Työsuhteeseen perustuva osakeanti muussa kuin julkisesti noteeratussa yhtiössä (KHO 2025:7 ja Turun HaO 2024 H2001/2024)
TVL 66 §:n sääntely
Henkilöstöannilla tarkoitetaan OYL:n mukaista suunnattua osakeantia, jossa työnantaja tarjoaa henkilökunnalleen merkittäväksi omia osakkeitaan. TVL:ssa näistä käytetään nimitystä työsuhteeseen perustuva osakeanti, ja niitä koskevat säännökset ovat TVL 66 §:ssä ja 66 a §:ssä.
TVL 66 §:ssä on työsuhteeseen perustuvaa osakeantia koskeva perussäännös. Sen ensimmäisen momentin ensimmäisen virkkeen mukaan etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhtiön osakkeita käypää hintaa alempaan hintaan on veronalaista ansiotuloa. Heti toisessa virkkeessä säädetään tähän kuitenkin poikkeus: Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on kuitenkin koko määrältään veronalaista tuloa.
TVL 66 §:n 3 momentissa on niin sanottu työsuhdeoptioita koskeva säännös. Sen mukaan veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella. Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Minkäänlaista verovapaaksi katsottavaa osaa edusta ei siis tässä tapauksessa ole. Työsuhdeoptioiksi katsottavien tilanteiden ala on laaja, mikä ilmenee esimerkiksi ratkaisusta KHO 2009:8. Siinä yhtiön avainhenkilöillä oli mahdollisuus hyötyä osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan. Järjestelyä pidettiin
TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä henkilöstöantina, vaikka etua ei annettu optio- tai muuta erityistä oikeutta käyttäen.
TVL 66 a §:n sääntely
TVL 66 §:n sääntely on laaja-alaista, se koskee sekä noteerattuja että noteeraamattomia yhtiöitä, ja pykälän 3 momentissa on vielä työsuhdeoptioita koskeva oma säännös. TVL 66 §:n mukainen sääntely osoittautui hankalaksi monien start-up-yritysten henkilöstöantien kannalta. Tämän vuoksi lakiin lisättiin vuonna 2020 oma, muun kuin julkisesti noteeratun osakeyhtiön työsuhteeseen perustuvaa osakeantia koskeva sääntely. Sitä koskeva säännös on TVL 66 a §:ssä. Sen soveltamisen edellytykset täyttävässä henkilöstöannissa veronalaista tuloa muodostuu vain, jos osakkeiden merkintähinta alittaa osakkeen matemaattisen arvon. Näin on siitä huolimatta, että matemaattinen arvo saattaa olla huomattavastikin osakkeen käypää arvoa alempi. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. TVL 66 a §:ää ei sovelleta siltä osin kuin verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.
Matemaattisella arvolla tarkoitetaan arvostamislain mukaista matemaattista arvoa, joka on laskettu ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaan. Matemaattista arvoa laskettaessa on kuitenkin TVL 66 a §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon eräät tilikauden päättymisen ja osakeannin merkintäajan alkamisen välisenä aikana tapahtuneet muutokset. Tällaisia ovat muun muassa yhtiön saamat oman pääoman sijoitukset, tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko sekä sulautuminen ja jakautuminen.
Osakeannin järjestävän työnantajayhtiön tulee olla EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö ja sen omaisuuden tulee olla pääosin muuta kuin EVL 12 a §:ssä tarkoitettuun muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluvaa omaisuutta. Yhtiön tulee olla merkintähetkellä EPL:ssa tarkoitettu säännöllisesti palkkaa maksava työnantaja, joka kuuluu ennakkoperintärekisteriin.
Kuten edellä olevasta ilmenee, TVL 66 a §:ssä asetetaan varsin paljon erilaisia osakeantia, osakkeiden merkitsijää, yhtiötä ja sen toimintaa koskevia ehtoja, jotta säännös soveltuu. Syynä tähän on se, että samalla kuin säännöksellä on haluttu parantaa listaamattomien yhtiöiden mahdollisuuksia käyttää henkilöstöantia kannustin- ja sitouttamisjärjestelmänä, on kuitenkin haluttu pitää säännöksen soveltamisala rajattuna. Rajausten taustalla on se, että säännöksen tuottama etu voi olla merkittävä.
Mitä pienempi osakkeen matemaattinen arvo on osakkeen käypään arvoon verrattuna, sitä suurempi on työntekijän osakeannissa saama veroetu suhteessa TVL 66 §:n mukaiseen normaaliin henkilöstöantiin. Jos osakkeen matemaattinen arvo ylittää 90 prosenttia käyvästä arvosta tai osakeanti perustuu työsuhdeoptioon tai jos 66 a §:n soveltamisedellytykset eivät täyty, sovelletaan osakemerkinnän verotukseen tällöin TVL 66 §:n säännöksiä.
On mahdollista, että osakeyhtiöllä on ennestään TVL 66 §:ssä tarkoitettuja optio-ohjelmia ja tämän jälkeen yhtiössä otetaan käyttöön TVL 66 a §:n mukainen kannustinjärjestelmä. Ratkaisussa KHO 2025:7 oli kysymys siitä, voitiinko yhtiön suunnittelemaan ja TVL 66 a §:n mukaiseksi tarkoittamaan osakeantiin soveltaa tätä säännöstä vai tuliko siihen soveltaa TVL 66 §:n 3 momentin työsuhdeoptioita koskevaa säännöstä, kun optio-oikeuden haltijoiden optio-oikeuksia mitätöitiin vastaavasti, jos he merkitsivät osakkeita nyt suunnitellussa henkilöstöannissa.
Ratkaisun KHO 2025:7 tosiseikat
A Oy on vuonna 2016 perustettu ICT-alan yhtiö, joka haluaa sitouttamistarkoituksessa tarjota työntekijöilleen mahdollisuuden merkitä yhtiön osakkeita. Yhtiö on suunnitellut henkilöstöantia, jossa osakkeen merkintähintana on TVL 66 a §:n mukaisesti yhtiön osakkeelle laskettu matemaattinen arvo. Merkintähinta olisi kaikille työntekijöille sama. Osakeanti on tarkoitus toteuttaa uusilla liikkeeseen lasketuilla osakkeilla.
Henkilöstöantiin osallistuvat työntekijät ovat saaneet yhtiöltä osakeoptioita työsuhteensa aikana. Yhtiöllä oli ollut jo 1.1.2021, jolloin henkilöstöantia koskeva TVL 66 a § tuli voimaan, optio-ohjelmia, joiden perusteella työntekijät ovat saaneet osakeoptio-oikeuksia. Näiden ohjelmien mukaisia optioita oli edelleen käyttämättä. Nyt suunnitellun osakeannin yhteydessä työntekijöille tarjotaan mahdollisuus korvata osa osakeoptio-oikeuksista osakeannissa merkittävillä osakkeilla. Mikäli työntekijä päättää merkitä nyt suunnitellussa osakeannissa yhtiön osakkeita, vastaava määrä työntekijälle aikaisemmin tarjotuista osakeoptio-oikeuksista mitätöidään. Yhtiö perusteli optioiden mitätöimistä sillä, että mikäli aikanaan optioita saaneilla työntekijöillä säilyisi henkilöstöannissa merkittävien osakkeiden lisäksi vastaava määrä optio-oikeuksia, asettaisi tämä samaan työntekijäryhmään kuuluvat työntekijät eriarvoiseen asemaan. Yhtiön mukaan sen tuli tarjota mahdollisuutta nyt suunniteltuun henkilöstöantiin myös sellaisille työntekijöille, jotka olivat jo mukana optio-ohjelmissa. Muutoin TVL 66 a §:ssä asetettu edellytys, ”etu on oltava henkilöstön enemmistön käytettävissä”, ei täyttyisi.
Verohallinnon ennakkoratkaisu
Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että työntekijällä ei säily vapaus päättää, käyttääkö hän hallussaan olevia työsuhdeoptioita, kun työntekijän hallussa olevia työsuhdeoptioita mitätöidään osakeannissa merkittyjä osakkeita vastaava määrä. Tällöin työntekijä käytännössä valitsee veronalaisen edun (työsuhdeoption käyttäminen) ja kokonaan tai osittain verovapaan edun (TVL 66 a §:n mukainen henkilöstöanti) välillä, kun hän päättää, merkitseekö osakkeita optioiden vai osakeannin perusteella. Verohallinto totesi, että TVL 66 a §:n tarkoituksena ei ole ollut mahdollistaa jo olemassa olevien optiojärjestelmien muuntamista henkilöstöanneiksi siten, että jo ansaittujen optioiden käyttämisestä muodostuva palkkana verotettava etu muunnetaan käytännössä verovapaaksi tai kevyemmin verotetuksi eduksi. Lisäksi veronalaisen edun muodostumishetkeä samalla lykätään osakkeiden myöhempään luovutukseen, jossa mahdollisesti muodostuva voitto on pääomatuloa. Verohallinto katsoi, että osakeannissa on kyse VML 28 §:ssä ja OVML 10 §:ssä tarkoitetusta veron kiertämisestä.
Ennakkoratkaisun mukaan työntekijälle muodostuu TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptiona palkaksi katsottava etu, josta yhtiön on toimitettava ennakonpidätys.
Hallinto-oikeus ei muuttanut ennakkoratkaisun lopputulosta. Hallinto-oikeus totesi, että nyt esillä olevassa järjestelyssä työntekijöillä jo olevat työsuhdeoptiot tosisiassa käytetään merkitsemällä yhtiön uusia osakkeita. Kysymyksessä on sen vuoksi TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu palkaksi katsottava etu. Veronalaisen tulon määrä on siten osakkeen käyvän arvon ja osakkeen merkintähinnan sekä optiosta mahdollisesti maksetun määrän välinen erotus. Hallinto-oikeus ei pitänyt tarpeellisena soveltaa VML 28 §:ää.
KHO:n ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että osakeoptio-oikeuksien mitätöinnissä ei ollut kysymys työsuhdeoption käyttämisestä tai luovuttamisesta, eikä työntekijälle näin ollen voida katsoa muodostuvan järjestelyssä TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettua palkaksi katsottavaa etua. Kysymys ei ollut myöskään veron kiertämisestä. A Oy:n suunnittelemaan henkilöstöantiin voitiin siis soveltaa TVL 66 a §:n säännöstä, jolloin työntekijälle muodostuu veronalaista tuloa vain siltä osin kuin osakkeen merkintähinta alittaa A Oy:n osakkeen matemaattisen arvon. Tämä kuitenkin edellytti sitä, että TVL 66
a §:n soveltamisedellytykset muutoin täyttyvät. Siihen KHO ei ottanut kantaa, vaan palautti asian tältä osin Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.
Mihin ratkaisu perustuu
KHO:n ratkaisu perustuu kolmeen tekijään.
- Ensinnäkin TVL 66 a §:n henkilöstöantia koskeva sääntely on tarkoitettu edistämään listaamattomien yhtiöiden mahdollisuuksia sitouttaa henkilöstöään sille suunnatulla osakeannilla. Tämä tarkoitus tulee ottaa huomioon säännöksen tulkinnassa. Säännöksen tarkoitus ei mielestäni voi puoltaa sitä, että säännöksen soveltamisen edellytyksiä tulkittaisiin listaamattoman yhtiön järjestämän henkilöstöannin yhteydessä suppeasti, vaikka säännös sinänsä onkin tulon veronalaisuutta kaventava poikkeussäännös.
- Toiseksi KHO nojautuu lainvalmisteluaineistossa oleviin lausumiin. Lakiesitystä koskeneessa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 27/2020 vp) on todettu, että yhtiöissä voidaan toteuttaa samanaikaisesti henkilöstön palkitsemista sekä työsuhdeoptioiden että henkilöstöantien perusteella. Valiokunnan mukaan tuloverolain säännöksiä työsuhdeoptiosta ja henkilöstöanneista sovelletaan itsenäisesti ja työntekijä voi olla esimerkiksi hyödyntämättä hänelle annettua optio-oikeutta. Valtiovarainvaliokunnan mietinnön lausumat sopivat varsin hyvin KHO:ssa esillä olleeseen tapaukseen.
- Kolmanneksi KHO:n päätöksen voidaan sanoa perustuvan oikeudellisen muodon kunnioittamiseen. A Oy:ssä toteutettiin henkilöstölle suunnattu osakeanti. Osakeantiin osallistuva työntekijä sai osakkeensa tämän osakeannin ehtojen mukaisesti ja ehdoissa määrättyyn merkintähintaan. Työntekijä, jolla oli aikaisempien optio-ohjelmien mukaisia optioita, ei tässä annissa merkinnyt osakkeita kyseisten optioiden perusteella, vaikka hänen optio-oikeuksiaan nyt tehtävää osakemerkintää vastaavasti mitätöitiin. Hänen ei siis voitu tosiasiallisesti katsoa käyttävän optioitaan. Työntekijä voi käyttää tai olla käyttämättä osakeoptio-ohjelman mukaisen oikeutensa. Käyttämättä jättäminen ei merkitse taloudellista etua työntekijälle. Tässä tapauksessa KHO arvioi työntekijälle mahdollistettua valintaoikeutta hieman toisella tavalla kuin osingonsaajalle niin sanotussa scrip dividend -tapauksessa (KHO 2020:116) annettua valintaoikeutta osingon ja sen sijaan tarjotun maksuttoman osakemerkinnän välillä.
Kysymys ei ollut myöskään veron kiertämisestä. Se, että työntekijä valitsee optio-ohjelman sijaan henkilöstöannin, joka mahdollisesti oli hänelle veroseuraamuksiltaan optioiden käyttämistä edullisempi vaihtoehto, ei ole veron kiertämistä.
Aikaisempaa käytäntöä
TVL 66 a § edellyttää, että henkilöstöantietu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisuus osakemerkintään tulee olla yli puolella henkilöstöstä. Jos tällainen mahdollisuus on, merkitystä ei tällöin ole sillä, että kaikki eivät käytä heille tarjottua mahdollisuutta osakkeiden merkintään. Vaatimus henkilöstön enemmistön täyttymisestä ei edellytä myöskään sitä, että kaikkien antiin oikeutettujen tulisi voida merkitä annissa sama määrä osakkeita. Eri osakemäärien tulee kuitenkin perustua objektiivisesti ja yhtäläisesti määriteltyihin ehtoihin, joita sovelletaan kaikkiin antiin oikeutettuihin henkilöihin. Hallituksen esityksessä viitattiin siihen, että esimerkiksi työntekijöiden bruttopalkkoja voitaisiin käyttää eri työntekijöille allokoitavien osakkeiden määrän perusteena.
Osakkeiden erilaisesta allokaatiosta on jo KHO:n ratkaisujakin. Ratkaisussa KHO 2023:65 henkilöstöannin järjestävä yhtiö tarjosi työntekijöilleen osakkeitaan merkittäväksi siten, että työntekijälle tarjottavien osakkeiden enimmäismäärään vaikutti hänen työsuhteensa kesto. KHO piti tätä hyväksyttävänä. Ratkaisussa KHO 2023:66 osakkeiden merkintäoikeuksia saavat työntekijät jaettiin luokkiin heidän roolinsa ja työpanoksen arvon perusteella. Luokkia oli kaikkiaan kymmenen.
Alimmalle ja ylimmälle luokalle allokoitavien osakemäärien ero oli tyypillisesti 20-kertainen. KHO katsoi, että arviointikriteerit ja -menettely olivat asianmukaiset ja henkilöstöannista muodostuva etu oli TVL 66 a §:ssä tarkoitetulla tavalla henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tätä ei estänyt sekään, että edusta muodostui veronalaista tuloa kahdelle yhtiön johtoon kuuluvalle.
Veron kiertäminen: Turun HaO:n ratkaisu 2024 H2001/2024
TVL 66 a §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on viitattu siihen, että joskus TVL 66 a §:ssä tarkoitettujen henkilöstöantien soveltamisen yhteydessä saatetaan tilannetta joutua arvioimaan myös veron kiertämistä koskevan säännöksen (VML 28 §) näkökulmasta. Kuten jo edellä on ilmennyt, ratkaisun KHO 2025:7 yhteydessä Verohallinto vetosi VML 28 §:ään, mutta KHO:n kanta oli säännöksen soveltamisen torjuva.
VML 28 §:n soveltaminen on ollut esillä myös Turun hallinto-oikeuden ratkaisussa 2024 H2001/2024. Siinä työnantajayhtiön (A Oy) tarkoituksena oli järjestää kolmesta työntekijästä muodostuvalle henkilöstölleen osakeanti, jossa osakekannasta 9,94 prosenttia omistava toimitusjohtaja ja osa-aikainen kehitysjohtaja, joka ei omistanut yhtiön osakkeita entuudestaan, saattoivat merkitä yhtiön uusia osakkeita bruttopalkkojensa mukaisessa suhteessa siten, että kehitysjohtaja saisi merkitä osakkeista 18 prosenttia (9/50) ja toimitusjohtaja loput 82 prosenttia (41/50). Merkintähinta oli vähintään TVL 66 a §:ssä tarkoitettu matemaattinen arvo. Osakkeiden jakosuhde oli määräytynyt työntekijöiden bruttopalkkojen mukaisessa suhteessa. Siinä tapauksessa, että työntekijä ei haluaisi täysimääräisesti merkitä itselleen merkittäväksi osoitettuja osakkeita, toisella työntekijällä oli halutessaan mahdollisuus merkitä merkitsemättä jääneet osakkeet toissijaisessa annissa.
Lähtökohtaisesti suunniteltu osakeanti täytti TVL 66 a §:n soveltamisen edellytykset. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että yhtiön suppea henkilöpiiri ja toissijaista merkintäoikeutta koskeva ehto mahdollistivat kaikkien merkittävänä olevien osakkeiden keskittämisen vain yhdelle yksittäiselle työntekijälle. Toimitusjohtaja omisti jo ennestään 9,94 prosenttia osakekannasta. Tämän vuoksi hänen oli mahdollista merkitä vain muutama uusi osake TVL 66 a §:n mukaisella matemaattisella arvolla ilman veroseuraamuksia. Hallinto-oikeus katsoi, että osakeannin perusteluna ollut sitouttamistarve kohdistui henkilöstöjohtajaan, joka voisi toissijaisen merkintäoikeuden turvin merkitä myös toimitusjohtajalle tarjotut osakkeet, mikäli toimitusjohtaja ei käyttäisi merkintäoikeuttaan. Yhtiön aikaisemmin (vuonna 2022) toteuttamassa henkilöstöannissa kaikki merkittäväksi tarjotut osakkeet olivat juuri toissijaisen merkintäoikeuden mahdollistamalla tavalla keskittyneet yhdelle työntekijälle.
Hallinto-oikeus katsoi, että antia ei ollut tosiasiallisesti tarkoitus toteuttaa bruttopalkkojen suhteessa. VML 28 §:ään viitaten hallinto-oikeus katsoi, että annista muodostuu palkansaajalle veronalaista etua. Edun arvona on pidettävä osakkeen käyvän hinnan ja merkintähinnan erotusta.
Kysymyksessä on ennakkoratkaisuhakemuksen perusteella annettu päätös. Päätöstä annettaessa ei ole tiedetty, käyttääkö toimitusjohtaja hänelle allokoitua merkintäoikeutta vai ei. Kuten edellä on ilmennyt, yhtiöllä oli kuitenkin ”hieman huono historia” VML 66 a §:n soveltamista silmällä pitäen, ja se on vaikuttanut hallinto-oikeuden päätökseen. Jos yhtiö kuitenkin toteuttaa suunnittelemansa henkilöstöannin ja toimitusjohtajakin vastoin hallinto-oikeuden päätöksessä tehtyä olettamaa käyttää hänelle allokoidut merkintäoikeudet, tällöin anti toteutuu bruttopalkkojen suhteessa ja etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. TVL 66 a §:ää mutta samalla myös TVL 66 §:ää voitaisiin siis soveltaa. Toimitusjohtajan osalta edun määrä laskettaisiin TVL 66 §:n mukaan siltä osin, kuin hänen osakemääränsä yhteensä ylittää kymmenen prosenttia yhtiön kaikista osakkeista. Etu olisi hänelle veronalaista kuitenkin vain siltä osin kuin osakkeen hinnasta saatu alennus on enemmän kuin kymmenen prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta.
