Työntekijän nettopalkasta vähennettävät maksut

• Tämä sarja on julkaistu Tilisanomissa vuosina 2009-2010. Katso myös vuonna 2018 käynnistynyt Palkkahallinnon koulu.

 

Työnantaja on velvollinen perimään työntekijän palkasta erilaisia veroja ja maksuja. Lakisääteiset vähennykset kuten ennakonpidätys, työntekijän eläkemaksu ja palkansaaja työttömyysvakuutusmaksu vähennetään ensisijassa bruttopalkasta. Näiden lakisääteisten pidätysten jälkeisestä nettopalkasta vähennetään muitakin suorituksia joko lain tai sopimuksen perusteella. Työnantaja on velvollinen toimittamaan ulosottopidätyksen maksukiellon mukaisesti. Niin ikään työnantaja voi kuitata omia saataviaan työntekijän palkasta. Lisäksi työntekijän nettopalkasta voidaan vähentää maksuja, joiden perimisestä on työnantajan ja työntekijän kesken sovittu.

Ulosottopidätys

Palkan ulosmittauksesta säädetään ulosottokaaressa (705/2007). Ulosottokaaren 4 luvun 58 §:n mukaan palkan maksajan tulee kunakin maksukautena heti ja ilman eri korvausta toimittaa palkan pidätys maksukiellon mukaisesti ja suorittaa määrä ulosottomiehelle.

Palkka ja muu toistuvaistulo voidaan ulosmitata antamalla työnantajalle maksukielto. Työnantaja on vastuussa siitä, että ulosottopidätys tulee perittyä maksukiellon määräysten mukaisesti. Jos työnantaja ei noudata maksukieltoa, perittävä määrä voidaan ulosmitata työnantajalta.

Maksukiellossa määrätään ulosottopidätyksen laskemisesta, velallisen suojaosuudesta, muiden tulopohjaan vaikuttavien tulojen määrästä ja muista tarpeellisista tiedoista. Ulosottomies voi merkitä maksukiellolle myös muita ulosottopidätyksen perimistä koskevia määräyksiä. Määräys voi olla esimerkiksi sellainen, että ulosottopidätys on enintään 200 euroa kuukaudessa.

Ulosottomies voi myöntää velalliselle helpotuksia palkan ja muun toistuvaistulon ulosmittauksessa tämän yksilöllisten olosuhteiden perusteella. Jos velallisen maksukyky on sairauden, työttömyyden, velallisen maksaman elatusavun tai muun erityisen syyn vuoksi olennaisesti vähentynyt, palkasta ulosmitattavaa määrää voidaan pienentää. Palkasta ulosmitataan toistaiseksi tai määrättynä aikana säännönmukaista pienempi määrä. Myös tässä tilanteessa työnantaja noudattaa ulosottomieheltä viimeksi saatua maksukieltoa, jossa tulee olla huojennusta koskeva määräys.

Maksukielto on voimassa määräajan tai toistaiseksi. Ulosottomies ilmoittaa toistaiseksi voimassa olevan maksukiellon päättymisestä työnantajalle kirjallisesti. Ulosottomies voi muuttaa maksukieltoa uudella maksukiellolla. Työnantaja noudattaa aina viimeksi annettua maksukieltoa.

Työnantajan on maksettava ulosottopidätyksen määrä ulosottomiehelle palkanmaksun yhteydessä. Toisin sanoen, samana päivänä, kun palkka maksetaan työntekijälle, maksetaan ulosottopidätys ulosottomiehelle. Työnantaja saa vähentää pankille suoritetun tilillepanomaksun ulosottopidätyksen määrästä.

Ulosoton perusteena oleva palkka

Ulosottopidätys lasketaan tulopohjasta, johon kuuluvat kaikki työntekijälle maksettavat ennakkoperintälain mukaiset palkat ja luontoisedut. Ulosottolaissa palkalla tarkoitetaan kaikenlaista palkkaa, palkkiota, luontoisetua sekä muuta etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Palkkakäsite vastaa ennakkoperintälain 13 §:n mukaista palkkakäsitettä, jota työnantaja voi noudattaa myös ulosottopidätyksen laskemisessa. Esimerkiksi perusteettomasta irtisanomisesta suoritettava korvaus on oikeuskäytännössä katsottu ulosottolaissa tarkoitetuksi palkaksi.

Palkalla tarkoitetaan myös ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittuja henkilökohtaisia suorituksia. Lainkohdassa lueteltuja palkkioita ovat kokouspalkkio, henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio, hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä luottamustoimesta saatu korvaus.

Ulosmittaamatta jätetään kohtuullinen korvaus matkakuluista, omien työvälineiden käyttämisestä ja muista työn suorittamisen edellyttämistä kustannuksista. Tämän vuoksi työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaat työmatkakustannusten korvaukset sellaisenaan. Niin ikään työn suorittamisesta aiheutuneet kustannukset, joita ennakkoperinnässä ei pidetä palkkana, voidaan maksaa työntekijälle vähentämättömänä.

Ulosottopidätyksen laskentaperuste eli nettopalkka

Palkasta ja muusta toistuvaistulosta ulosmitattava määrä lasketaan palkan nettomäärästä. Palkasta vähennetään ennen ulosottopidätyksen laskemista ennakonpidätys, työntekijän eläkemaksu ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu.

Muita maksuja, kuten ay-jäsenmaksua, sairauskassamaksua ja lisäeläkevakuutusmaksuja, ei saa vähentää nettopalkasta.

Maksukiellossa voi olla määräys ottaa huomioon myös toiselta maksajalta saatu tulo. Esimerkiksi työttömyyspäiväraha voi olla tällainen muu tulo. Työnantaja on otettava muu tulo huomioon ulosottopidätyksen alaista palkkaa laskiessaan. Toisin sanoen maksukiellolle merkitty muu tulo lisätään nettopalkan määrään ulosottopidätystä laskettaessa.

Suojaosuus vuonna 2010

Velalliselle on palkan, eläkkeen ja muun toistuvaistulon ulosotossa jätettävä niin sanottu suojaosuus omaan ja perheensä elatukseen. Suojaosuus on minimimäärä, joka velalliselle on aina jätettävä. Velallisen elatuksen varassa olevien henkilöiden lukumäärä mainitaan työnantajalle annetussa maksukiellossa.

Suojaosuus lasketaan kertomalla päiväkohtainen suojaosuus niiden päivien lukumäärällä, jolta pidätyksen kohteena oleva palkka tai muu tulo maksetaan. Suojaosuus lasketaan aina 30 päivältä, jos palkka maksetaan kalenterikuukaudelta. Näin ollen yksinäisen velallisen suojaosuus on 624,6 euroa (20,82 x 30) kuukaudessa vuonna 2010.

Suojaosuus lasketaan 14 päivältä, jos palkka maksetaan 2 viikon välein.

Tuloraja on kaksi kertaa suojaosuuden määrä. Tulorajaa käytetään ulosottopidätyksen määrää laskettaessa (ns. tulorajaulosmittaus). Tuloraja on euromäärä, jota suuremmista tuloista ulosottopidätys peritään vähintään 1/3 suuruisena.

Suojaosuutta määriteltäessä luontoisedut rinnastuvat rahapalkkaan. Tämä merkitsee sitä, että suojaosuus voi muodostua myös kokonaan tai osittain luontoiseduista.

Ulosmitattava määrä

Palkasta jätetään ulosmittaamatta aina velallisen suojaosuus. Jos nettopalkka on tätä suurempi, mutta enintään kaksi kertaa velallisen suojaosuuden määrä, suojaosuuden ylittävästä palkasta jätetään ulosmittaamatta kolmasosa (tulorajaulosmittaus). Jos velallisen nettopalkka on suurempi kuin kaksi kertaa velallisen suojaosuus, mutta enintään neljä kertaa suojaosuus, nettopalkasta ulosmitataan yksi kolmasosa.

Vuoden 2009 alussa otettiin käyttöön ns. asteikkoulosmittaus, jossa voidaan ulosmitata yhtä kolmasosaa suurempi osuus palkasta. Asteikkoulosmittauksessa ulosmitattavasta määrästä säädetään ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 12 c §:ssä (680/2003). Asteikkoulosmittaus toimitetaan, jos palkka on suurempi kuin neljä kertaa velallisen suojaosuuden määrä. Ulosmittaamatta jätetään kuitenkin vähintään puolet palkasta.

Suojaosuus poikkeavilta palkkakausilta

Työnantajan on laskettava suojaosuuden ja tulorajan määrä eripituisia ja poikkeavia palkkakausia varten. Poikkeavia palkkakausia voi olla esimerkiksi työsuhteen alkaessa ja päättyessä sekä palkanmaksun keskeytyessä. Palkanmaksu voi keskeytyä muun muassa lomautuksen, lakon, perhevapaan tai sairausloman vuoksi. Niin ikään poikkeava palkka-kausi syntyy maksettaessa (kesä)lomapalkkaa, joka vuosilomalain mukaan on maksettava ennen loman alkua.

Epäsäännöllisesti maksettava palkka

Epäsäännöllisesti maksettavasta palkasta voidaan ulosmitata yksi kolmasosa palkkaerän nettomäärästä. Ulosottopidätyksen laskentaperuste eli nettopalkka on sama kuin määrä-ajoin maksettavassa palkassa.

Epäsäännöllisesti maksettavalla palkalla tarkoitetaan esimerkiksi epäsäännöllisesti maksettavaa provisiopalkkaa, luento- tai esitelmäpalkkiota tai yhtiömiehen yhtiöstään nostamaa palkkaa. Epäsäännöllisyys tarkoittaa sitä, että palkan maksuaikoja ei ole ennalta määrätty eikä palkkoja siten makseta säännöllisesti palkkakausittain. Tästä syystä velalliselle ei voida laskea suojaosuutta. Vastaavasti, jos työntekijä tekee työtä satunnaisesti kutsuttaessa, palkasta voidaan ulosmitata yksi kolmasosa.

Työnantajan kuittausoikeus

Työnantaja saa kuitata työntekijän palkkaa omalla vastasaamisellaan. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun työnantajalla on työntekijältä saatavia kuten työsuhdeasunnon vuokra.

Kuittauksen edellytyksenä on, että työnantajan saatava työntekijältä on selvä ja erääntynyt. Työnantajan on itse päätettävä, onko vastasaaminen niin selvä ja riidaton, että sen voi vähentää palkasta. Jos kuittausta on käytetty lainvastaisesti, on työnantaja korvausvelvollinen työntekijälle palkan maksamatta jättämisestä.

Työnantaja voi kuitata palkkasaamista yksipuolisesti ilman työntekijän suostumusta. Saatavan ei myöskään tarvitse olla tuomioistuimen vahvistama. Saatavaa on kuitenkin vaadittava vastapuolelta ennen kuin ryhdytään kuittaukseen. Kuittaus tehdään kuittausilmoituksella, jossa luetellaan mitä saatavia on kuitattu ja milloin kuittaus on tapahtunut. Kuittaus tulee voimaan, kun työntekijä on saanut tiedon kuittausilmoituksesta.

Jos työnantaja on saanut työntekijän palkan ulosmittausta koskevan maksukiellon, hänellä ei ole oikeutta kuitata omalla saatavallaan palkkaa.

Työnantajan kuittausoikeuden rajoitus

Työsopimuslain 2:17 §:n nojalla palkasta on kuitenkin jätettävä kuittaamatta ulosotossa ulosmittaamatta jätettävä määrä. Toisin sanoen työnantajan oikeus kuitata saataviaan on rajoitettu samaan määrään, joka työntekijän palkasta voidaan ulosmitata.

Tämä merkitsee sitä, että työnantajan tulee ennen kuittausta laskea suojaosuus ja ulosottopidätyksen määrä. Suojaosuuden laskemista varten työnantajan tulee selvittää työntekijän elatusvelvollisten määrä.

Kokonaan kuitattavat suoritukset

Kuittausoikeuden rajoitus koskee vain työsuhteessa saatua palkkaa. Suorituksen maksaja voi kuitata kokonaan muuhun kuin työsuhteeseen perustuvat palkkiot ja korvaukset, joita ennakkoperintälain 13 §:n nojalla pidetään ennakkoperinnässä palkkana. Näin ollen työnantaja voi kuitata kokonaan kokouspalkkion, henkilökohtaisen luento- ja esitelmäpalkkion, hallintoelimen jäsenyydestä saadun palkkion, toimitusjohtajan palkkion, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostaman palkan sekä luottamustoimesta saadun korvauksen.

Työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvauksia ei myöskään pidetä palkkana. Tästä syystä työnantaja voi kuitata kokonaan työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaukset kuten
työmatkakustannusten korvaukset, kuten verovapaat päivärahat ja kilometrikorvaukset palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista vähennetyt kustannukset, kuten moottorisaha- ja traktorivähennys.

Työnantajan saatavat työntekijältä

Työnantajan saatava voi johtua työsuhteesta tai muusta perusteesta kuten työnantajalta suoritetuista ostoista. Jos työnantajalla on useita saamisia työntekijältä, työnantaja voi päättää kuittausjärjestyksen. Työnantajan saatava työntekijältä voi olla muun muassa korvaus luontoisedun käytöstä (esim. auto-, asunto-, puhelin- tai ateriaetu) työsuhdelainasta maksettava korko ja lyhennys vahingonkorvaus esimerkiksi, jos työntekijä ei noudata irtisanomisaikaa palkan takaisinperintä ostovelka tavarankaupasta.

Palkkaennakko

Sopimuksen vakuudeksi tai muuten maksettu palkkaennakko voidaan vähentää palkasta. Palkkaennakko luetaan ensisijaisesti niin sanottuun suojaosaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnantaja voi vähentää palkkaennakon täysimääräisesti työntekijän nettorahapalkasta ikään kuin se olisi maksettu palkanmaksupäivänä.

Palkkaennakon vähentämisen lisäksi työnantaja voi kuitata palkkaa. Kuittaustilanteessa palkkaennakko katsotaan suoritetuksi silloin, kun varsinainen palkka maksetaan. Kuittaus voidaan kuitenkin suorittaa vain palkanmaksupäivänä maksettavasta rahapalkasta eikä jo aiemmin maksetusta palkkaennakosta. Kuittaustilanteessa voi käydä myös niin, että työntekijälle ei palkanmaksupäivänä jää maksettavaksi lainkaan käteispalkkaa.

Työnantaja voi kuitata enintään saman määrän kuin ulosotossa palkasta voidaan ulosmitata. Kuittauskelpoinen määrä lasketaan palkasta samalla tavalla kuin ulosottopidätys. Työntekijälle on aina maksettava osuus, jota ei saada ulosmitata. Toisaalta palkkaennakko luetaan tähän ulosmittaamatta jätettävään osuuteen.

Palkkaennakko ei yleensä vähennä kuittauskelpoisen palkan määrää. Jos palkkaennakko on suurempi kuin ulosmittaamatta jätettävä määrä, kuittauskelpoinen määrä pienenee.

Ennakonpidätys palkkaennakosta

Jos palkkaennakko ja varsinainen palkanmaksu tapahtuvat saman kuukauden aikana, palkkaennakko voidaan varsinaisessa palkanmaksussa vähentää työntekijän nettopalkasta.

Jos palkkaennakko maksetaan eri kuukauden aikana kuin varsinainen palkka, palkkaennakosta on toimitettava ennakonpidätys. Jos palkkaennakko maksetaan nettona, se on otettva palkanlaskennassa huomioon myös bruttomääräisenä. Käytännössä palkansaajalle voidaan maksaa palkkaennakkona vain käteispalkka pakollisten vähennysten jälkeen.

Ammattiyhdistysten jäsenmaksujen periminen palkasta

Ammattiyhdistysjäsenmaksun periminen perustuu työmarkkinakeskusjärjestöjen tekemään sopimukseen. Jäsenmaksun periminen suoritetaan käytännössä edelleen samalla tavalla kuin aikoinaan keskusjärjestöjen 13.1.1969 allekirjoittamassa sopimuksessa on sovittu. Työehtosopimuksissa on yleensä myös määräys, jonka mukaan työnantaja perii jäsenmaksut ja tilittää ne ammattiliiton pankkitilille.

Työnantaja pidättää työntekijältä ammattiliiton jäsenmaksun, jos työntekijä on antanut siihen valtuutuksen jäsenmaksuperintäsopimuksella. Jäsenmaksut peritään työntekijän palkasta palkkakausittain ja maksetaan niin ikään palkanmaksukausittain ammattiliiton ilmoittamalle pankkitilille.

Jäsenmaksujen perintäjärjestelmä koskee vain ammattiyhdistysten jäsenmaksuja ja työttömyyskassamaksuja. Muita maksuja perintäjärjestelmään ei saa liittää sen vuoksi, että perintäjärjestelmään sisältyvät jäsenmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Ammattiliiton tulee kirjallisesti ilmoittaa työnantajalle jäsenmaksun suuruus kalenterivuodeksi kerrallaan.

Työntekijäkohtainen perintä tapahtuu vuosittain ilmoitetun prosentti- tai euromäärän mukaan ilman lisäehtoja. Lisäehdot kuten ”kuitenkin enintään” tai ”kuitenkin vähintään” määräykset eivät ole perintäsopimuksen mukaisia. Jäsenmaksun ollessa prosenttimääräinen se peritään ennakonpidätyksen alaisesta palkkasummasta. Perimiseen ei vaikuta se, maksetaanko palkkaerästä eläke-, sosiaaliturva- tai muita vakuutusmaksuja. Tästä syystä jäsenmaksu peritään myös lomakorvauksesta ja työsuhteen päättyessä maksettavista kor-vauksista.

Työnantaja antaa ammattiyhdistykselle työntekijäkohtaisen selvityksen perityistä jäsenmaksuista. Kalenterivuoden aikana perityistä maksuista annetaan selvitys ammattiliitolle tammikuun loppuun mennessä. Vuosittaisessa selvityksessä ovat mukana ne työntekijät, joiden perintäsopimus on ollut voimassa vuoden päättyessä ja jotka ovat olleet mainittuna ajankohtana työsuhteessa yritykseen. Lisäksi työnantaja antaa selvityksen kesäkuun loppuun saakka perityistä jäsenmaksuista. Työehtosopimuksesta riippuen se annetaan joko elokuun loppuun mennessä tai elokuun 15. päivään mennessä. Eräiden työehtosopimusten, kuten paperiteollisuuden, graafisen teollisuuden ja majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimusten mukaan on annettava myös neljännesvuosiselvitykset.

Ammattiliitto ilmoittaa Verohallinnolle jäsentensä edellisenä vuonna maksamat työmarkkinajärjestön jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut. Tämä vuosi-ilmoitus annetaan Verohallinnolle viimeistään seuraavan vuoden helmikuun 20. päivä. Tästä syystä työnantajan on toimitettava jäsenmaksuselvitys ammattiliitolle ehdottomasti viimeistään tam-mikuun loppuun mennessä. Työnantaja sen sijaan ei ilmoita perimiään jäsenmaksuja Verohallinnolle.

Työsuhteen päättyessä työntekijä täyttää jäsenmaksun päättymisilmoituksen, joka toimitetaan työnantajalle ja ammattiliitolle. Työnantaja antaa ammattiliitolle selvityksen perityistä jäsenmaksuista ay-jäsenmaksun päättymisilmoituksen yhteydessä.

Työntekijälle annetaan kalenterivuoden tai työsuhteen päätyttyä verotusta varten todistus pidätetystä summasta. Palkkalaskelmaa käytetään nykyisin yleisesti verotusta varten annettuna palkkatositteena.

Sairauskassamaksu

Sairauskassasta ja eläkekassasta säädetään vakuutuskassalaissa (1164/1992).

Työnantaja voi perustaa työpaikalle sairauskassan, joka myöntää sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia ja näiden sääntöjen mukaisia lisäetuuksia. Sairauskassa maksaa yleensä kaikki sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat ja korvaukset, jotka muutoin korvaisi Kela. Lisäetuuksina maksetaan sairaudesta, raskaudesta tai synnytyksestä johtuvia lääkärinpalkkioita, hoitomaksuja ja lääkekuluja kassan sääntöjen mukaisesti.

Työehtosopimuksessa voidaan sopia sairausajan palkan maksamisesta työnantajan yhteydessä toimivan sairauskassan kautta. Tällä tavoin sairauskassan kautta maksettua sairausajan palkkaa kutsutaan täydennyspäivärahaksi. Työnantaja maksaa sairauskassalle kannatusmaksua, joka vastaa täydennyspäivärahasta aiheutuvia kustannuksia.

Sairauskassan jäseniä ovat kaikki kassan toimintapiiriin kuuluvat työntekijät ja jäsenyys on pakollinen. Työnantaja pidättää kassan jäsenmaksun työntekijän palkasta ja tilittää sen kassalle palkanmaksun yhteydessä. Kassan jäsenmaksu on tietty prosenttiosuus jäsenen ennakonpidätyksen alaisesta palkasta. Kassan jäsenmaksu on luonteeltaan pakollinen maksu.

Eläkemaksut

Työnantaja voi järjestää työntekijäryhmälle kollektiivisen ryhmäeläketurvan. Se voidaan järjestää eläkekassan tai eläkesäätiön lisäeläkkeenä tai henkivakuutusyhtiöiden myöntämänä kollektiivisena lisäeläkevakuutuksena.

Eläkekassalla tarkoitetaan vakuutuskassaa, jonka tarkoituksena on myöntää eläkkeitä. Eläkekassa voi hoitaa työntekijän palkollisen eläkevakuuttamisen. Eläkekassa voi myös myöntää yksinomaan vapaaehtoisia lisäeläkkeitä ja muita etuuksia. Eläkekassassa voi olla eri osastoja, joista toinen hoitaa pakollista vakuuttamista ja toinen vapaaehtoista lisäeläkevakuuttamista.

Työnantaja voi periä lisäeläkejärjestelyihin liittyvän eläkekassan jäsenmaksun työntekijältä palkanmaksun yhteydessä. Työnantaja pidättää kassan jäsenmaksun työntekijän palkasta ja tilittää sen kassalle palkanmaksun yhteydessä. Kassan jäsenmaksu on tietty prosenttiosuus jäsenen ennakonpidätyksen alaisesta palkasta. Eläkekassan jäsenmaksu on luonteeltaan pakollinen maksu.

Työntekijä voi maksaa osan kollektiivisen ryhmäeläkevakuutuksen maksuista. Jos työnantaja perii maksut työntekijältä palkanmaksun yhteydessä, eläkemaksua voidaan pitää luonteeltaan pakollisena maksuna.

Sopimukseen perustuvat vähennykset palkasta

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia erilaisten maksujen perimisestä palkanmaksun yhteydessä. Tällaisia maksuja ovat muun muassa ay-jäsenmaksu, työsuhdeasunnon vuokra, sekä erilaiset ostovelat. Työnantaja toimii näiden maksujen välittäjänä. Työntekijä on vastuussa maksujen suorittamisesta. Työntekijän on ne maksettava muista varoista, jos niitä ei voi vähentää palkasta.

Kuittausoikeuden rajoitus ei koske palkasta sopimuksen mukaan tehtäviä vähennyksiä. Sopimukseen perustuvat maksut voidaan periä palkasta kuittauksen tai ulosottopidätyksen lisäksi. Esimerkiksi asunnon kuluvan kuukauden vuokra voidaan periä palkasta ulosottopidätyksen tai työnantajan kuittauksen lisäksi.

Jos työntekijä ei jostain syystä suorita maksuja eräpäivänä, erääntynyt saatava on työnantajan kuittausoikeuden piirissä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi lomautustilanteissa, kun työntekijälle ei makseta palkkaa, josta maksu voidaan vähentää.

Vähennysten etuoikeusjärjestys

Rahapalkan määrä rajoittaa vähennysten suorittamista.

Jos työntekijän rahapalkka ei riitä kaikkien vähennysten tekemiseksi, vähennykset rahapalkasta tehdään seuraavassa järjestyksessä:

Rahapalkka, josta vähennetään
1. ennakonpidätys
2. työntekijän eläkemaksu
3. palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu
4. ulosottopidätys
5. työnantajan kuittaus palkasta
6. sairauskassa- tai eläkekassamaksu
7. ammattiyhdistyksen jäsenmaksu
8. muut sovitut vähennykset palkasta
= käteen maksettava palkka
Sopimukseen perustuvien vähennysten vähentämisjärjestys tulee sopia. Viime kädessä palkansaaja voi valita näiden maksujen vähentämisjärjestyksen.