CTA Paikka

Rahoitusvälineiden arvostaminen käypään arvoon ja käyvän arvon rahasto

Rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamista koskevat säännökset sisällytettiin kirjanpitolakiin vuonna 2004. Täten pantiin täytäntöön tilinpäätösdirektiiviin vuonna 2001 sisällytetyt niin sanotut fair-value-muutosdirektiivin mukaiset vaatimukset.
18.10.2011

Virpi Haaramo

Kuva iStockphoto

Muutosta perusteltiin tilinpäätösdirektiivien ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (erityisesti IAS-standardien, nyttemmin IFRS-standardien) yhdenmukaistamisen tarpeella. Lisäksi käypään arvoon arvostamista perusteltiin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden dynaamisella luonteella ja rahoitusjohdannaisten laajamittaisella käytöllä.

Vaikkakin fair-value-direktiivin esikuvana oli silloinen IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen, ei itse direktiivissä viitata kyseiseen standardiin. Fair-value-direktiivin pääsäännön mukaan käypään arvoon arvostettavien erien käyvän arvon muutokset kirjataan tulosvaikutteisesti.

Pääsäännöstä tulee kuitenkin poiketa, jos kyse on rahavirran suojauslaskennassa käytettävän suojausvälineen arvostamisesta tai ulkomaisen nettoinvestoinnin valuuttakurssimuutoksesta, jotka tulee esittää käyvän arvon rahastossa.

Lisäksi direktiivin mukaan jäsenmaa voi sallia tai vaatia myytävissä olevien rahoitusvarojen1 käyvän arvon muutokset kirjattavaksi omassa pääomassa olevaan käyvän arvon rahastoon. Suomessa säännös otettiin käypään arvoon arvostamista koskevaan asetukseen (1315/2004) vaatimuksena. Asetuksessa ei käytetty termiä myytävissä olevat rahoitusvarat, vaan se ilmaistiin toisin: rahoitusväline, jota ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa2.

Kirjanpitolain uudistusta käsittelevässä hallituksen esityksessä (126/2004) todettiin, että lähtökohtana direktiivin täytäntöönpanolle olisi se, että kansalliset säännökset laaditaan mahdollisimman yhdenmukaisiksi fair-value-direktiivin esikuvana olevan IAS 39 -standardin kanssa.

Rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostaminen tilinpäätöksessä on laajahko aihe. Tästä johtuen tässä keskitytään ainoastaan edellä mainittuihin käypään arvoon arvostettaviin, myytävissä oleviin rahoitusvaroihin.

Käyvän arvon rahastoa koskeva sääntely kirjanpitolaissa ja sitä koskevassa asetuksessa

Kirjanpitolain arvostamista ja jaksotussäännöksiä koskevassa luvussa ovat vaatimukset rahoitusvälineiden arvostamisesta. Pääsäännön mukaan saamiset, rahoitusvarat ja velat arvostetaan niiden nimellisarvoon tai hankintamenoon (KPL 5:2§). Varovaisuusperiaatetta noudattaen saamiset on arvostettava kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon, rahoitusvarat hankintamenoa alempaan todennäköiseen luovutushintaan ja velat niitä koskevien sopimusehtojen mukaisesti nimellisarvoa korkeampaan arvoon.

Kirjanpitovelvollinen voi poiketa tästä pääsäännöstä ja arvostaa rahoitusvälineet käypään arvoon (KPL 5:2a §). Käyvän arvon muutos, eli tilikauden aikana kyseisen rahoitusvälineen käyvässä arvossa tapahtunut muutos, merkitään joko tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan tai taseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon.

Edellä oleva ottaa siis lakitasolla kantaa siihen, että osa käypään arvoon arvostettavien rahoitusvälineiden käyvän arvon muutoksista merkitään omassa pääomassa sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Tämä viittaa siihen, että on olemassa kriteerit, joiden perusteella käypään arvoon arvostettavista rahoitusvälineiden käyvän arvon muutoksista merkitään tuloslaskelmaan tai vaihtoehtoisesti käyvän arvon rahastoon.

Kirjanpitolain 5:2a §:n perusteella on annettu asetus (1315/2004) rahoitusvälineiden arvostamisesta sekä merkitsemisestä tilinpäätökseen ja konsernitilinpäätökseen. Asetuksessa ei ole rahoitusvälineiden määritelmää3. Määritelmän puuttuminen saattaa osaltaan hankaloittaa kyseessä olevan asetuksen soveltamista.

Käyvän arvon rahastoon kirjattavien rahoitusvälineiden käyvän arvon muutosten kriteeri on todettu asetuksen 7 §:n kohdassa 3 seuraavasti:

…kyseessä on sellainen taseen vastaaviin merkityn käyvän arvon mukaan arvostettava rahoitusväline, jota ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa ja joka ei ole johdannaissopimus4.

Edellä mainittu kohta sisältää seuraavat kriteerit:

Rahoitusvälineen luonne

Koska kyseessä on taseen vastaaviin merkitty rahoitusväline ja joka ei ole johdannaissopimus, kyse on varsinaisista rahoitusvaroista. Se minkälaisista rahoitusvaroista on kyse, tulee arvioida asetuksen 3 §:n perusteella, jossa luetellaan ne rahoitusvälineet, joihin ei saa soveltaa käypään arvoon arvostamista. Näitä ovat

• eräpäivään asti pidettävät rahoitusvälineet (ei johdannaiset)

• lainasaamiset ja muut saamiset (joita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa)

• tytär-, omistusyhteys- ja yhteisyritysosuudet

• kirjanpitovelvollisen liikkeeseen laskemat oman pääoman ehtoiset rahoitusvälineet (osakeanti)

• yritys- ja liiketoimintakauppojen mukaiset ehdolliset vastikkeet

• muut rahoitusvälineet, jotka yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti arvostetaan käyvästä arvosta poiketen.

Luettelo sisältää toisaalta rahoitusvaroja, joita ei arvosteta käypään arvoon (eräpäivään asti pidettävät sekä lainat ja muut saamiset), ja toisaalta eriä, jotka eivät ole rahoitusvälineitä (esimerkiksi tytäryhtiöosuudet tai ehdolliset vastikkeet, omat osakkeet). Eräpäivään asti pidettävien rahoitusvarojen sekä lainojen ja muiden saamisten määritelmä perustuu IAS 39 Rahoitusinstrumentit mukaiselle määritelmälle5.

Lainasaamiset ja muut saamiset vastaavat sisällöllisesti kirjanpitolain pääsäännön mukaisia saamisia. Kyseessä ovat sellaiset rahoitusvälineet, joista kirjanpitovelvollinen saa pääoman palautuksia ja korkotuottoja6.

Luettelon ulkopuolelle jäävät toisen yrityksen oman pääomanehtoiset instrumentit, tyypillisesti osakkeet. Mikäli kirjanpitovelvollisella on hallussaan toisen yrityksen osakkeita ja se soveltaa kirjanpitolain 5 luvun 2a §:ää, niin tällöin ne tulee arvostaa aina käypään arvoon7.

Rahoitusvälineen käyttötarkoitus

Silloin kuin rahoitusvaroihin kuuluva erä on kaupankäyntitarkoituksessa, merkitään käyvän arvon muutokset tulosvaikutteisesti. Kaupankäyntitarkoituksen luonnetta ei ole määritelty asetuksessa. Koska hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että kansalliset vaatimukset ovat mahdollisimman yhdenmukaisia IAS 39 -standardin kanssa, on johtoa kaupankäyntitarkoituksesta haettava IAS 39:n vaatimusten valossa.

IAS 39.9:n mukaan rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka luokitellaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettäväksi, jos

• se on hankittu tai syntynyt pääasiallisena tarkoituksena myydä se tai ostaa se takaisin lyhyen ajan kuluessa

• se on alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa osa sellaisten yksilöityjen rahoitusinstrumenttien muodostamaa salkkua, joita hallinnoidaan yhdessä ja joita on todistettavasti viime aikoina toistuvasti käytetty lyhyen aikavälin voiton tavoitteluun.

Kaupankäyntitarkoituksessa olevien rahoitusvälineiden hallussapitoa määrittelee se, että niillä tavoitellaan lyhyellä aikavälillä tuottoa. IAS 39:n soveltamisohjeistuksessa todetaan, että kaupankäynti tarkoittaa yleensä aktiivista ja toistuvaa ostamista ja myymistä. Lisäksi todetaan, että näillä rahoitusvälineillä on tavoitteena kerryttää voittoa hinnan ja välittäjän katteen lyhyen aikavälin vaihtelusta. Näiden kahden periaatteen tulisi siis toteutua. Ensinnäkin, rahoitusvälineiden jatkuvaa ostamista ja myymistä eli aktiivisuutta. Toiseksi, voiton tavoittelu. Jälkimmäisestä syystä johtuen, joskus kaupankäyntisalkkuun saatetaan hankkia eriä, joiden kohdalla voittojen saanti ei onnistu alkuperäisen suunnitelman mukaisesti: silloin ne voivat olla kaupankäyntisalkussa pitempään tai niistä luovutaan tappiolla.

Jolleivät sijoitustarkoitukseen hankitut rahoitusvälineet täytä kaupankäyntitarkoitusta, luokitellaan ne joko eräpäivään asti pidettäviksi rahoitusvaroiksi tai myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi8. Edellä todettiin, että eräpäivään asti pidettäviä rahoitusvaroja ei arvosteta käypään arvoon. Jos rahoitusvarat luokitellaan myytäviksi oleviksi rahoitusvaroiksi, tulee ne arvostaa käypään arvoon. Jokaisen tilikauden päättyessä arvostetaan täten luokitellut rahoitusvarat käypään arvoon ja muutoksilla oikaistaan rahoitusvälinekohtaisesti taseessa olevien rahoitusvarojen kirjanpitoarvoa ja oman pääoman käyvän arvon rahastoa. Myytävissä olevista rahoitusvaroista syntyvät osinko- ja korkotulot kirjataan tulosvaikutteisesti. Samoin kuin rahoitusvaroihin kuuluva erä myydään tai se erääntyy, on käyvän arvon rahastoa oikaistava tulosvaikutteisesti.

Asetuksen mukaan käyvän arvon rahastosta syntyvä laskennallinen verovelka tai -saaminen saadaan merkitä taseeseen erityistä varovaisuutta käyttäen.

Käyvän arvon rahasto luottolaitosten sijoituspalveluyritysten ja rahastoyhtiöiden tilinpäätöksissä

Fair-value-direktiivi sisällytettiin pakollisena luottolaitoslain (121/2007) tilinpäätössäännöksiin, joita myös sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt noudattavat. Tarkempi tilinpäätössääntely sisältyy Finanssivalvonnan tilinpäätösmääräyksiin, jotka sisällöltään vastaavat IAS 39 -standardin vaatimuksia.

Käyvän arvon rahasto osakeyhtiölaissa

Osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:n mukaan käyvän arvon rahasto on sidottua omaa pääomaa, jolloin sen määrä ei ole käytettävissä voitonjakoon. Samoin sitä ei voida käyttää osakepääoman korottamiseen.

Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvaroista voitot ja tappiot ovat pääasiassa realisoituneet tilikauden aikana, ainoastaan tilinpäätöshetkellä taseessa olevien rahoitusvälineiden käyvän arvon muutokset vaikuttavat tulokseen, joiden kautta syntyy sellaisia realisoitumattomia voittoja, jotka voidaan jakaa ulos.

Kirjanpitolautakunta

Kirjanpitolautakunta on antanut lausunnon (1870/2011) rahoitusvälineiden merkitsemisestä käyvän arvon rahastoon. Lausunnon hakijana olevan säätiön tulee sijoittaa säätiöpääoma sen hallituksen vahvistaman sijoitussuunnitelman periaatteiden mukaisesti osake- ja korkosijoituksiin sekä muihin sijoituksiin, jotka on kirjattu vaihtuvien vastaavien rahoitusarvopapereihin. Sijoitustoiminnan tavoitteena on saada reaalituottoa säätiön tarkoituksen toteuttamiseksi ja itse pääomaa ei siihen käytetä.

Hakija kysyy ensinnäkin sitä, onko hyvän kirjanpitotavan mukaista arvostaa vaihtuviin vastaaviin kirjatut rahoitusarvopaperit kirjanpitolain 5:2a §:n perusteella käypään arvoon ja merkitä käyvän arvon muutos taseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Lisäksi säätiö kysyy, kuinka asetuksessa mainittua kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviä rahoitusvälineitä tulisi tulkita edellä esitetyn kysymyksen yhteydessä.

Kirjanpitolautakunta toteaa lausunnossaan, että hyvän kirjanpitotavan mukaista on arvostaa vaihtuvien vastaaviin kirjatut rahoitusarvopaperit käypään arvoon ja merkitä käyvän arvon muutos taseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Kirjanpitolautakunta toteaa, että se tulkitsee asetusta sen rakenteen perusteella siten, että pääsääntö on, että käyvän arvon muutokset merkittäisiin ensisijaisesti tuloslaskelmaan. Tällöin kirjanpitovelvollisen tulee hyvän kirjanpitotavan mukaisesti huolellisesti harkita ja dokumentoida kirjanpitoaineistoonsa pääsäännöstä poikkeamisen eli arvonmuutosten omaan pääomaan merkitsemisen perusteet.

Se, onko kyseessä sijoitustoiminta, jossa ei synny kaupankäyntitarkoituksessa pidettävää salkkua, on sellainen näyttöön perustuva asia, johon kirjanpitolautakunta ei voinut ottaa lausunnossaan kantaa. Toisaalta lausunnossa todetaan, että hakija voi hakea johtoa myös IFRS-standardeista. Edellä on esitetty näitä periaatteita.

Kun arvioi säätiön tarkoitusta saada reaalituottoa, niin sitä voidaan saada aktiivisella rahoitusvälineiden kaupankäynnillä tai saamalla pitkäaikaisista sijoituksista osinkoja ja korkotuottoja. Jos tapa saada reaalituottoa on jälkimmäinen, niin silloin salkulla ei vaikuta olevan kaupankäyntiluonnetta.

—————————————————–

1 Suomenkielisessä fair-value-direktiivissä käytetään termiä ”muut myyntiin käytettävissä olevat rahoitusvarat”, kun taas englanninkielisessä termi on ”an available for sale financial asset”, joka vastaa IAS 39 -standardin termiä ”available for sale assets”, joka on käännetty suomeksi ”myytävissä olevat rahoitusvarat”.

2 Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvarojen ja -velkojen käypien arvojen muutokset kirjataan tulosvaikutteisesti.

3 Asetuksessa kuitenkin määritellään rahoitusjohdannaiset rahoitusvälineisiin perustuvina sopimuksina ja rahana selvitettävinä hyödykejohdannaisina. Myöskään fair-value-direktiivissä ei määritelty rahoitusvälinettä.

4 Vastaava direktiivin teksti (42 c Art. kohta 2): Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että muiden myyntiin käytettävissä olevien rahoitusvarojen kuin rahoitusjohdannaisten arvon muutos kirjataan suoraan omaan pääomaan käyvän arvon rahastoon.

5 Eräpäivään asti pidettävät sijoitukset ovat rahoitusvaroja, joihin liittyvät maksusuoritukset ovat kiinteitä tai määritettävissä, jotka erääntyvät määrättynä päivänä ja jotka yhteisöllä on vakaa aikomus ja kyky pitää eräpäivään asti. Määritelmän mukaiset rahoitusvälineet ovat korko- tai velkainstrumentteja.

6 Myyntisaamisista ei niiden lyhytaikaisuudesta ja luonteesta johtuen yleensä peritä korkotuottoja.

7 Asetuksen 5 §:ssä säännellään käypään arvoon arvostamisesta.

8 IAS 39 -standardin määritelmän mukaan myytävissä olevat rahoitusvarat ovat sellaisia johdannaisvaroihin kuulumattomia rahoitusvaroja, jotka nimenomaisesti luokiteltu myytäväksi oleviksi ja joita ei ole luokiteltu a) lainoiksi ja muiksi saamisiksi b) eräpäivään asti pidettäviksi sijoituksiksi eikä c) käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi rahoitusvaroiksi. Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvarojen ja -velkojen käypien arvojen muutokset kirjataan tulosvaikutteisesti.

Kirjanpito ja verotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki