CTA Paikka

Yritysverotuksen työryhmä yhtenäinen

Rahoitustarkastuksen tilinpäätösasiantuntija Virpi Virkkunen on tyytyväinen niin sanotun Arvelan työryhmän aherrukseen.
16.5.2006

Pertti Suvanto

Rahoitustarkastuksen tilinpäätösasiantuntija Virpi Virkkunen on tyytyväinen niin sanotun Arvelan työryhmän aherrukseen.

– Me hanskattiin tämä aika hyvin, hän sanoo.

Rahoitustarkastuksen tilinpäätösasiantuntija Virpi Virkkunen saapuu haastatteluun voipuneena, mutta säteilevänä. Takana on kaksi suurta koitosta. Niistä pidempi kesti lähes vuoden. Niin sanottu Arvelan työryhmä sai päätökseen arvionsa IFRS-standardien, osakeyhtiölain ja kirjanpitolain uudistamisen aiheuttamista muutostarpeista yritysverotukseen. Edellisenä iltana oli vietetty juhlakaronkkaa. Työryhmän armoitetut miespuoliset tarinaniskijät olivat viihdyttäneet pöytäseuruetta aina puolen yön tienoille.

– Kuten eilenkin karonkassa sanoin: me hanskattiin tämä aika hyvin. Siltä ainakin nyt tuntuu, Virkkunen naurahtaa.

Ylijohtaja Lasse Arvelan ja Virpi Virkkusen lisäksi yritysverotuksen kehittämistyöryhmään osallistuivat professorit Kari S. Tikka, Heikki Niskakangas ja Jukka Mähönen, hallitusneuvokset Tarja Jääskeläinen ja Matti Halén sekä neuvotteleva virkamies Terhi Järvikare ja johtava veroasiantuntija Sirpa-Liisa Venesjärvi. Virkkunen kehuu joukon hitsautuneen suuren ponnistuksen alla mallikelpoisesti yhteen. Kansainvälisiä esikuvia raportille ei ollut, esimerkiksi muissa Pohjoismaissa työ on vasta alkutaipaleella.

– Prosessi oli hyvin intensiivinen. Työtapamme oli erittäin keskusteleva eikä jyrkkiä näkemyseroja ollut. Mietintö oli yksimielinen. Pienistäkin asioista saatettiin puhua pitkään ja niihin tarvittaessa palattiin. Jokaisella meillä oli oman alansa erityisasiantuntemus. Kaikilla oli varmasti aidosti joskus vaikeuksia heti ymmärtää kaikkia asioita, kun niitä sovitettiin yhteen.

Virpi Virkkunen on akateemisen maailman kasvatti, Ratassa hän on ollut kolmisen vuotta. Hän on toiminut liiketaloustieteen, laskentatoimen ja rahoituksen professorina Lapin yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Kansainvälisistä IAS-, IFRS- ja GAAP-tilinpäätösstandardeista hän kiinnostui jo 1980-luvun lopussa ja vuonna 1996 kirjoitti kansainvälisen tilinpäätöksen käytännöistä ensimmäisen kirjansa.

Poistoista porua

Kun vuoden 2005 alusta EU:n alueella listautuneen yrityksen vaadittiin laatimaan konsernitilinpäätöksensä IFRS-standardin mukaisesti, suomalaiset yritykset moittivat valtiovarainministeriötä siitä, että se ei ollut käynnistänyt IFRS:n heijastusvaikutuksista yritysverotukseen mitään lainsäädäntövalmisteluja. Kun Arvelan työryhmä perustettiin, elinkeinoelämän järjestöt valittelivat, että valmisteluja tehdään salassa, kun yrittäjien edustajia ei haluta kuulla.

– Työryhmä kuuli kahteen otteeseen elinkeinoelämän järjestöjen edustajia – ja varsin herkällä korvalla. Pohdimme muun muassa, tulisiko realisoitumattomia arvonnousuja säätää veronalaiseksi tuloksi. IFRS-asiantuntijana korostin, että vain osa rahoitusinstrumenteista tulisi verotuksen piiriin. Muuten verotus olisi aika epävarmalla pohjalla. Esimerkiksi metsävarallisuuden käyvän arvon muutokselle on aika likimääräisiä malleja ja ne olisivat ehkä manipuloitavissa.

Suurimman äläkän Arvelan raportti sai aikaan ehdotuksistaan verotuksen poistojärjestelmän uudistamisesta. Järjestöt väittivät esitysten toteutuessaan leikkaavan tuntuvasti suomalaisten yritysten mahdollisuuksia vähentää investointeihin liittyviä menoja verotuksessa sekä samalla haluja ja mahdollisuuksia investoida Suomeen. Kysymyksessä on puhdaslinjainen yritysverotuksen kiristysyritys, yrittäjät parahtivat.

– Tiesimme kyllä, että mekkalaa syntyy, mutta odotimme siitä isompaa. Nykyinen poistojärjestelmä ei ole neutraali kaikille toimialoille. Pääomavaltaiset alat, joilla on taloudelliselta vaikutusajaltaan pitkäaikaisia käyttöomaisuushyödykkeitä, hyötyvät. Katselin juuri eräässä lehtitalossa massiivista rotaatiokonetta, joka jyskyttää parikymmentä vuotta, kun taas vaikkapa IT-alalla on aika vähän aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä. Edellinen saa aikamoisen verohyödyn, kun koneen hankittua voi verotuksessa vähentää heti 25 %.

– Nykyinen malli on aikansa elänyt ja kehitetty 60-luvulla silloisiin markkinaolosuhteisiin. Rahamarkkinat ja kansainvälinen kilpailuympäristö ovat nyt aivan erilaiset. Verotuksen reiluilla poistoilla kannustettiin investoimaan. Se toteutti tehtävänsä. Esimerkiksi metsäteollisuudessa meillä on loistava konekanta.

– Meillä on myös tutkimustuloksia, että kaikki investoinnit eivät välttämättä ole olleet kannattavia. Sellaiseen meillä ei ole varaa. Olemme siirtyneet keynesiläisestä maailmasta monetaristiseen maailmaan. Paradigmanmuutokset ovat valtavia.

Investoinnit kasvuodotusten perusteella

Mutta entäpä yritysten nostama huoli investointien tyrehtymisestä? Kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii riittävästi uus- ja korvausinvestointeja. Hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan turvaaminen edellyttää ajanmukaista tuotantovälineistöä, kuten järjestö muistuttaa.

– En näe investointien vähenemistä järkevänä argumenttina. Taloudessa lähdetään siitä, että investoinnit tehdään kasvuodotusten perusteella. En tiedä kuinka merkittävä vaikutus verotuksella on kasvuodotuksiin, sillä investoinnithan tehdään tuotteen kysyntään liittyvien odotusten perusteella.

– Esimerkiksi metsäteollisuuden alasajoihinhan yksi syy voi olla se, että meillä on ollut vääränlaisia verokannustimia, jotka ovat luoneet maahan ylikapasiteettia. Sen voisi selittää näinkin.

Toimialat ovat globaalissa kilpailussa, täytyy vain tehostaa. En tiedä minkälaisilla verokannustimilla tehtaat saataisiin täällä pysymään, Virkkunen toteaa.

Työryhmä esitti myös siirtymistä hyödykekohtaisiin poistoihin. Tämä toisi yrityksille merkittävän hallinnollisen lisätyön, jolla ei olisi mitään lisäarvoa liiketoiminnan kannalta, mutta joka kasvattaisi kustannuksia, yritykset valittivat. Virkkunen myöntää, että siirtymävaiheessa etenkin pk-yrityksille ainakin alussa saattaa lisätöitä siunaantua. Mutta nykyiset tietojärjestelmät taloushallinnossa ja kirjanpidossa ovat hyvin tehokkaita verrattuna vaikkapa 60-luvun laitteisiin.

– Jonkin verran aikaa ja resursseja tietysti kuluu, kun käyttöomaisuusjärjestelmät laitetaan kuntoon, mutta kyllä ne siitä sitten menevät joustavasti eteenpäin.

Työryhmän mukaan nykyinen tuloksentasausjärjestelmänä toimiva poistojärjestelmä, joka sallii pitkäikäisen hyödykkeen hankintamenon vähentämisen voimakkaan etupainotteisesti, ei sovellu laajan veropohjan ja matalan verokannan järjestelmään.

– Yksi keskeisimpiä ajatuksia oli, että juuri verokanta on se läpinäkyvin osa, millä kilpaillaan. Jollekin ulkomaalaiselle on huomattavasti vaikeampaa selvittää, että meillä on tuollaisia ja tällaisia poistoja sekä huojennuksia. Kansainväliseen verokilpailuun vastataan tehokkaimmin verokannan avulla.

Näköalapaikalla

Rahoitustarkastus on vastannut vuoden 2005 alusta lukien kansainvälisten tilinpäätösstandardien noudattamisen valvonnasta Suomessa. Kun IFRS-valvontaa ryhdyttiin Suomessa rakentamanaan ja mahdollisuutta ”oikeisiin töihin” tarjottiin, Virkkunen nielaisi syötin heti, eikä ole katunut.

Akateemiseen maailmaan hän ei ole haikaillut takaisin. Kolme vuotta Ratassa on vienyt naisen mennessään. Nykyinen työ pitää sisällään ehkä enemmän teknisiä yksityiskohtia, mutta myös jatkuvasti lisääntyvät laajemmat haasteet kiehtovat.

– Tämä työ on todellinen näköalapaikka. Ratalla on ensimmäiset IFRS-tilinpäätökset vuodelta 2005. Yrityksille tämä on vielä uutta ja meillä on vahvat valvontavaltuudet. Käymme kaikki tilinpäätökset läpi niin sanotulla quick scan -analyysimenetelmällä. Markkina-arvoltaan suurimmat yritykset seulomme tarkkaan. Valvontaa ei tehdä vain Suomessa, vaan yhteistyössä muiden eurooppalaisten valvojien kanssa. Eurooppaan rakennetaan valvontatietokantaa, josta jollain aikavälillä tulee julkinen. Verotus on tästä kaikesta vain pieni siivu.

Lausuntakierroksen jälkeen Arvelan ryhmän muistio siirtyy valtiovarainministeriön virkamiesten pykäläprosessiin. Jotta muistiossa ehdotettujen muutosten voimaansaattamisen porrastettu aloittaminen onnistuisi ensi vuoden alusta, ne tulisi edetä eduskuntaan ensi syksyksi. Suomessa verotus perustuu kirjanpidossa tehtäviin ratkaisuihin eikä IFRS-tilinpäätöskäytäntö taivu siihen muitta mutkitta.

– Meillä pitää olla neutraali verojärjestelmä riippumatta siitä tekeekö tilinpäätöksen kirjanpitolain vai IFRS-standardien mukaan. Työryhmän tarkoituksen oli yritysverotuksen kehittäminen siten, ettei verojärjestelmä muodostuisi esteeksi IFRS-standardien mukaisen tilinpäätöksen tekemiselle.

– Pykälien muotoilu ei varmastikaan ole helppo tehtävä, enkä lakien valmistelijoita kadehdi. Tässä on kuitenkin asiat linjattu ja niiden pohjalta pystyy tekemään hyvät lait. Henki ja periaate nousevat raportista. Hyvässä laissa ei ole kuolleita pykäliä, joita kukaan ei sovella tai ymmärrä mistä on kysymys. Kun laki on elävä, se on hyvä. Olen pragmaattinen ihminen.

Yksi tulevaisuuden huolenaihe Virkkusta mietityttää. Yli 2000-sivuinen IFRS-standardikirja muuttuu koko ajan.

– Vaatii todellista taitoa laatia pykälät niin, että elinkeinoverolakia ei pidä käydä jatkuvasti tarkistamassa, onko se ajan tasalla. Siitä pitäisi tulla sellainen, että se hoitaisi pienemmät muutokset. Isot ja merkittävät uudistukset joudutaan ottamaan aina uudestaan huomioon.

Keskustelua herättävä esitys

Yritysverotuksen kehittämistä pohtimaan vuonna 2005 asetetun työryhmän työ valmistui maaliskuun puolivälissä. Työryhmän työn kommentointi näyttäisi keskittyvän yritysten käyttöomaisuuden hankintakustannusten käsittelyyn verotuksessa, ns. poistoihin. Työryhmä esittää merkittäviä muutoksia sekä investointien hankintamenon poistojen tasoon että itse poistojärjestelmään.

Merkittävä osa yritysten käyttöomaisuudesta käsitellään kirjanpidossa ja verotuksessa ns. menojäännöksen kautta. Järjestelmä on hallinnollisesti toimiva – seuranta kohdistetaan vain yhteissummaan ja sen muutoksiin. Poistotaso on toki suurten ja pitkäaikaisten investointien kohdalla etupainotteinen, mutta menojäännökseen sisältyy paljon myös omaisuutta, joka tosiasiassa tulee poistettua hitaammin, kuin sen todellinen käyttöikä edellyttäisi.

Työryhmä esittää nyt, että menojäännöksen sijasta irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden poistoseuranta muutetaan hyödykekohtaiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kirjapainolla sitä, että konttorikalustoa tarkastellaan tuoli- ja pöytäkohtaisesti, painokoneita konekohtaisesti ja muutakin omaisuutta hyödyke hyödykkeeltä. Jokainen ymmärtää, että tämä edellyttää pienten ja suurten hankintahintojen erillisseurantaa ja –laskentaa, mikä ei ole vähäinen lisätyö pienessä tai suuremmassakaan yrityksessä.

Työryhmä esittää myös, että omaisuus ryhmiteltäisiin kuuteen ryhmään taloudellisen käyttöajan mukaisesti ja joissa jokaisessa verotuspoisto olisi erisuuruinen. Tämä puolestaan tulee aiheuttamaan lisäkeskusteluja esimerkiksi verotarkastusten yhteydessä siitä, millä perusteella mikin omaisuuserä on ryhmiin sijoiteltu. Pahimmassa tapauksessa yrityksen tekemä ryhmittely kiistettäisiin, josta seuraisi lisämaksuvelvoitteita. Tällaisen tilanteen luomista nykyisen hyvin toimivan järjestelmän sijaan ei yrityskentässä mitenkään kaivata.

Työryhmä pelkää verolainsäädännön ja kirjanpidon poistojen eriytymisen johtavan verottamatta jääneiden varojen jakamiseen osakkaille, joka listaamattomien yhtiöiden kohdalla tarkoittaisi työryhmän käsityksen mukaan laajaa verovapautta. KPL:n salliman poistoeron käyttämisellä nykyiseen tapaan saadaan verotuksen ja kirjanpidon tulos vastaamaan toisiaan – järjestelmä ei siten loisi tilannetta, jossa tuloa kanavoituisi täysin verotta osakkeenomistajille. IFRS-yhtiöiden kohdalla verotus ja kirjanpito joudutaan joka tapauksessa erottamaan, joten veronsaajan on tältä osin joka tapauksessa hyväksyttävä erot verotuksen ja kirjanpidon tuloksen välillä. Kun IFRS-yhtiöt ovat käytännössä kaikki listattuja yhtiöitä, pelko ylisuurista osingonjaoista ei ole perusteltavissa esim. poistokäytäntöön nojautuvan jakokelpoisten varojen laskentatavan pohjalta.

Työryhmän perustelut muutostarpeelle eivät ole kestäviä myöskään siltä osin, kuin tavoitellaan eri toimialojen neutraalia poistokohtelua. Korkeaan osaamiseen investoivat ja toisaalta raskaan teollisuuden yritykset eroavat merkittävällä tavalla toisistaan nimenomaan investointien laadussa. Korkeaan osaamiseen investoivilla yrityksillä keskeinen tuotantopanos, työntekijä, tulee käsiteltyä verotuksessa täysimääräisesti vähennyksenä kassaperiaatteen mukaisesti palkan maksuhetkellä. Ei ole johdonmukaista viedä poisto-oikeutta esim. tuotantokoneisiin investoivilta yrityksiltä sillä perusteella, että korkean osaamisen yritykset eivät vastaavia poistoja voi tehdä – eihän niiden ole tarpeen tehdä vastaavanlaisia tuotantokoneinvestointejakaan.

Toteutuessaan työryhmän poistoihin liittyvät esitykset olisivat osaltaan siirtämässä kansainvälisten yritysten tekemiä investointeja Suomen rajojen ulkopuolelle. Kansainväliseen verokannoilla tapahtuvaan verokilpailuun on pystyttävä vastaamaan muilla keinoilla kuin heikentämällä investointien kannattavuutta. Suomeen investoivilla yrityksillä nousevat investointien rahoituskustannukset. Lisäkustannuksen vaikutuksia investointipäätöksille ei tule väheksyä. Kannustinlaskelmien perusteella investointien tuottovaatimukset voivat nousta jopa 20 prosenttia.

Vielä olemassa olevien vähäisten verokannustimien heikentäminen vaikuttaisi negatiivisesti edelleen työllisyydenkin kannalta tärkeään investointihalukkuuteen. Muutos kasvattaisi taloushallinnon kustannuksia tuomatta erityistä lisäarvoa sen paremmin liiketoiminnalle kuin verotukseenkaan. Esitykset poistojärjestelmän muuttamiseksi ovat heikosti perusteltuja – IFRS-standardien käyttöönotto pörssiyhtiöillä ei edellytä esitetyn kaltaisen laajan poistojärjestelmän muutoksen toteuttamista. Poistoihin liittyvän esityksen toteuttaminen leikkaisi viimeiset ja vähäiset verokannustimet Suomeen tehtäviltä investoinneilta.

Mietintö ei sisällä pykälätason ehdotuksia. Jo loppuvuoden 2006 aikana on odotettavissa merkittäviä yritysverotukseen liittyviä muutoksia, kun ainakin yritysjärjestelyiden ja konserniavustuksen verosäännösten muutoksia valmistellaan. On erittäin epätodennäköistä, että vuoden 2006 loppuun mennessä olisi valmiina sellainen verolainsäädäntö, joka tekisi mahdolliseksi yhtiökohtaisten erillistilinpäätösten laatimisen IFRS-standardien mukaisesti. Iso kokonaisuus liittyy myös uudistettavana olevan osakeyhtiölain varojen jaon verotuskohteluun. Tältä osin edellytetään muutoksia ainakin osakeyhtiölakiin varojen jakokelpoisuuden osalta.

Leena Romppainen
varatuomari, veroasiantuntija
Suomen Yrittäjät

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki