Siirtyykö yritysvastuu- raportointi osaksi talouden tunnuslukuja?

Tilinpäätösdirektiivi ja kirjanpitolainsäädännön uudistus ovat viimeisen vuoden aikana vauhdittaneet yritysvastuuraportoinnin kehitystä. Tänä vuonna suuret yhtiöt ovat ensimmäistä kertaa velvoitettuja raportoimaan muita kuin taloudellisia tietoja osana toimintakertomusta tai erillisessä muun kuin taloudellisen tiedon raportissa. Poiketen aiemmista vapaaehtoisista raporteista yhtiön hallitus allekirjoittaa raportin ja tilintarkastaja tarkistaa, että raportti on annettu.

Samanaikaisesti entistä useampi institutionaalinen sijoittaja ja pääomasijoittaja on sitoutunut vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin ja seuraa omistamiensa yhtiöiden ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallinnointiin liittyviä käytäntöjä (Enviroment Social Governance eli ESG-käytännöt). Pääomasijoittajien vaatimuksesta myös salkuissa olevat pk-yritykset omaksuvat entistä useammin yritysvastuun raportointikäytäntöjä.

Muuttuva lähestymistapa tuo mukanaan uusia raportointivaatimuksia ja edellyttää hallituksen jäseniltä entistä laajempaa ymmärrystä liiketoiminnan vaikutuksista. Samanaikaisesti hyvin hoidettu yritysvastuutyö voi parhaassa tapauksessa nostaa yhtiön arvostusta, tukea brändiä ja edistää työnantajamielikuvaa.

Yritysvastuun tietojen liittäminen osaksi taloudellista raportointia saattaa muuttaa raportoinnin käytäntöjä laajemminkin – Kun tiedot viedään osaksi sijoituspäätöksiä ja taloudellista suunnittelua, kasvaa relevanttien ja vertailukelpoisten mittareiden tarve.

Yritysvastuu, kestävä kehitys vai ”ESG”?

Yritysvastuu on liiketoiminnan taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten huomioimista. Yritysvastuusta käytetään myös käsitteitä ”yhteiskuntavastuu”, ”kestävä kehitys” sekä entistä useammin sijoittajien termiä ”ESG”.

Yritysvastuuraportoinnilla on tarkoitus vastata sidosryhmien odotuksiin ja viestiä yhtiön keskeisistä vaikutuksista. Raportointi perustuu usein olennaisuusmäärittelyyn, jossa yhtiö selvittää sidosryhmien odotuksia sekä arvioi keskeiset liiketoiminnasta aiheutuvat riskit ja mahdollisuudet sekä niiden vaikutukset yhteiskuntaan.

Yritysvastuuraportoinnilla on tarkoitus vastata sidosryhmien odotuksiin ja viestiä yhtiön keskeisistä vaikutuksista.

Tyypillisesti vaikutuksia on arvioitu kolmen osa-alueen, taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten kautta.
Taloudellinen vastuu liittyy ennen kaikkea yrityksen johdon vastuuseen kannattavuuden, kilpailukyvyn ja liiketoiminnan tehokuuden huolehtimisesta. Lisäksi taloudellisen vastuun alla käsitellään usein läpinäkyvyyteen, hyvään hallinnointitapaan sekä korruptioon ja lahjonnan vastaiseen toimintaan liittyviä käytäntöjä. Erikseen voidaan mainita vielä verojalanjälki, eli yrityksen toiminnasta yhteiskunnalle kertyvien verojen raportointi, joka on entistä useammin osa yritysten taloudellisen vastuullisuuden raportointia.

Usein yritysvastuuraportointi yhdistetään nimenomaan ympäristövastuuseen. Yhtiön energiankulutus, vedenkulutus ja päästöt ovat perinteisiä ympäristövastuun tietoja, mutta entistä useammin tiedot liittyvät ilmastonmuutoksen liittyviin taloudellisiin riskeihin ja mahdollisuuksiin, tuotteiden ympäristövaikutuksiin tai ympäristörikkomuksiin, sakkoihin ja muihin sanktioihin.

Sosiaalinen vastuu kattaa sekä henkilöstöasiat että yhtiön muut yhteiskunnalliset vaikutukset. Henkilöstön koulutukseen, monimuotoisuuteen ja työoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat vakiintunut osa yritysvastuuraportteja. Samoin ihmisoikeuskysymykset toimitusketjussa ja eri toimintamaissa ovat keskeinen osa raportointia.

Globaaleissa pitkissä toimitusketjuissa hankinnan vastuullisuuteen liittyvät kysymykset korostuvat entistä vahvemmin. Kuten julkisuudessa käsitellyt tapaukset osoittavat, maineriski saattaa olla suomalaisille yhtiölle merkittävä, vaikka mahdollinen väärinkäytös olisi tapahtunut alihankkijan alihankkijalla. Samasta syystä kansainvälisesti toimivilta suomalaisilta yrityksiltä odotetaan yritysvastuuasioiden johtamista, kun kansainväliset asiakkaat haluavat varmistua toimittajiensa käytännöistä ja minimoida riskejä.

Muun kuin taloudellisten tietojen raportointivaatimusten myötä eri osa-alueet ovat lähestyneet entistä enemmän toisiaan. Voisikin sanoa, että ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun ja hallinnoinnin vaikutukset liiketoiminnan jatkuvuuteen korostavat nimenomaan taloudellista vastuuta. Tämä kuitenkin edellyttää, että yritysvastuuriskit ja mahdollisuudet pystytään kääntämään euroiksi ja huomioimaan sekä liiketoimintastrategiassa että riskienhallinnassa.

Kansainvälisesti toimivilta suomalaisilta yrityksiltä odotetaan yritysvastuuasioiden johtamista, kun kansainväliset asiakkaat haluavat varmistua toimittajiensa käytännöistä ja minimoida riskejä.

Yritysvastuuraportointi Suomessa

Yritysvastuusta raportoivien yritysten määrä on Suomessa pysynyt usean vuoden ajan samalla tasolla. PwC:n vuosittain julkaistavan yritysvastuubarometrin mukaan vuonna 2017 150 yritystä raportoi yritysvastuutietoja, kun vuonna 2009 raportoivia yrityksiä oli 121.

Suomalaisen yritysvastuuraportoinnin tilan voisi kiteyttää seuraavasti: puolet raportoivista yrityksistä julkaisee erillisen yritysvastuuraportin, kolme neljästä raportoi tietoja vuosikertomuksessaan. Hieman yli puolet (59 prosenttia) noudattaa kansainvälistä Global Reporting Initiative (GRI) -raportointiohjeistusta. Vain joka neljäs yritys varmentaa yritysvastuutietonsa, joskin lukumäärä on tuplaantunut alle kymmenessä vuodessa.

Yleisesti ottaen suomalainen yritysvastuuraportointi noudattaa vakiintuneita kaavoja, tosin suunta kohti hallituksen päätöksentekoa ja talousraportointia vauhdittaa muutosta kohti uusia raportointimalleja.

Kenelle yritysvastuutietoja raportoidaan?

Uusi muiden kuin taloudellisten tietojen raportointivaatimus tuo merkittävän määrän uusia yrityksiä yritysvastuuraportoinnin piiriin, joka on perustunut ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen. Monille muutos ei tuo mukanaan mitään merkittävästi aiemmasta poikkeavaa – siitä ovat pitäneet huolen sidosryhmien odotukset, kestävän kehityksen indeksit sekä sijoittajien ESG-arviot.

Yritysvastuuraportointi on ollut tyypillistä julkisen intressin yhtiöille, joilla on merkittäviä ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyviä vaikutuksia tai näkyvä brändi. Raporttien kohdeyleisönä ovat usein korostuneet sijoittajien ohella organisaation muut sidosryhmät kuten asiakkaat, kuluttajat, media ja kansalaisjärjestöt. Tähän tarkoitukseen vakiintuneet raportointiviitekehykset kuten GRI ovat soveltuneet hyvin.

Jonkinlainen hybridi kohti sijoittajakeskeisempää raportointia ovat olleet kestävän kehityksen indeksit, kuten ilmastokysely CDP (ent. Carbon Disclosure Project) ja Dow Jones Sustainability Index. Kyselyt ovat aiemmin koskeneet ensisijaisesti listayhtiöitä, mutta nykyään niiden kautta kerätään myös tietoa yhtiöiden toimittajista.

Merkittävä ajuri entistä kehittyneemmälle ja laajemmalle raportoinnille löytyy sijoittajakentästä, jossa ESG-lähestymistavat ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi. Vastuullisen sijoittamisen kehityksen voisi jakaa kolmeen eri vaiheeseen: Arvopohjainen sijoittaminen sulki pois epäeettisiksi koettuja toimialoja, kuten ase- ja tupakkateollisuuden. Tätä seurasi ”Best in Class” -sijoittaminen, jossa suosittiin parhaita yrityksiä, pitkälti laadullisen tiedon perusteella. Viimeisin vaihe, ESG-analyysi on keskittynyt vaikutusten taloudelliseen arvottamiseen ja analyysiin. Viimeisimmällä kehitysvaiheella saattaa olla perustavanlaatuisia vaikutuksia sekä raportoitaviin tietoihin että raportoivien yritysten määrään.

Kohti taloudellista raportointia

Lainsäädäntö muun kuin taloudellisen tiedon raportoinnista toi yritysvastuutiedot lähemmäksi taloudellista raportointia, osaksi hallituksen toimintakertomusta. Samanaikaisesti sijoittajien ja liikejohdon odotukset yritysvastuun arvonmääritystä kohtaan kasvavat. Näiden trendien valossa on mahdollista ennustaa, kuinka yritysvastuuraportointi kehittyy jatkossa.

Arvonmääritys ja taloudellisten vaikutusten arviointi lienee merkittävin muutos. Uudet suositukset, kuten Financial Stability Boardin Task Force on Climate-Related Financial Disclosures (TCFD), edellyttävät ilmastoriskien taloudellista raportointia osana tilinpäätöstä. Tähän mennessä yli 150 institutionaalista sijoittajaa on jo allekirjoittanut aloitteen. Ensimmäiset suositukset ilmastoriskien huomioimisesta IFRS-raportoinnissa on jo esitetty. Myös Euroopan komission asettama kestävän rahoituksen työryhmä (High-Level Expert Group on Sustainable Finance) on huomioinut TCFD:n suositukset tammikuussa 2018 julkaistussa raportissaan, joka luo perustan tulevalle lainsäädännölle.

Taloudellisen raportoinnin myötä käytännöt vakiintuvat tietojen vertailtavuus paranee ja minimitaso nousee. Todennäköisesti entistä pienemmät yritykset tulevat raportointivaatimusten piiriin tai yhtiön omistajat edellyttävät raportointia.

Mutta kuka ottaa vetovastuun tulevaisuuden yritysvastuuraportoinnissa? Yritysvastuun integroituessa entistä tiiviimmin osaksi muuta liiketoimintaa, vaikutusten taloudellinen arvottaminen tulee korostumaan entisestään. Tällöin talousraportoinnin asiantuntijoilla on keskeinen rooli uusien mittareiden ja raportointikäytäntöjen kehittämisessä.