CTA Paikka

Luontoiseduista palkanlaskennassa ja arvonlisäverotuksessa

Luontoisetu on jonain muuna vastikkeena kuin rahana maksettavaa palkkaa. Eli etu voi olla periaatteessa mitä tahansa rahanarvoista, minkä työnantaja ja työntekijä sopivat olevan korvausta työstä. Etu on aina työnantajan järjestämä ja kustantama, jonka työnantaja luovuttaa palkansaajan käyttöön. Se ei voi siirtyä työntekijän omistukseen, vaan työntekijällä on käyttöoikeus siihen työsuhteen kestäessä.
20.8.2021 Eija Männistö ja Markku Ojala

Luontoisetu palkanlaskennassa

Työtekijän saamat luontoisedut ovat rahapalkan veroisia, niistä on maksettava palkan sivukulut ja ne myös kerryttävät työn­tekijän eläkettä. Verohallinto julkaisee vuosittain verotus­arvojen laskennan perusteet yleisimpien luontoisetujen, kuten puhelin-, auto-, asunto- ja ravintoedun, osalta. Mikäli kyseessä on jokin muu kuin verottajan Luontoisedut verotuksessa -päätöksessä mainittu luontoisetu, on edulle laskettava käypä arvo ohjeistuksen mukaisesti. Tulorekisteriin luontoisedut on pääsääntöisesti ilmoitettava sen kuukauden ansioksi, jolloin ne ovat olleet työntekijän käytettävissä.

Luontoisedusta on kyse, kun etu on työntekijällä myös yksityiskäytössä. Mikäli esimerkiksi puhelinta käytetään vain työasioiden hoitamiseen, ei kyseessä silloin ole luontoisetu. Käytännössä puhelin jätetään työpaikalle työajan ulkopuolella, jolloin sitä ei käsitellä palkanlaskennassa.

Työtekijän saamat luontoisedut ovat rahapalkan veroisia, niistä on maksettava palkan sivukulut ja ne myös kerryttävät työntekijän eläkettä.

Luontoisedun väliaikainen keskeyttäminen

Joskus eteen tulee tilanteita, jossa mietitään työntekijän käytössä olevan luontoisedun keskeyttämistä, eli sitä ei haluta käsitellä palkanlaskennassa. Työntekijä ei voi itse päättää keskeytyksestä, vaan siitä on aina sovittava työnantajan kanssa. Mikäli luontoisedun käyttö keskeytetään, on se tehtävä todennettavasti. Kuitenkaan ei riitä, että työntekijä ei käytä etua, vaan luontoisetu on käsiteltävä palkoissa silloin, kun etu on työntekijän käytettävissä, riippumatta siitä käytetäänkö sitä.

Usein kyseessä on autoetu, jota syystä tai toisesta ei väliaikaisesti käytetä. Keskeytys tulee esiin työntekijän puolelta usein esimerkiksi lomamatkan ajaksi, mutta koska auto on työntekijän hallinnassa, on se käsiteltävä hänen palkkanaan. Toisaalta työkomennus ulkomaille tai työntekijän ajokielto voi olla luontoisedun keskeytyksen syy, mikäli auto ei ole työn­tekijän perheenjäsenten käytettävissä tänä aikana. Työntekijän ollessa kyseessä voi edun keskeytyksen järjestää niin, että työntekijä palauttaa auton ja avaimet työnantajan haltuun. Mikäli kyseessä on omistajayrittäjän omasta yrityksestään saama autoetu, vaaditaan keskeytyksen todennettavuudesta yleensä Traficomin sivuilla tehtävä auton käytöstäpoisto.

Internet-yhteys työntekijän kotona

Työnantajan järjestäessä työntekijän työkäyttöä varten tieto­liikenneyhteyden työntekijän kotiin ei sen yksityiskäytöstä muodostu veronalaista etua. Mutta mikäli työnantaja maksaa työntekijän itsensä hankkiman nettiyhteyden kuluja, on se veronalainen suoritus. Työnantaja voi kuitenkin halutessaan maksaa työntekijälle tämän itsensä hankkiman nettiyhteyden kuluja ennakonpidätystä toimittamatta, kunhan ilmoittaa ne veronalaisina suorituksina tulorekisteriin. On myös muistettava, että nykyisin tietoliikenneyhteyden mukana on usein viihdepaketti, joka ei ole verovapaa.

Tietoliikenneyhteys ja muut henkilökuntaedut, joita työn­antaja voi työntekijöille halutessaan järjestää, on määritelty Tuloverolain 69 §:ssä. Verovapauden edellytyksenä on, että henkilökuntaedun on oltava tavanomainen ja kohtuullinen, ja se on annettava pääsääntöisesti koko henkilökunnan käyttöön. Mutta näistä ei tässä kirjoituksessa tämän enempää.

Luontoisetuihin tulleita muutoksia vuodelle 2021

Tässä poimintoja viimeisimmistä luontoisetuihin tulleista muutoksista vuodelle 2021. Muutokset kohdistuvat ilmastoystävällisempiin vaihtoehtoihin, joiden toivotaan luonnollisesti lisäävän joukkoliikenteen ja vähemmän saastuttavien liikkumismuotojen käyttämistä.

Työsuhdepolkupyörä toi mielenkiintoisen tilanteen palkanlaskentaan, sillä verovapaa luontoisetu onkin tietyin edellytyksin sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Työsuhdepolkupyörä ja -matkalippuetu

Vuoden 2021 alusta alkaen on työnantaja voinut tarjota työntekijöilleen verovapaana luontoisetuna polkupyörän, kun sen arvo on enintään 1 200 euroa vuodessa. Mutta sosiaali­vakuutusmaksujen kannalta on merkitystä, tarjoaako työn­antaja verovapaan luontoisedun rahapalkan päälle vai vähentääkö etu sovittua palkkaa.

Mikäli polkupyöräetu annetaan palkan lisäksi, siitä ei makseta lakisääteisiä vakuutusmaksuja. Mutta jos työnantaja ja työntekijä sopivat, että polkupyöräetu vähentää työstä sovittua bruttopalkkaa, on verovapaastakin osasta maksettava työn­tekijän eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutusmaksut. Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei tältä osin makseta. Huomattava on, että työnantaja ei voi yksipuolisella päätöksellä pienentää työsopimuksella sovittua maksettavaa palkkaa. Myös työnantajan noudatettavan työehtosopimuksen mukainen palkka on maksettava.

Verottaja ja Eläketurvakeskus ovat ohjeistaneet, että ­vuoden 2021 alusta alkaen on työsuhdematkalipun osalta toimittava samoin kuin työsuhdepolkupyöräedun kohdalla, mikäli etu vähentää sovittua palkkaa. Huomattava on, että työsuhdematkalipun ja polkupyöräedun verovapaa enimmäismäärä on yhteensä 3 400 euroa vuodessa. Mikäli palkansaajalla ei ole myös polkupyöräetua, on verovapaan työsuhdelipun määrä myös 3 400 euroa.

Työsuhdematkalipuksi voidaan katsoa myös joukko­liikenteen osuus työsuhde-etuna tarjottavasta ns. liikkumisen palvelu­paketista. Paketti kattaa yleensä kuukausimaksulla esimerkiksi julkisen liikenteen, kaupunkipyörien, taksien, yhteiskäyttöautojen ja muiden liikennemuotojen käytön. Mikäli paketti sisältää esimerkiksi taksin käyttömahdollisuuden, ei sen osuus voi olla verovapaata työsuhdematkalippu­etua. Mikäli polkupyöräetu on osa liikkumispalvelupakettia, edun raha-arvo kuukaudessa on euromäärä, jonka vastaava etu maksaisi erikseen tarjottuna.

Täyssähköautojen vähennykset

Mikäli työntekijällä on käytössään vapaa autoetu, jonka ainoa käyttövoima on sähkö (ohjeistuksessa määritelty, että hiilidioksidipäästö on 0 g/km) voi verotusarvon laskelmassa käyttö­kustannusten osuudesta vähentää 120 euroa kuukaudessa tai 0,08 euroa kilometriltä. Kilometrikohtainen seuranta vaatii ajopäiväkirjan tai vastaavan sovelluksen käyttöä.

Lisäksi auton kuukausikohtaista verotusarvoa voidaan alentaa 170 eurolla kuukaudessa, kun luontoisetuna oleva täyssähkö­auto on rekisteröity Suomeen aikaisintaan vuonna 2020. Tähän vähennykseen oikeutettu auto voi olla vapaa- tai käyttöetuauto. Tämä määräaikainen verotuki on voimassa vuosina 2021–2025.

Vaikka vähennykset pienentävät työntekijän ja työnantajan osalta palkkakustannuksia tilanteissa, joissa edut annetaan rahapalkan lisäksi, pysyvät työnantajalle autoista aiheutuvat kustannukset ennallaan. Onkin yleistä, että työnantaja määrittää luontoisetuautolle enimmäishinnan tai leasing-maksun kuukaudessa, jotta kustannukset pysyvät yrityksen osalta kohtuullisina.

Työnantajan kustantama auton lataus

Työntekijä voi ladata sekä omaa että käyttöetuna saatua luontoisetuautoa verovapaasti työnantajan kustannuksella työpaikalla tai julkisessa latauspisteessä. Auto voi olla joko täys­sähköauto tai ladattava hybridiauto. Tämäkin etu on väliaikainen vuosina 2021–2025. Vapaassa autoedussa työnantaja maksaa muutoinkin kaikki auton kustannukset, joten väliaikainen lakimuutos ei tuo niiden osalta helpotusta.

Työntekijän kotona tapahtuvaa lataamista ei työnantaja kuitenkaan voi korvata edes sähkömittariin perustuen. Kotiin työnantajan järjestämän latauslaitteen voi käsitellä auton muiden lisävarusteiden tapaan autoedun verotusarvolaskelmalla.

Luontoisedut arvonlisäverotuksessa

Palkkamenot eivät ole arvonlisäverotuksessa vähennys­kelpoisia, ja luontoisetu on yksi palkan maksamisen tapa. Seuraavaksi katsotaan, mitä arvonlisäverokysymyksiä yleisimpiin luontoisetuihin sisältyy.

Luontoisetuauto arvonlisäverotuksessa

Henkilöauton hankinta- ja käyttökustannuksista saa vähentää arvonlisäveron vain, jos auto on yksinomaan vähennykseen oikeuttavan liiketoiminnan käytössä. Tämä arvonlisäverolain 114 pykälän säännöksiin sisältyvä rajoitus poistaa siis koko vähennysoikeuden vähäisenkin yksityiskäytön vuoksi.

Jos yritys hankkii auton, jota työntekijä käyttää yrityksen ajojen lisäksi luontoisetuna myös yksityisajoihin, arvonlisä­verolain 114 pykälään otettu rajoitus tulee vastaan.

Ja vaikka työntekijän työsuorituksen ja vastikkeeksi saadun luontoisedun välillä on suora ja välitön yhteys, työnantajan ei kuitenkaan arvonlisäverotuksessa katsota myyvän työntekijälle mitään palvelua. Kyse ei siis ole mistään verollisesta myynnistä eikä vähennykseen oikeuttavaan toimintaan tehdyistä hankinnoista, kun työnantaja antaa auton työntekijänsä käyttöön luontoisetuna ja työntekijä ajaa yritysajojen lisäksi autolla myös yksityisajoja (kts. KVL 4.5.2011 N:32 ja KHO 3.11.2011 T 3176, ei muutosta).

Henkilöautona pidetään henkilöiden kuljetukseen valmistettua ajoneuvoa, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle. Henkilöautoksi lasketaan myös matkailuauto ja niin sanottu kaksikäyttöauto, jonka määritelmästä ja verotuksesta on kerrottu tarkemmin Tilisanomien numerossa 5/2018 julkaistussa artikkelissa.

Pakettiautojen osalta arvonlisäverolain 114 pykälä ei sisällä vastaavaa vähennysoikeuden rajoitusta. Yritys voi vähentää pakettiauton hankintahinnan ja käyttökustannusten sisältämästä arvonlisäverosta sen osuuden, joka kohdistuu vähennykseen oikeuttavaan liiketoimintaan. Tämän osuuden osoittamiseksi ajoneuvon käytöstä on pidettävä ajopäiväkirjaa. Siltä osin, kun ajot ovat työntekijän yksityisajoja, yritys ei voi vähentää verotuksessaan arvonlisäveroa.

Työsuhdepolkupyörä arvonlisäverotuksessa

Mikäli polkupyörä tulee kokonaan työntekijän yksityiseen käyttöön vapaa-ajalle ja esim. asunnon ja työpaikan välisten matkojen taittamiseen, pyörän hankintaan ja huoltoon sisältyvä arvonlisävero ei ole vähennettävissä yrityksen arvonlisäverotuksessa. Pyörää ei ole tällöin hankittu työnantajan verollista liiketoimintaa varten, vaan se on työntekijän yksityisessä käytössä.

Työsuhdepolkupyörään voidaan ajatella soveltuvan samat edellä mainitut säännöt kuin luontoisetuautoonkin, eli työnantajan ei voida katsoa myyvän työntekijälle mitään palvelua, kun se antaa pyörän työntekijänsä käyttöön.

Asuntoetu ja arvonlisäverotus

Arvonlisäverolain 114 pykälän säännösten mukaan yritys ei voi tehdä arvonlisäverovähennystä henkilökunnan käyttöön hankitusta asunnosta eikä asunnon käyttöön liittyvistä tavaroista ja palveluista. Lakiin on siis otettu nimenomainen säännös näiltä osin.

Puhelinetu ja tietoliikenneyhteys

Kun yritys hankkii työntekijälle puhelimen työtehtäviä ­varten, hankintaan sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Jos yritys maksaa myös työntekijän yksityispuhelujen osuuden, työntekijälle syntyy puhelinetu. Työntekijän yksityispuhelujen osuus on arvonlisäverotuksessa vähennykseen oikeuttamatonta käyttöä.

Yksityispuheluiden osalta yrityksen pitäisi muistaa oikaista tehtyjä arvonlisäverovähennyksiä. Verohallinnon ohjeen ”Oman käytön ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotus” mukaan suoritettavan veron perusteena voidaan käyttää todellisten kustannusten sijaan puhelinedun raha-arvoa, jonka Verohallinto vuosittain vahvistaa. Ohjeen mukaan raha-arvo ei sisällä arvonlisäveron osuutta, joten vuonna 2021 veron peruste lasketaan 20 euron mukaan.

Työnantajan kustantamassa Internet-viihdepaketissa ei ole kysymys työkäyttöä varten kustannetusta tietoliikenne­yhteydestä, vaikka viihdepaketin hintaan sisältyisi myös Internet-yhteys. Verohallinnon ohjeen ”Luontoisedut verotuksessa” mukaan työnantajan kustantama viihdepaketti on veronalainen etu palkansaajalle, ja näin paketin sisältämä arvonlisävero on kokonaan vähennyskelvoton.

Kun yritys hankkii työntekijälle puhelimen työtehtäviä varten, hankintaan sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa.

Lounassetelit

Lounasseteli on maksuväline, jolla työntekijä voi ostaa ateriansa valitsemastaan paikasta, joka hyväksyy lounassetelin maksu­välineenä. Lounasseteli on arvonlisäverolaissa tarkoitettu arvoseteli. Yleisimmät käytössä olevat lounassetelit ovat niin sanottuja monikäyttöarvoseteleitä, joilla voi ostaa useamman verokannan mukaisia tavaroita tai palveluja. Aterian yhtey­dessä vaikka virvoitusjuomapullon, jonka sisältämän pullo­pantin arvonlisävero on 24 prosenttia.

Kun kyse on monikäyttöarvosetelistä, työnantaja ei saa lounas­seteleitä tai muita vastaavia maksuvälineitä hankkiessaan arvonlisäveroa sisältävää laskua. Näin arvonlisävero­käsittely ravintoedun osalta menee oikein. Ravintoetu, kuten muut luontoisedut, ovat palkkamenoja, eivätkä ne ole vähennys­kelpoisia arvonlisäverotuksessa.

Henkilöstöruokailun arvonlisäverotus

Kun työnantaja tarjoaa omassa ruokalassaan valmistettuja tai ulkopuoliselta ravintolalta ostettuja aterioita työntekijöille maksutta tai ilman korvauksen perimistä palkasta, arvonlisäverotuksessa sovelletaan arvonlisäverolain säännöksiä oman käytön verotuksesta.

Henkilöstöruokailusta on arvonlisäverolaissa oma säännöksensä (AVL 25 a §), jonka mukaan henkilökunnalle luovutettu ravintola- ja ateriapalvelu on otettu omaan käyttöön myös ­silloin, kun ravintola- ja ateriapalvelua ei luovuteta verollisen liiketoiminnan yhteydessä tai vastaavia palveluja ei myydä ulkopuolisille.

Arvonlisäverolain 75 §:n mukaan ostetun ravintola- ja ateriapalvelun veron peruste on veroton ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Itse suoritetun ravintola- ja ateriapalvelun veron peruste on palvelun suorittamisesta aiheutuneiden välittömien ja välillisten kustannusten määrä. Verohallinnon ohjeen ”Henkilöstöruokailun arvonlisäverotuksesta” mukaan verovelvollinen voi halutessaan käyttää välillisten kustannusten määränä 22 prosenttia välittömistä kustannuksista.

 

Polkupyöräedun verotusarvon laskeminen

  • Edun raha-arvo kuukaudessa on 1/12 polku-pyörän vuotuisten pääomakustannusten eli hankintahinnan ja pääoman koron sekä huolto-, korjaus- ja muiden käyttökustannusten euromäärästä.
  • Hankintahinnan vuotuinen euromäärä lasketaan jakamalla hankintahinta viidellä käyttövuodella
  • Raha-arvo kuukaudessa on leasing- tai muun maksun sekä työnantajan erikseen ­maksamien käyttökustannusten euromäärä kuukaudessa vähennettynä leasingyhtiölle tai muulle taholle maksettujen toimisto- ja käsittelykulujen euromäärällä
  •  Työnantajan maksamien huolto- ja korjauskustannusten raha-arvo on 20 euroa kuukaudessa
  • Polkupyörään kiinteästi kuuluvat, erikseen hankitut lisävarusteet kuten ajovalot, lukitus ja nastarenkaat sekä pyöräilykypärä otetaan huomioon polkupyöräedun arvoa laskettaessa lisäämällä lisävarusteiden arvo hankintahintaan.
Asiantuntijana
Eija Männistö johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto
Markku Ojala johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto
VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki