Miten Verohallinnossa torjutaan harmaata taloutta?

Harmaan talouden ilmiöt ovat moninaisia. Osa niistä on perinteisiä, kuten pimeä palkanmaksu, osa kehittyy yhteiskunnan ja talouden eri ilmiöiden myötä. Tyypillinen harmaan talouden muoto on esimerkiksi kirjanpidossa olevat vääränsisältöiset tositteet, jotka voivat olla kokonaan tekaistuja tai tositteesta ilmenevä liiketapahtuma on todellisuudessa ollut toisenlainen. Näillä pyritään saamaan perusteettomia vähennyksiä verotuksessa, maksetaan pimeitä palkkoja ja siirretään varoja muuhun kuin liiketoiminnan käyttöön. Kuittikauppa on myös perinteinen harmaan talouden ilmiö. Nimenkäyttö on uudempi ilmiö, jossa käytetään toisen yrityksen toiminimeä ja rekisteriasemaa hyväksi liiketoimintaa harjoitettaessa, ja jätetään asianmukaiset velvoitteet hoitamatta.

Veroja vältetään myös, kun tavaroiden tai palveluiden myynnistä saatuja tuloja ei osittain tai kokonaan tulouteta kirjanpitoon ja ilmoiteta Verohallinnolle. Lisäksi erilaiset alv- ja ennakonpidätyksen palautuspetokset, lyhyen elinkaaren yhtiöiden käyttö ja identiteettien väärinkäytöksiin perustuvat petokset työllistävät harmaan talouden torjujia. Lyhyen elinkaaren yhtiöt antavat yleensä ilmoituksia toiminnastaan, mutta jättävät velvoitteet maksamatta, ja taas perustetaan uusi vastaava yhtiö. Virtuaalivaluutat, erilaiset sähköiset maksualustat ja -tavat mahdollistavat tietyn anonymiteetin väärintoimijoille. Todellisen toimijan ja liiketoiminnan selvittäminen on siten ajoittain työlästä.

Veropetokset ovat tiiviisti nivoutuneet muuhun talousrikollisuuteen, mikä voi monimutkaistaa asioiden selvittämistä. Myös järjestäytyneen rikollisuuden aktiivinen toiminta talouselämässä, tavara- ja palvelukaupan siirtyminen enenevässä määrin verkkokauppaan ja palvelimien sijoittaminen ulkomaille luovat haasteita harmaan talouden torjunnalle. Samoin haasteita tuovat bulvaanien ja veroparatiisiyhtiöiden käyttäminen. Raha liikkuu nopeasti yli rajojen myös rikollisten toiminnassa. Samaan aikaan viranomaisten välinen tietojenvaihto ja yhteistyö on merkittävästi kehittynyt, myös kansainvälisesti. Tietojenvaihto on nykyisin laajaa ja toimivaa, mutta toisinaan laajat kansainväliset tietopyynnöt saattavat hidastaa verovalvonnan suorittamista.

Käytössä monenlaisia työkaluja

Harmaan talouden torjunnassa Verohallinnossa on käytössä monenlaisia työkaluja, joista järein on verotarkastus samanaikaisesti Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen suorittaman esitutkinnan kanssa. Tätä kutsutaan reaaliaikaiseksi verotarkastukseksi. Suuri osa harmaan talouden verotarkastuksista tehdään kuitenkin ilman esitutkintaa, ja ne johtavat esitutkintaan vasta verotarkastuksen valmistuttua.

Verohallinnossa vakavamman harmaan talouden torjunnassa toimii tähän erikoistunut henkilöstö aina strategiselta tasolta operatiiviselle tasolle. Erikoistunut henkilöstö koostuu rekisteröinnin, oma-aloitteisten verojen valvonnan ja verotarkastuksen ammattilaisista sekä johdosta. Torjuntatyössä pyritään mahdollisimman reaaliaikaisesti ja monipuolisella keinovalikoimalla keskeyttämään petollinen toiminta. Myös kansainvälinen yhteistyö on Verohallinnon harmaan talouden torjunnassa tiivistä.

Harmaan talouden torjunnassa panostetaan enenevässä määrin ennalta estäviin toimiin. Tästä esimerkkinä on Verohallinnon yhdessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa toteuttama kaupunkiyhteistyö, jossa eri kaupunkien hankintahenkilöstöä sekä hankintayksiköiden johtoa ja lakimiehiä koulutetaan tunnistamaan epärehellisiä sopimuskumppaneita. Harmaan talouden tunnistamiseen tähtäävää koulutusta annetaan myös laajasti eri sidosryhmille, esimerkkinä pankkien henkilökunta, tilintarkastajat sekä oppilaitokset. Lisäksi yrityksiä on ohjattu varoituskirjeiden ja esimerkiksi sosiaalisen median kautta jaettavan videomateriaalin avulla rehellisen sopimuskumppanin valinnassa.

Harmaan talouden kohteen verotarkastuskertomus

Harmaan talouden kohteissa verotarkastuskertomuksissa painottuvat näyttökysymykset. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tarkempaa kuvausta yhtiön tosiasiallisesta toiminnasta ja toimijoista, vastuista, tarkastetusta aineistosta, kirjanpidon tasosta ja tapahtumien kulusta. Harmaan talouden verotarkastuskertomuksesta tulee ilmetä riittävät perustelut ja näyttö veron määräämiselle, mutta on huomioitava myös muiden sidosryhmien tarpeet (mm. rikosasianvalvoja, syyttäjä). Kertomuksesta joudutaan yleensä todistamaan myös oikeusasteissa.

Viranomaisyhteistyössä tehtävä verotarkastus

Viranomaisyhteistyössä tehtävä verotarkastus, eli niin sanottu reaaliaikainen verotarkastus alkaa yleensä epäilystä mahdollisesta vero- tai kirjanpitorikoksesta erilaisten käytössä olevien tietojen perusteella jo ennen varsinaista verotarkastusta tai sen aikana. Mikäli Verohallinnon asianvalvonta katsoo, että asiassa on syytä epäillä rikosta, se tekee tutkintapyynnön esitutkintaviranomaiselle. Perustana on tällöin verotarkastajan laatima muistio, joka sisältää alustavan arvion vältetyn veron määrästä. Esitutkintaviranomaisia ovat Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos.

Pääsääntöisesti tarkastukset tehdään yhteistyössä poliisiviranomaisen kanssa. Tullin kanssa yhteistyössä suoritettavat tarkastukset koskevat pääosin tavaroiden maahantuontiin ja vientiin liittyviä veropetoksia tai esimerkiksi tulliselvitysrikosta. Esitutkintaviranomaisen kanssa sovitaan etenemistavasta asiassa ja yhdessä ulosoton kanssa pohditaan tarpeet mahdollisille turvaamistoimille.

Esitutkintaviranomaisen turvaamistoimena on vakuustakavarikko ja Verohallinnon osalta verotakavarikko. Reaaliaikaisessa verotarkastuksessa on meneillään yhtä aikaa kaksi prosessia: verotarkastusprosessi ja esitutkintaprosessi. Kummassakin prosessissa tehdään itsenäisesti omat päätökset.

Harmaan talouden torjunnassa työskentelevät verotarkastajat voivat olla läsnä koti-/paikanetsinnällä asiantuntijoina, mikäli tutkinnanjohtaja katsoo sen tarpeelliseksi. Viranomaisyhteistyössä tehtävissä tarkastuksissa tapauksen alkuvaiheessa tarkastajat myös usein työskentelevät esitutkintaviranomaisen tiloissa. Hyvä yhteistyö verotarkastuksen ja tutkinnanjohtajan/rikostutkijoiden välillä on oleellista koko esitutkinnan ajan.

Reaaliaikaisessa verotarkastuksessa on huomioitava verovelvollisen, sen vastuuhenkilön ja muiden osallisten oikeudellinen asema; Poliisi tai muu esitutkintaviranomainen kuulee henkilöitä yleensä rikoksesta epäiltynä tai todistajan asemassa. Rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen (itsekriminointisuoja). Tästä syystä reaaliaikaisissa verotarkastuksissa verovelvollisen ja muiden rikoksesta epäiltyjen kuulemiset hoitaa yleensä esitutkintaviranomainen.

Virka-apu tarkastusaineistojen saamiseksi

Verotarkastajan suorittaessa tarkastusta voi tulla eteen tilanteita, jossa verovelvollinen ei toimita tai luovuta pyydettyä aineistoa verotarkastajille tarkastuksen suorittamista varten. Joskus myös etukäteisarvioinnin perusteella voidaan olettaa tarkastusta vastustettavan tai tilanteeseen voi liittyä uhkaa. Poliisi turvaa tällöin verotarkastajien mahdollisuuden suorittaa tehtävänsä käyttämällä omia toimivaltuuksiaan. Virka-apua voidaan Poliisin lisäksi pyytää myös Tullin rikostorjunnalta.

Viranomaisyhteistyöstä eri muodoissaan

Viranomaisten yhteistyö harmaan talouden torjunnassa on hyvin monipuolista ja tiivistä. Yhteistyö ja tietojenvaihto Verohallinnon ja muiden viranomaisten välillä varmistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan talousrikosten ja harmaan talouden eri ilmiöiden valvonnassa, tunnistamisessa sekä torjumisessa. Verohallinnon harmaan talouden torjunnassa tehdään merkittävässä määrin ennalta ilmoittamattomia valvontatoimia eri toimialoille, esimerkiksi taksi-, rakennus- ja ravintola-alan kohteisiin sekä marjatiloille.

Valvontaiskut tehdään pääsääntöisesti yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Verovalvonnassa voidaan havaita myös toisen viranomaisen valvonnassa olevia asioita, kuten erilaisia sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä ja työnantajien vakuuttamista koskevia laiminlyöntejä, mutta myös rahanpesua ja korruptiota. Yhteistyötä ja erityisesti tietojenvaihtoa vahvistaa yhdyshenkilömenettely, jossa tiettyjä verotarkastajia on nimetty yhdyshenkilöiksi eri viranomaisiin.