CTA Paikka

Käyttöomaisuusosakkeet ja niiden luovutukset verotuksessa

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutushintojen veronalaisuudelle ja hankintamenojen verovähennyskelpoisuudelle on säädetty elinkeinoverolaissa rajoituksia. Käytännössä ongelmalliseksi on usein muodostunut sen määrittäminen, ovatko osakkeet käyttöomaisuutta. Silloin kun luovutukseen liittyy epävarmuutta, voi Verohallinnolta hakea ennakkotietoa.
15.3.2011

Seppo Pentilä professori, Tampereen yliopisto

Lähtökohdat

Liikeomaisuus jaotellaan elinkeinoverolain (EVL) mukaan rahoitusomaisuuteen, vaihto-omaisuuteen, sijoitusomaisuuteen ja käyttöomaisuuteen. Se, mihin omaisuuslajiin hyödyke kuuluu, riippuu tarkoituksesta, jota varten hyödyke on hankittu. Omaisuuslajijaottelu on tärkeä hyödykkeen hankintamenon jaksottamisen kannalta, koska eri omaisuuslajien hankintamenon jaksottamissäännökset poikkeavat toisistaan. Sen sijaan laajuusongelman kannalta, eli onko hyödykkeen hankintameno verotuksessa vähennyskelpoinen ja onko sen luovutuksesta saatu tulo veronalaista, omaisuuslajijaottelulla ei pääsääntöisesti ole merkitystä. Osakkeiden osalta tästä pääsäännöstä kuitenkin poiketaan. Rahoitus-, vaihto- ja sijoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat ovat veronalaista tuloa ja hankintamenot vähennyskelpoista menoa, mutta käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden osalta luovutushintojen veronalaisuutta ja hankintamenojen vähennyskelpoisuutta on EVL 6.1 §:n 1 kohdassa ja 6b §:ssä olennaisesti rajoitettu.

EVL 6.1 §:n 1 kohdan mukaan muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat eivät ole veronalaista tuloa siten kuin 6b §:ssä säädetään. EVL 6b §:stä ilmenee, että verovapauden edellytyksiin kuuluu muun muassa se, että luovutettavat osakkeet on omistettu vähintään yhden vuoden ajan ja että ne ovat tuottaneet vähintään 10 %:n osuuden luovutettavan osakeyhtiön osakepääomasta. Verovapaussäännöstä ei sovelleta, jos luovutuksen kohteena on kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa (EVL 6b.2 §:n 2 k.).

Osakeluovutuksen verovapaudella on myös kääntöpuolensa. Jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoista menoa. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappioita ei siis saada vähentää. Luovutustappion vähennyskelpoisuutta on rajoitettu myös silloin, kun käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta on veronalaista tuloa. Tällainen tappio syntyy esimerkiksi silloin, kun käyttöomaisuuteen kuuluneet osakkeet ovat tuottaneet alle 10 % osuuden luovutettavasta yhtiöstä. Mainitunlainen tappio on vähennyskelpoinen vain käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksista saaduista voitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna. Käytännössä tämä merkitsee useissa tapauksissa sitä, että tappio menee hukkaan. Kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden luovutuksista syntyneet tappiot saadaan kuitenkin vähentää normaalilla tavalla muusta elinkeinotulosta.

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausjärjestelmä on synnyttänyt monia soveltamisongelmia. Keskeisin näistä on se, milloin osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen. Jos osakkeet eivät kuulu käyttöomaisuuteen, ne katsotaan tällöin yleensä henkilökohtaisen tulolähteen varallisuudeksi. Silloin niistä saatua luovutusvoittoa verotetaan TVL:n säännösten mukaan. Osakeyhtiön verotuksessa luovutusvoitto on TVL:n mukaan täysimääräisesti veronalaista tuloa eikä voittoa laskettaessa käytetä hankintameno-olettamia.

Tulolähderatkaisu ja omaisuuslaji

EVL 6.1 §:n 1 kohdan ja 6b §:n soveltamisen perustan muodostaa se, että osake kuuluu käyttöomaisuuteen. Tämä perusta ratkeaa EVL 53 §:n ja 12 §:n soveltamisena. EVL 53 §:ssä säädetään, milloin hyödyke kuuluu elinkeinotulolähteeseen, ja 12 §:ssä, milloin elinkeinotulolähteeseen kuuluva hyödyke kuuluu käyttöomaisuuteen. Edellisessä on siis kysymys tulolähderatkaisusta ja jälkimmäisessä omaisuuslajiratkaisusta. Käytännössä tulolähderatkaisu ja omaisuuslajiratkaisu kietoutuvat toisiinsa. Verohallinnon ja tuomioistuinten ratkaisuissakin osakkeiden kohdistamista henkilökohtaiseen tulolähteeseen perustellaan yleensä vain EVL 12 §:n pohjalta.

EVL 53 §:n mukaan hyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin. Aikaisemmin pykälässä säänneltiin vain kiinteistön kuuluminen elinkeinotulolähteeseen, mutta nykymuodossaan säännös (2 mom.) sanamuotonsakin puolesta soveltuu kaikkeen omaisuuteen, myös osakkeisiin. Myös sellaiset osakkeet, jotka vain välillisesti edistävät elinkeinotoimintaa, kuuluvat näin ollen elinkeinotulolähteeseen eivätkä henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Tällä perusteella saatetaan katsoa, että elinkeinotulolähteeseen ja käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden alaa ei tulisi tulkita supistavasti. Osakkeiden osalta elinkeinotulolähteen ja henkilökohtaisen tulolähteen välinen rajanveto on kuitenkin monia muita hyödykkeitä vaikeampaa, koska osakkeiden välitöntä tai välillistä ”käyttöä” elinkeinotoiminnassa ei voi havaita aineellisten hyödykkeiden käyttöä vastaavalla tavalla.

Jotta hyödyke kuuluu elinkeinotulolähteeseen, sitä tulee käyttää elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin. Pelkkä omistaminen ei siis ole riittävää. Tämän vuoksi sellaisen holdingyhtiön, joka pelkästään omistaa ja hallitsee toisen yhtiön osakkeita ilman, että yhtiön olemassaololle on muuta kuin osakeomistuksen peruste, mahdollisuudet päästä EVL:n piiriin ovat vähäiset.

EVL 53 §:n soveltamisesta on runsaasti vanhaa oikeuskäytäntöä, jossa kysymys on ollut siitä, kuuluuko kiinteistö tai kuuluvatko asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeet elinkeinotulolähteeseen. Pysyvästi ulkopuoliselle vuokralle annettu kiinteistö tai osakehuoneisto ei yleensä kuulu elinkeinotulolähteeseen. Sen sijaan yrityksen toimintaan läheisesti liittyvään tarkoitukseen, esimerkiksi asiakkaalle tai yrityksen henkilökunnalle vuokrattu kiinteistö ja osakehuoneisto kuuluvat elinkeinotulolähteeseen. Voidaan sanoa, että tavallaan vuokralainen ja hänen liittymäkohtansa yrityksen elinkeinotoimintaan ratkaisee tulolähdekysymyksen. Osakkeiden kuuluminen elinkeinotulolähteeseen ja käyttöomaisuuteen edellyttää, että on olemassa vastaavanlainen, osakeomistuksen yrityksen elinkeinotoimintaan liittävä tekijä. Joskus se on yhtiöiden väliset keskinäiset liiketoimet, mutta jossain toisenlaisessa tilanteessa se voi olla esimerkiksi osakeomistuksen mahdollistama aktiivinen omistajaohjaus omistetussa yhtiössä.

Sitä, täyttyvätkö verovapaan osakeluovutuksen edellytykset, tulee arvioida luovutusajankohdan olosuhteiden perusteella ja osakkeiden käyttöomaisuusluonnekin arvioidaan tämän ajankohdan mukaan. Joskus voi käydä niin, että aikanaan käyttöomaisuuteen kuuluneet osakkeet eivät luovutusajankohtana enää olekaan käyttöomaisuutta. Osakeomistuksen liittymäkohta elinkeinotoimintaan on siis katkennut. Näin on käynyt ratkaisussa KHO 2010:50. Siinä A Oy omisti 16 % B Oy:n ja 50 % C Oy:n osakekannoista. A Oy oli vuokrannut yhtiöille niiden tuotantotoiminnassa tarvittavia koneita, mutta vuokraus oli päättynyt vuonna 1999. A Oy:n toiminta oli sen jälkeen muodostunut rahasto-osuuksien ja noteerattujen osakkeiden ostoista ja myynneistä ja osakehuoneiston vuokrauksesta. A Oy:n vuonna 2005 myymien B Oy:n ja C Oy:n osakkeiden ei katsottu säilyttäneen käyttöomaisuusluonnettansa. Osakkeiden katsottiin olevan liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta. A Oy:n hallituksen jäsen toimi B Oy:n ja C Oy:n toimitusjohtajana. Tämä ei kuitenkaan tässä tapauksessa riittänyt perusteeksi osakkeiden käyttöomaisuuskäsittelylle.

EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Hallituksen esityksessä 92/2004 todetaan, että käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistuksella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja. Nämä käyttöomaisuusosakkeiden piirteet eivät kovin paljon auta rajanvedossa henkilökohtaiseen tulolähteeseen, sillä myös henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluville osakkeille on usein tyypillistä pitkäaikainen omistus ja osinkojen toissijaisuus. Jos verovelvollinen vaatii osakkeita käsiteltäväksi käyttöomaisuusosakkeina, hänen on kuitenkin syytä olla valmis esittämään näyttöä, että osakkeet on ollut tarkoitus hankkia pitkäaikaiseen omistukseen ja että omistuksen taustalla on muita tekijöitä kuin osinkotulojen saanti.

Pääperiaatteet

Osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen esimerkiksi silloin, kun niiden omistamisen tarkoituksena on lisätä tai muuten edistää yrityksen suoritteiden menekkiä taikka turvata tai helpottaa liikkeen tarvitsemien tuotannontekijöiden hankkimista. Tällaisessa tarkoituksessa omistetut osakkeet muodostavat kaikkein selvimmän käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden ryhmän. Näissä tilanteissa omistajan ja omistetun yhtiön välillä on sellainen toiminnallinen yhteys, joka näkyy myös keskinäisinä liiketoimina ja niistä aiheutuvina veloituksina. Jos esimerkiksi huoltoasemaliiketoimintaa harjoittava osakeyhtiö ostaa autonvuokraustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakekannan, ei ostetun yhtiön osakkeiden käyttöomaisuusluonteesta pitäisi syntyä epäselvyyttä.

Edellä mainitun kaltainen osakeomistus on kuitenkin vain yksi, tosin kaikkein selvin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden ryhmä. Käyttöomaisuuteen kuuluu myös muunlaisia osakkeita ja omistajayhtiön ja omistetun yhtiön välillä ei tarvitse olla keskinäisiä liiketoimia tai keskinäisiin liiketoimiin perustuvia veloituksia. Käyttöomaisuuteen kuuluvat yleensä myös tytäryhtiöiden ja sisaryhtiöiden osakkeet, vaikka omistajayhtiön ja omistettujen yhtiöiden välillä ei olekaan keskinäisiä liiketoimia. Pelkkä konsernisuhde ei kuitenkaan aina yksinään takaa omistuksen käyttöomaisuusluonnetta, vaan omistukselle tulee olla myös toiminnallisia perusteita. Tämä on kuitenkin eri asia kuin keskinäiset liiketoimet. Se, että keskinäisiä liiketoimia ja niihin perustuvia veloituksia ei aseteta osakkeiden käyttöomaisuuskäsittelyn edellytykseksi, näkyy myös oikeuskäytännön ratkaisuista.

Osakkeiden hankinnassa voi olla kysymys myös yrityksen toiminnan laajentamisesta uudelle toimialalle. Tällaisessa tilanteessa ei tarvitse syntyä konsernisuhdetta, vaan vähemmistöosuudetkin kuuluvat käyttöomaisuuteen. Käyttöomaisuusosakkeina on pidetty myös ns. strategisia osakeomistuksia. Näillä tarkoitetaan samalla tai lähialalla toimivien yhtiöiden osakkeita. Niissäkin voi olla kysymys vähemmistöosuuksista. Osakeomistuksen käyttöomaisuusluonteen perusta voi tulla myös omistetun yhtiön intresseistä tai laajemmin konsernin intresseistä. Tämän vuoksi konserniin kuuluvia osakkeita hallinnoivia apuyhtiöitä on vakiintuneesti pidetty EVL:n mukaan verotettavina ja niiden omistamia osakkeita käyttöomaisuutena. Tämä voi olla myös eräs tekijä, joka puoltaa yrityksen avainhenkilöiden osakeomistuksen hallintaa harjoittavan yhtiön osakeomistuksen käyttöomaisuusluonnetta (ks. KHO 2010:64).

Konsernielinyhtiöt ja holdingyhtiöt

Käytännössä soveltamisongelmia on usein ollut arvopapereiden omistamista ja hallitsemista varten perustettujen yhtiöiden, ns. holdingyhtiöiden verotuksessa. Usein holdingyhtiö toimii elinkeinotoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä. Yleensä konsernin emoyhtiönä olevalla yhtiöllä on osakeomistuksen ohella muitakin konserniyhtiöihin kohdistuvia toimintoja kuten konsernin johdosta, organisaatiosta, rahoituksesta tai taloushallinnosta huolehtiminen. Tällaisissa tilanteissa ei oikeastaan ole edes syytä puhua holdingyhtiöistä vaan pikemminkin konsernielinyhtiöistä. Mainitunlaisen yhtiön toimintaa on yleensä pidetty elinkeinotoimintana. Sen osakeomistukset yhtiöissä, joihin toiminta kohdistuu, ovat käyttöomaisuutta. Ratkaisussa KHO 1984 T 5728 (KVL 318/1984) yrityskauppaa varten perustettu E Oy oli ostanut H Oy:n osake-enemmistön, joka tytäryhtiöineen harjoitti hotellitoimintaa. E Oy siirsi kaupan jälkeen itselleen hotellikonsernin yhteismarkkinoinnin ja pääosan keskushallintoon kuuluvista tehtävistä. E Oy:tä pidettiin ns. konsernielinyhtiönä. Samanlainen lopputulos on ollut ratkaisussa KVL 289/1981. Siinä K Oy omisti 10–98 % kuuden suomalaisen yhtiön osakekannoista. K Oy hoiti keskitetysti koko konsernin hallintotehtävät sekä kirjanpito-, laskenta ja ATK-palvelut. Ratkaisussa KVL 93/2005 yritysryhmään kuuluvien yhtiöiden yleisjohto, taloushallinto ja rahoitusjohto, henkilöstöhallinto sekä markkinointi aiottiin keskittää erillisen management-yhtiön hoidettavaksi. Yhtiön toimintaa pidettiin elinkeinotoimintana. On selvää, että tapauksissa esiintyvien yhtiöiden osakeomistukset olivat käyttöomaisuutta, vaikka päätöksissä ei sitä suoranaisesti sanotakaan. Tytäryhtiöiden lukumäärä ei tällaisissa tapauksissa ole ratkaisevaa osakeomistuksen arvioinnissa, kun emoyhtiö kuitenkin on jo oman toimintansa perusteella elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö ja toimintaan kuuluvat osakkeet käyttöomaisuutta. Tytäryhtiöiden lukumäärän vähentyminen on lähinnä vain toiminnan laajuutta, ei toiminnan luonnetta koskeva ero.

Kun kysymyksessä on hallintopalveluja tytäryhtiöille tarjoava emoyhtiö, osakeomistus tytäryhtiöissä antaa perustan emoyhtiön elinkeinotoiminnalle, hallintopalvelujen tarjoamiselle. Tilanne on toinen, jos emoyhtiöllä ei ole osakeomistuksen lisäksi muita toimintoja ja etenkin jos sen osakkaana on vain luonnollisia henkilöitä. Tällöin osakeomistuksen saatetaan katsoa palvelevan vain emoyhtiön osakkaiden intressiä ja osakkeet katsotaan henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluviksi. Osakeomistuksella ei tällöin ole EVL 53 §:ssä tarkoitettua liittymäkohtaa elinkeinotoimintaan.

Selkeimmin henkilökohtaisen tulolähteen piirissä ollaan, kun kysymys on sijoitusluonteisia osakeomistuksia hallinnoivista holdingyhtiöistä. Tällaisille on ominaista, että ne passiivisesti omistavat sijoitustarkoituksessa osake-eriä. Osakkeet olisivat holdingyhtiön osakkaiden henkilökohtaista varallisuutta, jos yhtiö otettaisiin välistä pois. Osakkeet eivät kuulu käyttöomaisuuteen. Tyyppiesimerkkinä tällaisesta yhtiöstä on ratkaisu KHO 1977 II 562, jossa osakeyhtiön varat muodostuivat miltei yksinomaan kotimaisen pörssiyhtiön osakkeista, joiden perusteella sillä oli 1,5 % tuon yhtiön kokonaisäänimäärästä. Yhtiö pyrki vaikuttamaan pörssiyhtiön toimintaan, mutta sillä ei liene ollut edustusta yhtiön hallituksessa. Kysymyksessä on ollut pelkkä osakkeiden omistaminen. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että EVL 53 §:ssä asetetut edellytykset eivät täyty. Nykyisin tällaiset yhtiöt harjoittavat yleensä myös EVL:n mukaista arvopaperikauppaa. Tämän vuoksi verotuksessa saatetaan harkita myös sitä, että osakkeet katsotaan vaihto-omaisuuteen kuuluviksi, vaikka omistus olisikin ollut pitkäaikaista.

Vaikka osakkeet omistavalla yhtiöllä ei olekaan osakeomistuksen lisäksi muuta tuloa tuottavaa toimintaa, yhtiön omistamat osakkeet voivat kuitenkin kuulua käyttöomaisuuteen. Tämä ilmenee ratkaisusta KHO 2010:64. Siinä G Oy Ab omisti osakkeiden myyntihetkellä 14,78 %:n osuuden pörssissä noteeratun A Oyj:n osakekannasta. Aikaisemmin omistusosuus oli ollut suurempi. G Oy Ab myi vuonna 2004 A Oyj:n osakkeet. G Oy Ab oli perustettu 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin C Oy:n liiketoiminta oli myyty D Oy:lle, josta sittemmin listautumisen yhteydessä oli tullut A Oyj. C Oy:n toimiva johto oli G Oy Ab:n kautta omistanut pääomasijoittajien kanssa D Oy:n osakekannan. Alun perin G Oy Ab:llä oli 16 osakasta, mutta myöhemmin osakkeenomistajien määrä oli kasvanut 44:ään C Oy:n palveluksessa olleeseen henkilöön. KHO katsoi, että kokonaisuus huomioon yhtiö tuli katsoa EVL:n mukaan verotettavaksi. Lopputulokseen vaikuttivat yhtiön toiminta A Oyj:n aktiivisena osakkaana, yhtiön edustus A Oyj:n hallituksessa ja G Oy Ab:n perustamiseen liittyvät tekijät. A Oyj:n osakkeet kuuluivat G Oy Ab:n käyttöomaisuuteen. Ratkaisu osoittaa, että aktiivinen omistajarooli hallitusjäsenyyksineen voi – yhtiön perustamisen taustalla olevien syiden ollessa suotuisat – johtaa osakeluovutuksen verovapauteen. Saman suuntainen on Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu 5.12.2008 t. 08/1306/6. KHO ei myöntänyt asiassa veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valituslupaa.

Oikeudellisen epävarmuuden alue

Kun osakeyhtiö luovuttaa osakkeita, joita se on pitänyt käyttöomaisuutena, voidaan luovutuksen verotuskäsittelyyn liittyvää epävarmuutta pyrkiä poistamaan hakemalla ennakkotieto Verohallinnolta. Verotuskäytännössä ja ennakkotietokäytännössä osakeluovutusten verovapaussäännöksiä on tulkittu varsin tiukasti. Tämäkin on ymmärrettävää, koska säännökset ovat kuitenkin poikkeus EVL:n yleisestä linjasta. Se, että verotuksessa osakkeita ei ole aikaisemmin siirretty henkilökohtaisen tulolähteeseen, ei vielä takaa sitä, että verovelvollinen saisi veroviranomaisen aikaisemman toiminnan perusteella luottamuksensuojaa.

KHO:ssa ja hallinto-oikeuksissa on tällä hetkellä vireillä useita valituksia, joissa kysymys on siitä, ovatko osakeyhtiön luovuttamat osakkeet käyttöomaisuutta vai eivät. Tilanteet ovat moninaisia. Toivottavaa on, että KHO ja hallinto-oikeudet julkaisevat päätöksiään. Tätä kautta oikeustila pikku hiljaa selkiytyy ja käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksia koskeva oikeudellisen epävarmuuden alue vastaavasti supistuu.

Kirjanpito ja verotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki