Liiketoimintakiellon soveltaminen on laajentunut

Laki liiketoimintakiellosta tuli voimaan vuoden 1986 alussa. Se oli tuolloin uusi elementti ja sanktiomahdollisuus, joka liittyi lähinnä vakaviin talousrikoksiin sekä ns. ketjukonkursseihin. Kesti useita vuosia, ennen kuin lakia alettiin kuitenkaan käytännössä laajemmalti soveltaa, mihin varmasti vaikutti ennen muuta se, että tämänkaltaisesta instrumentista ei aikaisemmin ollut kokemusta. Nyttemmin tilanne on muuttunut täysin, ja tällä hetkellä liiketoimintakieltoon tuomittujen henkilöiden määrä on koko ajan pitkälti toistatuhatta. Välttämättä enää ei käytännössä tarvitse syyllistyä edes törkeään talousrikokseen, jotta uhka liiketoimintakieltoon tuomitsemisesta olisi reaalinen. 

Lähtökohta on se, että liiketoimintakielto on tarkoitettu sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi. Kieltoon voidaan määrätä kirjanpitovelvollinen yksityinen elinkeinonharjoittaja, henkilöyhtiön vastuunalainen yhtiömies sekä muun yhteisön johtavassa asemassa oleva henkilö, kuten hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja, kuin myös ns. tosiasiallista määräysvaltaa ilman vastuuasemaa käyttävä taho. 

Kielto voidaan määrätä, jos liiketoiminnassa on olennaisesti laiminlyöty siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia tai on syyllistytty rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Tällaisen toiminnan on oltava myös kokonaisuutena arvioiden velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollista. Menettelyyn liittyvien laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä niistä aiheutuneiden vahinkojen määrä on olennaisuusarvioinnissa otettava huomioon. Olennainen laiminlyönti on aina, jos ­kirjanpitovelvollisuudesta ei ole huolehdittu siten, että liiketoiminnan kannalta olennaiset liiketapahtumat eivät selviä ilman kohtuutonta vaivaa. 

Liiketoimintakieltoon määrätty ei saa harjoittaa kirjanpitovelvollisuudenalaista toimintaa, ei itse eikä välikäsiä käyttäen. Kiellettyä on myös olla henkilöyhtiön vastuunalainen yhtiömies, muussa yhteisössä johtavassa asemassa tai tosi­asiallisen määräysvallan käyttäjänä. Sallittua ei ole myöskään harjoittaa liiketoimintaa ulkomaisesta yhteisöstä Suomessa edellä kuvatussa asemassa. 

Elannon hankkiminen on sallittua

Liiketoimintakiellon noudattamista valvoo lähtökohtaisesti poliisi, mutta myös monet muut viranomaiset saavat suoraan lain valtuutuksen perusteella kiinnittää huomiota liike­toimintakiellon noudattamiseen. Kiellon rikkominen on rangaistava rikos, josta voi seurata vankeusrangaistus. Liiketoimintakielto tulee voimaan heti ensiasteen tuomioistuinratkaisulla riippumatta siitä, haetaanko siihen muutosta vai ei. Toki ylemmällä tuomioistuimella on oikeus kieltää kieltopäätöksen täytäntöönpano, mutta käytännössä tämänsisältöiset tilanteet ovat hyvin harvinaisia. 

Olennaista on huomata, että liiketoimintakielto ei salli nimensä mukaisesti liiketoiminnan harjoittamista edellä kerrotussa asemassa, toisin sanoen ammatinharjoittaminen eli pienimuotoisempi elinkeinotoiminta on sallittua. Käytännössä useimmiten rajanvedossa tarkastellaan sitä, kuinka laajaa harjoitettava toiminta on liikevaihdoltaan. Kysymys on tyypillisestä tapaus kerrallaan harkittavasta ja ratkaistavasta asiasta, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntöjä voi sanoa, että yleensä volyymiltaan maksimissaan 50 000 euron toiminta tulkitaan ammatinharjoittamiseksi. Tausta-ajatus on ainakin se, että ns. oma elannon hankkiminen on sallittua, mutta laajempaa bisnestä ei kieltoon määrätty saa harjoittaa. 

KKO:n ennakkopäätöksiä

Korkein oikeus on antanut muutamia ennakkopäätöksiä ­liiketoimintakieltoasioihin liittyen. Ratkaisussa KKO 1998:43 todettiin, ettei liiketoimintakielto ole sellainen rangaistus, joka voitaisiin kumota tai lieventää armahduksen kautta. Yleisesti onkin lähdetty siitä, että liiketoimintakieltoa on pidetty eräänlaisena hallinnollisena lisäsanktiona, ei niinkään rikosoikeudellisena rangaistuksena, vaikka tyypillisesti rikosjuttujen yhteydessä niitä määrätäänkin. 

Moitittavan menettelyn olennaisuuskriteereistä ja siihen liittyvästä kokonaisarvioinnista löytyy myös ratkaisuja. On selvää, että jos kirjanpito tai lakisääteisten maksujen (verot ym.) laiminlyönti on ollut pitkäaikaista ja jatkuvaa ja määrältään esimerkiksi yhtiön liikevaihtoon nähden huomattavia, kiellon kriteerit täyttyvät selvästi. Kokonaisarviointi on tällöin helppo tehdä, kuten ratkaisussa KKO 2002:117 ja KKO 2002:118.

Korkein oikeus on korostanut useassa ratkaisussa sitä, että velvollisuutensa laiminlyövä yritys saa merkittävän kilpailuedun muihin nähden, jolle ei oikeusjärjestys voi antaa suojaa. Toisaalta, jos osoittaa ns. tehokasta katumista eli saattaa esimerkiksi kirjanpidon ajan tasalle pitkähkönkin laiminlyönnin jälkeen tai korvaa esimerkiksi verottajalle aiheutetut vahingot, kokonaisarviointi voi olla päinvastainen eli tarvetta liiketoimintakiellolle ei ole, kuten tilanne oli ratkaisussa KKO 2004:131. Kielletty kilpailuetuhan on poistunut em. korjaustoimenpiteiden jälkeen.

Vastaavasti kielto on jätetty määräämättä, vaikka Kauppa­rekisteriin onkin annettu väärä tieto yhtiön tosiasiallisesta hallinnosta, joka on hankaloittanut vastuuhenkilön selvittämistä tai selviämistä ko. yhtiössä. Ratkaisussa KKO 2013:1 katsottiin, että tällainen toiminta, varsinkin kun syytetyt eivät aikaisemmin olleet vastaavaan menettelyyn syyllistyneet, oli merkitykseltään vähäistä yhtiön velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden ja terveen ja toimivan kilpailun kannalta, eikä liiketoimintakieltoa siis määrätty. 

Tilitoimiston oltava tarkkana

Liiketoimintakiellon minimiaika on kolme vuotta ja maksimi seitsemän vuotta. Normaalisti liikutaan asteikon keskivaiheilla, jos tuomitaan esim. törkeästä veropetoksesta tai velallisen rikoksesta sekä niihin liittyvästä kirjanpitorikoksesta. Joitakin maksimimääräisiä kieltojakin on määrätty.

Syyttäjät esittävät liiketoimintakieltoa usein määrättäväksi jo ns. perustunnusmerkistön täyttävistä talousrikoksista, eli välttämättä määräämiseen ei tämän hetken oikeuskäytännön valossa vaadita edes törkeäksi katsottavaa tekoa. Kirjanpitoon, verotukseen tai maksukyvyttömän velallisen toimintaan liittyvä moitittava menettely laukaisee usein vaatimuksen kiellosta, ja monissa tapauksissa vaatimus myös menestyy. Ottaen huomioon edellä mainittu minimiaika ja kiellon olennaisesti toimintaa rajoittavat tekijät, saattaa tämä tulla yrittäjille monta kertaa yllätyksenä. Sen johdosta tämä on hyvä tiedostaa myös tilitoimistotasolla ja varoittaa yrittäjiä liiketoimintakieltoriskistä, jos on havaittavissa edellä esitettyjä asioita, jotka voivat laukaista mahdollisuuden myöhemmin liiketoimintakiellon määräämiseen.