Varautuminen asiakkaan maksukyvyttömyyteen tai konkurssiin sopimuksin

Yrityksen menestys on pitkälti kiinni sen sopimuksista, ja siitä miten hyvin sopimukset edesauttavat yrityksen liiketoiminnallisten tavoitteiden toteuttamista. Yritys hankkii sopimuksin tuotannontekijänsä, kuten raaka-aineita, rahoitusta, työpanosta ja palveluita. Yritys myös myy omat tuotteensa ja palvelunsa markkinoille sopimuksin.

Sopimukset voivat olla kirjallisia, mutta myös suullisia tai ns. hiljaisesti vaihdannan tai muun yhteistoiminnan seurauksena syntyneitä. Pääosin sopimukset solmitaan liiketoiminnallisin lähtökohdin, mutta sopimuksia solmitaan myös sääntelyn takia, kuten esimerkiksi asiakkaan ja tilintoimiston välinen sopimus henkilötietojen käsittelystä. Sopimuksia solmitaan myös siksi, että halutaan saada aikaan jokin oikeudellisesti sitova toimi, kuten perustaa osakeyhtiö.

Pääosin yritykset voivat valita vapaasti, kenen kanssa sopimuksen tekevät ja minkä sisältöisenä tai tekevätkö sopimusta lainkaan. Sopimusvapaus ei kuitenkaan ole ehdoton. Sisältövapauden rajoitusten perusteena on yleensä toisen sopijapuolen suojaamistarve tai julkinen intressi. Sisältövapautta on rajoitettu mm. työsopimuslaissa ja kuluttajansuojalaissa. Myös sopimusten muotovapaudelle on toisinaan asetettu rajoitteita, joiden täyttäminen on edellytys sopimuksen pätevyydelle. Näin on mm. kiinteistökauppojen osalta.

Sopimuksin säädetään myös omistusoikeuden siirtymisestä. Kauppalain mukaan tavaran omistusoikeus siirtyy ostajalle, kun tavara on hänelle luovutettu. Sopimuksilla on siis hyvin moninainen ja keskeinen rooli yritysten toiminnassa. Sopimusten moninaisuudesta huolimatta sopimuksilla on myös yhdistäviä tekijöitä, kuten lähes aina se, että toinen osapuoli on maksuvelvollinen toiselle sopijapuolelle sopimuksen perusteella luovutetusta tuotteesta, palvelusta, edusta tai oikeudesta. Tähän kohdistuu myös olennainen riski.

Omistusoikeuden siirtyminen

Tarkastelen tässä artikkelissa sopimusosapuolen maksukyvyttömyyden merkitystä erityisesti yritysten välisessä tavarakaupassa, mutta osin viitaten myös palvelusopimuksiin. Tarkastelun painopiste on asiakkaan konkurssitilanteeseen varautumisessa ja siihen liittyvässä riskienhallinnassa.

Tavarakaupassa on mahdollista estää kaupan kohteen omistusoikeuden siirtyminen ostajalle, ellei tämä maksa laskuaan. Omistusoikeuden pidättäminen mahdollistaa, tietyin rajoittein, omaisuuden takaisinottamisen myyjän hallintaan asiakkaan maksukyvyttömyystilanteessa. Palvelut taas ovat yleensä sen luonteisia, että niihin ei liity vastaavaa takaisinottomahdollisuutta. Esimerkiksi kun siivouspalvelu on suoritettu, ei sitä voi ottaa takaisin.

Kauppalain mukaan tavaran omistusoikeus siirtyy, kun tavara on luovutettu ostajan hallintaan. Omistusoikeus siirtyy siis tavaran luovutushetkellä, ei laskun maksuhetkellä, ellei toisin ole sovittu. Konkurssilain mukaan konkurssipesään kuuluu omaisuus, joka velallisella oli konkurssin alkaessa, mutta konkurssipesään ei kuulu velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta.

Näin ollen sopimuskumppanin konkurssitilanteessa maksamatta oleva, mutta hänelle jo luovutettu tavara kuuluu konkurssipesään, elleivät osapuolet ole sopineet omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdosta. Omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdosta sopiminen on keskeisin sopimustekninen riskienhallintakeino asiakkaan vakavassa maksukyvyttömyystilanteessa, joka yleisimmin johtaa konkurssiin. Tällä pyritään varmistamaan se, että asiakkaalle luovutettu tavara ei kuulu konkurssitilanteessa konkurssipesälle, eikä sitä voida siten realisoida konkurssipesän velkojen maksamiseksi. Kiinteistökauppojen osalta vastaava ehtoa kutsutaan lykkääväksi ehdoksi, jonka voimassaoloaika on enintään viisi vuotta. Irtainten esineiden kaupassa omistuksenpidätysehdolle ei ole enimmäisaikaa.

Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että sopimukset syntyvät sopijapuolten yhdessä hyväksymin ehdoin. Sopimuksen syntymisen jälkeen yksipuolisesti ilmaistu omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto ei siten ole sopijapuolta ja myöhemmin mahdollista konkurssipesää sitova. Yleisin virhekäsitys liittyy siihen, että myyjän yksipuolisesti laskulle lisäämä omistuksenpidätysehto olisi tehokas.

Myyjän on huolehdittava, että omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto on osa osapuolten välistä sopimusta, riippuen siitä miten sopimus on tehty. Sopimus voi esimerkiksi perustua hyväksyttyyn tarjoukseen, ilman että mitään varsinaista sopimusta allekirjoitetaan. Tällöin ehdon tulisi sisältyä tarjoukseen. Ehto voi sisältyä myös osapuolten väliseen puitesopimukseen tai varsinaiseen toimitussopimukseen. Olennaista on, että omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto on osa osapuolten välistä sopimusta ja siitä on sovittu muutenkin riittävän ajoissa. Konkurssilain mukaan, jos omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdosta on sovittu vasta sen jälkeen, kun omaisuuden hallinta on luovutussopimuksen perusteella siirtynyt velalliselle (ostajalle), ehto on konkurssipesää kohtaan tehoton.

Kuten artikkelin alussa listasin, sopimus voi syntyä kirjallisen muodon lisäksi myös suullisesti ja hiljaisesti. Kahden jälkimmäisen osalta omistuksenpidätysehdon olemassaolon toteennäyttäminen lienee yleensä melko mahdotonta tai ainakin hyvin epävarmaa. Kirjallinen tarjous ja/tai ennen tavaran luovutusta tehty kirjallinen sopimus on paras tae omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdon pätevyydestä.

Poikkeukset

Onko asia sitten tällä taputeltu? Ei välttämättä. Jos velallisella on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdosta huolimatta oikeus luovuttaa omaisuus edelleen, oikeus liittää se muuhun omaisuuteen tai oikeus muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin, ehto on niin ikään konkurssipesää kohtaan tehoton.

Käyttöomaisuuden osalta riittävän ajoissa sovittu omistuksenpidätys- tai takaisinottoehto on melko tehokas, ja omaisuus voidaan tarvittaessa ottaa takaisin myyjän haltuun. Käyttöomaisuutta ovat muun muassa yrityksen tuotantokoneet ja -laitteet. Käyttöomaisuus on tarkoitettu ostajan omaan käyttöön, ei myytäväksi.

Mutta erityisesti vaihto-omaisuuden ja sellaisen omaisuuden suoja, joka voidaan liittää toisiin esineisin, on maksukyvyttömyys- ja konkurssitilanteessa melko heikko. Vaihto-omaisuus on käytännössä pääosin luonteeltaan sellaista, että velallisella on oikeus myydä se eteenpäin, eikä sitä aina edes ole kovin helppo erotella velallisen muusta omaisuudesta. Jos taas myyty omaisuus on mahdollista liittää toiseen esineeseen ainesosa- ja/tai tarpeistosuhteeseen, ei myyjän omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto ole velallisen maksukyvyttömyystilanteessa kovin tehokas. Esimerkiksi jonkin rakennustarvikkeen liittäminen rakennukseen. Myyjä ei siis voi käydä repimässä tapetteja rakennuksen seinistä tai listoja lattiasta, vaikka mieli tekisi.

Kirjallinen tarjous ja/tai ennen tavaran luovutusta tehty kirjallinen sopimus on paras tae omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdon pätevyydestä.

Liittämiskielto

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2016:46 oli kyse siitä, että osapuolet olivat sopineet ns. liittämiskiellosta. A Oy oli toimittanut B Oy:n tehtaalle ovien valmistuksessa käytettävää peltiä. Ennen toimitusta osapuolet olivat sopineet omistuksenpidätysehdosta ja siitä, ettei peltejä saanut käyttää ennen kuin kauppahinta oli maksettu. B Oy asetettiin konkurssiin pian toimituksen jälkeen, mutta ennen kauppahinnan maksamista. Kun konkurssipesä ei ollut näyttänyt, että A Oy olisi vastoin sopimusehtoa hyväksynyt peltien käyttämisen jo ennen niiden maksamista, omistuksenpidätysehto oli konkurssipesää sitova.

Korkeimman oikeuden päätöksessä oli olennaista, että ns. liittämiskiellosta oli sovittu ennen peltien toimittamista, mutta myös se, että pellit olivat eroteltavissa ostajan varastossa olleista muiden toimittajien pelleistä. Muutenkaan konkurssipesä ei kyennyt näyttämään toteen, että myyjä olisi hyväksynyt sopimusehdoista poiketen, nimenomaisesti tai ns. hiljaisestikaan peltien sopimusehdon vastaisen käyttöönoton. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan ei myöskään se, että A Oy tiesi, että B Oy saattaa ottaa levyt käyttöönsä, tarkoita sitä, että A Oy olisi antanut tälle hyväksyntänsä. Tosiasiallinen mahdollisuus omaisuuden liittämiseen osaksi muuta omaisuutta ei tarkoita, että tällöin olisi myös lain mukainen oikeus näin tehdä. Myöskään myyjän tarjoama maksuaika ei tarkoita sitä, että myyjä olisi hyväksynyt levyjen käyttämisen ennen niiden maksamista. Tapauksessa konkurssipesä oli velvollinen korvaamaan myyjälle peltitoimituksen arvon.

Miten asiakkaan maksukyvyttömyyteen voi varautua?

Sopimusriskejä on monenlaisia, mutta varmasti yksi hankalammista varautua on toisen osapuolen maksukyvyttömyys. Kuten edellä on todettu, tavarakaupassa tämä voi johtaa tilanteeseen, että omistusoikeus kaupan kohteeseen siirtyy ostajalle, mutta rahat eivät siirry myyjälle. Tällöin päädytään tekemään luottotappiokirjauksia, joista kärsii tilikauden tulos ja yhtiön vakavaraisuus mutta myös yhtiön kassa. Riskin vakavuus on sidoksissa menetyksen taloudelliseen merkitykseen myyjälle. Vakavammissa tapauksissa tilanne voi johtaa jopa myös myyjän konkurssiin. Vastaavasti palvelukaupassa palvelu on jo saatettu tuottaa kokonaan tai ainakin osittain, eli palveluntuottajan kustannukset ovat syntyneet mutta sopimuksenmukainen korvaus palveluista jää saamatta.

Tavarakaupassa riskiä voidaan hallita sopimalla ennen tavaran luovutusta omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdosta. Tarvittaessa riskiä voidaan pyrkiä hallitsemaan tehokkaammin rajaamalla vielä laajemmin ostajan oikeutta päättää tavarasta omistajan tavoin, esimerkiksi sopimalla kiellosta ottaa toimitettu tavara käyttöön tai myydä sitä eteenpäin ennen kuin kauppahinta on kokonaan maksettu. Palvelukaupassa tämä ei ole mahdollista.