CTA Paikka

Esitäytetty arvonlisäveroilmoitus eli arvonlisäveroehdotus – ei realismia nykylainsäädännöllä

27.4.2021 Markku Ojala ja Sirpa Koponen

Esitäytetty arvonlisäveroilmoitus saattaa antaa yritykselle oikean tilitettävän veron määrän, mutta käsityksemme mukaan käytännössä näin tapahtuisi suhteellisen harvoin. Esitäytetty arvonlisäveroilmoitus ei myöskään poistaisi yrityksiltä velvollisuutta tehdä rinnalla omaa arvonlisäverolaskentaa. Näin esitäytetty arvonlisäveroilmoituksen hyödyntäminen tuottaisi itse asiassa ylimääräisen työvaiheen ja tarkistustehtävän, kun oman arvonlisäveroilmoituksen tietoja pitäisi verrata esitäytetyn arvonlisäveroilmoituksen tietoihin ja selvittää poikkeamat. Esitäyttö poikkeaisi omasta arvonlisäverolaskennasta muun muassa seuraavissa tilanteissa (lista on esimerkinomainen):

  • Kuluttajamyynti puuttuisi esitäyttötiedoista, ellei sitten yrityksillä olisi kattavasti käytössä rakenteinen kuitti (eKuitti), joista tiedot välitettäisiin laskutusmyyntien rinnalla Verohallinnolle
  • Kun yrityksellä on sekä verollista että verotonta toimintaa. Esimerkiksi siivousliike voi tarjota siivouspalvelua sekä verollisena palveluna että verottomana sosiaalihuollon palveluna. Ostot ja niiden sisältämät arvonlisäverot kohdentuvat siis sekä verolliseen ja verottomaan toimintaan. Verottoman toiminnan osalta yrityksellä ei ole ostovähennysoikeutta. Kun yrityksellä on sekä verollista että verotonta toimintaa, sen tulee huolehtia siitä, että niin sanottujen yleiskulujen sisältämä arvonlisävero jaetaan verollisen ja verottoman toiminnan kesken sopivalla jakoperusteella. Eri kuluilla voi olla erilaisia jakoperusteita sen mukaan, mikä antaa tarkimman ja oikeimman lopputuloksen.
  • Kun tavara tai palvelu tulee niin sanottuun yksityiseen kulutukseen. Jos yritys on tehnyt vähennyksen, sen on suoritettava niin sanottu oman käytön vero. Esimerkkinä yksityisestä kulutuksesta on työntekijän käyttöön hankittu ja luontoisetukäyttöön tuleva hyödyke (uusimpana työsuhdepolkupyörä) tai tmi-yrittäjän omaan tai perheen kulutukseen ottamat tavarat.
  • Kun tavara tai palvelu tulee edustustarkoitukseen (ei vähennysoikeutta, AVL 114 §).
  • Kun kyse on muista AVL 114 §:ssä erikseen mainituista vähennyskelvottomista tavaroista tai palveluista, kuten henkilöautosta, jota esimerkiksi tilitoimistoyrittäjä käyttää sekä yritystoiminnan ajoja että yksityisiä ajoja varten.
  • Kun tavara tai palvelu tulee osittain yrityksen liiketoiminnan käyttöön ja osin omaan käyttöön, jolloin vähennysoikeus tulee jakaa (esimerkiksi taksiyrittäjät ja auton käyttö yksityisajoihin).
  • Myynnin veron ja ostojen vähennyksen ajallinen kohdistaminen yrittäjän itsensä valittavissa.  Esimerkiksi mikrokokoluokkaan kuuluva liikkeen- ja ammatinharjoittaja voi soveltaa laskutusmyyntiin maksuperustetta, mutta siltä ei edellytetä symmetristä käsittelyä ostojen verojen osalta. Liikkeen- ja ammatinharjoittaja voi siis valita, haluaako hän laskutusmyynnin rinnalla kohdentaa myös ostolaskujen veron maksuperustetta käyttäen vai ei. Symmetrinen käsittely on liikkeen- ja ammatinharjoittajalle mahdollisuus, ei pakko. Jos siis mikrokokoluokkaan kuuluva liikkeen- ja ammatinharjoittaja soveltaa maksuperustetta myyntilaskutukseen ja haluaa esim. osamaksukaupalla hankitun koneen hintaan sisältyneen veron hyväkseen heti toimituksen tapahduttua, muilta yrityksiltä edellytetty symmetriavaatimus ei ole tälle esteenä. Yrittäjä itse tekee valinnan, haluaako yritys/yrittäjä kohdentaa myyntien ja ostojen verot suorite-, lasku- vai maksuperusteella ja valinta voi esimerkiksi edellä kuvatulla tavalla poiketa myyntien ja ostojen osalta.
  • Kun yritys havaitsee, että ostovähennykset esimerkiksi kausivaihteluiden vuoksi ovat suuremmat kuin myynneistä suoritettava vero. Yritys voi antaa ilmoituksen esimerkiksi huhtikuulta jo toukokuussa arvonlisäveron palautusta ajatellen eikä vasta kesäkuussa, joka on niin sanottu normaali ilmoitussykli kuukausimenettelyssä olevilla. Yritys antaa toukokuussa ilmoitukset maalis- ja huhtikuulta. Ilmoitusten antaminen tällä tavoin perustuu yrityksen omaan valintaan.
  • Kun matkailu- ja elämyspalveluita harjoittava yritys, esimerkiksi seikkailupalveluyritys, ostaa muilta yrityksiltä kuljetus- ja majoituspalveluita asiakkaita varten, yritys ei voi vähentää näiden hankintojen sisältämiä veroja. Yritys suorittaa veron niin sanotun voittomarginaalin perusteella. Vastaavaa menettelyä sovelletaan esimerkiksi bussiyrityksiin tai ylipäätään matkailualan yrityksiin, jotka järjestävät matkoja majoituksineen asiakkailleen.
  • Myös muussa marginaaliverotuksessa (esimerkiksi käytettyjen tavaroiden myynti) esitäyttö ei tuottaisi oikeaa lopputulosta. Ostot kuluttajilta ovat verottomia ja myynnin vero suoritetaan niin sanotusta voittomarginaalista.
  • Kun kyse on luottotappioista tai luottotappioina poistetuille saamisille myöhemmin kertyvistä suorituksista.
  • Kun kyse on niin sanotusta kiinteistöinvestointien (uudisrakentaminen tai perusparantaminen) tarkistuksista.
  • Maahantuonnissa tullausarvoon pitää lisätä eräitä arvonlisäverolaissa erikseen mainittuja eriä, jotta maahantuonnissa suoritettavan veron peruste saadaan laskettua.

Tilaa TilisanomatVerohallinnon alv-kehityshankkeet puhuttavat

Asiantuntijana
Markku Ojala johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto
Sirpa Koponen KLT, HT, Tilipalvelu Koponen Oy
VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki