Taloushallinnon asiantuntijan strateginen oppiminen
Sami Saari riimittelee laulussaan:
Mull on yö, mull on päivä, mut se ei riitä. Mull on aikaa, paljon aikaa mut se ei riitä. Mull on monta ystävää mut se ei riitä. Mull on paljon kaikenlaista mut se ei riitä. Ilman rakkautta oon tyhjä huone, jossa ei asuta. Niin kuin kukka mä kuolen, kuivun kuin kastelematta ja se ei riitä.
Kun laulun sana rakkaus korvataan oppimisella, ollaan tämän artikkelin teeman äärellä.
Mut se ei riitä
Oppimisen rooli työelämässä on perinteisesti ollut parhaimmillaankin lähinnä avustava ja osaamista ylläpitävä. Oppimista ei ole tavattu edes sisällyttää yritysten päivittäiseen sanavarastoon. Perinteistä kielenkäyttöä on ollut osaaminen, osaamisen kehittäminen, kurssit, koulutukset sekä tutkinnot.
Muutos on kuitenkin nyt tapahtumassa ja siitä voi tulla nopea.
Jokainen taloushallinnossa toimiva ymmärtää taseen ja tuloslaskelman eron. Osaaminen on hetkellinen tasesuure, joten mitä siis oikeastaan johdamme, kun johdamme osaamista? Oppiminen sen sijaan on tuloslaskelmasuure, sen viimeinen rivi. Oppiminen on dynaamista, eli ajassa tapahtuvaa. Myös taloushallinnon alalla meidän kannattaa ottaa oppiminen osaksi sanavarastoamme ja ruveta ajattelemaan ja toimimaan sen ohjaamana.
Strateginen oppiminen on menestymisen kannalta relevanttia. Tiedon vapaa saatavuus ei yksin takaa vielä oppimista, eikä oppiminen automaattisesti ole strategista. Nykyosaamisen ylläpitokaan ei ole muuttuvassa maailmassa riittävää. Oppiminen voi olla myös yhdentekevää, jolloin sillä ei saavuteta tavoiteltuja vaikutuksia. Pahimmillaan oppiminen on vahingollista, jos sen sisältö on epäeettistä tai väärään tietoon perustuvaa. Nykymaailmassa on valitettavan paljon uskomustietoa ja silkkaa huuhaata.
Strategiasta tulee helposti mieleen jotain, mitä johto ja yrittäjät tekevät. Mutta todellisuus on paljon maanläheisempää. Strategiatyössä mietitään mitä ja miten jotain halutaan saavuttaa. Suunnitelmat ovat tässä vain yksi osa, ja merkittävin osa on käytännön tekemistä ja toimeenpanoa. Toteuttamiskelpoiset strategiat syntyvät koko henkilöstön osallistumisen tukemana. Tämän artikkelin kirjoittajien väite on, että tulevaisuuden strateginen johtaminen on strategista oppimista.
Strateginen oppiminen on käytännöllistä. Siinä yhdistyy kolme eri näkökulmaa, joista ensimmäistä kuvaa sana relevantti eli hyödyllinen. Toiseksi strateginen oppiminen on arkista, mikä tarkoittaa oppimisen näkökulman ja mahdollisuuksien tunnistamista osana päivittäistä työtä. Menetämme oppimisen mahdollisuuden, jos hyväksymme eteemme tulevat tilanteet sellaisenaan, emmekä kykene tai huomaa keskustella kokemastamme. Avoin ja ratkaisukeskeinen vuoropuhelu eli dialogi on hyvin toimivien työyhteisöjen kaikkein voimallisin rakentaja. Sen edellytyksenä on psykologinen turvallisuus ja erilaisuuden arvostaminen voimavarana. Kolmanneksi strateginen oppiminen on monipuolista, erilaisia oppimisen tapoja yhdistelevää.
Yksi strategisen oppimisen merkittävimpiä oivalluksia on ollut muutoksen ja oppimisen syy-seuraus-suhteiden kääntäminen 180 astetta. Kuten alussa jo totesimme, on oppimisen rooli ollut työelämässä perinteisesti avustava. Ensisijaisesti on tavattu puhua muutoksesta ja muutosjohtamisesta. Uusi ajattelutapa nostaa oppimisen ensisijaiseksi, ja muutoksen oppimisen seuraukseksi. Ajatus on yksinkertainen, mutta perustavaa laatua.
Kokemuksia alan ammattilaisten nykyoppimisesta
Taloushallintoalalla lait ja asetukset muuttuvat, ja jatkuvasti tulee esille uusia määräyksiä ja ohjeita, joiden mukaan toimia. Toimialan teknologia kehittyy vauhdilla. Viime vuosina moni taloushallinnon ammattilainen on siirtynyt hoitamaan työnsä täysin sähköisesti. On kirjanpitäjiä, jotka eivät ole enää vuosiin käsitelleet paperisia tositteita. Muutostahti on kova ja taloushallinnon ammattilaisen tulee pysyä tahdissa mukana.
Oppiminen on alalla välttämätöntä ja taloushallinnon ammattilaiset ovat halukkaita oppimaan. Monet toimialan suuret ja perinteiset tapahtumat, kuten Tili- ja veropäivät, keräävät vuosittain sankoin joukoin osallistujia ”sanan äärelle”. Vieläkin enemmän osallistujia tapahtumissa varmasti olisi, jos työnantajat sallisivat kaikkien halukkaiden niihin tulla. Oppimista vauhdittaa myös alalle muodostuneet vakiintuneet pätevyydet KLT ja PHT, uutena tulokkaana TNT-tutkinto. Pätevyyksien ylläpitovaatimuksiin sisältyy vähintään kahdeksan koulutuspäivää kolmen vuoden aikana. Monilla asiantuntijoilla tämä määrä ylittyy reilusti.
Alan ammattilaisten pakolliset oppimisvaateet, johtuivat ne sitten ulkoisista muutostekijöistä tai pätevyyksien ylläpitovaatimuksista, aiheuttavat myös haasteen strategisen oppimisen kannalta. Kun on pakko pysyä ajan tasalla kaikista alaan liittyvistä lakimuutoksista, ei aika ja energia enää välttämättä riitä muiden tärkeiden ja merkityksellisten asioiden oppimiseen. Ehditään kyllä, edes tyydyttävästi, oppia verotusta, kirjanpitoa, yhtiö- ja työoikeutta käsittelevän lainsäädännön keskeiset muutokset sekä sähköisen taloushallintojärjestelmän uudet ominaisuudet. Mutta paukut eivät enää välttämättä riitä esimerkiksi sen oppimiseen, kuinka konsultointipalveluita saataisiin tuotteistettua ja myytyä asiakkaille, tai kuinka hyödyntää uusia oppeja ja järjestelmiä asiakaspalvelussa.
Erittäin harvalla taloushallinnon palveluntuottajalla on olemassa henkilökohtaisia koulutus- tai oppimissuunnitelmia henkilöstölleen. Joillakin alan toimijoilla on asetettu tavoitteeksi, että kukin osallistuu koulutukseen tietyn määrän päiviä, esimerkiksi kaksi päivää, vuodessa. Kukin on sitten saanut valita itse mihin koulutukseen osallistuu. Monilla kouluttautuminen onkin perustunut pääosin tuttujen ja turvallisten kirjanpito- ja verokurssien käymiseen. Tilitoimistoyrittäjiä haastateltaessa he tyypillisesti vastaavat, että ”kyllä, meillä kouluttautuminen on suunnitelmallista”. Kuitenkaan mistään ei löydy dokumentoituja suunnitelmia kouluttautumisesta.
Viime vuosina on myös hyvin voimakkaasti yleistynyt käytäntö, että työnantaja ostaa henkilöstölleen käyttöoikeudet verkko-oppimisympäristöön. Tällaisissa verkko-oppimisympäristöissä saattaa olla koulutustarjontaa satojen tai tuhansien tuntien edestä. Vastuu siitä, mitä opiskellaan, jää usein työntekijöille. Ja kukin tietenkin valitsee koulutukset tällöin omista lähtökohdista, mikä kutakin sattuu kiinnostamaan. Hankkimalla tunnukset verkko-oppimisympäristöön työnantaja voi ulkoistaa oppimisvastuun työntekijöilleen. Se mitä opitaan voi tällöin olla varsin kaukana organisaation strategiaan pohjautuvista tarpeista. Toki työnantajalla on aina myös mahdollista ohjata henkilökuntansa valitsemaan niitä koulutuksia, jotka ovat työnantajan kannalta merkityksellisiä.
Oppimisen polkuja
Taloushallinnon toimiala muuttuu edelleen voimakkaasti ja melko nopeasti – tosin niin se on tehnyt ainakin jo viimeiset kaksikymmentä vuotta. Meistä jokaisella on oikeus päättää suhtautumisemme kehitykseen, mutta seuraukset joudumme kantamaan itse. Vanhalla toimintatavalla ja osaamisella selviää aikansa, mutta jossain vaiheessa on umpikuja vastassa. Toisaalta hyvin yltiöpäinen kehitys kasvattaa riskejä ja voi johtaa romahdukseen. Kestävästi entistä parempaan tulevaisuuteen johtavat polut kulkevat jossain ääripäiden välissä.
Taloushallinnon toimialan kehitystä jarruttaa liiallinen viihtyminen oman alan toimijoiden seurassa. Koska merkittävä osa alan lisäarvosta syntyy lakisääteisen kirjanpidon ja verotuksen kysymysten parissa, saattaa se johtaa ”symbioosiin” palvelun tuottajien, lainsäätäjien ja viranomaisten kesken. Silloin asiakassuhteet jäävät ohuiksi, ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia ei osata nähdä saati hyödyntää.
Taloushallinnon palveluyrityksillä on yksi piirre, mikä monilla toimialoilla on vain haave. Asiakassuhteet ovat jatkuvia ja pitkäaikaisia, tosin samalla monissa tapauksissa urautuneita. Taloushallinnon palveluntuottajat ovat kuitenkin jo valmiiksi lähellä asiakkaidensa ydinprosesseja, mikä haluttaessa antaa monia muita palveluntuottajia parempia mahdollisuuksia laajentaa palvelutarjontaa. Erityisen merkittävä mahdollisuus liittyy kykyyn oppia asiakkaidensa kanssa.
Taloushallinnon toimiala kykenee tarjoamaan erilaisia urapolkuja kiinnostuneille. Jokaiselle meistä on hyväksi tunnistaa omia vahvuuksiamme, halujamme ja motivaatiotekijöitämme, ja pyrkiä toimimaan niiden suuntaan. Esimerkiksi kirjanpitäjästä voi tulla konsultti, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan, mutta vielä todennäköisemmin erinomainen pääkirjanpitäjä tai kirjanpidon erityisasiantuntija. Osa meistä viihtyy faktapohjaisten asioiden äärellä, ja toiset meistä ovat parhaimmillaan inhimillistä vuorovaikutusta ja erityistä sosiaalista taitavuutta vaativissa tehtävissä. Työyhteisön kokonaisuus ratkaisee, ja siinä monimuotoisuus on vahvuus.
Lopuksi
Olemme pyrkineet nostamaan esiin strategisen oppimisen näkökulmia, jotka voivat uudistaa taloushallintoalaa syvällisesti ja tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia niitä kaipaaville. Strateginen oppiminen on lopulta arkipäiväistä ja kaikkia koskevaa. Se ei tarkoita enemmän, vaan järkevämmin. Keskeistä on itsensä altistaminen uusille ideoilla ja toimintatavoille.
Taloushallinnon osaajissa on paljon potentiaalia!
Ikioma pääoma
Strategisen oppimisen pakissa on useita käytännön työkaluja, joita voi soveltaa omassa elämässä sekä työyhteisöissä. Tähän olemme valinneet esimerkiksi Terveen ihmismielen huoneen. Oppimisen talo sekä Oppimisen pelikenttä -työkaluihin voi tutustua taloushallintoliitto.fi-verkkosivujen artikkeleissa syksyn aikana.
Terveen ihmismielen huone auttaa tekemään elämäämme liittyviä tietoisia päätöksiä. Sen avulla kykenemme hahmottamaan tekemisiämme kokonaisuutena ja välttämään uuvuttavaa ähkyä. Elämän merkityksellisyys kasvaa, kun sille löytyy tilaa. Perusajatus on, että terve ihmismieli viihtyy raikkaassa tilassa, jonka tuuletuksesta päätämme itse. Terveen ihmismielen huone hahmottaa elämäämme neljästä eri näkökulmasta. Huoneen ikkunat osoittavat neljään pääilmansuuntaan, joista kullakin on oma merkityksensä.
Aurinko nousee idästä, josta elämäämme tulevat uudet asiat. Auringonlaskun puoleisesta länsi-ikkunasta elämästämme poistuu asioita. Länsi-ikkuna tuntuu nykyisin olevan monilla meistä kiinni, jolloin elämäämme kertyy omaan kestokykyymme nähden liikaa tekemistä. Monessa tapauksessa olisikin järkevää aloittaa juuri tästä ikkunasta ja luopua asioista, mukavistakin. Tekemisiä voi myös pistää väliaikaisesti tauolle, mikä voi olla helpompaa kuin ajatus lopullisesta luopumisesta.
Pohjoisikkunasta elämäämme tulee vakauttavia asioita. Niitä tarvitsemme jokainen, mutta persoonamme vaikuttaa asiaan. Turvallisuushakuinen haluaa kaikkien asioiden olevan vakaalla pohjalla, mutta seikkailunhaluiselle se ei ole yhtä tärkeää. Vakautta omaan elämään tuovat hyvä parisuhde, pysyvä työpaikka, toimivat ihmissuhteet, asunto ja taloudellinen riippumattomuus. Vastaavasti työyhteisöön sitä tuovat selkeä strategia, psykologinen turvallisuus, osallisuuden tunne ja mahdollisuus, ennakoitava toiminta, oppiminen, kannustaminen ja menestys.
Aurinkoisesta etelästä huoneeseen tulee luovuutta edistäviä asioita. Uusia elämyksiä ja kokemuksia löytyy oudoilta alueilta. Jos olet urheiluihminen, mene konserttiin, tanssiesitykseen tai teatteriin – ja päinvastoin. Jos olet luontoihminen, mene taidegalleriaan – ja päinvastoin. Tutustu uusiin ja erilaisiin ihmisiin, kuuntele tarinoita ja lue monipuolisesti. Työyhteisö voi elvyttää itseään esimerkiksi toimialan rajat ylittävän vertailuoppimisen avulla.
