Myyntisaamisten luottotappiot

Kirjanpitolain 3 luvun 3 §:ssa määritellään tilinpäätöksen laatimisen yhtenä periaatteena varovaisuus. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli yrityksen taseessa on omaisuuseriä, joiden hyödyntäminen ja saaminen on epävarmaa, tulee ne kirjata saman pykälän mukaisen tuloksesta riippumattoman varovaisuusperiaatteen mukaan kuluksi. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksen tilinpäätös­tilanne on kriittinen, ei luottotappio­kirjauksia saa jättää tekemättä. Mielestäni tällöin tulee olla erityisen tarkka, että taseeseen ei jää sinne kuulu­mattomia arvottomia eriä.

Luotto­tappiokirjauksen perustana voi olla esimerkiksi velallisen konkurssi, hakeutuminen saneeraus­menettelyyn, tulokseton perintä ja siihen liittyvä tieto velallisen maksukyvyttömyydestä tai velallisen osoitteen muuttuminen tuntemattomaksi. Luottotappio­kirjauksessa myyntisaatava kirjataan pois taseesta tuloslaskelmaan kuluksi liiketoiminnan muiden kulujen ryhmään.

Lue lisää: Verohallinnon ohje: saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuus elinkeinotulon verotuksessa vero.fi:ssä.

Mikäli luottatappio ilmenee tilikauden päättymisen jälkeen ja tilinpäätös ei ole valmistunut, tulee luottotappio kirjata jo laadittavaan tilinpäätökseen. Näitä ovat useimmiten ne tilanteet, joissa myyntisaaminen on yritykseltä, joka jättää saneeraushakemuksen tai joka ­asetetaan konkurssiin.

Käytännössä jokainen luottotappiokirjaus tulee näissäkin tilanteissa miettiä tapauskohtaisesti, ja aina ei ole pakko kirjata koko myyntisaamista luottotappioksi, vaan vaikkapa vain osa siitä. Mikäli saamisesta on saatu vakuus tai kirjanpitovelvollisella on saamisen kanssa kuittauskelpoinen velka, on nämä seikat otettava huomioon luottotappion määrää arvioi­taessa.

Mikäli luottatappio ilmenee tilikauden päättymisen jälkeen ja tilinpäätös ei ole valmistunut, tulee luottotappio kirjata jo laadittavaan tilinpäätökseen.

Myyntisaamisten kuranttius

Myyntisaamisten kuranttiutta ­pohdittaessa on kuitenkin aina muistettava se, onko kyseessä myynnin hyvitys vai luottotappio. Mikäli myynti­lasku on ollut kokonaan tai ­osittain aiheeton, tulee se kirjata hyvityslaskulla ­myynnin oikaisuksi. Mikäli myyntisaatavaa ei ­ostajasta johtuvasta syystä saada, tulee kyseeseen luottotappiokirjaus. Luottotappiotilanteissa myyjä ei luovu saamisestaan, vaan joutuu omassa kirjanpidossaan kirjaamaan sen alas, ja esimerkiksi saamisen perintää voidaan edelleen jatkaa.

Kirjanpidollisesti luottotappio kirjataan sille kaudelle tai siihen tilinpäätökseen, jota ollaan toteuttamassa, kun todennäköisyys saamisen menetyksestä ilmenee. Vaikka kyseessä olisi aikaisemmalle tilikaudelle kohdistuva lasku, on se toteamistilikauden tappio. Kirjausta oman pääoman kautta ei siis näissä tilanteissa tule käyttää, ellei myyntisaatavaa olisi pitänyt kirjata luottotappioksi jo aikaisemmalle tilikaudelle ja tämä on jäänyt tekemättä ja saaminen on oleellinen.

Lue lisää: OTK, FM Minna Kohonen: Myyntisaatavat kirjanpidossa. Tilisanomat 2/2018.

Tuloverotus ja arvonlisäverotus

Myyntisaamisten luottotappioiden käsittely yrityksen tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa vastaavat pääosin toisiaan.

Myyntisaamisten arvonalenemiset ovat EVL 17 §:n 2 kohdan mukaan EVL 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menetyksiä. EVL 22 §:n 2 momentin mukaan menetys on lähtökohtaisesti sen verovuoden kulua, jonka aikana se on todettu.

Arvonlisäverolain 78§:ssä säädetään, että arvonlisäveron perusteesta saadaan vähentää verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luotto­tappio. Arvonalenemisen kulukirjaus on tällöin luonteeltaan myyntituoton oikaisuerä. Lähtökohtaisesti myyntisaamisten arvonalenemisia pidetään siten verotuksessa vähennyskelpoisina, jos ne hyvän kirjanpitotavan mukaan on saatu kirjata kuluksi. Mikäli verotuksessa vähennyskelpoiseksi hyväksytty luottotappio osoittautuu myöhemmin aiheettomaksi, luetaan se tuloksi sinä verovuonna, jona aiheettomuus on todettu.

Lue lisää: KHT, KTM Juhani Rönkkö: Tilinpäättäjän ­tietopaketti 2021.