei saa olla mitään arvonlisäveroon viittaavaa.

Verosta vapautettu myynti – verokohtelukoodi E ja 0-verokannan alainen myynti – verokohtelukoodi Z

Näissä on periaatteessa kyse verolainsäädännön ja arvonlisä­veroilmoittamisen näkökulmasta kahdesta eri asiasta:

Verokohtelukoodi E (Exempt) on tarkoitettu arvonlisäverolaissa mainitulle verosta vapautetulle myynnille, josta ei ole vähennysoikeutta hankintojen verojen osalta. Esimerkkinä E-myynneistä voidaan mainita:

  • Terveyden- ja sairaanhoidon palvelut (AVL 34 §)
  • Sosiaalihuollon palvelut (AVL 37 §)
  • Rahoituspalvelun (AVL 41 §) ja vakuutuspalvelun myynti (AVL 44 §)
  • Esiintymispalkkiot ja eräät immateriaalioikeuksien luovutukset (AVL 45 §)

Verokohtelukoodi Z (Zero rate VAT) puolestaan on tarkoitettu niin sanotulle nollaverokannan alaiselle myynnille. Tällöin myynti on verotonta (verokanta 0 prosenttia), mutta myyjä saa kuitenkin tehdä ostovähennyksen. Esimerkkinä Z-myynneistä voidaan mainita

  • Jäsenlehden painoksen myynti yleishyödylliselle yhteisölle (AVL 56 §)
  • Vesialusten myynti, vuokraus tai rahtaus ja vesialuksesta irrotettuihin tavaroihin kohdistuva työsuoritus sekä työn yhteydessä käytetyt tai alukseen asennetut tavarat (AVL 58 §)

Arvonlisäveroilmoituksella ilmoitetaan 0-verokannan alaiset myynnit mutta ei Suomessa tapahtuvaa verosta vapautettua myyntiä.

Vaikka yllä kuvatut verosta vapautettu myynti ja nollaverokannan myynti ovat verolainsäädännön kannalta eri asioita, näiden myynneissä voidaan käyttää verkkolaskun verokohtelukoodilla joustavasti kumpaa vain koodeista E tai Z. Valintaan vaikuttavat lähinnä verkkolaskustandardin vaatimukset sekä oman laskutusohjelmiston toiminta.

Verokohtelukoodi E edellyttää, että laskuttaja on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi, esimerkiksi muusta toiminnastaan, josta se on suoritettava arvonlisäveroa. Kokonaan arvonlisäverotonta toimintaa harjoittava arvonlisäverorekisteröimätön yhteisö tai toiminimi käyttää sen sijaan koodia O.

Verokohtelukoodi E:n käyttäminen edellyttää laskulla tietoa verottomuuden perusteesta. Tieto voidaan antaa joko syykoodilla (VATEX reason code) tai vapaamuotoisella selitteellä. Myös Arvonlisäverolain 209 e § edellyttää, että laskusta on käytävä ilmi peruste verottomuudelle. Verokohtelukoodilla E samalle laskulle voi antaa vain yhden syykoodin tai teksti­selitteen. Jos verottomuuden perusteita on samalla laskulla useampia,

  • Laskuta eri verottomuusperusteen tuotteet ja palvelut erillisillä laskuilla TAI
  • Käytä verokohtelukoodia Z, jolloin samalla laskulla voi esittää rivikohtaisesti verottomuuden perusteen kertovan selitetekstin. Tällöin samalla laskulla voi olla myös esimerkiksi normaalin verokannan mukaista laskutusta S

Verokohtelukoodia Z käytettäessä samalla laskulla voidaan laskuttaa erilaisia 0-verokannan tai verottomuusperusteen alaisia palveluja sekä tarvittaessa myös verollisia palveluja. Laskuttajan on huomioitava se, että arvonlisäverolain 209 e §:n perusteella laskusta on käytävä ilmi peruste laskun verottomuudelle. Jos siis saman laskun eri laskuriveillä on eri verottomuusperusteita, tulee niiden kaikkien olla esitettynä laskulla.

Esimerkkeinä käytännön laskutustilanteista voidaan mainita vanhusten palvelukoti, jonka laskulla voi olla seuraavia palveluita

  • Sosiaalihuoltopalvelut palvelukodissa Z (AVL 38 §)
  • Palvelukodissa annetut terveyspalvelut Z (AVL 35 §)
  • Kuljetukset lääkäriin Z (AVL 36 §)
  • Palvelukodin liikuntapalvelut S 10 %

Syykoodin käyttö

Alla on kuvattu esimerkinomaisesti syykoodeja:

  • VATEX-EU-132-1P syykoodi arvonlisäverodirektiivin artiklalle 132(1)(p) sairaankuljetus
  • AVL 36.1 § 1 kohta; hankinnoista ei vähennysoikeutta
  • VATEX-EU-148-A syykoodi arvonlisäverodirektiivin artiklalle 148(A) polttoaineen toimittaminen kansainvälisessä ­liikenteessä olevalle vesialukselle
  • AVL 70 § kohta 8; hankinnoista on vähennysoikeus
  • VATEX-EU-132-1A syykoodi arvonlisäverodirektiivin artiklalle 132(1)(a) postipalvelut
  • AVL 33 b § (yleispalvelun tarjoajan harjoittama
    yleispalvelun myynti); hankinnoista ei vähennysoikeutta

Syykoodit perustuvat EU:n arvonlisäverodirektiiviin, eivätkä suoraan Suomen arvonlisäverolakiin.

Selitteen käyttö

Kun syykoodia ei löydy, ilmaistaan verottomuuden peruste selitteellä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi:

  • Arvonlisäverodirektiivin artiklassa 135 mainittuja verosta vapautettuja myyntejä ei löydy ollenkaan syykoodeista. Artikla 135 sisältää vakuutus- ja rahoituspalvelut sekä eräät kiinteistöihin liittyvät vapautukset
  • Arvonlisäverolakiin lisättyjä erityisiä vapautuksia ei löydy syykoodeista, kuten arvonlisäverolain 38 a § – 38 c § mainitut palvelut ja tavarat
  • Myöskään Suomen EU-liittymissopimuksessa sovittuja kansallisia poikkeuksia, kuten arvonlisäverolain 45 §:ssä mainittu esiintyvän taiteilijan palkkio, ei löydy syykoodilistalta

Käytettyjen tavaroiden kauppa ja matkatoimistoala sekä voittomarginaalimenettely

Verokohtelukoodia E käytetään myös esimerkiksi ­käytettyjen tavaroiden myynnissä sekä matkatoimistojen laskutuksessa. Jos käytettyjen tavaroiden kaupassa sovelletaan voittomarginaalimenettelyä, voidaan käyttää syykoodeja VATEX-EU-D, VATEX-EU-F, VATEX-EU-I ja VATEX-EU-J. Huomaa, että arvonlisäverolain 209 e § edellyttää tekstiselitettä voitto­marginaalimenettelystä, jota pelkkä syykoodi ei tällä hetkellä korvaa. Matkatoimistojen osalta eurooppalaisen verkkolaskustandardin soveltaminen vaatii vielä jatkovalmistelua, jos sovelletaan voittomarginaalimenettelyä.

Oikean verokannan määrittäminen

Verokohtelukoodi ei sisällä tietoa verokannan määrittämiseen. Ostajan on edelleen määriteltävä verokanta Suomen arvonlisäverolain mukaisesti, kun laskulla ei ole ilmaistu verokantaa esimerkiksi käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden vuoksi. Käytännössä tämä koskee edellä mainittuja verokohtelukoodin K, AE tai G sisältäviä ostolaskuja.

Verokohtelukoodi (VAT Tax Category Code) ilmaisee laskun arvonlisä-verokohtelun pääsäännön

  • Verollinen kotimaan myynti 10, 14 tai 24 % – S
  • Yhteisökauppa – K
  • Vienti kolmansiin maihin – G
  • jne.

Verottomuuden syykoodi (VATEX reason code) kuvaa verottomuuden perusteen

  • VATEX-EU-132-1P syykoodi arvonlisäverodirektiivin artiklalle 132(1)(p) sairaankuljetus AVL 36.1 § 1 kohta; hankinnoista ei vähennysoikeutta
  • VATEX-EU-148-A syykoodi arvonlisäverodirektiivin artiklalle 148(A) polttoaineen toimittaminen kansainvälisessä liikenteessä olevalle vesialukselle AVL 70 § kohta 8; hankinnoista on vähennysoikeus
  • jne.

Kaikille tilanteille ei ole syykoodia, joten tieto on mahdollista antaa myös laskun vapaamuotoisella tekstiselitteellä.

Historia selittää logiikan puutetta

Koodien E ja Z ilmeistä logiikan puutetta EU:n verkko­laskutuksessa selittävät asian tausta ja historia. Verokohtelukoodit perustuvat YK:n EDIFACT-yhteistyössä luotuun koodilistaan, joka löytyy esimerkiksi googlehaulla ”UN vat category codes”. ­Tässä YK:n listassa verosta vapautetut (E) ja nolla­verokantaiset myynnit (Z) on erotettu toisistaan selkeästi ja verotuksen logiikan mukaisesti. EU:ssa verokohtelukoodi E puolestaan perustuu arvonlisäverodirektiiviin ja sisältää verosta vapautettujen myyntien ohella myös nollaverokannan myyntejä, joihin kohdistuneista hankinnoista myyjällä on vähennysoikeus. Laskuttajan kannattaa käyttää koodeja käytännön tarpeiden ja laskutusohjelmistonsa logiikan ehdoilla, kuten ylempänä on ohjeistettu.

Asiantuntijana
Pasi Sinervo kehityksen asiantuntija, Verohallinto
Janne Fredman johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto
Markku Ojala johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto
VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki