Verotarkastus – mikä se on?
Verotarkastusten tavoitteena on asiakkaan verotuksellisten asioiden selvittäminen. Tarkastuksessa tehdyt havainnot saattavat johtaa yhtä lailla veron määräämiseen kuin veron palautukseen. Tarkastajat antavat mielellään myös ohjausta ja neuvontaa asiakkaan verotukseen liittyvissä kysymyksissä tarkastusten yhteydessä.
Verotarkastustoimintaa ohjaa Yritysverotusyksikön ohjaus- ja kehittämisyksikkö. Käytännön tarkastustoiminnasta vastaavat Verohallinnon viisi Yritysverokeskusta ja Konserniverokeskus. Yritysverokeskuksissa työskentelevillä verotarkastajilla on valtakunnallinen toimivalta. Verotarkastuksia tehdään enenevässä määrin myös niin sanottuna etätarkastuksina eri puolelta Suomea. Verotarkastuksilla pyritäänkin hyödyntämään mahdollisimman paljon sähköistä aineistoa, ja tarkastuksiin liittyviä tapaamisia ja keskusteluita voidaan hoitaa esimerkiksi Skypen välityksellä.
Verotarkastuksiin saattaa liittyä yhteistyötä eri viranomaisten kesken niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kotimaassa yleisimmillään yhteistyötä tehdään poliisin, tullin ja aluehallintoviranomaisten kanssa. Verotarkastaja toimii näissä tilanteissa omassa roolissaan verolainsäädännön sallimin valtuuksin. Kansainvälistyminen on edellyttänyt myös verotarkastuksilta tiivistä tietojenvaihtoa muiden maiden kanssa. Tapauskohtaisen tietojenvaihdon lisäksi verotarkastajat voivat tehdä yhteistarkastuksia. Yhteistarkastuksissa kaksi tai useampi maa sopii tarkastavansa koordinoidusti sellaisia yhtä tai useampaa verovelvollista koskevia asioita, joissa mailla on yhteinen tai toisiaan täydentävä intressi. Läsnäolotarkastuksessa selvitetään puolestaan Suomen verotukseen liittyviä asioita toisessa maassa esimerkiksi yrityksen kirjanpitoaineistosta tai haastattelemalla ulkomaisen yrityksen edustajia läsnäolomaan Verohallinnon, ulkomaisen verovelvollisen tai ulkomaisen verovelvollisen kirjanpitoa hoitavan yrityksen tiloissa. Viime aikoina on toteutettu lisääntyvässä määrin läsnäolotarkastuksia muun muassa Virossa.
Hyvässä yhteistyössä toteutettu selvitystyö edesauttaa aina tarkastuksen etenemistä.
Voiko verotarkastus kohdistua kehen tahansa?
Verotarkastuksessa voidaan selvittää niin koti- kuin ulkomaisenkin luonnollisen ja juridisen henkilön verovelvollisuusasema ja verolainsäädännön noudattaminen. Verotarkastus voi näin ollen kohdistua kehen tahansa. Verotarkastusta ei voi tilata, eikä verotarkastusta voi kohdistaa pyynnöstä tiettyyn verovelvolliseen, koska verotarkastus on viranomaisaloitteista toimintaa.
Käytännössä verotarkastuksen kohdevalintaa ohjaa vuosittain laadittava ohjaus- ja valvontasuunnitelma, jossa määritetään verovalvonnan ja samalla myös verotarkastuksen painopistealueet. Suunnitelman avulla verotarkastukset pyritään kohdentamaan toimialoille, joissa veroriskit ovat suurimmat verokertymän näkökulmasta tai muutoin riskisiä Verohallinnon näkökulmasta.
Verotarkastuksia kohdennetaan esimerkiksi toimialoittain tai liittyen uusiin tai jo ennestään tiedettyihin riskeihin tai riski-ilmiöihin. Toimialaperusteisesti valvottavat kohteet saattavat olla suunnitelmassa vain vuoden kerrallaan, toiset pidempään. Esimerkkinä vuonna 2020 valvottavasta toimialasta voidaan mainita taksiala. Pidempikestoisesti valvottavia toimialoja ovat olleet muun muassa rakennusala.
Verotarkastuksen kohdevalinnassa käytetään hyväksi eri tyyppisiä tietoja, joita Verohallinnolle ilmoitetaan. Ilmoitustietojen lisäksi Verohallinto hankkii aktiivisesti eri tyyppisiä vertailutietoja.
Yhtenä merkittävänä verotarkastusten kohdevalinnan lähteenä ovat verovalvonnan yhteydessä tehdyt havainnot veroriskien toteutumisesta yksittäisten yritysten tai muiden toimijoiden liiketoiminnassa. Vertailutietojen hankkimiseksi voidaan tehdä myös eri tyyppisiä vertailutietotarkastuksia, joissa kerätään vertailutietoja tarkastuksen kohteena olevan verovelvollisen liikekumppaneista tai muista toimijoista.
Riskiperusteisen kohdevalinnan lisäksi osa verotarkastuksista kohdennetaan satunnaisotannan perusteella vuosittain määriteltävien kriteereiden perusteella. Satunnaisotannan tarkoituksena on havainnoida verovalvonnan tehokkuutta ja uusia ilmiöitä sekä mitata verovajetta. Satunnaisotannan kautta mihin tahansa asiakkaaseen voi kohdistua verotarkastus.
Onko verotarkastus aina raskas ja pitkä prosessi?
Verotarkastuksen laajuus ratkeaa usein tarkastuksen kuluessa. Verotarkastus voi kohdistua useaan verolajiin ja useaan vuoteen, mutta viime aikoina tarkastuksia on enenevässä määrin kohdennettu ajallisesti ja asiallisesti rajoitetummin. Vielä viime vuosikymmenellä tarkastus tarkoitti lähes poikkeuksetta aina kolmen vuoden jälkikäteistä tarkastelua kaikkien verolajien osalta. Nykyisin asioita tarkastellaan riskiperusteisesti. Poikkeuksen edellä sanottuun muodostavat laajat ja merkittävät harmaan talouden tarkastukset tai muut merkittäviin veroriskeihin kohdistuvat tarkastukset.
Hyvässä yhteistyössä toteutettu selvitystyö edesauttaa aina tarkastuksen etenemistä.
Valvontakäynnit ja ennakolliset keskustelut
Verovalvonnassa on painotettu viime vuosina lisääntyvässä määrin kevyempiä, ohjaavampia tai ennakollisempia keinoja. Tämä näkyy verotarkastusten määrässä. Tarkastusten vähentyessä muiden niin sanottujen kevyempien valvontakeinojen määrä on kasvanut. Valvontakäyntien käyttöä on haluttu laajentaa, mikäli kyseessä on enemmänkin yksittäistä asiaa koskeva verotuksellinen riski, jonka verotuksellisesta käsittelystä on tarpeen varmistua ja ohjata tarvittaessa asiakasta. Tällöin kirjanpitoa ei tarkasteta laajemmin vaan asia hoituu keskustellen ja yksittäisiä tositteita, asiakirjoja tai kirjanpidon otteita tarkastelemalla. Valvontakäynti voidaan laajentaa verotarkastukseksi, mikäli valvontakäynnin yhteydessä havaitaan, että asia vaatii kirjanpidon laajamittaisempaa tarkastamista. Valvontakäynnistä ja verotarkastuksesta laaditaan aina kertomus, joka lähetetään asiakkaalle.
Ennakollinen keskustelu on tarkoitettu käytettäväksi pääasiassa asiakasaloitteisesti ennakkoratkaisumenettelyn sijaan. Ennakollisen keskustelun tarkoituksena on ohjata yritystä suunnitteilla oleviin järjestelyihin liittyen. Verohallinto voi myös oma-aloitteisesti ehdottaa ennakollista keskustelua.
Verotarkastaja voi myös ottaa yhteyttä asiakkaaseen puhelimitse ennen tarkastuksen tai valvontakäynnin aloittamista selvittääkseen sitä, miten asiakas on esiin nostetun riskin osalta toiminut. Mikäli jo tässä vaiheessa havaitaan, että asia selviää keskustelun aikana, ei valvontakäyntiä tai tarkastusta ole tarpeen kaikissa tilanteissa aloittaa lainkaan.
Kohdevalinnassa käytetään muun muassa seuraavia tietoja:
- Verovelvollisten itsensä ilmoittamat tiedot.
- Kolmansilta tahoilta kerättävät vuosi-ilmoitustiedot.
- Riskihavainnot valvonnassa (verotarkastus + muu valvonta).
- Pankkien tai luottolaitosten vertailutietotarkastuksilla saatavat tiedot (ulkomaanmaksut, käteisnostot jne.).
- Luottokorttien liikkeellelaskijoiden vertailutietotarkastuksista saatavat tiedot.
- Erilaisten liiketoiminta- tai maksualustojen tai muiden toimijoiden vertailutietotarkastuksilla hankitut tiedot.
- Kansainvälisen tietojenvaihdon avulla saatavat vuosittaiset vertailutiedot mm. suomalaisten sijoitusvarallisuudesta ulkomaisissa pankeissa (CRS, DAC2, FATCA).
- Muiden viranomaisten Verohallinnolle antamat vertailutiedot.
- Verohallinnon vastaanottamat muut vihjetiedot.
Tämä artikkelisarjan ensimmäinen osa käsittelee verotarkastuksia ja niiden sijaan käytettäviä kevyempiä valvontatoimia. Artikkelisarjan toisessa osassa kerrotaan, miten verotarkastus etenee, miten siihen voi valmistautua ja millaisia virheitä verotarkastuksilla yleisimmin havaitaan. Kolmannessa osassa käsitellään puolestaan Verohallinnossa tehtävää työtä harmaan talouden torjunnassa eli kuvataan ilmiöitä, riskejä ja haasteita sekä toisaalta erilaisten työkalujen käyttöä, mukaan lukien verotarkastukset, jotka järeimmillään tehdään samanaikaisesti esitutkinnan kanssa. Neljännessä osassa käsitellään tietojenantovelvollisuutta verotarkastuksessa.
